Slider

Matalapalkkainen työ tekee minusta kunnianhimottoman

2019-01-20

”Matalapalkkaisessa työssä olevat ovat kunnianhimottomia.”

Siitä ei ole kovin kauaa, kun kuulin väitteen; ”Matalapalkkaisessa työssä olevat ovat kunnianhimottomia.” Tämän kuullessani minun teki mieli nousta heti barrikadeille tai vähintäänkin vääntää väitteen esittäjää nenästä. Voi tietysti olla, että hän ei ajatellut lausettaan loppuun tai ei tarkoittanut sitä ihan niin, mutta se sai minut silti hermostumaan. Minusta väite on vähättelyä. 


Minä olen malliesimerkki matalapalkkatyöläisestä. Tällä hetkellä minulle jää kuussa käteen alle kaksi tonnia. Olen kuullut, että Suomessa keksipalkat menevät jossain 2 ja puolessa tonnissa. Korjatkaa toki, jos olen väärässä. Mutta tämä tarkoittaa sitä, että oma palkkani on ihan selkeästi keskituloja alempi. Toki, kun saan valmistuneen paperit käsiini, myös tuloni nousevat selkeästi (kuin myös veroprosenttini). Ei lähihoitajana silti rikastumaan pääse. Eikä kyllä sairaanhoitajanakaan, johon haaveilen joskus pääseväni. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Lähihoitajan töissä on kuitenkin yksi selkeästi hyvä puoli, jonka vuoksi vanhempani rohkaisivat minua hakemaan alalle. Siitä huolimatta, vaikka lahjani voisivat olla jollain luovemmalla alalla. Lähihoitajalle löytyy aina töitä. Koska ala ei ole trendikäs, sille ei ole tunkua, vaikka työpaikkoja löytyy kyllä. Meilläkin on töissä krooninen työvoimapula. 

Meidän perheessä on aina ajateltu, että säännölliset tulot on parempia, kuin ei tuloja ollenkaan. Siksi meitä kaikkia lapsia on rohkaistu niin sanotusti vakaille aloille. Unelmia voi tavoitella sitten vapaa-ajalla, mutta järkevä ammatti ihmisellä pitää olla. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Mutta tekeekö matala palkkataso minusta kunnianhimottoman? Ei tee. Koen olevani siitä onnellisessa asemassa, että kun kello lyö kotiinlähdön merkiksi, kaikki työasiat jäävät työpaikan oven toiselle puolelle. Minun työni eivät seuraa minua kotiin. Näin ollen, kun en ole töissä, voin keskittyä kaikella tarmollani kaikkeen muuhun. On totta, että lähärinä en voi rakentaa kummoista uraa. Bloggaamisella puolestani voin. Voin keskittää kaiken kunnianhimoni siihen asiaan, johon tunnen intohimoa. Bloggaamisen puolella kehitän itseäni jatkuvasti ja mietin miten voin olla parempi. Ja tämä on ihanaa, sillä voin tehdä tätä tällä hetkellä ilman paineita. 

Minulla on itse asiassa lista asioista, joita haluan bloggaamisellani vielä tavoittaa. Ja voin kertoa, että useampi kohta on jo rastitettu toteutuneina. Olen myös tehnyt sitä, että kun yksi haave toteutuu, lisään listaan seuraavan, vähän isomman tavoitteen. 


lähihoitaja, matalapalkkatyö, työ, opiskelu,


Henkilökohtaisesti toivoisin, että ihmisiä ei arvosteltaisi sellaisten asioiden perusteella, kuin palkka tai edes ammatti. Ei lähihoitajan ammatti sulje pois luovuuttani tai matala palkka kunnianhimoani. Samoin, kun äitiys ei tee minusta tietynlaista ihmistä. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Työskentelin vuosia ihmisen kanssa, joka tekee töitä henkilökohtaisena avustajana rahoittaakseen muusikon uraansa. Henkkarina työ on harvoin hohdokasta. Palkka on naurettavan pieni ja työolotkin vaihtelevat suunnattomasti. Työkaverini teki kaiken kuitenkin mukisematta, maksoi palkalla vuokran, sekä elämisen ja vapaa-ajallaan keskitti kaiken tarmonsa ja intohimonsa musiikkiin. Arvostan. 


Olisi todella hienoa, jos jatkaisitte keskustelua kommenteissa. Mitä mieltä te olette tästä? Millaisia kunnianhimonkohteita teillä on? Liittyvätkö ne töyhön vai vapaa-aikaan?



Meidän koti vuosi sitten

2019-01-18

Tein tässä ig-storyyn (@bigmamashomeblog) pienimuotoisen kyselyn, kun mietin kummasta kirjoitan ensin, kirjahyllyprojektista vai kodistamme vuosi sitten. Äänestitte todella kivasti ja tällä kerran pidemmän korren veti kotikuvat vuoden takaa. 

Minusta tämä sopii itse asiassa aika kivasti. Ensin muistellaan vanhoja ja seuraavaksi pääsette näkemään, miltä meillä näyttää nyt, kun kirjahylly on pystyssä.


kaksio, helsinki, vuokra-asunto, koti, sisustus




Sisustushylly on ollut jo vuosi sitten samalla paikalla. Tällä hetkellä alemmilla hyllyillä on paljon vähemmän tavaraa, sillä vuosi sitten meidän bebe pysyi aika lailla siinä, mihin hänet jätti.









Sohvapöydän virkaa toimitti silloin pieni, musta tarjotinpöytä.
Itse näen muuten näissä kuvissa myös kehitykseni valokuvaajana. Ainakin kuvakulmat ovat nykyisin aivan erilaiset. Enpä muista milloin olisin viimeksi kuvannut sohvaa tuolla tavalla ylhäältä päin.






Hoitopöytä on samalla paikalla nykyäänkin, mutta vaaterekin tilalle on tullut Little E:n juniorisänky. Rekki on siirtynyt puolestaan pinnasängyn paikalle, pöydän toiselle puolelle. Ja hoitopöytä on käännetty lipastoksi.








Lipaston tilalle tuohon sängyn viereen tuli pinnasänky Little B:tä varten. Tuo musta lipasto siirtyi puolestaan viereiselle seinälle. Kuten olen sanottu, makuuhuoneessa on käytetty jokainen neliö hyödyksi, jotta mahdumme sinne. Mutta toistaiseksi mahdutaan ihan hyvin.


Tätä postausta oli kiva tehdä jo sen vuoksi, että oma kehitys valokuvaajana näkyi näistä niin selvästi. Pidin muuten tästä makuuhuoneen järjestyksestä kovasti, mutta ei nykyisellään mahdollinen.


Iho tärviöllä: Kohti parempia ihonhoitorutiineja

2019-01-17

Juuri nyt kasvojeni iho tuntuu paikoitelleen kuivalta ja paikoitelleen vähän vahamaiselta. Olen saanut finnejä ja elämäni ensimmäiset mustapäät. Tämä on jopa ahdistavaa, koska kuivuutta lukuun ottamatta, ihoni on voinut aina hyvin.

Siis apua! Tämä talvi tuntuu tuhoavan allekirjoittaneen ihon. Olen kärsinyt nyt useamman viikon ajan iho-ongelmista ja se johtuu ehdottomasti pakkasesta. Tämä vuodenaika on ollut aina vaikea ihoni kannalta. Ihoni on luonnostaan kuiva, todennäköisesti atooppinen. Minulla ei ole tähän päivään mennessä ollut atooppista ihottumaa, toisin kuin esikoisellamme ja äidilläni. Minä kärsin yleensä vain kuivuudesta. 

Nyt ongelmia eivät aiheuta jalat, vaan kasvojeni iho. Kesäisin ihonhoidoksi riittää pelkkä kevyt kerros aloe geeliä kasvoille. Nyt mitkään tuntemani hoitotuotteet eivät tunnu riittävän ja ulkona ei ole edes paljoa pakkasta. Huudan hoosiannaa, kun pakkanen nousee tuosta vähääkään. 


ihonhoito, atooppinen iho, kasvot,


Juuri nyt kasvojeni iho tuntuu paikoitelleen kuivalta ja paikoitelleen vähän vahamaiselta. Olen saanut finnejä ja elämäni ensimmäiset mustapäät. Tämä on jopa ahdistavaa, koska kuivuutta lukuun ottamatta, ihoni on voinut aina hyvin ja aiempiin iho-oireisiin on riittänyt pelkkä rasvaus. Liittyvätköhän nämä uudet iho-ongelmat tähän täyteen tulevaan kolmeenkymppiin? 

Oli miten oli, aion nyt tehdä parannuksia ja muutoksia hoitorutiineihini. Tämä ei voi jatkua näin. 


ihonhoito, atooppinen iho, kasvot,


Ensimmäisenä listallani kohti parempaa ihoa, on lisätä veden juontia. Hyvinvointi lähtee aina sisältä päin ja tiedän, että juon aivan liian vähän vettä. Sen lisäksi alan puhdistamaan kasvojani entistä paremmin. Olen aina ollut tarkka siitä, että meikit pestään pois ennen nukkumaan menoa. Nyt etsin kuitenkin aineet, jotka hoitavat ihoani samalla. Yritän olla iltaisin myös aloe geelit naamalla kasvonaamion tavoin, sillä se tekee iholle todella hyvää. 

Eli tuotetestauksia tulossa blogiin tulevina kuukausina. Toivottavasti saan kasvot parempaan jamaan jo ennen, kuin nämä pakkaset loppuvat. 


Nyt ottaisin mielelläni vastaan tuotesuosituksia. Jos teillä on luottotuotteita, joita haluatte suositella, niin kommentoikaa ja kertokaa. Tai laittakaa ig:n kautta viestiä (@bigmamashomeblog).



Viikkokatsaus: Kaaosta, pitkä putki & huutoterapiaa

2019-01-15

Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero.


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Viikkokatsaus nyt, koska mennyt viikonloppu ja tämä alkuviikko on ollut sen verran täynnä kirjahyllyprojektia etten ole ehtinyt edes avata konetta. 

Mennyt viikko sujahti ohitse hetkessä. Minulla oli pitkästä aikaa sellainen normaali, viisi päiväinen työviikko, johon kuului, sekä aamu-, että iltavuoroja. Tällaisella vaihtelulla viisi päivää on aika rankka rupeama, mutta selvisin siitä hengissä. Vaikkakin perjantaina olin aivan valmis lähtemään aamusta suoraan vapaille. 


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Viikon paras terapiaistunto: Autossa, Erikan kanssa, matkalla Ikeaan. Siinä tuli puhuttua, huudettua, naurettua, vähän itkettyäkin, suojassa suljetussa tilassa. Mahdoimme olla koomisen näköisiä. Mutta taisimme kumpikin olla juttutuokion tarpeessa. Terapiaistuntoon liittyi myös vahvasti Mäkkärin Drive-in. 

Viikon paras kahvi: McDonaldsin latte yllätti minut ja Erikan aivan täysin. Toistelimme monta kertaa lyhyessä ajassa; ”Onpas hyvää kahvia.” 


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Bebellä meni koko viikonloppu toipua kolmesta päiväkotipäivästä. Maanantaina hoitoon, tutulle hoitajalle meni tyytyväinen taapero. Hän oli pari päivää viihtynyt hyvin tiiviisti sylissä, mutta ei ollut erityisen itkuinen. Vaikka minulla ei ole mitään päiväkoteja vastaan, niin kyllä tälle meidän nuorimmalle sopii niin paljon paremmin perhepäivähoito. 


Eniten äitipisteitä tällä viikolla: Kun opettelin tekemään uudenlaisen letin esikoiselleni. Se oli kuulemma todella hieno ja muistutti Elsan lettiä. 


Viikon paras lapsijuttu: Kun kaivettiin isosiskon vanhoista vaatteista myös pikkusiskolle hame. Täällä on vaan tyllit hulmunneet, kun neidit ovat heilutelleet niitä musiikin tahdissa. 


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Kaikilla meidän alueen yli kolmevuotiailla perhepäivähoitolaisilla on kerran kahdessa viikossa jumppapäivä. Yksi alueen hoitajista vetää isommille lapsille aamupäivällä jumppaa. Tämä on muuten yksi asia, jota arvostan perhepäivähoidossa. Että vaikka hoitajat hoitavat lapsia pääsääntöisesti omilla tahoillaan, niin kaikkea järjestetään myös yhdessä. 

Tällä viikolla jumpassa oli lajina jooga. Meidän pieni esitteli illalla aivan innoissaan oppimiaan uusia liikkeitä. 


Viikon paras ruokatoimitus: Kun mieheni työkaveri kantoi pienen pakkasemme täyteen hirvenlihaa ja kuhaa. Olen tästä todella onnellinen. Vähän vain huolestuttaa, osataanko me kokata ne arvonsa mukaisesti. 


Viikon paras sääilmiö: Lumi, jota on tullut paljon. Välillä on tuntunut siltä, kuin asuisi ihan toisessa päässä Suomea. 


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Kun viikko on mennyt enemmän tai vähemmän töissä, viikonloppuna halusin antaa erityishuomiota tytöille. Lauantaina me käytiin ulkona ja kirjastossa. Little E oli innoissaan, kun pääsi ensimmäistä kertaa ikinä vähän pelaamaan kirjaston padilla. Satuin löytämään kirjastosta myös yhden lempikirjani filmatisoinnin. Elokuvan nimi on Ensemble, c'est tout – Kimpassa. Niin kirja, kuin elokuvakin ovat sympaattisia ja saavat aikaan hyvän mielen. Suosittelen, jos satutte löytämään. Minä ainakin aion lukea kirjan taas uudestaan. 


lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä

lapsiperheen arki, viikkokatsaus, arki, äiti töissä


Hei, ihanaa viikkoa. Meidän asunto alkaa taas muistuttaa taistelutantereen sijasta kotia, joten pian on todennäköisesti luvassa kuvia muutoksesta ja jatkan tammikuun teemaa. IG-storyjani (@bigmamashomeblog) seuraavat ovatkin ehtineet saada esimakua tulevasta. Kuulisin mielelläni myös postaustoiveita ja jos teillä on ideoita kuukauden teemoihin.



Sisustushaaveita vuodelle 2019

2019-01-12

Muuten tulevana vuonna aion nauttia kodistamme ja siitä, että kaikki palaset ovat viimein loksahtaneet kohdilleen.

Vaikka puhun ja suunnittelen blogissa paljon sisustusta, tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan postausta tulevan vuoden sisustushaaveista. Hieman huvittavaa on, että kirjoitan näistä nyt, kun kirjoitettavaa on melko vähän. 


makuuhuone, sisustus, sisustushaaveet, koti, kaksio,


Kulunut vuosi 2018 oli meidän toinen vauvavuotemme. On sanomattakin selvää, että siihen liittyi monia hankintoja. Varsinkin, kun minulla oli tällä kertaa missiona hankkia tällä kertaa sisustukseen sopivia tarvikkeita. Näitä oli muun muassa beige leikkimatto ja vaalea sitteri. Toinen lapsi tarkoitti myös uusia järjestelyitä makuuhuoneessa. Lisäksi meidän piti hoitaa kirjahyllyprojekti jo kesällä, mutta se jäi. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus suunnata Ikeaan. Kuluneena vuonna suurin sisustukseen vaikuttava muutos oli, kun Little E siirtyi nukkumaan isojen tyttöjen sänkyyn. Se vaati hieman pähkäilyä pienissä neliöissä. 

Minulla on muutoin parhaillaan ”Miltä kotimme näytti vuosi sitten”-postaus työn alla. Ihmismuisti on aika lyhyt, joten ajattelin, että olisi kiva katsella millaisia muutoksia vuoden aikana on tapahtunut. On nimittäin itsekin kiva nähdä, miten koti on muuttunut tässä ajassa. 


makuuhuone, sisustus, sisustushaaveet, koti, kaksio,

makuuhuone, sisustus, sisustushaaveet, koti, kaksio,


Tänä vuonna tilanne haaveiden suhteen on jo melko hyvä. Kunhan kirjahyllyprojekti saatetaan viimein loppuun, kotimme alkaa olla kalustettu. Uusia hankintoja tänne ei juurikaan mahdu, sillä lähes kaikki neliöt on hyötykäytetty. Tämän vuoksi olen odottanut hartaasti olohuoneen viimeistelyä, koska sitten meidän koti alkaa olla pääpiirteittään valmis. Osasyy sille, miksi tämä on venynyt ja venynyt on se, että suunnittelimme jo muuttavamme tässä välissä. Muutto kuitenkin viivästyi. Nyt suurin sisustushaave tälle vuodelle on uusi, kolmehuoneinen koti. Kaksio alkaa käydä meille turhan ahtaaksi, joten kolmio olisi toiveiden täyttymys. Meillä on kyllä hakemuksia vetämässä, joten tämä projekti on jo käynnissä. 


Vaikka tämä koti onkin pian kalustettu, pari projektia ja haavetta to do-listalta löytyy. Olohuone kaipaisi uusia verhoja ja meidän sänky uutta päiväpeittoa. Tai itse asiassa me kaipaisimme kokonaan uutta sänkyä. Meidän parisänky on todella vanha, joten ehkä seuraava iso projekti on löytää meille kunnollinen sänky. Haluaisin myös vaihtaa kotimme valaisimet enemmän meidän näköisiimme vaihtoehtoihin. Eikä muutto ole näiden haaveiden esteenä, sillä olen miettinyt hankintoja niin, että ne tulisivat toimimaan myös toisenlaisessa asunnossa. 


makuuhuone, sisustus, sisustushaaveet, koti, kaksio,

makuuhuone, sisustus, sisustushaaveet, koti, kaksio,


Muuten tulevana vuonna aion nauttia kodistamme ja siitä, että kaikki palaset ovat viimein loksahtaneet kohdilleen. Tulen varmasti piristämään asuntoamme jollain pienellä, mutta aion olla tulevaisuudessa kuitenkin entistä harkitsevaisempi. Me emme tarvitse koko ajan uutta kamaa. Ehkä nyt olisi hyvä hetki unohtaa krääsä ja keskittyä enemmän niihin oikeisiin haaveisiin, kuten Ton-tuoleihin. Jo ihan kestävämpää kulutusta ajatellen. 

Kun kirjahylly ja tv-taso ovat ensiviikolla viimein kasassa, aion juoda kupillisen kahvia, ihan vain niitä ihastellen ja nauttien. Ensi jouluna kiinnitän sitten vitriinioviin pienet kranssit. 

Millaisia sisustushaaveita teillä on?



Kun luovuus menee hukkaan

2019-01-11

Nuorempana haaveilin sarjakuvapiirtäjän ammatista, näyttelijän urasta, kirjoittamisesta tai ihan taidemaalaamisesta. Mutta, koska olen perikäytännöllisten ihmisten vanhempi, minut kasvatettiin valmistautumaan käytännölliseen ammattiin.



Olen pohjimmiltani luova, visuaalinen persoona ja se näkyy. Osaatteko arvata, mikä on ollut yleisin lause, jonka olen kuullut vuosien varrella liittyen ammatinvalintaani. ”Sun luovuus menee kyllä täysin hukkaan tuossa työssä.” Lähihoitajan työ ei tunnetusti ole kovin luovaa työtä, vaikka välillä pitääkin keksiä luovia ratkaisuja. 




En aina tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Jos olen luova ihminen, pitäisikö minun automaattisesti hakeutua luovaan työhön? En kiellä etteikö se olisi ihanaa, mutta olen kuullut sen olevan myös raskasta. Nuorempana haaveilin sarjakuvapiirtäjän ammatista, näyttelijän urasta, kirjoittamisesta tai ihan taidemaalaamisesta. Mutta, koska olen perikäytännöllisten ihmisten tytär, minut kasvatettiin valmistautumaan käytännölliseen ammattiin. Esimerkiksi äitini puhui, kaikella rakkaudellaan, vahvasti järkevän lähihoitajantyön puolesta. Vakaat, vaikkakin pienet tulot, varmat työmahdollisuudet ja niin edelleen. 




Mutta vaikka työni ei olekaan siitä luovimmasta päästä, olen aina löytänyt rakkaita harrastuksia, joilla kanavoida tätä puolta itsestäni. Ja koska ne ovat harrastuksia, niitä on helppoa tehdä intohimolla ja rakkaudella. Enkä nyt missään nimessä sano, että harrastuksesta ei saisi tehdä työtä itselleen. Minusta on upeaa, jos joku voi tehdä intohimoaan työkseen. Harrastuksista voi kuitenkin ottaa tarvittaessa lomaa ja niitä voi tehdä niin paljon tai vähän, kuin haluaa. Minusta on tällä hetkellä helpottavaa, kun voin jättää työasiat töihin samalla, kun vuoro loppuu. 


Viime vuosina bloggaaminen on ollut minulle sellainen suuri intohimon kohde ja tapa kanavoida omaa luovuuttani. Minusta on ihanaa ideoida postauksia, kirjoittaa, kuvat ja miettiä, miten voisin tehdä kaiken entistä paremmin. En ole mikään iso nimi, mutta minunkin blogillani on niitä ihmisiä, jotka boostaavat palautteellaan minua eteenpäin. Mikä on ihan ehdottomasti parasta tässä. Tuntuu uskomattomalta, että joku, mitä minä teen, on onnistunut koskettamaan jotakin. Sen parempaa fiilistä ei yksinkertaisesti ole. 




Kuten sanoin, bloggaaminen on minulle tällä hetkellä intohimoinen harrastu ja tapa kanavoida luovuutta. Toki olen viimeisen vuoden aikana miettinyt, voisiko tästä tulle jotain enemmänkin. Olen viime aikoina heittänyt vitsillä vastaukseksi tuohon kommenttiin luovuuden hukkaan menemisestä; ”No, pistän sitten kaikki paukut tuohon someuraan.” Ja vaikka tästä ei uraa urkenisikaan, jatkan tätä silti. Se, että pystyn koskettamaan teksteillä ja kuvillani edes yhtä ihmistä, tämä on ehdottomasti sen arvoista. 

Oletteko te kuulleet jotain vastaavaa?



Miten uudessa työpaikassa on lähtenyt sujumaan?

2019-01-09

Teen töitä hoitajana ja tällä hetkellä kehitysvammaisten kanssa. Tarkoitus on, että viimeistelisin tässä työssä myös lähihoitajantutkintoni oppisopimuksella.

lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


On aika aloittaa tammikuun teema ensimmäisellä postauksella. Eli ne, joilla tämä on mennyt ohitse, tänä vuonna blogissani on joka kuukaudelle oma teemansa. Tammikuun teema on työ ja opiskelu. 

Ensimmäiseksi ajattelin vastata kysymykseen, miten minulla on lähtenyt sujumaan uudessa työpaikassani. 


lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


Niille, jotka eivät syystä tai toisesta tiedä missä mennään, aloitin vajaat pari kuukautta sitten uudessa työpaikassa. Tarkoitus on, että viimeistelisin tässä työssä myös lähihoitajantutkintoni oppisopimuksella. Teen siis töitä hoitajana ja tällä hetkellä kehitysvammaisten kanssa. Haave olisi joskus jatkaa opintoja sairaanhoitajaksi ja pyrkiä töihin leikkaussaliin. Toistaiseksi, kun tytöt ovat näin pieniä, mennään kuitenkin tällä. Työpaikka on lähellä meidän kotia, mikä helpottaa suunnattomasti tätä arjen pyörittämistä. 


lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


Ennen kuin aloitin uudessa paikassa, meidän piti tehdä miehen kanssa aika nopeasti suunnitelma siitä, miten tyttöjen päivähoitoa jatketaan. Aikaisemmin olen pystynyt aika hyvin, sekä viemään, hakemaan tytöt hoidosta. Nyt minulla alkaa aamuvuoro seitsemältä ja perhepäivähoitajan työaika alkaa samaan aikaan, joten oli pakko kehitellä uusi systeemi. Halusimme kumpikin pitää lapset perhepäivähoidossa, eikä päiväkodissa. Avomieheni on tuntityössä, joten hän pystyy vähän liu-uttamaan työaikaansa, kunhan se kahdeksan tuntia päivässä tulee täyteen. Sovimme, että minun aamuvuoroissani hän vie tytöt ja minä haen, iltavuoropäivinä sitten päinvastoin. 

Näillä on menty ja tämä on toiminut hyvin tähän asti. Iso kiitos mieheni pomolle, jolle tämä järjestely sopi. 


lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


Mitä varsinaiseen työhön tulee, olen edelleen melko innoissani tästä. En siksi, että työ olisi jotenkin erityisen inspiroivaa tai upeaa. Sitä tämä lähihoitajan perustyö ei ole, mutta on siinäkin puolensa. Oma sietokyky kasvaa moneen asiaan, oma artikulaatiotaito kehittyy ja samoin kärsivällisyys. Parasta työssä ovat ehdottomasti työkaverit, joita kaipasin edellisessä paikassa. On huojentavaa, kun ympärillä on niitä, joiden kanssa voi puhua ja jotka tietävät, mistä puhutaan. 

Yhden ihanan huomion olen tehnyt. Meidän työpaikalla kiitetään aina työkavereita menneestä vuorosta. Ja se on ihanaa! 

Viihdyn työssä hyvin ja minut on otettu mahtavasti vastaan. Töitä riittää joka vuoroon ja välillä saa mennä aivan tukka putkella. Niissä vuoroissa tietää tarkalleen, mistä se oma palkka tulee. 


lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


Silloin, kun aloitin lähihoitajakoulun, en todellakaan ajatellut päätyväni töihin kehitysvammaisten kanssa. Useamman vuoden ajan olen halunnut erikoistua sairaanhoitoon, mutta jotenkin elämä on vain vienyt tähän suuntaan. Ei tässäkään mitään vikaa ole. Kehitysvammaisten ja halvaantuneiden kanssa työskentely opettaa joka päivä arvostamaan omaa terveyttä. 

Mutta kyllä minulla edelleen veri vetää sinne sairaalamaailmaan ja sinne minä aion ajan kanssa tähdätä. 


lähihoitaja, oppisopimus, kehitysvaamaiset,


Mitä ensimmäisistä kuukausista on jäänyt käteen? Useampi naurunryppy. Hämmennystä ja ihmetystä. Turhautumista ja iloa. Empatiaa. Siinä ehkä nämä tärkeimmät. Alku on mennyt hyvin. Nyt kun koulun kanssa saataisiin paperihommat kuntoon, niin sopimukseni voitaisiin muuttaa oppisopimukseksi. 


Onko teillä jotain kysyttävää mun työstä? Vastaan mielelläni teidän kysymyksiinne. Aion tässä kuussa avata esimerkiksi syitä sille, miksi päädyin valitsemaan tämän alan. (”Huikea” palkkaus, ei ollut se perimmäinen syy.) 



Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright