Slider

No sitä omaa aikaa

2020-06-01

Tänään oli taas päivä, kun vein lapset päiväkotiin, toivotin heille kivaa päivää, sekä kivaa aikaa isin kanssa. Lopuksi sanoin, että nähdään taas sitten parin päivän päästä. Tytöt halaavat minua tai vähintäänkin vilkuttavat minulle, jos leikkeihin on liian kiire ja huutavat; “Nähdään äiti.” Tästä uudesta tavasta on tullut jo ihan normi. Enää hyvästelyt eivät tunnu erityisen vaikeilta. Nähdäänhän me pian ja tällaiselle vähän introvertille äidille, pieni lepotauko lapsiarjesta on ihan tervetullut. Kuten korona-arjesta, myös tästä vuoroasumisesta on tullut uusi normaali.


Big mamas home by Jenni S. No sitä omaa aikaa vuoroasuminen


Alussa kriiseilin sitä, miten selviän omasta ikävästäni ilman lapsia, joiden kanssa olen aiemmin viettänyt lähes kaiken valveilla olo aikani. Kun ikävästä tuli siedettävää, aloin miettiä mitä ihmettä minä teen tällä kaikella ajalla, joka minulle on yhtäkkiä vapautunut. Nopeasti huomasin, että kyllä minä tekemistä keksin. Ja nyt minä ihan oikeasti osaan myös nauttia tästä ajasta. En tiedä kehtaanko myöntää, millaista yhden hengen karaokea täällä vedetään parhaimmillaan, kun kukaan ei ole kuulemassa. Heh heh.


Big mamas home by Jenni S. No sitä omaa aikaa vuoroasuminen


Kuten olen aiemmin kertonut, tämä on ensimmäinen kertani, näin aikuisiällä, kun olen oikeasti yksin. En ole koskaan edes asunut yksin. Minulla on ollut joko perheeni tai kämppisporukkani tai sitten avopuoliso tai lapseni. Nyt noin 50% ajasta asun ihan yksinään. Olen siis todellakin uuden äärellä tässä.


Big mamas home by Jenni S. No sitä omaa aikaa vuoroasuminen


Onni onnettomuudessa, olen aina ollut sellaista itsekseni viihtyvää tyyppiä ja tämä yksin asuminen tuntuu enemmän kuin luonnolliselta. Juuri nyt se tuntuu todella hyvältä. Huomaan olevani aiempaa levollisempi yksinäni. Ja vaikka aiemmin olenkin pelännyt melkein kaikkea liikkuvaa yksin ollessani, nyt niin ei ole kuitenkaan ollut. Mikä on sinänsä huvittavaa.


Big mamas home by Jenni S. No sitä omaa aikaa vuoroasuminen


Nyt olen hiljalleen löytänyt itselleni sopivat rutiinit tähän yksin asumiseen. Yleensä ensimmäisenä päivänä siivoan koko asunnon. Myönnän nauttivani todella paljon siitä, että aina hetken aikaa, kaikki tavarat pysyvät paikoillaan, eikä lelukaappi ole räjähtänyt pitkin lattioita. Siksi siivoaminen on tärkeä osa rutiiniani. Yksin ollessani haen itselleni jotain hyvää ruokaa, kuten sushia. Tällainen itsensä hemmottelu tekee ihan valtavan hyvää kiireisessä ja vähän sekavassa vuoroarjessa.


Big mamas home by Jenni S. No sitä omaa aikaa vuoroasuminen


Olisi muuten hauskaa kuulla, onko siellä ruutujen takana muita, vuorovanhempia. Onko teillä jonkinlaisia rutiineja sille ajalle, kun lapsenne ovat poissa? Koska blogiin ei voi tällä hetkellä kommentoida, niin laittakaa kommenttejanne vaikka Instagramin kautta @bmhjenni yksityisviestillä tai sitten blogin Facebookiin.


Eron jälkeen välitilinpäätös

2020-05-30

Tämä kevät on ollut monella tapaa hyvin erityinen, eikä vähiten omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Välillä en ole edes muistanut koko koronaa, kun omat asiat ovat vieneet kaiken ajattelukapasiteetin. Nyt erosta tulee pian kuluneeksi puoli vuotta ja niin paljon on muuttunut, mutta samaan aikaan juuri mikään ei tunnu muuttuneen. 

Ajattelin, että olisi hyvä tehdä jonkinlainen välitilinpäätös elämästä eron jälkeen.


Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös

Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös


Mikä on muuttunut?

Kuten sanoin, tuntuu hassusti siltä, että vaikka kaikki on tietysti muuttunut eron jälkeen, tavallaan mikään ei ole muuttunut. Arki ja sen pyörittäminen on hyvin pitkälti minun vastuullani jo ennen eroa. Joten tavallaan eron jälkeen arjen pyörittäminen yksinään ei tuntunut isolta muutokselta. Se iso muutos tuli sitten kun, meillä alkoi pyöriä lasten vuoroasuminen. Yhtäkkiä minulla oli käsittämättömän paljon enemmän aikaa ihan vain itselleni ja hetken aikaa minulla oli pasmat vähän sekaisin, mitä kaikella sillä vapautuneella ajalla tekisi. Varsinkin, kun sitä aikaa vapautui juuri siinä vaiheessa, kun poikkeuslaki astui voimaan ja ihmisten tapaamista piti alkaa välttämään. Ja aluksi minulla oli toki käsittämättömän kova ikävä tyttöjä, mutta nyt nautin enimmäkseen myös yksinolosta, kun sen verran introvertti kuitenkin olen.


Miten arki on lähtenyt sujumaan kaikkine muutoksineen?

Hämmästyttävän hyvin. Se isoin huoli, miten pärjään yksinäni taloudellisesti ja muutenkin, helpotti nopeasti. Samoin lasten päivähoito järjestyi lopulta nopeasti ja mutkattomasti. Vaikka päiväkodin aloitus oli kovempi pala äidille, kuin lapsille, vuorohoito on helpottanut meidän arkea aivan älyttömästi. Minulla alkaa kesällä töissä yövuorot, joten vuorohoito on ollut ihan ehdoton.


Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös

Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös

Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös


Miten voin?

Edelleen todella hyvin. Mutta huomaan, että alun vapauden huuma alkaa selkeästi tasaantua arjen myötä. Se ei tee minusta kuitenkaan yhtään vähempää onnellista. Ero tuntuu edelleen hyvältä ja oikealta ratkaisulta. Toki kevään aikana tapahtunut kiusaaminen ja vainoaminen, josta olen kirjoittanut aiemmin, on syönyt onnen tunnetta. Sen suhteen olen joutunut elämään välillä todella synkkiä hetkiä, mutta onneksi apua on saatavilla. Ja nyt puoli vuotta eron jälkeen, huomaan olevani aika ajoin yksinäinen. Ilmeisesti nyt on tullut se vaihe eron jälkeen, kun alan todella sopeutumaan siihen yksin elämiseen ja siihen ettei kotona olekaan yhtä aikuista, jonka kanssa jakaa ajatuksia ja läheisyyttä.


Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös

Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös


Mitä kuuluu treffirintamalle?

Korona on omalta osaltaan hieman rauhoittanut treffailua. Juttelen kyllä edelleen miesten kanssa sovellusten kautta, mutta treffeille on vasta viime aikoina tullut lähdettyä vain harkitusti. Ihan kenen tahansa kanssa ei ole tullut lähdettyä. Ja sitten on tullut kyllä kyseltyä, onko mitään hengitystieinfektion oireita. Mutta lyhykäisyydessään, treffailu jatkuu edelleen. Tuossa aiemmin keväällä minulla oli suhde, joka tuntui vakavammalta, kuin lopulta olikaan. Jos jotain olen ehtinyt tässä ajassa oppia itsestäni, niin olen ehdottomasti sellaista kaikki-mulle-heti-nyt-tyyppiä. Ihastun nopeasti ja vahvasti, mutta tunteet lähtevät helposti myös tasoittumaan ja jopa laskemaan. Joten yksi asia, jota täytyy itse harjoitella on se, että yritän ottaa rauhallisesti, vaikka tuntuisi kuinka ihanalta.


Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös

Big mamas home by Jenni S. Eron välitilinpäätös


Mitä odotan tulevaisuudelta?

Tällä hetkellä odotan ihan vain kesää. Minulla on pitkä kesäloma, josta aion nauttia oli koronatilanne mikä tahansa. Sitten ollaan vain luovia ja onneksi olen löytänyt tänä keväänä uudet lenkkipolut tuolta rannalta, joten aina tarvittaessa voin painua metsään. Kaiken muun suhteen olen avoimin mielin ja otan vastaan sen, mitä elämä antaa.


Mikä on päällimmäisenä mielessä juuri nyt?

Tyyneys ja onni. Asiat ovat kallistuneet nyt aika hyvälle tolalleen. Ehkä tuo vainoaminen ja kiusaaminenkin loppuu pian ja pääsen esimerkiksi avaamaan taas blogin kommentoinnin.


Yhdessä syömisestä & herkullinen tortillavuoka

2020-05-25

Uuden, eron jälkeisen arjen myötä, meille on muodotunut myös uusia tapoja, nyt kun asioista ei päätä enää kaksi hyvin eri tavoin ajattelevaa aikuista. Olen nauttinut siitä, että saan rakentaa arjesta oman näköistäni. Yksi niistä asioista, jonka olen halunnut meidän arkeen tuoda, on yhdessä syöminen. Ennen eroa sitä ei ole tapahtunut meillä kuin aniharvoin ja vain erityistilanteissa. Niin hullulta, kuin se kuulostaakin. Omassa lapsuudenkodissani, meillä syötiin yhdessä niin usein, kuin mahdollista ja näin aikuisena huomaan vaalivani muistoissani niitä hetkiä. Perhetilanteen muuttuttua eron myötä, tällainen yhteinen kokoontuminen joka päivä on tuntunut entistä tärkeämmältä. Haluan tästä edes vaalia tyttöjen kanssa yhdessä syömisen kulttuuria, joka meiltä on aiemmin puuttunut.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka


Minun vuorotyöni on tuonut tähän omat haasteensa, kun aina me emme ole kotona kaikki päivällisaikaan. Olenkin siksi ottanut tavoitteeksi, että yksi yhteinen ateria päivässä riittää ja kellonajalla ei ole niin väliä. Useampi yhdessä syöty ateria päivässä on puolestaan positiivista plussaa. Vuoroarjessa aamiainenkin voi olla se yhteinen hetki, johon panostetaan ja jolloin keskitytään yhdessä syömiseen, sekä seurusteluun. Eron jälkeen olen pyhittänyt ruokahetket kännykkä- ja läppärivapaiksi hetkiksi ja todella toivon, että tyttäreni sisäistävät tämän tavan. Heillä ei tosin vielä edes ole omia älylaitteita, mutta myös se ääntelevä leikkipuhelin jätetään pois pöydästä. Olen toki varautunut tulevaisuudessa mahdollisiin soraääniin, mikäli toisessa kodissa toimitaan eri tavalla.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Toinen, mistä usein kuulen soraääniä tällä hetkellä, on ruoka itsessään. Jos lapseni saisivat valita, kumpikin eläisi varmasti mieluiten leivällä, kalkkunanakeilla ja makaroonilaatikolla. Siitä huolimatta yritän sitkeästi osallistaa heitä keskusteluun päivän ruuasta. Tämän vuoksi yhteiset aamupalat ovat helppoja, koska he eivät tosiaan kieltäydy leivästä ja jugurtista, vaan syövät ne mukisematta. Lounas ja päivällinen sen sijaan aiheuttavat pientä päänvaivaa ja vääntöä.

Sanoin, että yritän osallistaa lapsia keskusteluun ruuasta, mutta viimekädessä se olen minä, joka tekee sen päätöksen. Koska muuten meillä syötäisiin sitä kalkkunanakkimunakasta joka toinen päivä. Yksi uusi, ihana ruoka, jonka olen löytänyt meidän perheen repertuaariin ihan viime aikana, on tortillavuoka. Allekirjoittanuthan rakastaa tex mex ruokaa ja sen erilaisia variaatioita. Tortillavuoka on yksi parhaista variaatoista, joihin olen törmännyt. Meillä se syödään monesti ranskankerman, salsan, salaatin ja tomaattien kera. Ihan täydellistä ja arkiruokaa parhaimmillaan. Tortillavuokaa on myös helppo tuunata proteiinin suhteen. Tässä ruuassa liha ei ole pääosassa, joten siinä voi hyvin käyttää jauhelihan sijasta kanaa, härkistä, Mifua, mitä ikinä mieluiten tykkää käyttää.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka


TORTILLAVUOKA

n. 400g jauhelihaa/kanaa/Mifua/härkistä/jotain muuta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 tlk papuja

1 tlk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia

1 pussi tacomaustetta

1 tlk ruokakermaa

2 dl juustoraastetta

4-6 täysjyvätortillaa


Lisukkeeksi:

Ranskankermaa

Salsaa

Salaattia

Tomaatteja


Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna. Kuulota pannulla. Lisää joukkoon valitsemasi proteiini ja ruskista.

Huuhtele pavut. Lisää pavut ja tomaattimurska, sekä mausteet pannulle ja seikoita. Hauduta kastiketta muutama minuutti ja lisää lopuksi ruokakerma.

Kasaa kartike ja tortillaletut vuokaan, kuten lasagne niin, että päällimmäisenä on kastiketta. Meidän vuokaan mahtui kastiketta kolme kerrosta.

Ripottele päälle juustoraaste ja paista vuokaa 15 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla.

Tarjoile lisukkeiden kanssa.


Ihania ruokahetkiä. Ja pakko, muuten kertoa, että tämäkin oli neljävuotiaan mielestä pahaa. Mutta 2/3 arvioijaa tykkäsi kuitenkin.


Missä menee raja?

2020-05-24

Rehellisesti sanottuna en tiedä, mistä aloittaisin. Olen ollut viime aikoina hiljaa niin blogissa, kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Tilannetta on vaikea selittää, mutta haluan nyt purkaa myös itse ajatuksiani kirjoittamalla, joten yritän parhaani. Lisäksi, kun somekiusaaminen ei ole ainakaan vielä hävinnyt mihinkään, minusta on tärkeää nostaa tätä esille. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että netin anonymiteetti hämärtää ihmisten käsitystä niin oikeasta ja väärästä, kuin laillisen ja laittoman välisestä rajasta. 


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Kulunut kevät on ollut monella tapaa mahtavaa ja eheyttävää aikaa, mutta osaltaan myös todella kuluttavaa. Siinä missä muilla elämän osa-alueilla asiat sujuvat hyvin, yksi juttu kuluttaa voimavarojani enemmän kuin minulla niitä olisi.

Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että ihan sama, mitä sanon tai kirjoitan somessa, blogissa tai podcastissa, sitä yritetään käyttää jollain tapaa minua vastaan. Sitä ruoditaan ja arvostellaan ja yleensä se päätyy jotenkin myös minun tietouteeni. Tämän lisäksi, kuluneen kevään aikana minusta on tehty useampi perätön lastensuojeluilmoitus ja jopa rikosilmoitus. Ilmoitukset eivät minua pelota, sillä ne ovat tekemällä tehtyjä. Selvitän ne viranomaisten kanssa, mutta onhan tämä nyt ihan älytöntä. Kaiken lisäksi sitä tulee mietittyä, tajuavatko ihmiset ollenkaan tekojaan ja niiden vakavuutta.


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?

Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Tämä minua kohtaan tehty kiusaaminen nimittäin täyttää jo vainoamisen kriteereitä. Niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin. Rehellisesti, sitä oli itsekin vaikeaa ajatella sellaisena. Mutta juteltuani erään ammattilaisen kanssa, hän nosti asian esille ja kysyi, olenko ajattellut asiaa tällaisena. En ollut. En todellakaan ollut ajatellut asiaa tältä kantilta. Vainoaminen tuntui jo sanana, jotenkin paljon isommalta ja vakavammalta, kuin kiusanteko, jota olen kokenut.

Vainoamisen määritelmä on, että joku toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muihin näillä rinnastettavalla tavalla vainoaa toista. Vainoamisen on oltava sellaista, että se aiheuttaa uhrissa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamiseksi on helppoa käsittää sellaiset ilmiselvät teot, kuin seuraaminen, tarkkailu ja ei toivotut yhteydenotot. Mutta kokonaisuudessa perättömien tietojen levitys, sekä perättömät ilmoitukset virkavallalle ovat osa vainoa.

Jälleen kerran, jos minunkin on ollut vaikeaa tunnistaa sitä, mitä joudun kokemaan, tajuaako kiusaajani mitä hän tekee?


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Viestittelyt on loppujen lopuksi todella helppo blokata minimiin. Siksi blogiinkaan ei voi tällä hetkellä kommentoida. Mutta entäs tämä kaikki muu? Rehellisesti sanottuna, en millään haluaisi lopettaa blogin tai somen tekemistä, kun ne ovat olleet tärkeä osa elämääni jo kuluneet viisi vuotta. Mutta ehkä te nyt ymmärrätte, minkä vuoksi halu kirjoittaa ja julkaista on ollut viime aikoina vähissä.


Viime aikoina olen...

2020-05-08

Big mamas home by Jenni S. Viime aikoina olen

Yllätys someloman jälkeistä kirjoitus inspiraation herättelyä näin keväisten kuulumisten muodossa. Viime aikoina olen...


… elänyt täysin rinnoin lempi vuodenaikaani. Olen nauttinut kevätauringosta ja lämmöstä, sekä hiljalleen heräilevästä luonnosta. Iloitsen valtavasti selkeistä kevään merkeistä, kuten kukkivista kirsikkapuista.


… elänyt tiukentuvien koronamääräysten kanssa. Siinä missä muu Suomi tuntuu hieman hengähtävän, ainakin meillä me hoitajat valmistaudutaan seuraavaan, mahdollisesti pahempaan, aaltoon. Teen niin tiiviisti töitä riskiryhmiin kuuluvien kanssa, että välillä ihan sydäntä kylmää ajatuskin siitä, että tämä tästä vielä pahenee. Luin juuri artikkelin, jossa kerrottiin siitä, miten tiukilla myös hoitotyötä tekevät lähihoitajat ovat ja tunnistin tekstistä monia asioita.


Big mamas home by Jenni S. Viime aikoina olen

… yllättänyt itseni jaksamalla vaivattomasti kahdeksan kilometrin mittaisia lenkkejä. Lenkkeilen nykyään kaikkein mieluiten metsässä ja meren rannalla. Ensinnäkin se zen-tila, johon luonnossa pääsee, on jotain eufoorista. Toisekseen, epätasainen maasto pistää kropan töihin ihan eri tavalla, kuin tasainen.


… palannut treffailemaan. Pikku hiljaa ja rauhallisella tahdilla, koronaa kunnioittaen.


Big mamas home by Jenni S. Viime aikoina olen

… kuunnellut musiikkia enemmän, kuin kertaakaan sen jälkeen, kun podcastit tulivat elämääni. Jotenkin tuntuu siltä, että nyt tarvitsen elämääni nimenomaan musiikkia. Sen tuomaa sanomaa ja tunnelmaa. Musiikin teema on ollut myös hyvin selkeää. Uusia suosikkeja musiikin saralla ovat ehdottomasti Ollie, sekä Ida Paul ja Kalle Lindroth. Tein Spotifyhin myös oman soittolistan, joka sopii erityisen hyvin tähän elämäntilanteeseen ja sitä tulee kuunneltua lähes jatkuvasti.


… pohtinut ehkäisyä. En ole enää turvallisesti pitkässä parisuhteessa, joten olen joutunut oikeasti miettimään ehkäisypuolta. Niinkin pitkälle, että varasin jopa ajan terveydenhoitajalle, jotta saan asiat eteenpäin. Tämä vähän jännittää, mutta ihan rehellisesti, haluan nauttia vapaudestani ilman pelkoa raskaaksi tulemisesta. Eniten ehkä jännittävät hormoniehkäisyn haittapuolet, mahdolliset muutokset omassa elimistössäni, unohtamatta tietenkään riskitekijöitä.


Big mamas home by Jenni S. Viime aikoina olen

… kokannut kokeillen. Olen löytänyt uudestaan inspiraation ruuanlaittoon. Eniten odotan tällä hetkellä kesää ja salaattikautta! Tänä kesänä meillä syödään kaikenlaisia ihania salaatteja. Lauran innoittamana kokeilin esimerkiksi kukkakaali-kikherne salaattia ja se oli ihan huippu. Tekemäni satsi taipui pääruuaksi halloumin ja falafelien kanssa, sekä lisukkeeksi lautasen reunalle.


… alkanut nauttia yksinolosta. Lapset ovat edelleen minulle kaikki kaikessa, mutta nyt kun minulla on omaa aikaa, olen viimein alkanut oikeasti nauttia siitä. Tilanne tuntuu lähinnä ihmeelliseltä. Yhtäkkiä minulla on paljon, paljon enemmän vapaa-aikaa, kuin mihin olen tottunut. Olen alkanut miettiä, jos tämän maailman tilanteen helpotettua, aloittaisin säännöllisen harrastuksen. Ihan vain itseäni varten. Terapeuttini suositteli sitä lämpimästi.


Big mamas home by Jenni S. Viime aikoina olen

… saanut uutta perspektiiviä elämään, mikä on todella virkistävää. Ihminen elää kuitenkin aina siinä omassa boksissaan ja välillä sitä tarvitaan pientä herättelyä, jotta maailman näkisi taas hieman eri tavalla. Minä olen saanut viime aikoina ennemminkin suoranaista ravistelua, kuin kevyttä herättelyä.


… aloittanut viimeisen rutistuksen tällä tämän kertaisella opintiellä. Opintoni junnasivat hetken aikaa paikoillaan minusta riippumattomista syistä, mutta nyt on sovittuna jo ensimmäinen kahdesta viimeisestä näytöstä ja loppukiri alkaa toden teolla. Sormet ristiin ja ehkä kesäkuussa kilistellään vasta valmistuneelle.

Terapian tarpeessa-podcast: 13. Sinkkuelämää, seksitreffejä & tinderöintiä

2020-04-26

Eilen ilmestyi Terapian tarpeessa-podcastin kolmastoista jakso. Aiheena on tällä kertaa sinkkuus ja treffailu. Meidän sinkkujaksot eivät ole olleet kovin pitkiä, mutta sitäkin antoisempia. Parisuhteessa meistä kumpikin omistautuu sille omalle kumppanille, mutta sinkkuna me nautitaan vapaudesta ja valinnanvarasta täyisi siemauksin. Välillä se johtaa mielenkiintoisiin tilanteisiin, mutta se haittaa.

Käydään jaksossa läpi Tinderin ihmeellistä maailmaa, kerrotaan, mistä päin suomea löytyy sinkkumiehiä ja totta kai me puhutaan myös sinkkuseksistä, sekä seksitreffeistä. Erika kuvailee muun muassa kauniin dickpicin ominaisuuksia ja minä ihmettelen, sitä miten nykyään lähetetään niin paljon selfieitä.


Terapian tarpeessa-podcast: 13. Sinkkuelämää, seksitreffejä & tinderöintiä


Meille tuttuun tapaan puhe on hyvin suorasukaista ja vähän ronskia tuttuun Terapian tarpeessa tyyliin.


Terapian tarpeessa-podcast: 13. Sinkkuelämää, seksitreffejä & tinderöintiä




Meidän Terapian tarpeessa-podcastia voi kuunnella Acastissa, Spotifyssa, Soundcloudissa ja lähipäivinä se tulee päivittymään myös Anchoriin. Meitä voi seurata Instagramissa ja Facebookista löytyy Terapian tarpeessa-ryhmä, jonne pääsee omalla nimellä ja naamalla. Podcastin tiimoilta, meille voi myös laittaa sähköpostia osoitteeseen terapiantarpeessa@outlook.com .



Hyggenurkkaus-haaste

Olen käsitellyt viime aikana todella isoja ja raskaita aiheita, kuten myrkyllisiä ihmissuhteita ja henkistä väkivaltaa. Elämässäni on kuitenkin myös paljon hyvää ja ihanaa, joten on viimein aikaa tuoda niitä hyviä asioita myös tänne puolelle.

Suomalaisissa sisustusblogeissa on jo hetken näkynyt Suvin hyggenurkkaus-haaste #hyggecornerchallenge, johon minä myös haluan osallistua. Kodin merkitys on lisääntynyt ihan valtavasti niin eron, kuin korona-arjenkin aikana. Tuntuu tärkeältä, että on paikka, jossa rauhoittua ja jossa olo tuntuun, sekät turvalliselta, että hyvältä. Esittelen teille nyt meidän perheen suosikkipaikan kodissa.


Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge


Meidän kodin sydän on ehdottomasti sohva. Hoitopäivien jälkeen me otetaan tyttöjen kanssa yhteinen hetki sohvalla ja ihan vain halitaan yhdessä. Tytötkin osaavat jo pyytää tätä hetkeä hoitopäivän jälkeen. Nykyään me luetaan myös iltasadut sohvalla yhdessä. Oikeastaan se on ihan sama, mitä me tehdään, kunhan saadaan olla lähellä. 


Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge


Ostin sohvan vähän reilu neljä vuotta sitten Ikeasta, kun edellinen veteli viimeisiään. Arvoin silloin hetken aikaa sohvan värin kanssa, mutta luojan kiitos päädyin jo silloin harmaaseen. Olin haaveillut silloin pitkään sohvasta jossa on divaaniosa ja sen lisäksi vuodesohva tuntui silloin ehdottomasti kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta. 


Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge


Tässä sohvalla on katsottu monet elokuvat, luettu kirjoja, pötkötelty vastasyntyneen kanssa, nukuttu päiväunia... Tällä hetkellä se toimii myös minun makuuhuoneenani siihen asti, että saan hankittua itselleni uuden sängyn. Meidän sohva on meille ihan äärimmäisen tärkeä paikka. 




Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge

Big mamas home by Jenni S. Hyggenurkkaus-haaste, #hyggecornerchallenge


Olen asunut tässä nykyisessä kodissa pian kymmenen vuotta. Aika on mennyt todella nopeasti, mutta nyt alan oikeasti kaivata uusia kuvioita. Aiemmat muuttosuunnitelmat kosahtivat lopulta tuohon eroon, vaikka aluksi näytti hyvältä. Tämähän toki tarkoittaa vain sitä, että kunhan tämä koronatilanne lähtee helpottamaan, niin laitan kunnolla asuntovahdit tulille ja alan etsiä aktiivisesti meille uutta kotia. Siitä huolimatta, vaikka kaipaan muutosta ja isompaa asuntoa, tämä asunto tuntuu tällä hetkellä kodilta ja turvasatamalta.



Millaista on henkinen väkivalta

2020-04-21

Maailmassa on olemassa todella monenlaista väkivaltaa. Fyysinen väkivalta on selkeää. Sen jättämät jäljet ovat monesti näkyviä. Siitä tunnutaan myös puhuvan eniten.

Sitten on henkistä väkivaltaa, jonka todentaminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa. Sen jättämät jäljet ovat aina psyykkisiä. Siihen on myös selkeästi vaikeampaa puuttua. Ja mikä kaikki oikeastaan on henkistä väkivaltaa ja mikä vain asiatonta käytöstä? Herkästi sitä saattaa myös ajatella, että fyysinen väkivalta on pahempaa. Siinä rikontaan toisen koskemattomuutta ja vahingoitetaan toista selkeästi. En missään nimessä halua vähätellä fyysisen vahingoittamisen vakavuutta, mutta henkinen väkivalta murtaa mielen ja saattaa tehdä pitkäaikaista vahinkoa. Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että henkinen väkivalta on todella uuvuttavaa.


Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta


Henkinen väkivalta on näkymätöntä ja siihen harvoin haetaan apua, koska sitä voi olla vaikeaa todistaa. Onhan mustelma selkeämpi merkki väkivallasta, kuin nujerrettu mieli. Mutta yleensä se koetaan fyysistä väkivaltaa kamalampana. Sitä on välinpitämätön kohtelu, haukkuminen, vähättely, uhkailu, pelottelu ja vainoaminen. Sitä on todella vaikeaa päästä pakoon ja monesti se alkaa hiljalleen. Siitä tulee normi, ennen kuin uhri ehtii tilannetta kunnolla tajuamaan. Samaan aikaan se kuluttaa ja syö sisältä käsin.


Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta


Omia kokemuksia on helppoa vähätellä. Yhtä helposti sitä ajautuu ajattelemaan myös, että ehkä se vika on sittenkin itsessä. Ehkä siihen on kuitenkin syy, mikä oikeuttaa tällaisen kohtelun. Tämä tuntuu ehkä pahimmalta. Se ettei voi olla varma, onko itse tehnyt oikein, vai väärin. Kun tarvitsee ukopuolisen kertomaan, mikä on todellista. Itse vajoan näinä hetkinä helposti epätoivoon

Toinen paha on pelko siitä, että itseä ei uskota. Kuten sanoin, henkinen väkivalta ei jätä selkeitä jälkiä. Kun viimein saa kerättyä kokoon riittävästi rohkeutta siihen, että saa kerrottua tilanteesta, niin mitä jos kukaan ei usko. Näissä tilanteissa on monesti kaksi osapuolta ja sana sanaa vastaan.

Sitten on vielä häpeä. Millainen ihminen antaa ajaa itsensä tällaiseen tilanteeseen? Miksi sitä ei ole vain laittanut pistettä väkivallalle, koska pitäisihän sitä nyt tietää mitä omassa elämässä tapahtuu. Mutta herkästi sitä ajattelee myös, että kyllä tämä tilanne tästä paranee.


Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta


Miksi kirjoitan henkisestä väkivallasta? No, siksi, että itse sitä kokeneena haluan nostaa sitä esille. Moni on kertonut saaneensa vertaistukea teksteistäni ja sitä haen tälläkin. Lisäksi minua on neuvottu puhumaan mahdollisimman paljon, jotta saan käsiteltyä kokemiani asioita.

Keskustellessani ammattilaisten kanssa, olemme löytäneet sen minun oman voimavarani, joka on pitänyt minut pinnalla. Se on minun pohjaton positiivisuuteni ja kyky nähdä valoa synkimmässäkin tilanteessa. En ole vielä ollut niin pohjalla, että en olisi löytänyt elämästä hyviä asioita. Ja niitä minulla kuitenkin riittää. Samalla kuitenkin annan itselleni mahdollisuuden tuntea niitä negatiivisia tunteita. Itkeä kun itkettää ja käydä tunteineni siellä pohjalla. Minulla on myös mietittynä niitä ihmisiä, joille voin tarvittaessa soittaa. Nämä ovat ystäviä ja ammattilaisia ja sellaisia tyyppejä, jotka palauttavat minut todellisuuteen kertomalla miten asiat oikeasti ovat. Että syy ei ole minussa.

Henkisestä väkivallasta voi lukea lisää esimerkiksi Suomen Mielenterveys ry:n sivuilta. Jos koet henkistä väkivaltaa, voit soittaa Nollalinjan maksuttomaan auttavaan numeroon. Sitä kautta voidaan ohjata apuun.


Kuvat: Erika Huhta | Editointi: Minä



Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright