Slider

Ensimmäinen sinkkuvuoteni

2020-11-25

Hei vaan, pitkästä aikaa! Olen ollut viimeiset illat niin poikki, että olen vaan kaatunut sänkyyn illalla ja nukahtanut saman tien. Voimia ja energiaa ei ole riittänyt hirveästi muuhun. Tänään ajattelin kuitenkin asettua näppäimistön ääreen kirjoittamaan.

LUE MYÖS: Kun löysin uudestaan naiseuteni

Erosta ja omasta sinkuksi tulemisesta tulee kuluneeksi kohta vuosi. Tämä aika on ollut todellista tunteiden vuoristorataa, niin hyvässä, kuin pahassakin. Tämä on ollut myös todella syvää itsetutkiskelua terapian ja tunnelukkokurssin muodossa. Tämä on ollut ensimmäinen vuoteni oikeasti yksin. Olen kertonut siitä, että en ole koskaan aiemmin asunut yksin. Enkä minä nytkään asu yksin, vaan lasteni kanssa, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Ero ei kaduta. Olen edelleen onnellinen, että rohkaistuin lopulta ottamaan kyseisen askeleen. Tämä kulunut sinkkuvuosi on ollut todella tarpeellinen oman itseni kannalta. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon. Olen saanut takaisin itsevarmuuteni, itsetuntoni, naiseuteni ja seksuaalisuuteni. Olen saanut tältä vuodelta niin paljon, että tätä kiitollisuuden tunnetta on vaikea pukea sanoiksi.

Nyt haluan käydä hieman läpi kulunutta sinkkuvuottani.


Alun humaltuminen

Hyvin nopeasti eron jälkeen huumaannuin vapaudesta ja mahdollisuuksien määrästä. Latasin hyvin nopeasti Tinderin ja Badoon. Oltuani niin monia vuosia onneton ja yksinäinen, sinkkuus ja deittailu vei mennessään. Tunsin itseni kauniiksi, nautin saamastani huomiosta ja tapailin miehiä niin paljon, kuin vain ehdin. Elin jonkinlaisessa endorfiinihuumassa ja kaipasin koko ajan lisää. Kaikki oli uutta ja ihanaa. Halusin elää tätä vaihetta aivan täysillä ja se minulle onneksi suotiin.

Tämä vaihe oli kaikessa korkealiitoisuudessaan minulle hyvin tarpeellinen, mutta onneksi tunteet lähtivät lopulta tasaantumaan. Tarvitsin tätä vaihettaa korottamaan itsetuntoani. Kuultuani niin pitkään olevani huono ja jääväni ikuisesti yksin, deittailu teki todella hyvää lytätylle itsetunnolleni. En kuitenkaan jäänyt riippuvaiseksi ihmisten huomiosta, vaikka se olikin aivan ihnaa. Mutta sen ansioista uskon nyt itsekin olevani itsekin ihana ja tutustumisen arvoinen.

Big mamas home by Jenni S. Ensimmäinen sinkkuvuoteni

Yksinäisyyden täyttäminen

Yksinäisyys iski joskus keväällä. Se oli välillä niin hirvittävää, että mietin saisinko henkeäkään. Alussa se ei ollut tuntunut yhtä pahalta, kun elin alun humaltumisvaihetta. Lisäksi olin vuosien saatossa oppinut olemaan yksin ja pyörittämään arkea itsekseni, joten alku ei tuonut mukanaan mitään radikaalia muutosta. Siitä huolimatta, yksinäisyys löi lopulta kaikessa karuudessaan vasten kasvojani. Pahimmillaan sitä oli todella vaikeaa kestää. Tuntui, kuin olisin ollut aivan yksin koko tässä maailmassa. En juuri nyt keksi parempaakaan vertausta tälle, mutta siltä se todella tuntui. Vaikka tiesin ettei näin ole.

Lääkkeeksi tähän, täytin sitten mahdollisuuksien mukaan yksinäisyyttäni miehillä. Näinä kertoina olen saanut kamalimmat kokemukseni, kun minulla oli kiire saada seuraa. Opin kuitenkin nopeasti. Yksinäisyyskin oli parempi kestää, kuin se miten nämä tyypit kohtelivat minua. Mutta tämäkin vaihe tuntuu nyt jälkeen päin tärkeältä käydä läpi. Tunistan nyt oman arvoni, enkä ainakaan lähde alentamaan sitä vain siksi, että saisin nopeaa lohdutusta.


Sinkkukesä

Kesästä 2020 povattiin kaikkien aikojen sinkkukesää. Kevään eristäytyminen aiheutti useampia avioeroja ja samasta syystä, ihmiset kaipasivat läheisyyttä, jonka vuoksi uskottiin sinkkumarkkinoiden käyvän kuumana. Minä vietin melkein koko kesän yhden kesäheilan kanssa. Minulle teki hyvää kokea tällaista rauhallista, turvallista ja vakaata tapailua kaiken kokemani jälkeen. Koen tämän helpottaneen monia kokemiani traumoja ja oli suoranaista balsamia haavoihini.

Takerruin turvallisuuden tunteeseen, jonka tästä sain. Opin kuitenkin tästä myös sen, että pelkkä turvallisuus ei riitä. Vaikka kaipaankin sitä kaiken kokemani kaltoinkohtelun jälkeen, kaipaan suhteeseen myös muita asioita.

LUE MYÖS: Sukupuuttoon & ajatuksia sinkkuna olemisesta

Big mamas home by Jenni S. Ensimmäinen sinkkuvuoteni

Itseeni kääntyminen

Syksyllä huomasin kääntyväni itseeni. Aloin pohtia enemmän kokemaani ja sitä, millainen minusta on tullut. Tunnelukkokäsittelyn verkkokurssi lisäsi vain vettä myllyyn tämän suhteen. Olenkin viime kuukausina oppinut valtavan paljon uutta itsestäni ja menneisyydestäni. Olen oppinut myös antamaan anteeksi ja päästämään irti. Nyt haluan ennen kaikkea keskittyä tulevaisuuteen.

Tällä hetkellä olen pääsääntöisesti onnellinen itsekseni. Aika ajoin valtava parisuhteen kaipuu nostaa päätään. Kun taas välillä sinkkuus tuntuu niin hyvältä, että ajatuskin parisuhteesta ahdistaa. Pääsääntöisesti olen kaikin puolin tyytyväinen omaan tilanteeseeni. En tunne häpeää siitä, että olen sinkku. En tiedä, onko tämä tekopyhää ihmiseltä, joka on ollut sinkkuna vasta vuoden. Voi olla, että kellossa on toinen ääni, jos tätä yksineloa jatkuu useampi vuosi. Mene ja tiedä.


-Jenni


LUE MYÖS:


Terveisiä muuttokaaoksen keskeltä

2020-11-18

Terveisiä muuttokaaoksen keskeltä. Koti ei ole hetkeen näyttänyt mitenkään seesteiseltä tai harmoniselta, vaan olen kompastellut pahvilaatikoihin ja liukastunut nukkeihin. Oma paineen ja stressinsietokyky on ollut todella koetuksella viime päivinä. Siihen vielä se, että en kestä yhtään tätä tämän hetkistä kaaosta. Edellisestä muutosta on kulunut jo vähän yli kymmenen vuotta ja tämä on sen lisäksi ensimmäinen muutoni yksin. Siihen vielä päälle se, että organisoin tätä samalla kun lapset pyörivät jaloissa. Ajoittain olen ollut todella stressaantunut.

LUE MYÖS: Me muutetaan!

Big mamas home by Jenni S. Terveisiä muuttokaaoksen keskeltä

Me käytiin tällä viikolla ensimmäistä kertaa uudessa kodissa tyttöjen kanssa. Saimme siis vuokra-asunnon kaupungilta. Helsingin vuokra-asunnoissa on vähän se periaate, että se on otettava, joka ensimmäisenä vapautuu tai hakemus raukeaa. Näin ollen otin asunnon sokkona, koska me tarvitsimme lisää tilaa. Näin ollen, koska olen tarkka asioiden ulkonäöstä, olen nähnyt painajaisia siitä, mitä on ollut luvassa. Mielessä on pyörinyt muun muassa myrkynvihreät seinät, sekä sinapinkeltainen muovilattia. Asunto oli kuitenkin todella ihana ja viihtyisä.

Big mamas home by Jenni S. Terveisiä muuttokaaoksen keskeltä

Nyt odotan innolla sitä, että saadaan kannettua tavarat vanhasta kodista uuteen. Haluan päästä jo asettumaan taloksi. Rakastan muutossa sitä tavaroiden purkamista ja järjestelemistä paikoilleen. Sitä, kun miettii mikä tulee mihinkin. Tämä pakkaaminen ja karsiminen ei ole niinkään oma juttuni. Mutta teen sen mieluummin tässä, kuin toisessa päässä.

Sisustusmopo on sen sijaan karannut täysin käsistä. Olen selannut tuntitolkulla läpi erilaisia säilytysratkaisuja, valaisimia, ruokapöytiä ja valaisimia. Uuden kodin sisustus ei rakennu kertarykäyksellä, vaan pikkuhiljaa, kuten tämäkin. Mutta uuden kodin hankinnat alkavat hiljalleen selkeytyä. Seuraavaksi ne pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen.

LUE MYÖS: Muutto haikeutta & iloakin

Tämän postauksen ei ollut tarkoitus olla erityisen syvällinen. Halusin vain tulla kertomaan terveisiä ja fiiliksiä muuttokaaoksen keskeltä. Kunhan tämä tilanne helpottaa, postaustahtinikin tiivistyy taas. Koettakaa jaksaa hetki.




TAGIT:

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright