Slider

Tauko

2019-06-12

Hei. Tulin tällä kertaa kertomaan teille, että pidän pienen tauon blogista ja palaan päätteen äärelle viimeistään heinäkuun alussa. 

Kulunut kevät on ollut monella tapaa todella rankka ja juuri nyt tuntuu siltä, että oma takki on täysin tyhjä. Kirjoittaminen ei luonnistu, enkä oikein saa kiinni postausideoistakaan. Olen kuullut monesti sanottavan, että luovuus tarvitsee tyhjää tilaa ja juuri nyt tarvitsen sitä tyhjää tilaa ajatuksilleni. 


Olen viimeisen vajaan vuoden aikana joutunut myös jakamaan omaa aikaani uudella tavalla ja blogiin käytetty aika on ollut aivan eri tavalla rajallinen, kuin aiemmin. Kun aloitin blogin olin jäänyt jo sairaslomalle raskaudenaikaisten selkävaivojen ja ennenaikaisten supistusten vuoksi. Kun äitiysloman jälkeen palasin töihin, tein vuoden osa-aikatöitä ja sitten jäin taas äitiyslomalle. Nyt minulla on ollut ensimmäistä kertaa blogin aikana kokopäivätyö, joka syö leijonanosan ajastani. Tilanne on siis ollut minulle siinäkin suhteessa uusi. Se on saanut minut miettimään postaustahtiani ja ajankäyttöäni. En kuitenkaan halua tuhlata koko lasteni lapsuutta koneen ääressä, mutta töitäkin pitää tehdä. 


Olen pyöritellyt ajatusta vapaasta jo hetken. Puoli vuotta sitten en osannut kuvitellakaan, että pitäisin lomaa blogista. Nyt se on pyörinyt jatkuvasti mielessäni. Kai se kertoo omaa kieltään pienestä tauon tarpeesta. 

En ole lopettamassa. Siitä ei kannata huolestua. Rakastan tätä liikaa lopettaakseni, mutta tuumaustauko on nyt paikallaan. Tämä on ollut alusta asti tärkeä henkireikä hektisen lapsiperhearjen keskellä, enkä ole valmis luopumaan siitä. Tämä on ollut minulle myös kanava kanavoida luovuuttani johonkin konkreettiseen. Olen kokenut mielettömiä onnistumisen kokemuksia, ahaa-elämyksiä ja päässyt kokemaan asioita, joita en olisi osannut kuvitella ennen tätä. Toisekseen olen saanut myös mielettömän upeita ystäviä tätä kautta. 


Haluan miettiä kirjoittamistani ja blogin tulevaisuutta. Olen kokenut jo jonkin aikaan, että junnaan paikoillani. Uskon, että tauko selventää ajatuksiani ja sitä, mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Tulen varmasti tekemään muutoksia blogiin tulevan kesän ja syksyn aikana. En vain vielä tiedä millaisia. Olen kyllästynyt tähän paikallaan seisovaan tunteeseen ja jonkin täytyy muuttua. Tämän suhteen olen heinäkuussa varmasti paljon viisaampi. 


Joten ihanaa kesäkuuta, palataan viimeistään heinäkuussa!

P.s. Instagramia tulen todennäköisesti päivittämään kevyempänä kanavana tässä tauon aikana.



Sisustushepuli iski makuuhuoneeseen

2019-06-09




Tällä kertaa postaus siitä kaksiomme harvemmin esillä olevasta huoneesta. 

Viimeisemmän tauluprojektin sivuvaikutuksena sain sisustushepulit. Joka johti siihen, että päädyin säätämään makuuhuoneemme järjestystä. Olen kaivannut koko tämän ajan, kun pinnasänky on ollut minun puolellani sänkyä, jonkinlaista yöpöytää tai tasoa vain itseäni varten. Yöpöytää puolelleni ei vieläkään mahdu, mutta makuuhuoneen lipasto ajaa saman asian. 






Taulukollaasia lukuun ottamatta, emme hankkineet mitään uutta makuuhuoneeseen, vain järjestelimme huonekalut uusiksi ja jo sen myötä muutos on ollut todella iso. Kolmevuotias on innoissaan, kun he saavat siskon kanssa nukkua vierekkäin. Hänen mielestään he nimittäin nukkuvat vierekkäin, vaikka välissä onkin lipasto. Järjestys on myös käytännöllisempi. Kun pinnasänky on lähellä ovea, on ollut helpompaa kantaa syliin nukutettu taapero omaan sänkyynsä, kun ei tarvitse puikkelehtia koko huoneen läpi. 




Vaatetelineeni siirtyi sängyn päädystä minun puolelleni. Pidän valtavasti avonaisesta telineestäni, mutta viime aikoina olen alkanut miettiä, pitäisikö sen olla vähän pienempi. Mielessä pyörii Hayn Loop stand, ihana, yksinkertainen vaateteline. Toistaiseksi pysytellään kuitenkin tässä. 




Jos makuuhuoneeseen pitäisi vielä jotain saada, niin kunnollinen matto. Sellainen pörröinen, vaalea nukkamatto houkuttelee valtavasti. Mutta en tiedä pitäisikö sängyn molemmin puolin hankkia kaksi pienempää mattoa, vai yksi iso tuohon päädyn puolelle. 

Alan hiljalleen ymmärtämään mattokriisiä, josta Noora ja Laura ovat puhuneet. Olohuoneen maton hankinta ei ole edennyt mihinkään. Sen sijaan olen yrittänyt saada kriisin hallintaan yrittämällä estää nykyistä kulumasta puhki. Heikoin tuloksin. Viikonloppuna se sitten petti ja nyt matossa on reikä. Uuden maton ostaminen on siis edessä vielä tämän kesän aikana. Yritän elätellä toiveita, että kesäaleista löytyisi joku kiva. En ole vain päättänyt millaisen haluan. Todennäköisesti vielä vaaleamman ja pelkistetymmän, mitä nykyinen mattomme on. 


Mattovinkkejä otetaan vastaan kommenttiboksissa? Vertaistukea mattokriisiin saa myös tarjota jos siitä on kokemusta. Instagram @bigmamashomeblog on hyvä kanava seurata sisustusmuutoksia, sillä sinne ne päivittyvät nopeammin kuin tänne.



Perjantain parhaiden vieroitusoireisiin

2019-06-07

Koska kärsin akuuteista Perjantain parhaiden vieroitusoireista, niin päätin listata sellaiset itse. Noorat viettävät kesälomaa podin parista, joten jonkin aikaa tässä joutuu kärvistelemään ilman heitä. Onneksi kaikkein pahimpina hetkinä voi kuunnella vanhoja jaksoja. 

Listasin muutamat pp:t jo instagramin puolelle. Mutta koska niitä alkoi vain tulla mieleen lisää ja lisää, päätin jatkaa listaa blogissa. 




✘ Upposin viikolla todella mielenkiintoiseen rabit holeen, kun jatkoin lempiharrastustani äänikirjan muodossa. Enkä tällä kertaa tarkoita lukemista, vaan cheeklogiaa. Kiinnostuin Cheekistä brändinä, kun hänen lopettamistaan puitiin lehdissä. Kiinnostuin nimenomaan ilmiöstä, kun henkilöbrändistä tulee suurempi kuin itse henkilöstä. Kuunteleen ehtiessäni Cheekin elämänkertaa äänikirjana, jonka sivuvaikutuksena tulee uppouduttua myös (lahtelaiseen) räp-kulttuuriin. Toinen sivuvaikutus on se, että jos en ole kuunnellut kyseistä kirjaa, olen huudattanut kotona suomiräppiä. Tosi mielenkiintoinen kirja, johon kannattaa tutustua vaikka Cheek itsessään ei kiinnosta. 

✘ Alkuviikosta meillä oli sovittuna päivällistreffit Heidin luona. Nauroimme, että meillä on tässä Noorien arkiruokakerhon Itä-Helsingin yksikkö koossa. Heidi oli tehnyt tosi hyviä kasvistortilloja ja minä olin luottanut taas taitoihini juustokakkujen tekijänä. Ilta oli todella mukava ja onnistunut. Oli ihanaa vierailla Heidin luona ja päästä vähän purkamaan sydäntä. Totesin jossain vaiheessa, että kannatti ostaa vauvalle kehto second handina. Minun ja Heidin ystävyys lähti nimittäin liikkeelle juuri siitä. 




✘ The Floral Societyn kukkalähetyksessä oli mukana tällä kertaa freesioita, joista on tullut lempikukkiani. Rakastan pieniä herkkiä freesioita, jotka assosioin vahvasti kesään. 

✘ Aloitin myös kevytlukemiseksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu-äänikirjan, kuunneltuani noin vuoden verran hypetystä siitä. Viimeinen tikki oli se, että Antti Holma suositteli äänikirjaa. Hyppäisin varmaan järveen, jos Antti neuvoisi. Kirja vaikuttaa alustavasti hyvältä. Iloinen yllätys oli, että Pirjo Heikkilä on tarinan lukija. Rakastan Pirjon ääntä. 





✘ Kokeilin uusia hiustuotteita Natura Siberica tuotemerkiltä, joihin rakastuin kerta heitolla. Omat luonnonkiharani tykkäävät tuotteista todella paljon ja kihartuvat villeimpinä, kuin koskaan. #kesäafro 

✘ Viikon ykkösjuttu oli se, että Sykkeen uuden kauden ensimmäiset neljä jaksoa ilmestyivät Ruutuun. Odotus on ollut lyhyt, mutta piinallinen ja hotkaisin uudet jaksot kerralla yhteen pötköön heti aamusta. Sovimme aamuvuorossa olevan työkaverini kanssa (joka myös on sykefani), että emme katso toisiamme vuoron vaihdossa silmiin, ettei katseeni spoilaa hänelle mitään ratkaisevaa. Taattua Syke laatua! 

✘ Toistaiseksi tämä kesäkuun ensimmäinen viikko on ollut parempi ja onnellisempi, kuin koko toukokuu yhteensä. Olo on tämän vuoksi toiveikas. Ongelmat eivät ole ohitse, mutta jos solmut lähtevät tästä aukeamaan hiljalleen. Tai saisimme ainakin riittävän, seesteisen hengähdystauon tämän kaiken keskellä. 



Noorien Perjantain parhaat-podcastia voi kuunnella esimerkiksi Acastista, joka on oma suosikkisovellukseni podien kuunteluun. Kannattaa ottaa seurantaan myös Noora K:n ja Noora H:n instat.

Ihanaa perjantaita!



Kevyet kesäkiharat

2019-06-05

Instagramiani seuraavat ovatkin jo nähneet kesäkiharani. Väli viimeisimpien kampaamokäyntieni välissä ehti venähtää vuoden mittaiseksi. Tukka oli myös sen näköinen. Luonnonkihara antaa todella paljon anteeksi esimerkiksi sitä, jos sattuu nirhaisemaan latvat lyhyemmiksi keittiösaksilla. Nyt kaipasin kuitenkin kipeästi muutosta, ammattilaisen käden kosketusta ja keveämpää tukkaa. En kuitenkaan ajatellut, että leikkauttaisin hiukseni oikeasti lyhyeksi, mutta toisin kävi. 



Osasyy tähän oli se, että haluan päästä mahdollisimman pian eroon värjätystä hiuksesta. Kasvatan parhaillaan omaa väriä takaisin. Ensinnäkin hiusvärien ympäristövaikutukset mietityttävät. Toisekseen omalla värillä tukka ei ehkä näyttäisi jatkuvasti siltä, että se olisi kampaajan tarpeessa. Nyt värjättyä hiusta jäi pieni kaistale vain etuhiuksiin, mutten kaikki on omaa väriä. Seuraavan kerran jälkeen päässäni tuskin on yhtään värjättyä kohtaa. 

Tällä hetkellä ajatukseni on pysytellä jatkossa omassa värissä. Luonnollista hiusten väriä ei tarvitse huoltaa ja värjäämätön tukka voi varmasti himpun verran paremmin. Olen värjännyt hiuksiani ala-asteelta lähtien. Joten nyt noin parinkymmenen vuoden jälkeen on ehkä ihan hyvä siirtyä luonnollisempaan ilmeeseen. 



Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut luottokampaamoa, mutta nyt on. Talvella tänne hoodeilleni avattiin ihana parturi-kampaamo ja kauneushoitola Makea. Se sijaitsee Aurinkolahden rannassa, huikeissa puitteissa. Ja kun kampaamon hintaan kuuluu kupillinen kahvia ja hiusten pesupaikalla on hierovat tuolit, paikka on ainakin jokaisen pienen lapsen äidin unelma. Ja miksei kaikkien muidenkin. Mutta huonosti nukutun yön jälkeen kahvi tuli niin tarpeeseen. Minä en halua enää muualla käydäkään. 

Minun hiukseni leikkasi taitava Hertta. Hän sai heti kiinni siitä, mitä hain ja toteutti sen tosi kivasti. 
 


Tällä tavalla lyhyenä tukkani kihartuu paljon vahvemmin ja muutamat ovatkin kysyneet, otinko samalla permanentin. Olen voinut todeta siihen ylpeänä kiharani olevan täysin luomut. Nyt annankin niiden kihartua täysin vapaasti. Jo sen vuoksi, että vähemmällä käsittelyllä ne yksinkertaisesti voivat paremmin. 

Aluksi isoin totutteleminen oli siinä, että hiukset ovat nyt pääsääntöisesti auki. Tukkani on niin lyhyt, että sitä ei saa millekään perusponnarille. Välillä, kun kyllästyn silmillä pomppiviin kikkuroihin, saatan vetää ne pään päälle sellaiselle ananastupsulle. Mietin myös, että tähän tyyliin saattaisi hyvin sopia sellaiset isot, näyttävät pinnit joita nyt näkee joka paikassa. 


Makealla ja Hertalla on kummallakin instagram tilit. Suosittelen seuraamaan niitä, 
jos hiustyylit kiinnostavat ja kaipaat inspiraatiota.



Oman hyvinvoinnin edelle asettamisesta

2019-06-03

Kun kirjoitan tätä, on ilta. On kuitenkin riittävän valoisaa, jotta minun ei ole tarvinnut sytyttää valoja olohuoneeseen. Olen tullut jonkin aikaa sitten kotiin. Ensi töikseni ryhdyin nukuttamaan kuopustamme, joka veteli isiä ihan 6-0. Kuopuksemme osaa olla halutessaan varsin sitkeä. Peiteltyäni tytön nukkumaan keitin itselleni teetä, tein vähän iltapalaa ja avasin koneen. Mies on tällä välin iltalenkillä. 

Tuntuu uskomattomalta, että nyt on jo kesäkuu. Tavallaan olen sekä helpottunut toukokuun päättymisestä ja samaan aikaan odotan kauhunsekaisin tuntein mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 







Olen instagramissani paljastanut ettei mennyt kevät ole ollut helpoimmasta päästä. Se on päinvastoin ollut henkisesti harvinaisen rankka. Meillä käydään parhaillaan läpi todella isoja asioita ja se syö henkisten voimavarojen lisäksi, myös fyysisiä. Minä, jolla ei yleensä ole nukkumisen kanssa ongelmia, olen ollut viime viikkoina ihan todella väsynyt. Olen toki myös lipsunut rytmistäni ja saanut liian vähän unta, mutta sen lisäksi voi ottaa huomioon kaiken tämän muunkin. 

Nukkumiseen voin onneksi vaikuttaa itse. Jatkossa pyrin pitämään huolta siitä, että saan yössä unta 7,5 tuntia. Siinä on puoli tuntia enemmän, kuin normaalisti tarvitsisin, mutta tässä tilanteessa pieni ekstra tekee taatusti vain hyvää. 







Tilanteen vuoksi olen myös lipsunut postaustahdistani, jonka vuoksi poden pieniä omantunnontuskia. Olen pahoillani, mutta pyrin vaientamaan ne, sillä oma hyvinvointini menee ehdottomasti aikataulujen edelle. Pyrin edelleen säännöllisyyteen, mutta jos olen esimerkiksi väsynyt, menen nukkumaan enkä huhki iltamyöhään. Kuten olen kertonut, rakastan kirjoittamista ja tämä kaikki on minulle myös iso voimavara hankalassa tilanteessa. Moni teistä on kehottanut minua nimenomaan huolehtimaan itsestäni ja omasta jaksamisestani ensisijaisesti. 

Jälleen kerran, vaikka kymmenen vuotta kestäneessä masennusjaksossa on ollut vain vähän hyvää, se opetti minua kuuntelemaan itseäni. Uskon tunnistavani omat rajani ja osaan olla itselleni armollinen. Tiedän myös milloin on syytä hakeutua ammattilaisen vastaanotolle. 







Kiitos jokaiselle, jotka olette lähettäneet ihania viestejä, antaneet tukea ja tsempanneet. On ollut ihanaa lukea jokainen viestinne ja palaan niihin uudelleen vielä myöhemmin. 

Nyt haluan toivottaa teistä jokaiselle aivan ihanaa kesää. Yritän saada taas kiinni tutusta postaustahdista, mutta nyt te ainakin tiedätte, mistä mahdollinen hiljaiselo johtuu.


Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright