Slider

Vaikeinta

2020-01-19

Olen jo useampaan kertaan tässä viimeisten viikkojen aikana miettinyt; ”Tämä on taatusti se huonoin päivä. Tämän kun kestän, niin kohta alkaa helpottaa.” Viime viikolla ajelin metrolla ja junalla sinne tänne, kun yritin paeta tätä tilannetta. En pystynyt olemaan kotona, sillä siellä tilanne tuntui aivan liian vaikealta kestää. Sillä seurauksella itkinkin sitten metrossa useampaan kertaan, kun en saanut kyyneleitä pidäteltyä. Toistaiseksi jokaista huonointa päivää on seurannut lopulta vielä huonompi. Enkä voi olla miettimättä, mikä on lopulta se kaikkein kamalin päivä, jonka jälkeen kaikki alkaa pikku hiljaa parantua. Tiedän, että tämä on sellainen asia, joka vaatii aikaa, eikä muutos tapahdu sormia napsauttamalla.


Big mamas home by Jenni S. Vaikeinta


Kaikkein vaikeimpia ovat illat. Päivällä, varsinkin lasten kanssa, on helpompaa pitää itsensä kasassa. Siinä on niin paljon tekemistä, että harvoin ehtii miettiä mitään ikävää. Lasten ilo on myös tarttuvaa. Mutta kun tytöt ovat viimein nukkumassa, olen täysin yksin omien ajatusten kanssa. Edes Netflix ja supersankari elokuvat (joita olen kuluttanut nyt urakalla), eivät auta. Seuraavaksi pahinta on mennä yksin sänkyyn. Me ollaan oltu yksitoista vuotta yhdessä ja erillään vietetyt yöt voi laskea suurin piirtein kahden käden sormilla. Voin kertoa, että unen saaminen ei ole iltaisin kovin helppoa, kun jotain todella olennaista puuttuu viereltä. Mitään lopullista päätöstä ei ole tehty. Olemme toistaiseksi asumuserossa, samalla kun selvitämme ongelmia, jotka johtivat tilanteeseen.


Big mamas home by Jenni S. Vaikeinta


Tämä tilanne on nostanut minussa esiin myös piirteitä joita en toivoisi olevan. Löydän itsestäni katkeruutta ja toiveita siitä, että toisellakin osapuolella on yhtä kurjaa kuin minulla. Mutta ennen kaikkea olen aivan äärimmäisen surullinen ja vähän paniikissa. Tulevaisuus pelottaa moneltakin osalta. Vaikka uskonkin vakaasti siihen, että elämällä ja asioilla on lopulta tapana järjestyä kun niihin uskoo. Silti tulevaisuus yksinään pelottaa minua. Kävi miten kävi, tässä täytyy tehdä ihan hemmetisti töitä monen asian eteen, ennen kuin kaikki alkaa järjestyä.


Nyt etenen pieni hetki ja päivä kerrallaan. Ja toivon, että seuraava kerta on se huonoin päivä, jonka jälkeen ylämäki alkaa.




Minua ja blogiani voitte seurata myös Instagramissa, Facebookissa ja Pinterestissä.

2 kommenttia:

  1. Pystyn kyllä niin samaistumaan tekstiisi, ja herkistyin todella itkun partaalle. 😥 Ainoa mitä voin vain sanoa, on se, että vain aika näyttää että miten asiat lähtevät rullaamaan. Toivon todella, että saatte asiat ajan kanssa selviksi, jotta elämä voisi todella jatkua tavalliseen tapaan eteenpäin ym.

    VastaaPoista
  2. Oletteko käyneet pariterapiassa? Minun ja mieheni suhteen pariterapia on pelastanut - tai ainakin parantanut sitä huikeasti.

    Toinen asia, josta tahdon muistuttaa on se, että asiantuntijat suosittelevat eroa aikaisintaan silloin, kun nuorin lapsi on kolme. Pieni/pienet lapset perheessä rasittavat parisuhdetta tosi paljon ja aivan huomaamatta tarvitsevuudellaan. Yritäpä siinä olla hyvä puoliso ja järjestää yhteistä aikaa (joka on supertärkeää suhteelle), jos aika menee pitkälti vanhempana olemiseen ja siihen liittyviin juttuihin kuten lasten myötä lisääntyneisiin kotitöihin!

    Minulle on jäänyt mieleen, että olet todennut huomanneesi, että teidän välillänne riittää rakkautta, kun vain teillä on yhteistä aikaa. Tämä kertoo mielestäni paljon teistä ja teidän suhteesta. Tsemppiä paljon sinulle! ❤️

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit.

xx
Jenni S.

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright