Lapsista, äitiydestä & elämästä

lokakuuta 17, 2018

Oletteko te kuulleet prismaperheistä? Niistä, jotka asioivat Prismoissa. Joiden lapset vain kiukuttelevat ja joiden vanhemmat ovat jatkuvasti väsyneitä. Niin ja joilla on ilmeisesti samanlaiset tuulipuvut. Minäkin olen kuullut näistä, mutta en ole tavannut yhtään. Ilmeisesti nyt vallitsee jokin outo käsitys siitä, että lasten hankkiminen jotenkin pilaa elämän aivan täysin. Lapsen saamisen jälkeen ei voi enää olla spontaani ja yöunille voi sanoa hyvästit. Niin, eikä suihkussakaan ehdi käymään. Kyllä. On hetki, kun unet saattava olla kortilla ja suihkussa käyminen on suunnitelmallista, mutta minusta lapset antavat ehdottomasti enemmän, kuin ottavat. 

äitiys, prismaperheet, lapset, arki, vauvakupla,

Mikä muuttui, kun minusta tuli äiti? No, kaikki ja ei mikään. Esikoisemme muutti koko meidän elämämme ja maailmamme. Emme voineet olla enää kaksi hukassa olevaa aikuista, kun meillä oli kokonainen pieni elämä vastuullamme. Samaan aikaan mikään ei kuitenkaan muuttunut. Me olimme edelleen me. 

äitiys, prismaperheet, lapset, arki, vauvakupla,

Kuten kaikki, halusin olla se paras mahdollinen äiti lapsellemme ja tehdä kaiken juuri oikealla tavalla. Tosi nopeasti kyllä tajusin, että tässä maailmassa ei ole oikeaa tapa tehdä äitiyttä. Aina on joku jonka mielestä teen väärin. Siitä huolimatta halusin olla hyvä äiti. 

äitiys, prismaperheet, lapset, arki, vauvakupla,

Esikoisen kanssa upposin todella, todella syvälle vauvakuplaan ja pysyttelin siellä oikeastaan koko äitiyslomani ajan. Keskityin soseisiin, korvikkeisiin, vaippamerkkeihin ynnä muuhun. Minulla oli valtava tarve todistaa, että olen hyvä tässä. Halusin näyttää olevani ihan pirunmoinen äiti. Minulla oli paljon mielipiteitä ja aika jyrkkiä sellaisia. Siinä missä minä puin ylleni sellaisen äitiyden viitan, monet muut ovat saattaneet taistella kynsin hampain sitä vastaan, että heitä pidetään pelkkinä äiteinä. Minä halusin olla pelkkä äiti. Vaikka en sitä silloin myöntänytkään. 

Kun palasin työelämää, sain taas maata jalkojeni alle. Silloin en ollutkaan enää vain äiti. Kun olin keskittynyt melkein vuoden ajan olemaan pelkkä äiti, koin pienen shokin, kun minun oli astuttava ulos kuplastani. Oli todella hyvä, että pääsin takaisin työelämään. Se teki hyvää minulle. Muistin olevani muutakin. 

äitiys, prismaperheet, lapset, arki, vauvakupla,

Sen myötä löysin taas itseni ja vaikka olin blogannut jo vuoden päivät, löysin myös bloggaamisen ihan toden teolla. Innostuin tästä uudesta harrastuksestani, joka solahti mukaan perhe-elämäämme melko vaivattomasti. Löysin omat juttuni ja kun tulin toisen kerran raskaaksi, pidin tästä kaikesta kiinni. Toisella kerralla uppouduin vauvakuplaan, mutta en hukannut itseäni sen uumeniin. Rakastan lapsiani, mutta rakastan myös itseäni ja omia juttujani. Kun olen oivaltanut tämän, elämäni äitinä on ollut ihanaa. Löysin myös äitiyden kautta oman itseni. Kaikkine vikoineen ja heikkouksineen, mielihaluineen, mielenkiinnon kohteineen, voimavaroineen ja vahvuuksineen. Sain todeta olevani aika huippu tyyppi. Onneksi äitiys ei sulje mitään pois, vaan on tämän kaiken kanssa ikään kuin iso bonus. 

äitiys, prismaperheet, lapset, arki, vauvakupla,

Olemme puhuneet, että kolmas lapsi olisi jonain päivänä unelmien täyttymys. Mutta sen aika ei ole ihan vielä. Nyt on aika laittaa ne asiat kuntoon, jotka eivät vielä ole kunnossa. Kuten tämä minun koulutusasiani. Sen lisäksi me aiotaan nauttia meidän perheestä juuri sellaisena, kuin se nyt on. Me ei ikinä saada tätä aikaa takaisin. Samaan aikaa me ei malteta nähdä millaiseksi meidän tytöt vielä kasvaa ja kehittyy. He ovat jo nyt ihan selkeästi omanlaisiaan persooniaan, omine kiinnostuksen kohteineen. Me ollaan saatu elämäämme kaksi ihan huipputyyppiä ja otetaan tästä ehdottomasti kaikki irti. 




Kuvat: Hanna Poikkilehto | Editointi: Minä

You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook