Slider

Uusi alku & uusi osoite

2019-08-21

Heippa. Somekanaviani seuranneet ovat mahdollisesti jo huomanneet, että olen muuttamassa. Tai siis blogini muuttaa uudelle alustalle ja osoitteeseen. Jätän samalla Kaksplussan yhteisön haikein mielin taakseni. Porukka Kaksplussalla on aivan mahtavaa, mutta koin ettei meidän lukijakunnat kohdanneet. Pallottelin ajatusta pitkään ja samalla päätin, että nyt olisi hyvä hetki siirtyä uudelle, astetta paremmalle blogialustalle. Ajatus itsenäisestä bloggaamisesta tuntuu juuri nyt tosi hyvältä. 


Menee pieni hetki, ennen kuin saan päivitettyä kaikkiin kanaviin uuden osoitteen, mutta eiköhän tämä tästä. Blogin löytää nykyään siis osoitteesta https://bigmamashomeblogi.com.


Viikkokatsaus: Tunteet pinnassa

2019-08-17

Mennyt viikko on melkoisen työn täyteinen. Olen töissä kuutena päivänä seitsemästä ja voin kertoa, että se tuntuu. Minulla on ollut tällä viikolla töissä mukana askelmittari ja voin kertoa, että niitä kertyy helposti se suositellut 10 000 askelta päivässä. 

Muistatteko vanhan Viikkokatsauksen? Siitä alkaa todella olla aikaa, kun olen viimeksi tällaista kirjoittanut. Ajattelin kuitenkin rapistella ruostetta pois vanhasta tavasta ja palata viikkokuulumisien äärelle. Aion myös pyrkiä siihen, että Viikkokatsauksen kuvat olisivat jatkossa puhelimella otettuja. Koska rutiini ei ole ihan vielä päällä, niin tässä postauksessa on pari kamerallakin otettua. 



Maanantaina minulla oli iltavuoro, mutta siitä huolimatta herään aamulla kuuden jälkeen. Keitän kahvin, selaan sen ohessa hetken somea ja menen sitten herättämään tytöt. Aamu on usein melkoista sähläystä, kahden eri suuntiin juoksevan pirteän neidin kanssa. Saatiin kuitenkin vaatteet päälle ja päästiin ovesta ulos kunnialla. Aamulla satoi, joten hypättiin bussin kyytiin, vaikka yleensä kävelläänkin hoidolle. Lapset jäivät tuttuun paikkaan ilman ongelmia ja minä suuntaan takaisin kotiin. Muokkaan kuvia ja kirjoitan, ennen kuin lähden illaksi töihin. 

Parasta: Kaverini Iinan ja hänen miehensä Oton ensimmäinen podcast jakso ilmestyi ja oli todella hyvä. Podcastin nimi on Yhdessä ja se löytyy ainakin spotifystä. 



Tiistaina mennään tutuilla aamurutiineilla, mutta tällä kertaa tulen kotiin siivoamaan. Seuraavana päivänä meillä olisi edessä sosiaalityöntekijöiden vierailu. Kirjoitin tästä pienen pätkän Instagramiin ja aion avata tilannetta myöhemmin myös täällä. Tapaaminen luonnollisesti jännittää, mutta ei pelota. Olen itse pyytänyt apua meille ja sosiaalityöntekijät ovat hyviä, ymmärtäväisiä tyyppejä, joten pelkääminen olisi turhaa. Illaksi lähdin taas töihin. Enkä voi kylliksi hehkuttaa sitä, miten kultainen työyhteisö meillä on. Töiden ohessa ehdin tirauttaa yhdet stressi-itkut ja purkaa sydäntäni parille työkaverille. 

Paras eväs: Hetki salaateilta lämmitettävä Tex mex-salaatti. Olen syönyt näitä tällä viikolla ihan liian monta. 



Keskiviikkona meillä oli aamusta tosiaan sosiaalityöntekijöiden kotikäynti. Pidin tytöt aamupäivän kotona ja vein hoitoon vasta lounaalle. Tytöt ujostelivat ensin vieraita tätejä, mutta nopeasti he ryhtyivät kantamaan näytille kirjoja, palapelejä ja dubloja. Samaan aikaan sain itse kerrottua, mitä meille kuuluu. Silloin minulla tuli ensimmäistä kertaa itku tälle päivää. Tapaamisen jälkeen vein tytöt hoitoon ja tulin hetkeksi kotiin. Kirjoitin spontaanisti postauksen tapaamisesta Instagramiin. Ensimmäiset, nopeasti tulleet kommentit saivat minut vollottamaan aivan täysillä. Muutaman päivän kestänyt stressi pääsi viimein purkautumaan terveellä tavalla. Siinä tuli vähän kiire kasata itsensä ennen työvuoron alkua. Onneksi työkavereiden nähden ei tarvitse peitellä oloja. 

Parasta: Ihmisten kommentit ja se, että ennen yhtään kommenttia inboxiini lävähti viesti tutultani, joka tarjosi apuaan meille. Muistelen näitä kaikkia vielä pitkään lämmöllä ja palaan niihin varmasti huonoina päivinä. 



Torstaina meidän yökkö oli suunnitellut meille aamuvuoroon sekuntiaikataulun, koska aamussa oli vaje ja töitä oli enemmän kuin laki sallisi. Painettiin aamuvuoro aika tiukkaa tahtia. Onneksi meillä on nykyään aika harvoin tällaisia vaje vuoroja. Onneksi meillä on töissä niin hyvä yhteishenki, että tiukoista paikoista kyllä selvitään. Olin syönyt todella huonosti työvuorossa, joten käytännössä juoksin töistä suoraan syömään, ennen kuin lähdin hakemaan lapset hoidosta. Tänään oli ollut kauan odotettu päivä, kun uusi hoitokaveri oli päässyt perhepäivähoitoon tutustumaan. Kyseessä on meidän esikoisen ikäinen tyttö ja parivaljakolla oli kuulemma klikannut heti. Little E on aivan innoissaan uudesta leikkikaverista ja tästä on höpötelty pitkät pätkät. 

Parasta: The Floral Societyn kukkatoimitukset aktivoituivat taas kesän jäljiltä. Jee! Kesätauon aikana totesin ettei yksikään leikkokukkanippu ole kestänyt yhtä hyvin, kuin heidän lähettämänsä. 

Ikävää: Helvetin tai migreenin esikartanoa muistuttava päänsärky keskellä työpäivää. Todennäköisesti edellisen päivän itkut kostautuivat. 



Perjantaina meillä ei ollut töissä ihan tutut rutiinit, joten vähän tuli kiire välillä. Iltapäivällä oli erityistilaisuus, joka vaikutti meidän päivän aikatauluun. Siitä kuitenkin selvittiin. Ohessa mietin ohjelmaa lauantaille, joka olisi allekirjoittaneen ainut vapaapäivä tällä viikolla. Halusin tehdä tyttöjen kanssa jotain kivaa ja päätinkin viedä heidät vapaapäivänä Luonnontieteelliseen museoon. 

Minulla oli iltapäivälle lyhennys, joten pääsin töistä vähän aikaisemmin. Ylimääräisen ajan hyödynsin siihen, että kävin ruokakaupassa hakemassa tarvikkeet päivälliseen. Illalla otin myös vastaan Matsmartin toimituksen, liittyen Instagramissa toteutettavaan yhteistyöhön. Tytöt nappasivat heti kuormasta itselleen chian siemenillä ja merisuolalla maustetut riisikakut. 

Parasta: Perjantain parhaat is back. Noorat ovat palanneet tutun settinsä kanssa kesätauolta, joten perjantaille oli uutta kuunneltavaa. 

Paras idea: Koska minua on tituleerattu jo pariin kertaan podcast ammattilaiseksi (mitä en todellakaan ole), päätin aloittaa Instagramin storyissa sarjan, jossa esittelen joka viikko jonkun podin. Esittelyt löytyvät jatkossa myös fiidini kohokohdista.


Pienten kesätyyli

2019-08-15

Koska elokuu on kesäkuukausi, vielä ei ole liian myöhäistä puhua meidän tyttöjen kesätyylistä. Palataan siihen syysvaatekaappiin ja naulakossa odottaviin kurahaalareihin ensi kuussa. Jotain ensimakua annoin jo kirjoittaessani Pomp de Luxin vaatteista




Minusta tämä kesä oli aivan täydellinen. Lämpötila on suurimmaksi osaksi ihanteellinen. Lukuun ottamatta suht lyhyttä pätkää viime kuussa kun lämpöasteet kipusivat lähemmäs kolmeenkymmeneen. Valtaosan päivästä tarkeni ihan vain kevyellä ylä- ja alaosalla. Keskellä kesää havahduttiin muuten yhteen kesämekkokriisiin, kun en ollut varannut isosiskoa varten yhtään kunnollista kesämekkoa. Onneksi siinä vaiheessa alet rullasivat jo täyttä päätä ja löysin useamman yksilön hyvällä alennuksella. 






Minusta lasten pukeminen on aivan ihanaa. Erityisesti kesällä, kun vaatteita ei tarvitse piilottaa haalareiden alle. Myös nyt, kun esikoinen osoittaa selkeää omaa tahtoa tyylinsä suhteen. Meidän kummatkin tytöt ovat hyvin vahvatahtoisia (kuten vanhempansakin) ja olemme isomman kanssa monessa asiassa eri mieltä. Vaateostoksilla on käyty monen monituiset keskustelut siitä, mikä hänen mielestään on hyvää ja mikä minun mielestäni. Löytyy meiltä myös yhteisiä suosikkeja. Haluan antaa myös hänen mielipiteellensä tilaa ja mahdollisuuden kehittyä. 

Muun muassa tämän vuoksi, meillä on juuri nyt yhtä, jos toistakin leopardi-kuosilla, joka ei ole ihan se äidin lemppari. E sen sijaan rakastaa leoa, sekä vaaleanpunaista väriä ja paljetteja. Parasta on tietysti, jos kaikki tämä saadaan yhdistettyä. 

Kuopuksen vaatevalinnat ovat edelleen minun käsissäni. 





Kuten sanottu, pukeutuminen on ollut aika yksinkertaista; t-paitoja, legginssejä, shortseja, hameita ja kesämekkoja. Kesän käytetyimmät kengät ovat olleet kevyet lenkkarit, joilla on hyvä kiipeillä ja juosta. Sen lisäksi ostin tytöille myös sandaalit. Kummallakin on ollut lippalakkien lisäksi kevyet hellehatut. Maailman suloisimmat uimapuvut ovat Newbien ihanasta kesämallistosta. Kesän kuoseissa on muutenkin näkynyt Newbien kukkia ja Eifel-torneja. Niiden lisäksi myös rakastamaani pilkkua ja raitaa. Ja sitä leopardia. 

Päiväkodissa kesällä toimi kaikkein parhaiten legginssit, t-paita ja lippalakki. Hoitoreppuun pakkasin näiden kaveriksi lapsille sopivan aurinkorasvan Acolta. 


Kuten sanottu, pian saamme miettiä jo syyspukeutumista. Vielä aion kuitenkin nauttia kesästä, mutta jos sinua kiinnostaa lukea jo syksyisemmästä tyylistä, vilkaise viime vuonna kirjoittamani postaus.


Meidän viikonloppu puhelinkuvina

2019-08-12

Lempi postauksiani muiden blogeissa ovat kaikki ne, joissa käydään läpi puhelimen kuvia. Niissä on ihan oma viehätyksensä, kun kuvat ovat monesti hetken mielijohteesta otettuja räpsyjä todellisista tilanteista. Sellaisia joita nykyään harvemmin blogeissa näkee, kun kaikki on nykyään niin mietittyä. 

Ajattelin, että alkaisin myös itse esitellä meidän arkea puhelinkuvien kautta. Tässä olisi alkajaisiksi meidän viikonloppu puhelinkuvina.


1. Iltataivas meidän parvekkeelta käsin sateen jälkeen.

2. Meidän kuopus kainalossa ryhtymässä iltaunille.


3. Join aamulla rauhassa useamman kupin kahvia, kun se oli kerrankin mahdollista. Työaamuina ehdin juuri juoda puolikkaan kupin ja napata loput mukaan töihin.

4. Lähdettiin lasten kanssa asioille Itikseen. E on jo niin iso, että pärjää hienosti ilman seisomalautaa ja jaksaa kävellä itse pitkiäkin matkoja.


5. Vein tytöt donitseille asioiden hoitamisen jälkeen, ennen kuin suunnattiin kohti kotia.

6. Matkalla nähtiin kukkia ja totta kai kukkahullun piti kuvata ne.


7. Lauantai oli ihana, kesäinen päivä. Oltiin lähdössä ulkoilemaan perheen kesken, kun Little E:lle sattui pieni haaveri.

8. Lähdettiin käymään Uudessa Lastensairaalassa paikkaamassa pientä tyttöä. Lopulta neiti ei edes muistanut mihin oli sattunut.


9. & 10. Sunnuntaina näimme Erikan kanssa pitkästä aikaa. Käytiin syömässä ja kahvilla. Ehdittiin myös kuvaamaan yhdet asukuvat.


11. Sunnuntaina telkkarista tuli Nälkäpeli-trilogian ensimmäinen osa. Lapset nukahtivat kerrankin ajoissa ilman temppuja.

12. Iltateen join uudesta mukistani, joka oli syntymäpäivälahja Erikalta. Aloin kerätä tätä Arabian Mainio Sarastus astiastoa ja voi, että miten tykkään siitä. Koko astiasto on niin niin kaunis ja käytännöllinen. Nämä isot mukit ovat aivan ihania ja käytännöllisiä.


Hei, kertokaa kommentteihin, mitä te tykkäätte tällaisista postauksista. Haluatteko lukea vastaavanlaisia lisää ja haluatteko nähdä enemmän näitä puhelinräpsyjä.


Väripilkkuna vaaleanpunainen paita

2019-08-11

Hei. Miten viikonloppu on sujunut? Minä olen ollut pitkästä aikaa koko viikonlopun vapaalla ja se on ollut ihanaa. Lautaina touhuttiin tyttöjen kanssa ja sunnuntaina olen nähnyt ystävääni Erikaa. Meidän kuvaussessio toimitaas terapiaistuntona ja maailma on jälleen meille miljoona kertaa parempi paikka. 



Tällä kertaa haluan esitellä teille yhden kesän lempiasuistani. Etsin pitkään täydellistä vaaleanpunaista t-paitaa, kunnes löysin sellaisen H&M:ltä. Vaaleanpunainen paita toimii minusta hyvin esimerkiksi mustien housujen kanssa. Tässä se on asun ainoa väripilkku yhdistettynä myös mustiin kenkiin ja laukkuun. Tämän värikkäämmäksi tyylini tuskin koskaan muuttuu, mutta vaaleanpunainen on ihan kiva lisä vaatekaappini neutraaliin värimaailmaan. 

Kerroin jo aiemmin, että olen tänä kesänä nauttinut erityisesti helposta pukeutumisesta. T-paita ja housut ovat paras yhdistelmä lasten kanssa menemiseen. Lyhyt tukka, jota ei tarvitse pitää kiinni on myös helpottanut elämää melkoisesti. Asusteina on tietysti muun muassa rannekoruja. 





Paita H&M 

Tvillihousut H&M 

Kengät NIKE Second hand Zadaa 

Laukku DKNY Second hand Zadaa


Kuvat: Erika Huhta


Päivä meidän esikoisen kanssa

2019-08-09

Viikko sitten meidän esikoisella oli ihotautilääkärin aika ja koska olin koko päivän vapaalla, päätin konseptoida meille tyttöjen päivän. Päätin tällä kertaa myös kuvata sen, koska minulta on pyydetty monesti Päivä meidän kanssa-postausta. 



06:30 

Herätyskello soi ja nousen saman tien ylös. Tänään ei passaa jäädä torkuttamaan, koska aamun aikataulu on tiukka. Keitän kahvin ja selaan Instagramia sitä juodessani. Lyhyt hetki omaa aikaa, ennen kuin menen herättämään tytöt. 


n. 06:45 

Kerään tytöille vaatteet tulevaa päivää varten ja menen herättelemään heidät. Little B nukkuu meidän sängyssämme keskellä, poikittain ja esikoinen nukkuu omassa sängyssään. Herättelyyn menee hetki. Kumpikin tyttö on aavistuksen aamu-uninen. 

Pyrin pitämään aina tiettyä väljyyttä aamuissa, jotta aikataulusta huolimatta meillä ei olisi hirveä kiire. Inhoan kiireen tunnetta, joten yritän parhaani mukaan vältellä sitä. Varmistan, että meillä on kaikki mukana lääkärikäyntiä ja hoitopäivää varten. Sitten lähdemme kävelemään hoitopaikalle. 




n. 07:40 

Lähdetään kävelemään esikoisen kanssa hoidolta kohti metropysäkkiä. Tämä on kuopukselle ensimmäinen päivä hoidossa ilman isosiskoa, mikä tuntui tietysti jännittävältä. Pieni itku ryhmäperhepäiväkodin ovella tuli, mutta ei sen isompaa. Onneksi paikka oli entuudestaan tuttu. Vilkutettiin ovelta pikkusiskolle heipat. 

Isompi oli innoissaan, kun pääsi lähtemään liikkeelle ihan vain minun kanssani. Olimme sopineet syövämme aamupalan keskustassa, jotta varmasti ehdittäisiin lääkäriin ajoissa. 

Oli muuten hassua olla liikkeellä lapsen kanssa, ilman rattaita. Little E on jo niin iso ettei tarvitse seisomalautaa ja jaksaa hienosti kävellä pitkiäkin matkoja itse. 


n. 08:15 

Saavuttiin metrolla Kamppiin ja suunnattiin suorinta tietä Picniciin aamupalalle. Tilasin Little E:lle smoothien, croisantin ja juusto-kinkku sämpylän. Itselleni kahvia, croisantin ja chia-mansikka-välipalan. Lapsi söi chia-välipalastani mansikat ja oman sämpylänsä välistä pelkät kinkut (minä söin loput). 




n. 09:00 

Aamupalan jälkeen kiiruhdimme ratikkapysäkille, jotta ehtisimme varmasti ajoissa sairaalaan. Osastolle piti ilmoittautua kaksikymmentä minuuttia ennen ja muistin hämärästi, että osasto olisi pääovilta useamman mutkan takana. Olen niitä ihmisiä, jotka inhoavat myöhästymistä. Tämän vuoksi olen yleensä noin varttia aikaisemmin joka paikassa. Mutta minua ei haittaa, jos joku muu myöhästyy. 


n. 09:25-10:45 

Pääsimme raitiovaunulla melkein sairaalan viereen ja kiirehdimme kohti pääovia. Osastolle suunnistaminen kävi yllättävän vaivattomasti, vanhasta muistista ja opasteiden avulla. Little E oli haltioissaan lastenosaston leikkipaikasta ja ryntäsi leikkimään sillä välin, kun minä ilmoitin hänet saapuneeksi. Ensimmäiseksi meitä tuli tervehtimään tuttu sairaanhoitaja edelliseltä käynniltä. Hän muisti meidän esikoisen kahden vuoden takaa ja toivotti tervetulleeksi. Little E mitattiin ja punnittiin, sillä edelliset tiedot olivat kolmevuotisneuvolasta joulukuulta. Tyttö oli kasvanut 5 cm. Ei siis mikään ihme, jos kaikki housut ovat olleet enemmän tai vähemmän nilkkapituisia. 

Mittausten jälkeen Little E ehti hetkeksi leikkimään ennen, kuin lääkäri otti meidät vastaan. En ole hirveästi puhunut tästä, mutta meidän E:llä on atooppinen iho ja rajua atooppista ihottumaa. En muista, milloin tytön kädet olisivat olleet ehjät. Lääkäri oli todella ymmärtäväinen. Punnittiin yhdessä vaihtoehtoja ja hän kertoi tarkkaan, millaista hoitoa tilanteessa suositellaan. Saatiin reseptille rasvoja ja sovittiin seuranta käynti kolmen kuukauden päähän. 

Lääkärin jälkeen päästiin vielä testaamaan rasvoja ja rasvaustekniikkaa sairaanhoitajan kanssa. 




n. 10:45-14:00 

Lääkärin jälkeen suunnataan kohti Itistä ja Vapianoa. Oltiin kuultu, että siellä lasten menusta löytyy eläinten muotoisia pizzoja. Little E oli miettinyt pitkän aikaa, minkä muotoisen pizzan hän tilaisi. Paikka ei ollut entuudestaan tuttu muuten kuin oltiin ehditty kävelemään useampaan kertaan ohi. Hyvä pasta kuitenkin houkutti lasten pizzojen lisäksi, joten ei keksitty syytä olla kokeilematta. Ruoka oli hyvää ja sen sai eteen nopeasti. Suosittelen paikkaa lämpimästi. 

Jälkiruuaksi käytiin syömässä jäätelöä ja käytiin me shoppailemassa esikoiselle muutama uusi vaate samalla reissulla. 


n. 14:30 

Tullaan viimein kotiin ja ainakin minä olen aivan poikki. Keitän ensimmäiseksi kahvin, samalla kun Little E aloittaa omat leikit. On ihanaa istua hetkeksi alas, varsinkin kun viittä vailla neljävuotias lapsemme ei tarvitse minua samalla tavalla viihdyttämään itseään kuin kuopuksemme. 




n. 15:50 

Me lähdetään hakemaan kuopusta hoidosta. Pikkusiskolla on ollut hyvä päivä, eikä hän ole ikävöinyt siskoa tai minua ollenkaan. Tuntui huojentavalta kuulla tämä kaikki. Meidän pienemme on selvästi rohkeampi, kuin uskonkaan. 


n.19:00 

Alan valmistella tyttöjä nukkumaan. Me olemme syöneet kotona ja katsoneet Pikku Kakkosen, pienempi tytöistä osoittaa selkeitä väsymyksen merkkejä. Koska esikoinen on tänään skipannut päiväunet, hän sammuu sänkyyn heti. Ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa, että jos luovuttaisiin isomman päiväunista. Mutta minusta päiväunet ovat vielä tarpeelliset isommallekin. 


n. 20:00 

Alkaa äidin oma-aika. Mitä nyt itsekin simahdin aika nopeasti, kun päivä ehti olla melko pitkä.


Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright