Slider

Matalapalkkainen työ tekee minusta kunnianhimottoman

2019-01-20

”Matalapalkkaisessa työssä olevat ovat kunnianhimottomia.”

Siitä ei ole kovin kauaa, kun kuulin väitteen; ”Matalapalkkaisessa työssä olevat ovat kunnianhimottomia.” Tämän kuullessani minun teki mieli nousta heti barrikadeille tai vähintäänkin vääntää väitteen esittäjää nenästä. Voi tietysti olla, että hän ei ajatellut lausettaan loppuun tai ei tarkoittanut sitä ihan niin, mutta se sai minut silti hermostumaan. Minusta väite on vähättelyä. 


Minä olen malliesimerkki matalapalkkatyöläisestä. Tällä hetkellä minulle jää kuussa käteen alle kaksi tonnia. Olen kuullut, että Suomessa keksipalkat menevät jossain 2 ja puolessa tonnissa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että oma palkkani on ihan selkeästi keskituloja alempi. Toki, kun saan valmistuneen paperit käsiini, myös tuloni nousevat selkeästi (kuin myös veroprosenttini). Ei lähihoitajana silti rikastumaan pääse. Eikä kyllä sairaanhoitajanakaan, johon haaveilen joskus pääseväni. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Lähihoitajan töissä on kuitenkin yksi selkeästi hyvä puoli, jonka vuoksi vanhempani rohkaisivat minua hakemaan alalle. Siitä huolimatta, vaikka lahjani voisivat olla jollain luovemmalla alalla. Lähihoitajalle löytyy aina töitä. Koska ala ei ole trendikäs, sille ei ole tunkua, vaikka työpaikkoja löytyy kyllä. Meilläkin on töissä krooninen työvoimapula. 

Meidän perheessä on aina ajateltu, että säännölliset tulot on parempia, kuin ei tuloja ollenkaan. Siksi meitä kaikkia lapsia on rohkaistu niin sanotusti vakaille aloille. Unelmia voi tavoitella sitten vapaa-ajalla, mutta järkevä ammatti ihmisellä pitää olla. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Mutta tekeekö matala palkkataso minusta kunnianhimottoman? Ei tee. Koen olevani siitä onnellisessa asemassa, että kun kello lyö kotiinlähdön merkiksi, kaikki työasiat jäävät työpaikan oven toiselle puolelle. Minun työni eivät seuraa minua kotiin. Näin ollen, kun en ole töissä, voin keskittyä kaikella tarmollani kaikkeen muuhun. On totta, että lähärinä en voi rakentaa kummoista uraa. Bloggaamisella puolestani voin. Voin keskittää kaiken kunnianhimoni siihen asiaan, johon tunnen intohimoa. Bloggaamisen puolella kehitän itseäni jatkuvasti ja mietin miten voin olla parempi. Ja tämä on ihanaa, sillä voin tehdä tätä tällä hetkellä ilman paineita. 

Minulla on itse asiassa lista asioista, joita haluan bloggaamisellani vielä tavoittaa. Ja voin kertoa, että useampi kohta on jo rastitettu toteutuneina. Olen myös tehnyt sitä, että kun yksi haave toteutuu, lisään listaan seuraavan, vähän isomman tavoitteen. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Henkilökohtaisesti toivoisin, että ihmisiä ei arvosteltaisi sellaisten asioiden perusteella, kuin palkka tai edes ammatti. Ei lähihoitajan ammatti sulje pois luovuuttani tai matala palkka kunnianhimoani. Samoin, kun äitiys ei tee minusta tietynlaista ihmistä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Työskentelin vuosia ihmisen kanssa, joka tekee töitä henkilökohtaisena avustajana rahoittaakseen muusikon uraansa. Henkkarina työ on harvoin hohdokasta. Palkka on naurettavan pieni ja työolotkin vaihtelevat suunnattomasti. Työkaverini teki kaiken kuitenkin mukisematta, maksoi palkalla vuokran, sekä elämisen ja vapaa-ajallaan keskitti kaiken tarmonsa ja intohimonsa musiikkiin. Arvostan. 


Olisi todella hienoa, jos jatkaisitte keskustelua kommenteissa. Mitä mieltä te olette tästä? Millaisia kunnianhimonkohteita teillä on? Liittyvätkö ne töyhön vai vapaa-aikaan?



2 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoinen keskustelunavaus. En ajattele matalapalkka-alalla olevia kunnianhimottomina, mutta kunnianhimo on ihmisille kovin eri asia. Joku haluaa kehittyä työssään asiantuntijaksi, joku edetä konkreettisesti ylempiin positioihin. Jollekin on tärkeää jättää työt päivän jälkeen työpaikalle siinä missä toinen hyväksyy ylityöt osaksi arkeaan. Minä olen kasvanut perheessä, jossa on nimenomaan kannustettu tavoittelemaan unelmia, olivat ne miten älyttömiä tahansa. Koskaan ei ole kehotettu hankkimaan vakaata toimeentuloa ja turvallista ammattia, josta käsin sitten tavoitella haaveitaan. Siksi luinkin tämän tosi kiinnostuksella. Hyvä esimerkki siitä ettei yhtä oikeaa tapaa ole. Toisaalta tunnistan sen, että tietynlainen hyväosaisuus on oltava kuvioissa, jos voi vain tavoitella unelmiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavia pointteja. <3 Minä haluan olla vanhempi, joka kannustaa lapsiaan unelmoimaan. Mutta sen verran minussa on vanhempieni tyttöä, että yritän muistuttaa laskujen maksamisesta siinä ohessa. Mielessäni pyörii juuri nyt lause Tyttö sinä olet tähti-elokuvasta; "Mä purkitan kasista neljään maaleja, että voin tehdä just sellaista musaa, kuin haluan." Minusta unelmia pitää olal ja niitä pitää myös tavoitella, mutta tapoja tähän on varmasti yhtä paljon kuin ihmisiä.

      Poista

Kiitos kun kommentoit.

xx
Jenni S.

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright