Slider

Neulekausi ei ole ohi

2019-05-29

Nämä kuvat ovat odotelleet koneellani jo hyvän aikaa sopivaa hetkeä julkaisuun. Asu on kuvattu Kaksplussan blogipäivien jälkeen, mutta on näillä ilmoilla ajankohtainen. Nahkatakki ja neuleet ovat olleet viime päivinä kovassa käytössä, kiitos viilenneiden ilmojen. Kuvat otti blogikollegani Susanna

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Rakastan edelleen noita keinonahkapöksyjä, mutta lämpimillä ilmoilla ne ovat turhan hiostavat. Niille löytyy kuitenkin käyttöä viileämmillä ilmoilla. Vaikka olen yhdistänyt housujen kaveriksi nahkatakin ja nilkkurit, minun silmääni sitä ei silti ole liikaa. Neule tasapainottaa kokonaisuutta, joka on minun makuuni sopivan rento. 

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Takki LINDEX 

Neule H&M 

Legginssit H&M 

Kengät ELLOS 

Laukku DKNY Second hand Zadaa 

Panta GAUHAR 

Aurinkolasit H&M 

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Nahkatakki, neulepusero, nahkalegginssit, nillkurit

Lepäilen tällä hetkellä sohvalla nilkka ylhäällä samalla, kun kirjoitan. Nilkkaani särkee älyttömästi, enkä oikein tiedä mitä sille on tapahtunut. Lämpö tuntuu onneksi auttavan särkyyn. Ja onneksi huomenna on vapaata töistä, joten saan lepuutella sitä ihan rauhassa. 

Suunnittelimme muuten jo vähän syntymäpäiviäni. Minähän täytän reilun kuukauden päästä 30 ja olen vasta nyt alkanut miettiä, pitäisikö sitä juhlia. Olemme perheen kesken miettineet, jos viettäisimme tänä vuonna syntymäpäiviä yhdessä isäpuoleni kanssa. Hän juhlii myös pyöreitä samassa kuussa, kuin minä ja täytämme yhteensä 80. Mutta olisi kiva juhlia syntymäpäiviä myös ystävien kesken. Mieheni mielestä minun pitäisi järjestää oikein old school bileet, mutta ne eivät ole ihan minun juttuni.

Kuvat: Susanna Kuohula



Mitä tehtiin viikonloppuna

2019-05-27

✘ Katsoin Game of Thronesin viimeisen jakson ja pidin siitä. Ihmettelen kovasti kritiikkiä, jota sarjan viimeinen kausi ja loppuratkaisu ovat saaneet. Minusta sarja vietiin onnistuneesti loppuun ja parempaa päätöstä sarja ei olisi oikeastaan voinut saada. Tekijät onnistuivat yllättämään aivan kalkkiviivoille asti, mutta silti siitä jäi olo, että näin tämän pitikin mennä. Kuten monella muullakin, olo viimeisen jakson jälkeen oli aavistuksen tyhjä, eikä sitä silti tiedostanut, että tämä oli nyt tässä. Mitä seuraavaksi? 

✘ Perjantaina, kun kuopuksen kuumeesta ei ollut vielä tietoa, niin kävin ruokakaupassa sillä tavalla fiilistellen. Kävin keskustan paremmassa ruokakaupassa, nautiskelin tunnelmasta. Ostin smoothien ja nappasin siitä, sekä kauppakassistani kuvan Ig-stooryyni. Todellista #ihanneminäelämää





✘ Saattelin esikoisen mummilaan, jonne hän lähti intoa puhkuen. Takaisin tullessaan hän olisi halunnut lähteä heti uudestaan mummin luokse. He olivat kuulemma katsoneet yhdessä jääkiekkoa, käyneet puistossa ja mummi oli leiponut pieniä pitsoja. Ilmeisesti viikonloppu oli ollut erittäin onnistunut. 

✘ Vein kuopuksen Uuteen Lastensairaalaan päivystykseen, sillä tarvitsin lääkärintodistuksen töihin. Sairaala teki vaikutuksen ainakin päivystyksen puolesta. Me pääsimme etenemään nopeasti lääkärin vastaanotolle ja labraan, eikä mennyt kauaa, kun olimme ulkona ovista. Little B nukahti rattaisiin nopeasti, kun pääsimme ylös. Niinpä käytin tilanteen hyödyksi ja kävelin metroasemalle, kuvaten samalla Helsingin kukkaloistoa. Tämä kävelylenkki ja kuvaaminen oli täydellistä terapiaa minulle. 






✘ Tein kotona ruuaksi sienipastaa, jota teen aina, kun mieheni ei ole kotona. Toinen puoliskoni nimittäin inhoaa sieniä. Minä siis herkuttelen aina tällä, kun mies ei ole syömässä samasta padasta. Minä usein nautiskelen näistä itsenäisistä viikonlopuista nimenomaan ruuan kautta. Syön juttuja, joita ei muuten tulisi miehen kanssa syötyä ja katan itselleni kivasti. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa parsaa Hanna Gullichsenin ohjeella. Ihan en päässyt tähän parsakelkkaan mukaan, mutta olen valmis antamaan sille mahdollisuuden. 

✘ Jännitettiin jääkiekkoa ja hurrattiin upealle voitolle. Tuskin olimme ainoita, joiden silmät kostuivat liikutuksesta. Suurimman osan peleistä olen piilotellut tyynyn takana ja kurkkinut peliä sen reunan yli, kun jännitys meinaa käydä yli. (Minähän en siis yhtään kestä jännitystä.) Suomi on pelannut ihan uskomattoman hyvin, koko kisat. Vaikka joukkuetta aluksi mollattiin. Mutta niin mollattiin myös vuoden 2011 joukkuetta. Ja hienostihan tämä meidän kaikkien aikojen huonoin joukkue pelasi. 






✘ Kärsin tähän mennessä pahimmista PMS oireista ikinä. Ymmärrän hyvin PahaMieliSaatana termin. Tuntuu, että olin vaaraksi niin itselleni, kuin muille. Pää ei tuntunut toimivan ollenkaan. Siinä mielessä viikonlopusta hengissä selviäminen oli suoranainen saavutus. Ja voin kertoa, että jäätelöä kului. 

Tältä näytti pähkinänkuoressaan meidän viikonloppu. Miten teillä sujui? Juhlitteko myöhään leijonakultaa?



Ihanampi arki: Esittelyssä nypynpoistaja

2019-05-26

Noin viimeiset kolme vuotta olen käyttänyt paljon aikaa sen miettimiseen, kuinka arjesta saisi helpompaa ja toimivampaa. Ensinnäkin siksi, että olen luonteeltani peruslaiska ja haluan maksimoida ajan olla vain. Kahden lapsen työssä käyvänä äitinä, sellainen aika on jo lähtökohtaisesti rajallista. Omilla valinnoilla sen määrän voi kuitenkin vaikuttaa edes jonkin verran. En kuitenkaan suostu tinkimään perussiisteydestä tai mukavuudesta sen vuoksi. Uskon vakaasti, että näiden asioiden kesken on mahdollista löytää balanssi. Toki välillä on myös niitä päiviä, kun siivoamisena toimii valojen himmentäminen ja ajatus, jos sitä ei näe, se ei häiritse. 

Toiseksi, asia jonka olen vastikään oppinut, minun arkeni on lasteni lapsuus. Ja vaikka kuvitteellista nutturaa välillä kiristääkin, haluan meidän arjen soljuvan eteenpäin sillä tavalla vaivattomasti. Kaikilta vastoinkäymisiltä ja töyssyiltä ei tietenkään voi säästyä. Mutta niitä ihmetellään sitten, kun tulevat vastaan. Kun minulla on paketti hallinnassa, minun on helpompaa olla myös parempi äiti. 

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Tästä syystä arjen toimivuuden miettiminen on ihan perusteltua. Millä tavoilla on mahdollista saavuttaa astetta ihanampi arki. 

Kerroin aiemmin, että haluan tuoda blogiin enemmän meidän arkea. Haluan jakaa kanssanne vertaistukea, vinkkejä ja ideoita sujuvampaan arkeen. Tästä lähti ajatus uuteen postaussarjaan Ihanampi arki ja tässä on sarjan ensimmäinen vinkki, joka liittyy vaatehuoltoon. 

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Kevät on aikaa, kun moni silmäilee vaatekaappiaan uudella tavalla. Löytyykö sieltä, jotain mitä laittaa talviteloille tai pitäisikö joillekin yksilöille tehdä jotain, jotta ne ovat valmiina tulevaan syksyyn. Vaatekerrosten ohentuessa neuleet jäävät vähemmälle käytölle ja siirtyvät vaatekaapin perälle tai sitten kokonaan säilöön. Oma vaatevarastoni on sen verran pieni, että riittää kun siirrän paksummat vaatteet vain peremmälle kaappiin. Silloin ne eivät ole ensimmäisenä tyrkyllä, mutta ovat juhannuksen aikaan käden ulottuvilla. 

Nyt on kuitenkin hyvä hetki käydä paksummat neuleet läpi nypynpoistajan kanssa. Muistaakseni Pinja oli ensimmäinen, jolta kuulin tästä laitteesta. Aloin googlata ja vastaan tuli muutamaa erilaista. Meidän yksilö on Clas Ohlsonilta, kun eräällä tiskirättien hakureissulla huomasin korillisen näitä. Hinta oli niin naurettavan pieni, että päätin kokeilla. Meillä rakastuttiin tähän kankaiden partakoneeseen ensihetkestä lähtien. Ja kun sanon meillä, myös mieheni hurahti täysin tähän pieneen laitteeseen. Hän kävi ensi töikseen meidän sohvan läpi tällä ja hehkutti, kuinka hyvä se oli. 

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Olen ennenkin kertonut ettei minun kannata ostaa kallista neuletta, jos onnistun yhden käyttökerran jälkeen pilaamaan sen. Enkä pelkästään minä itse. Ei ole kerta tai kaksi, kun jälkikasvuni on ampunut tomaattipastat paidalleni ruokailun yhteydessä. Näissä olosuhteissa nyppääntyvä neule on pieni paha. 

Tällä pienellä kojeella saan ajeltua kaikki nypyt pois neuleistani, sekä lastenvaatteista. Ja kuten sanoin, mieheni kävi läpi myös meidän Ikean sohvan. Neuleiden läpi surruuttaminen on jopa hieman terapeuttista. Tekstiilit näyttävät heti paljon siistimmiltä ja pari oikein nyppyyntynyttä neuletta pääsivät kotikäytöstä takaisin tavalliseen käyttöön. 

Ehkä jonain päivänä, maltan satsata sellaiseen kunnolliseen, laadukkaaseen neuleeseen ja opettelen sen huollon. Toistaiseksi tämä on kuitenkin pelastanut vaatekaappini. 

Nypynpoistaja, Clas Ohlson, vaatehuolto,

Ihanampi arki juttusarjassa pohditaan, miten lapsiperheen arjesta on mahdollista tehdä astetta ihanampaa. Uskon vakaasti siihen ettei lapsiperheen arjen tarvitse olla taistelua toisensa perään. Siksi jaan kanssanne vinkkejä, välineitä ja rutiineja, jotka ovat tehneet meidän joka päiväisestä arjestamme helpompaa ja ihanampaa.


Elämää, kun viikonloppusuunnitelmat menevät uusiksi

2019-05-24

Tänä viikonloppuna minulla piti olla sekä mies-, että lapsivapaa viikonloppu. Mies on työreissulla ja minulla piti olla iltavuorot, joten olimme buukanneet lapsille täysihoidon mummilassa. Odotin erityisesti keskeytymättömiä, pitkiä yöunia ja sitä, että kahteen päivään minun ei tarvitsisi keskittyä pitämään ketään hengissä. Hehkutinkin tätä kaikille, jotka suostuivat kuulemaan. Toisin kuitenkin kävi. 

Tuntia ennen, kuin mummin piti tulla hakemaan tyttöjä, totesin kuopuksemme tuntuvan kuumalta. Mittasin kuumeen ja se oli selkeässä nousussa. Tiesin heti etten voisi laittaa kipeää lasta mummilaan. Niinpä aloin ensimmäiseksi järjestää töitäni. Seuraavaksi soitin äidilleni ja ilmoitin asiasta. Sovimme, että esikoinen pääsisi kuitenkin mummilaan lomailemaan, vaikka pikkusiskon pitääkin jäädä kotiin. Olisi ollut julmaa evätä reissu isosiskolta, joka oli odottanut tätä viikonloppua todella pitkään. 






Kun sitten hetki sitten nukuttelin yksinään kuopusta syliini, olin tietysti hieman pettynyt. Olisi tietysti ollut kivaa, nauttia hetki omasta rauhasta. Mutta loppujen lopuksi olin aika zen. Lapsen sairastuminen ei ole minusta edes huonoa tuuria, vaan se on elämää. Lapset sairastuvat ihan yhtä lailla kuin aikuisetkin. Tämä tauti tuntuu olevan vain todella sitkeää sorttia. Little B oli jo aikaisemmin viikolla monta päivää korkeassa kuumeessa. Lääkkeet onneksi auttavat. Käymme silti huomenna lääkärissä jo senkin vuoksi, että tarvitsen tästä todistuksen töihin. 






Viikonlopun suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla. Eikä siinä onneksi mitään pahaa ole. Nyt otan laatuaikaa kuopukseni kanssa ja hoivaan hänet terveeksi. Toivottavasti tässä ei ole kyse mistään flunssaa vakavammasta. Maanantaina ei sitten auta muu, kuin mennä töihin. Kotona piristävät onneksi the Floral Societyn toimittamat tuoreet kukat, sekä Jennalta käytettynä ostettu uusi päiväpeitto. Makuuhuoneen ilme muuttui muuten kertaheitolla astetta ylellisemmäksi, kun päiväpeitto vaihtui. Huomenna teen sienipastaa. Tämä on herkku, jota en kokkaa silloin, kun mieheni on kotona. Hän inhoaa sieniä. 

Millaisia viikonloppusuunnitelmia teillä on?


Se aika kuukaudesta

2019-05-22

Itkettää, kiukuttaa, ärsyttää, turvottaa, jomottaa ja kramppaa. Jokainen nainen osaa varmasti samaistua näihin tuntemuksiin. Ajattelin aluksi etteivät kuukautiset istu aiheena blogiini, mutta hetki sitten tulin toisiin aatoksiin. Hitto, minunhan pitäisi olla vaikuttajana esimerkin näyttäjä, eikä hyssytellä. Olenhan minä puhunut jo synnyttämisestä ja ehkäisystä, joten miksi tämä olisi erilaista. Sama värkki siinä on kyseessä ja aivan yhtä luonnollinen asia tämäkin. Ja olen pystynyt puhumaan jo vuosia kuukautisistani avoimesti, joten miksi en voisi niistä kirjoittaakin. 

Olisi hienoa, jos osaisin puhua tästä sillä tavalla voimaannuttavasti ja kaunopuheisesti, kuten jotkut tekevät. Niin, että postauksen lukemisen jälkeen jokainen teistä voisi sanoa ”just niin” ja haistattaa koko yhteiskunnalle kukkaset. Sen sijaan puhun tästä sellaisella lähes kaiken nähneen hoitajan reteällä asenteella.

menkat, kuukautiset,

Muistan elävästi hetken ammattikoulusta, ennen tunnin alkua. Silloinen tyttökaverini makasi luokan perällä lattialla, jalat tuolin päällä ja valitti kirkkaalla, selkeällä äänellä kramppejaan. Minä en olisi tehnyt seitsemäntoistavuotiaana niin. Häpesin muutenkin runsasta vuotoa, jonka vuoksi tuoliin saattoi koska tahansa ilmestyä muisto minusta. Nykyään minua ei hävetä. Minulla on jopa kauratyyny työpaikan pukuhuoneen kaapissa varmuuden vuoksi. Hieman tätä menkkazeniä saattaa auttaa myös uravalintani. Tässä työssä menkkavuoto ei ikävä kyllä ole se päivän ainoa eritevahinko. 


Ennen toista lastamme minulla ei ollut tietokaan siitä missä syklissä kiertoni kulkee, ellen seurannut sitä haukan lailla. Nykyisin kun alan tuntea kipua lantioni seudulla ja voisin vannoa, että siellä on jotain räjähtämispisteessä, tiedän ovuloivani. Annan kaiken empatiani niille, joilla kasvatellaan useampaa munasolua kerrallaan lääkityksellä, sillä oma ovulaationi tuntuu jo inhottavalta. En edes halua tietää, miltä tuntuu, kun munarakkuloita on siellä useampia. 

Ensimmäiset varoituskellot, ennen varsinaista h-hetkeä, alkavat soida, kun huomaan vollottavani taas kissanruokamainoksille tai muulle yhtä hupsulle ja haluan ahmia lounaaksi kolme Fazerin sinistä levyä. Olo on noin päivää ennen menkkojen alkamista alakuloinen, surkea ja väsynyt, sekä kiukkuinen ja sytytys herkkä. Itse asiassa kaikki itkettää. Myös se, kun sukassa on reikä tai kun työkaveri katsoo minua jotenkin eri tavalla. Jos joku on sitten ihan tarkoituksella mulkku, vollotan varmasti. Sen lisäksi kasvoihini ilmestyy yksi, iso ja kipeä finni. Yleensä joko keskelle otsaa tai nenää tai paikkaan, jossa se tekee todella kipeää kuten nenän pieleen. Toisen lapsen jälkeen olen huomannut olevani myös unohtelevaisempi päivää ennen menkkoja. Näistä tiedän varmasti, että seuraavana päivänä ollaan tositoimissa. 

Mutta aina en osaa lukea näitäkään merkkejä, vaan ne pääsevät yllättämään. 

Kuukautiseni muuttuivat hieman lasten saannin jälkeen. Ennen tulvin, kuin Tonava keväällä ja kivut saivat haluamaan käpertyä sikiöasentoon. Silloin mikään kaupasta saatava side ei ollut riittävä sitomaan kaikkea sitä vuotoa sisäänsä. Nykyisin vuodan kohtuullisesti, mutta yksittäiset ja yllättävät krampit saavat taipumaan aina hetkellisesti kaksinkerroin. Välillä iltaisiin jomottaa ikävästi, jolloin sitä haluaa vain halailla kauratyynyä. Mutta loppujen lopuksi en joudu kokemaan mitään, mistä ei kauratyynyllä ja särkylääkkeillä selviäisi. Tiedän paljon naisia, jotka joutuvat jäämään kovien kipujen vuoksi pois töistä, eikä sitä pidä yhtään vähätellä. 

Halusin pitkään ajatella, ettei minulla ole mitään PMS-oireita ole. Miehellenikin yritin kovasti vakuuttaa, että olen ennen menkkoja ”aika rento muija”. Totuus taitaa olla lähempänä sitä, että olen kireä kuin viulun kieli ja räjähdysherkkä. Olen rähissyt miehelleni ja lapsilleni pienistäkin asioista. Mistä en ole ylpeä, mutta jota tapahtuu. Hormoneita ja mielialanvaihteluita on vain joskus vaikea hallita. Onneksi anteeksipyyntö ja selitys auttavat yleensä. Tämä vaihe kestää yleensä yhden päivän, kuten kissanruokamainoksille itkeskely. 


Vaikka nykyään puhutaan kaikesta. On #metoo-kamppanjat sun muut, niin menkat ovat silti tabu. Niistä tiedetään, mutta niistä ei puhuta. Meillä muuten kolmevuotiaskin tietää, että kuukautiset tulevat kerran kuussa. Silloin aikuisen naisen alapäästä tulee verta, silloin käytetään suojia ja se on täysin normaalia. Välillä kun olen vessassa vaihtamassa sidettä, hän repäisee vessan oven sepposen selälleen ja astelee sisään todeten; ”Ai äiti. Onko sinulla ne kuukautiset?” Johon minä vastaan; ”Kyllä rakas.” Silloin käymme yleensä lyhyen keskustelun siitä, milloin hänellä tulisi olemaan ne tai sitten hän kävelee pois päätään pyöritellen. Ihana pieni asennemimmi. 


Mutta jos kipuja, vuotoa ja hormonien heittelyä ei oteta lukuun niin, hitto miten hienosta asiasta on kyse. Ilman tätä olennaista osaa naisen elämästä, me emme lisääntyisi. Meillä ei olisi mahdollisuutta kantaa lapsia. Minulle kumpikin raskaus on ollut jotain maata mullistavan hienoa, selkävaivoineen päivineen. Sen kokeminen hyvittää melkoisesti kuukautisten aiheuttamaa mielipahaa. Vaikka en minä hurrannut, kun ne taas alkoivat raskauksien jälkeen. 

Haluan tällä sanoa sitä, etteivät kuukautiset tee naisista likaisia tai saastaisia. Itse asiassa, kun ottaa huomioon, kuinka puhdas ja herkkä elimistömme on sisältä käsin, en käsitä miksi tätä ajatellaan jotenkin likaisena. Toki, jokaisen kuukautiset ovat oma, intiimi asia ja jokainen päättää itse, miten niistä puhuu tai puhuuko ollenkaan. Haluaisin kuitenkin omalta osaltani hälventää häpeää, ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita tämän asian ympärillä. Tämä kun on maailman luonnollisin asia ja olennainen osa naiseutta. En missään nimessä halua, että omat tyttäreni joutuisivat häpeämään näitä asioita. Ehkä paras puolustuspuhe tälle ei ole menkkahymiön saaminen puhelimiin, mutta ei näitä asioita pidä missään nimessä hyssytellä. 


Olisi kiva kuulla teidän ajatuksia ja kokemuksia, koska tämä on asia, josta olisi hyvä puhua. Lisäksi haluan pyytää tässä lopussa anteeksi ettei maanantaina ilmestynyt postausta. Meidän kuopus on ollut kipeänä ja nyt myös minä, mikä hieman söi mahdollisuuksia kirjoittaa. Mutta näitä sattuu välillä. Postaustahti ei muutu, vaikka joskus siihen tulisikin tauko.


Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright