Slider

Oman hyvinvoinnin edelle asettamisesta

2019-06-03

Kun kirjoitan tätä, on ilta. On kuitenkin riittävän valoisaa, jotta minun ei ole tarvinnut sytyttää valoja olohuoneeseen. Olen tullut jonkin aikaa sitten kotiin. Ensi töikseni ryhdyin nukuttamaan kuopustamme, joka veteli isiä ihan 6-0. Kuopuksemme osaa olla halutessaan varsin sitkeä. Peiteltyäni tytön nukkumaan keitin itselleni teetä, tein vähän iltapalaa ja avasin koneen. Mies on tällä välin iltalenkillä. 

Tuntuu uskomattomalta, että nyt on jo kesäkuu. Tavallaan olen sekä helpottunut toukokuun päättymisestä ja samaan aikaan odotan kauhunsekaisin tuntein mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 







Olen instagramissani paljastanut ettei mennyt kevät ole ollut helpoimmasta päästä. Se on päinvastoin ollut henkisesti harvinaisen rankka. Meillä käydään parhaillaan läpi todella isoja asioita ja se syö henkisten voimavarojen lisäksi, myös fyysisiä. Minä, jolla ei yleensä ole nukkumisen kanssa ongelmia, olen ollut viime viikkoina ihan todella väsynyt. Olen toki myös lipsunut rytmistäni ja saanut liian vähän unta, mutta sen lisäksi voi ottaa huomioon kaiken tämän muunkin. 

Nukkumiseen voin onneksi vaikuttaa itse. Jatkossa pyrin pitämään huolta siitä, että saan yössä unta 7,5 tuntia. Siinä on puoli tuntia enemmän, kuin normaalisti tarvitsisin, mutta tässä tilanteessa pieni ekstra tekee taatusti vain hyvää. 







Tilanteen vuoksi olen myös lipsunut postaustahdistani, jonka vuoksi poden pieniä omantunnontuskia. Olen pahoillani, mutta pyrin vaientamaan ne, sillä oma hyvinvointini menee ehdottomasti aikataulujen edelle. Pyrin edelleen säännöllisyyteen, mutta jos olen esimerkiksi väsynyt, menen nukkumaan enkä huhki iltamyöhään. Kuten olen kertonut, rakastan kirjoittamista ja tämä kaikki on minulle myös iso voimavara hankalassa tilanteessa. Moni teistä on kehottanut minua nimenomaan huolehtimaan itsestäni ja omasta jaksamisestani ensisijaisesti. 

Jälleen kerran, vaikka kymmenen vuotta kestäneessä masennusjaksossa on ollut vain vähän hyvää, se opetti minua kuuntelemaan itseäni. Uskon tunnistavani omat rajani ja osaan olla itselleni armollinen. Tiedän myös milloin on syytä hakeutua ammattilaisen vastaanotolle. 







Kiitos jokaiselle, jotka olette lähettäneet ihania viestejä, antaneet tukea ja tsempanneet. On ollut ihanaa lukea jokainen viestinne ja palaan niihin uudelleen vielä myöhemmin. 

Nyt haluan toivottaa teistä jokaiselle aivan ihanaa kesää. Yritän saada taas kiinni tutusta postaustahdista, mutta nyt te ainakin tiedätte, mistä mahdollinen hiljaiselo johtuu.


1 kommentti:

  1. Hei Jenni! Poikkesin pitkästä aikaa blogissasi ja ilahduin sen raikkaasta ilmeestä ja ihanista, valoisista kuvista! Sen sijaan oli ikävää huomata, että sinulla on ollut raskasta ja olet ollut väsynyt. Vaikken tiedäkään tilanteestasi sen kummemmin, ymmärrän sinua! On arvokasta, että osaat kuunnella omia tarpeitasi ja vastata niihin väsymyksen ja stressin hetkellä. Anna itsesi vapautua syyllisyyden taakasta mikä herkästi liittyy blogiin ja postaustahtiin. Tiedän kokemuksesta, että se on ensin vaikeaa, mutta se palkitsee! Et ole velvollinen mihinkään tiettyyn rytmiin, vaan tärkeintä on että pidät hyvää huolta juuri itsestäsi! ❤️ VOIMIA🌷

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit.

xx
Jenni S.

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright