Molemmat synnytykseni

kesäkuuta 28, 2018


Suosittelen, että kaikkein herkkänahkaisimmat eivät lue tätä postausta. Kumpikaan synnytyksistäni ei mennyt ihan toiveiden mukaan. Jos sen näin kauniisti voi ilmaista.

Minä olen käsitellyt asiat rauhassa, enkä ole saanut niistä mitään pysyviä traumoja. Ja molemmat tapaukset päättyivät lopulta kaikin puolin onnellisesti.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Kuva: Pinja Tuominen | Editointi: Minä

Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut juurikaan odotuksia tai pelkoja. Odotin tulevaa melko rauhallisin mielin. Ajattelin kaiken sujuvan omalla painollaan ja olisihan minulla siellä ammattitaitoisia ihmisiä ympärilläni. Aloin pelätä tulevaa vasta, kun pötkötin leikkauspöydällä. Toisella kerralla pelkäsin toista sektiota jo ennen raskautumista ja näin siitä painajaisia pitkin raskausaikaa. Sillä kertaa en ehtinyt edes tajuta, että olin taas leikkauspöydällä ennen, kuin minut jo nukutettiin.

Kun kätilö rullasi minua toista kertaa heräämöstä synnyttäneiden osastolle letkautin, että pitäisi yrittää kolmatta lasta jo ihan sen perusteella, jos onnistuisimme sillä kertaa välttämään leikkaussalin.

Ensimmäinen synnytys

Käynnistyspäätös tehtiin laskettuna päivänä, kun maksa-arvoni olivat nousseet hälyttäviin lukuihin. Lääkäri soitti minulle kotiin ja pyysi sairaalaan käynnistykseen. Olimme paikalla samana iltana noin kuuden aikaan illalla. Minut otettiin aluksi tavalliselle osastolle odottamaan aloitusta. Koska oli perjantai-ilta, jouduimme odottamaan päivystävää lääkäriä monta tuntia. Mieheni joutui lähtemään kotiin, ennen kuin tapasimme lääkärin. Kello taisi olla lähempänä kahtatoista, kun pääsin lääkärintarkastukseen.

Synnytys aloitettiin pallongilla ja seuraavana aamulla minulta puhkaistiin vedet. Muistan katselleeni viereisellä vuodepaikalla lepäävää äitiä, jolla supistukset alkoivat heti vesien puhkaisun jälkeen, kun itse en tuntenut mitään.

Minut siirrettiin nopeasti synnytyssaliin, jossa sain oksitosiinia. Supistukset alkoivat todella hitaasti. Ehdimme katsoa jopa elokuvaa tabletilta. Kun ne lopulta alkoivat, ne voimistuivat nopeasti. Kipu meni äkkiä yli. Keinotekoiset supistukset ovat teräviä ja voimakkaita ja saivat minut, jopa oksentamaan kivusta. Kivunlievitykseksi kokeiltiin kuumavesipulloa, jumppapalloa ja kiroilua. En saanut kokeilla muuta, koska vaarana oli, että supistukset tyssäisivät siihen.


synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Pahinta oli se, kun ajattelin homman etenevän joka supistuksella ja se ei edennyt! Ajattelin, että pian pääsisin ponnistamaan ja saisin vauvan syliin. Joka kerta kätilö pudotti minut takaisin maan pinnalle, sillä etten ollut auennut. Taisin lopulta aueta koko aikana, huikeat neljä senttiä.

Kun meinasin uupuneena nukahtaa pystyyn, mutta en saanut kivuiltani nukuttua, kätilö totesi, että nyt voisi olla hyvä hetki spinaalille. Sen ansiosta sain viimein nukkua muutaman tunnin aamuyöstä, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Olin saanut siihen mennessä kaksi kierrosta oksitosiinia ja odottelin kolmatta. Suihkun kuuman veden jälkeen supistukseni tyssäsivät, kuin seinään. Tunsin enää epämääräistä, epämukavaa oloa, jolle en viitsinyt edes valittaa. Silloin lääkäri tuli tekemään tarkistuksen. Tulehdusarvoni olivat alkaneet nousta, eikä vauvallakaan ollut enää kaikki hyvin, joten lääkäri teki kiireellisen sektiopäätöksen. Viittätoista minuuttia myöhemmin olimme leikkaussalissa.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Ennen leikkauspäätöstä minulla ei ollut tullut pieneen mieleenkään, että saattaisin synnyttää esikoisemme sektiolla. Kun päätös sitten tehtiin, kaikki tapahtui niin nopeasti, että pääni ei päässyt täysin mukaan. Minua pelotti ja olin ymmälläni sen suhteen, mitä tulema pitäisi. Mieheni oli jossain vaiheessa ilmestynyt rinnalleni leikkaussaliin ja piteli minua kädestä kiinni. Mukava kätilö kertoi koko ajan, mitä tapahtui. Taustalla radiosta soi Edith Piafin L'hymne à l'amour ja sitten tyttö oli pihalla. Sain hänet rinnalle, mistä olin aivan älyttömän kiitollinen, vaikka minun oli vaikea pitää häntä. Mutta aivan liian nopeasti hänet vietiin pois ja mieheni lähti pitämään hänestä huolta. Minä jäin leikkauspöydälle itku kurkussa. Meni monta tuntia, ennen kuin näin vauvan uudestaan.

Toinen synnytys

Jouduin Naistenklinikan osastolle, kun vauvan liikkeet vähenivät yllättäen. Vauvan sydänkäyrät tarkastettiin monta kertaa päivässä. Vaikka ne olivat kunnossa, käynnistyspäätös tehtiin saapumistani seuraavana iltana.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Tällä kertaa käynnistys tehtiin paljon varovaisemmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Lääkäri halusi houkutella oman kroppani hommiin, jotta synnytys lähtisi tällä kertaa kunnolla käyntiin. Homma aloitettiin taas pallongilla. 45 minuuttia sen asennuksen jälkeen huusin suihkussa ja anelin sektiota. Kivut helpottivat kuitenkin nopeasti, kun pallonki tuli ulos. Sain nukkua yön rauhassa. Seuraavana päivänä sain ¼ pillerin synnytystä käynnistävää lääkettä. Minulla oli koko päivän pieniä, kipakoita supistuksia, mutta ei kummempaa. Siinä odotellessani todistin neljää eri synnytyksen käynnistymistä, kun huonetoverini toisensa jälkeen lähtivät saliin. Sain nukkua vielä yön rauhassa aamuun asti. Aamulla minulta menivät vedet spontaanisti ja viisitoista minuuttia sen jälkeen synnytykseni oli täydessä käynnissä.

Kipuni olivat hetkessä niin kovat, että minut siirrettiin suoraan saliin, vahvempien kivunlievitysten luokse. Aloitin suihkulla, mutta aika pian kätilö tuli poimimaan minut sänkyyn lattialta, jossa taas anelin sektiota. Sain ilokaasua, sekään ei auttanut. Onnekseni olin auennut niin paljon, että minulle voitiin antaa epiduraali. Sitä seurasi viisi tuntia kivutonta odottelua. Olin auennut puudutuksen myötä täysin, mutta vauva ei ollut laskeutunut. Joten odottelimme, että hän olisi valmis tulemaan. Nukuin, istuskelin jumppapallolla, kävelin ympäriinsä ja kyselin miten homma etenisi. En ollut ajatellut, että tässä vaiheessa homma ehtisi käydä tylsäksi. Ponnistusvaiheeni kesti puoli tuntia ja vauva syntyi imukupin avittamana.

Seuraavat tapahtumat ovat aavistuksen sumeita. Ehdin ihastella vauvaamme vain hyvin lyhyen hetken, kun hänet yhtäkkiä otettiin minulta pois. Seuraavassa hetkessä minut ohjattiin siirtymään paareille. Olin revennyt pahasti ja vuodin voimakkaasti. Minut oli ommeltava heti. Henkeni oli vaarassa. Mieheni on kertonut jälkeen päin ettei hän ole koskaan nähnyt niin paljoa verta tulevan kerralla yhdestä ihmisestä. Luin myöhemmin papereista, että olin menettänyt verta 2,7 litraa, joista 2 oli mennyt synnytyssalissa. Se on todella paljon verta. Onneksi en tajunnut tilannetta sillä hetkellä. Itkin vain sitä, että vauva vietiin minulta pois ja minä päädyin TAAS leikkaussaliin. Olin lohduton, kun menetin taas vauvani ensimmäiset tunnit. Juuri ennen, kun minut nukutettiin, muistan yhden leikkaussalihenkilökunnan jäsenen sanoneen; ”Ei hätää. Olet hyvissä käsissä.” Taisin ehtiä sanoa; ”Haluan vauvani luo.”

Heräsin leikkaussalissa ja minut vietiin heräämöön, jossa sain heti kaksi pussia verta. Jouduin odottamaan ikuisuudelta tuntuneen ajan ennen, kuin pääsin synnyttäneiden osastolle ja vauvani viereen nukkumaan.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Kaikkein kovin pala kummassakin synnytyksessäni oli se, että menetin kummankin tytön ensimmäiset tunnit. Meillä ei ole ollut sellaista ihanaa perheen yhteistä hetkeä, jolloin ihmetellään vauvaa ja yritetään kerätä voimia pitkän rupeaman jälkeen. Meillä mies hoiti ja minä pötköttelin heräämössä kyyneleet silmissä.

Erityisen onnellinen olen kuitenkin siitä, että meillä oli uskomattoman ihanat kätilöt kummallakin kerralla ja lääkärit, jotka osasivat toimia nopeasti tiukassa tilanteessa.


xx
Jenni S.



Millaisia teidän synnytyksenne ovat olleet? Kommentoi ja seuraa somessa!

You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook