Eteenpäin elämässä

syyskuuta 27, 2018

Tein tuossa viimeisen työvuoron vanhassa työpaikassani. Sen piti olla alun alkaenkin sellainen välivaihe. Halusin työn, jonka avulla saisin kiinni rutiineista ja samalla mietittyä, mitä haluaisin tehdä elämälläni. Työssä oli paljon hyviä puolia. Se oli lähellä kotiani, se oli aika helppoa työtä ja se oli vakituinen. Tässä samassa työpaikassa vierähti lopulta viisi vuotta ilman, että sitä oikein huomasikaan. Toki, ehdin tässä välissä saamaan myös kaksi lasta, mutta suurin osa siitä ajasta on mennyt töitä tehden. 

Siinä samalla, kun minä hoidin hommani, vakituinen työpaikka teki tehtävänsä. Toivuin ja pääsin jaloilleni masennuksen jälkeen. Sain sitä kautta itsekunnioitusta ja hiljalleen tulevaisuuden suunnitelmatkin alkoivat selkiytyä. 

työelämä, oppisopimus, opiskelu, työ,

Olisin kaivannut uusia tuulia jo Little E:n syntymän jälkeen. Mutta koska toivoimme hartaasti toista lasta, sovimme yhdessä mieheni kanssa, että en lähde etsimään uutta työtä ennen sitä. Nyt bebe on jo hoidossa ja kuten kerroin Äärimmäisen kiitollinen-postauksessa, tulevaisuus alkaa selkiytyä. Toivon mukaan saan pian kaiken oppisopimukseen liittyvän järjestykseen ja pääsen aloittamaan siellä. Toivon myös, että tämän alun takkuilun jälkeen, homma sujuisi paljon jouhevammin. Tässä samalla käynnistelen tätä someassarin hommaa, unohtamatta tietenkään blogia. 

Uudet kuviot tarkoittavat tosin sitä, että minun täytyy löytää uusi rytmi kirjoittamiselle. Alussa saattaa toki olla hieman haastavaa, mutta kyllä se siitä. Moni muukin pitää blogia päivätyön ohella. 

Nyt vain käännetään uusi lehti elämässä ja käännetään nokka kohti uusia seikkailuita.



You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook