Slider

Kymmenen kysymystä omasta tyylistäni

2018-06-30

Liehuvat liepeet, pitsitopit, farkut ja isot korvikset. Mistä kaikesta rakentuu oma tyylini.

Hetki sitten julkaisin postauksen, jossa vastasin kymmeneen kysymykseen tyttärieni tyylistä. Jatkan hieman samalla teemalla, mutta nyt vastaan kysymyksiin omasta tyylistäni. Kuten aiemmin kerroin, olen juuri nyt todella inspiroitunut pukeutumisesta ja tyylistä, mikä tosiaan näkyy. Olen myös miettinyt näitä juttuja enemmän viime aikoina, joten tämä postaus tuntuu juuri oikealta tähän saumaan.

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

Miten kuvailisin pukeutumistyyliäni?

Kuten sisustustyylini, pukeutumistyylinikin on klassisen boheemi. Piirteet, jotka tekevät siitä klassisen, on rakkauteni farkkuihin, simppeleihin neuleisiin, raitaan ja rauhalliseen väripalettiin. Boheemia puolta edustavat kimonot, hapsut, liehuvat neuletakit ja hartiahuivit. Kävin masennuksen jälkeen melkoisen koulun, etsiessäni omaa tyyliäni. Viimeisen neljän vuoden aikana vaatekaappini sisältö on muuttunut tiuhaan. Nyt olen kuitenkin oikeilla jäljillä.

Mitä värimaailmaa vaatekaappini edustaa?

Melko neutraalia. Vaatteeni ovat pääsääntöisesti mustia, valkoisia ja harmaita. Jonkin verran löytyy laivastonsinistä ja uusimpana tulokkaana hempeä, rauhallinen vaaleanpunainen, jota ei kylläkään ole kovin paljoa. Kuoseja vaatekaapistani löytyy hyvin vähän. Klassista raitaa ja mustavalkoista, etnistä kuviota, mutta siinä se. En vain koe vahvoja värejä tai voimakkaita kuoseja omakseni. Ne viimeiset kukkakuosiset kimonotkin ovat siirtyneet nyt eteenpäin vaatekaapistani.

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

Mistä ostan vaatteeni?

Ketjuliikkeistä, kuten Lindex, H&M, Cubus ja Kapp Ahl. Viimeisen vuoden aikana olen alkanut ostamaan vaatteita yhä enemmän käytettynä. Perinteiset kirpputorit saavat ahdistuksen edelleen nostamaan päätään, siksi olenkin valtavan innostunut Zadaan kirppissovelluksesta. Olen niin tyytyväinen, kun pystyn ostamaan käytettyjä tavaroita minulle sopivalla tavalla.

Miten suhtaudun vaatteiden kierrättämiseen?

Ennen kuin löysin Zadaan, roudasin omia vaatteitani lahjoituskirppareille, mutta en ostanut juurikaan käytettynä. Olisin halunnut olla jo aikaisemmin ekologisempi, sillä onhan kierrätetty tavara eettisesti parempi valinta, kuin uutena hankittu. Nykyään vien edelleen vaatteita MLL:lle ja UFF:iin, mutta myyn myös itse ja ostan enemmän käytettynä. Nyt kun oppisi kunnolla vielä tuon perus kierrättämisen.

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

Mikä on lempiyhdistelmäni?

Nyt kesällä ehdottomasti pitsitoppi, jegginssit ja musta kimononi. Kylmällä ilmalla vaihdan tähän ainoastaan neuletakin. Viimeisten kuukausien aikana, koruni ovat siirtyneet kaulasta ranteisiini.

Miten tyylini on muuttunut lähivuosina?

Tyylini on muuttunut klassisemmaksi. Erilaiset printit ovat jääneet pois ja etsin koko ajan monikäyttöisempiä, sekä pelkistetympiä vaatteita. Värimaailma on muuttunut entistä neutraalimmaksi. Ennen vaatekaapistani saattoi löytyä myös viininpunaista, khakivihreää ja okraa, mutta nykyisin pysyttelen paljon hillitymmissä väreissä. Radikaalein väripilkku vaatekaapissani taitaa olla se hennon vaaleanpunainen.

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

Kuinka paljon rahaa käytän vaatteisiin?

Pyrin nykyään olemaan tosi maltillinen. Ostan vaatteen silloin, toisen tällöin, jos silmää miellyttävä sattuu kohdalle ja minulla on varaa siihen. Hyödynnän paljon tarjouksia ja alennusmyyntejä.

Mitkä ovat tunnistettavimpia piirteitä tyylissäni?

Isot korvakorut, joita käytän aina kun se vain on mahdollista. Toki nyt kaikesta kiinnostuneen vauvan kanssa, isot korvakorut ovat kevyt riski.

Farkut. Olen henkeen ja vereen niin farkkutyttö, kuin olla ja voi. Jos minulla oli johonkin kiire synnytyksen jälkeen, niin farkkuihin. Otin silloin instagramiin kuvan todistusaineistoksi.

Liehuvat elementit, kuten neuleet ja erilaiset takit, sekä puserot ja kimonot.

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

tyyli, pukeutuminen, vaatteet, asusteet, kymmenen kysymystä,

Mikä on suosikki asusteeni?

Rannekorut juuri nyt. Olen todella ihastunut nimenomaan erilaisiin remmeihin ja nyöreihin. Vakio suosikkini on kuitenkin korvakorut. Oloni tuntuu lähes alastomalta ilman korvakoruja.

Mikä on uusin juttu, josta olen innostunut?

Pitsitopit. Olen aivan hullaantunut kauniisiin pitsitoppeihin. Farkkujen kanssa yhdistettynä ne on aivan täydelliset. Minulla on varastossa paritkin asukuvat, joissa on pitsitoppi.


xx

Jenni S.

Juhannuksen jälkeisiä tunnelmia

2018-06-29

Tämä viikko on ollut todella vauhdikas. Little E:llä alkoi kesäloma ja olemme olleet melkein koko ajan liikkeessä. Iltaisin ei voi muuta, kuin huokaista helpotuksesta, kun saa viimein nostettua jalat ylös lepäämään.

Little E:llä oli alkuviikosta vielä pari hoitopäivää, joiden aikana yritin olla mahdollisimman tehokas. Emme olleet montakaan hetkeä kotona ja sama meno jatkui, kun taaperon loma alkoi. Onneksi perjantaina satoi. Se oli hyvä syy pysytellä kotona ja yrittää taltuttaa pyykkivuorta, sekä muita kotitöitä.

kesä, arki, lapset, lapsiperhe, vauvavuosi, vauva, perhe

Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä


Viikon paras blogipostaus: Char and the City – Juhannus: Expectation vs. Reality. Kun kaipaa kauniita kuvia suomalaisesta keskikesän juhlasta. Tässä postauksessa silmä lepää.

Viikon paras podcast: Linda & Alexa: Nonsense – Suuri maaottelu: Suomi vs. Ruotsi Onko ruoho vihreämpää rapakon toisella puolen.

Viikon paras instatili: @nakitjamutsi Tämä ei ole ehkä se kaikkein esteettisin tili, mutta kun kaipaan piristystä, Päiviltä sitä saa ihan sata varmasti. <3 Kannattaa tsekata tilin stoori.

Viikon paras päätös: Uusia hävinnyt kirjastokortti. Haluan ohjata tyttöjä lukemaan, joten nyt kun taapero alkaa ymmärtämään (Frozen) kirjojen päälle, oli korkea aika pistää kirjastokortti uudelleen kuntoon.

Viikon paras idea: Kun sitä joutuu muutenkin matkaamaan keskustaan, niin samalla reissulla kannattaa hakea vähän evästä ja mennä lasten kanssa puistoon extempore-picnicille.



Viikon paras kesäjuoma: Ultimaattisesti paras kesäjuoma noin ylipäätänsä on Jungle Juicen Pink Pantter. Minä ja Little E voisimme elää tällä.

Viikon paras alelöytö: Olen valehtelematta etsinyt itselleni kivaa olkihattua koko alkukesän. Joko ei ole löytynyt sopivan näköistä tai kokoista tai ne ovat loppuneet nenäni edestä. Sitten lasten alerekkiä tutkiessani satuin löytämään Lindexiltä hyvällä alennuksella tyylikkään olkihatun itselleni. Parhautta.

Viikon paras taaperojuttu: Kun kirjastosta löytyi laatikollinen Frozen-kirjoja.

Viikon paras äitijuttu: Kun sisarukset alkavat ottamaan toisiinsa ihan selkeää kontaktia. Iltapalat ovat menneet pelkäksi toisen naurattamiseksi. Vähän ärsyttävää, mutta lähinnä ihanaa.


Tyylihame saatu SOMA Original.


Viikon paras kirja: Tällä kertaa lainasin kirjastosta ihan oikean kirjan. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat elokuvan käsikirjoitus on hyvä, kevyt aloitus, kun etsin aikaa lukea enemmän.

Viikon paras telkkarivieroitus: Kun vauva kaatoi kaukosäätimelle täyden mukillisen kahvia. Kake on sökö, joten tämän perheen on pitänyt keksi muuta tekemistä. Mikä on ihan hyvä, kun välillä tuntuu, että me katsotaan ihan liikaa telsua.

Viikon parasta terapiaa: Valokuvauspäivä Erikan kanssa. Sen lisäksi, että saimme läjän onnistuneita kuvia, ehdimme parantaa maailmaa taas melkoisen määrän.


Kuva: Erika Huhta @epssu | Editointi: Minä



xx

Jenni S.



Kuinka monella muulla on alkanut loma? Kommentoi ja seuraa somessa!

Molemmat synnytykseni

2018-06-28


Suosittelen, että kaikkein herkkänahkaisimmat eivät lue tätä postausta. Kumpikaan synnytyksistäni ei mennyt ihan toiveiden mukaan. Jos sen näin kauniisti voi ilmaista.

Minä olen käsitellyt asiat rauhassa, enkä ole saanut niistä mitään pysyviä traumoja. Ja molemmat tapaukset päättyivät lopulta kaikin puolin onnellisesti.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Kuva: Pinja Tuominen | Editointi: Minä

Ensimmäisellä kerralla minulla ei ollut juurikaan odotuksia tai pelkoja. Odotin tulevaa melko rauhallisin mielin. Ajattelin kaiken sujuvan omalla painollaan ja olisihan minulla siellä ammattitaitoisia ihmisiä ympärilläni. Aloin pelätä tulevaa vasta, kun pötkötin leikkauspöydällä. Toisella kerralla pelkäsin toista sektiota jo ennen raskautumista ja näin siitä painajaisia pitkin raskausaikaa. Sillä kertaa en ehtinyt edes tajuta, että olin taas leikkauspöydällä ennen, kuin minut jo nukutettiin.

Kun kätilö rullasi minua toista kertaa heräämöstä synnyttäneiden osastolle letkautin, että pitäisi yrittää kolmatta lasta jo ihan sen perusteella, jos onnistuisimme sillä kertaa välttämään leikkaussalin.

Ensimmäinen synnytys

Käynnistyspäätös tehtiin laskettuna päivänä, kun maksa-arvoni olivat nousseet hälyttäviin lukuihin. Lääkäri soitti minulle kotiin ja pyysi sairaalaan käynnistykseen. Olimme paikalla samana iltana noin kuuden aikaan illalla. Minut otettiin aluksi tavalliselle osastolle odottamaan aloitusta. Koska oli perjantai-ilta, jouduimme odottamaan päivystävää lääkäriä monta tuntia. Mieheni joutui lähtemään kotiin, ennen kuin tapasimme lääkärin. Kello taisi olla lähempänä kahtatoista, kun pääsin lääkärintarkastukseen.

Synnytys aloitettiin pallongilla ja seuraavana aamulla minulta puhkaistiin vedet. Muistan katselleeni viereisellä vuodepaikalla lepäävää äitiä, jolla supistukset alkoivat heti vesien puhkaisun jälkeen, kun itse en tuntenut mitään.

Minut siirrettiin nopeasti synnytyssaliin, jossa sain oksitosiinia. Supistukset alkoivat todella hitaasti. Ehdimme katsoa jopa elokuvaa tabletilta. Kun ne lopulta alkoivat, ne voimistuivat nopeasti. Kipu meni äkkiä yli. Keinotekoiset supistukset ovat teräviä ja voimakkaita ja saivat minut, jopa oksentamaan kivusta. Kivunlievitykseksi kokeiltiin kuumavesipulloa, jumppapalloa ja kiroilua. En saanut kokeilla muuta, koska vaarana oli, että supistukset tyssäisivät siihen.


synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Pahinta oli se, kun ajattelin homman etenevän joka supistuksella ja se ei edennyt! Ajattelin, että pian pääsisin ponnistamaan ja saisin vauvan syliin. Joka kerta kätilö pudotti minut takaisin maan pinnalle, sillä etten ollut auennut. Taisin lopulta aueta koko aikana, huikeat neljä senttiä.

Kun meinasin uupuneena nukahtaa pystyyn, mutta en saanut kivuiltani nukuttua, kätilö totesi, että nyt voisi olla hyvä hetki spinaalille. Sen ansiosta sain viimein nukkua muutaman tunnin aamuyöstä, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Olin saanut siihen mennessä kaksi kierrosta oksitosiinia ja odottelin kolmatta. Suihkun kuuman veden jälkeen supistukseni tyssäsivät, kuin seinään. Tunsin enää epämääräistä, epämukavaa oloa, jolle en viitsinyt edes valittaa. Silloin lääkäri tuli tekemään tarkistuksen. Tulehdusarvoni olivat alkaneet nousta, eikä vauvallakaan ollut enää kaikki hyvin, joten lääkäri teki kiireellisen sektiopäätöksen. Viittätoista minuuttia myöhemmin olimme leikkaussalissa.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Ennen leikkauspäätöstä minulla ei ollut tullut pieneen mieleenkään, että saattaisin synnyttää esikoisemme sektiolla. Kun päätös sitten tehtiin, kaikki tapahtui niin nopeasti, että pääni ei päässyt täysin mukaan. Minua pelotti ja olin ymmälläni sen suhteen, mitä tulema pitäisi. Mieheni oli jossain vaiheessa ilmestynyt rinnalleni leikkaussaliin ja piteli minua kädestä kiinni. Mukava kätilö kertoi koko ajan, mitä tapahtui. Taustalla radiosta soi Edith Piafin L'hymne à l'amour ja sitten tyttö oli pihalla. Sain hänet rinnalle, mistä olin aivan älyttömän kiitollinen, vaikka minun oli vaikea pitää häntä. Mutta aivan liian nopeasti hänet vietiin pois ja mieheni lähti pitämään hänestä huolta. Minä jäin leikkauspöydälle itku kurkussa. Meni monta tuntia, ennen kuin näin vauvan uudestaan.

Toinen synnytys

Jouduin Naistenklinikan osastolle, kun vauvan liikkeet vähenivät yllättäen. Vauvan sydänkäyrät tarkastettiin monta kertaa päivässä. Vaikka ne olivat kunnossa, käynnistyspäätös tehtiin saapumistani seuraavana iltana.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Tällä kertaa käynnistys tehtiin paljon varovaisemmin, kuin ensimmäisellä kerralla. Lääkäri halusi houkutella oman kroppani hommiin, jotta synnytys lähtisi tällä kertaa kunnolla käyntiin. Homma aloitettiin taas pallongilla. 45 minuuttia sen asennuksen jälkeen huusin suihkussa ja anelin sektiota. Kivut helpottivat kuitenkin nopeasti, kun pallonki tuli ulos. Sain nukkua yön rauhassa. Seuraavana päivänä sain ¼ pillerin synnytystä käynnistävää lääkettä. Minulla oli koko päivän pieniä, kipakoita supistuksia, mutta ei kummempaa. Siinä odotellessani todistin neljää eri synnytyksen käynnistymistä, kun huonetoverini toisensa jälkeen lähtivät saliin. Sain nukkua vielä yön rauhassa aamuun asti. Aamulla minulta menivät vedet spontaanisti ja viisitoista minuuttia sen jälkeen synnytykseni oli täydessä käynnissä.

Kipuni olivat hetkessä niin kovat, että minut siirrettiin suoraan saliin, vahvempien kivunlievitysten luokse. Aloitin suihkulla, mutta aika pian kätilö tuli poimimaan minut sänkyyn lattialta, jossa taas anelin sektiota. Sain ilokaasua, sekään ei auttanut. Onnekseni olin auennut niin paljon, että minulle voitiin antaa epiduraali. Sitä seurasi viisi tuntia kivutonta odottelua. Olin auennut puudutuksen myötä täysin, mutta vauva ei ollut laskeutunut. Joten odottelimme, että hän olisi valmis tulemaan. Nukuin, istuskelin jumppapallolla, kävelin ympäriinsä ja kyselin miten homma etenisi. En ollut ajatellut, että tässä vaiheessa homma ehtisi käydä tylsäksi. Ponnistusvaiheeni kesti puoli tuntia ja vauva syntyi imukupin avittamana.

Seuraavat tapahtumat ovat aavistuksen sumeita. Ehdin ihastella vauvaamme vain hyvin lyhyen hetken, kun hänet yhtäkkiä otettiin minulta pois. Seuraavassa hetkessä minut ohjattiin siirtymään paareille. Olin revennyt pahasti ja vuodin voimakkaasti. Minut oli ommeltava heti. Henkeni oli vaarassa. Mieheni on kertonut jälkeen päin ettei hän ole koskaan nähnyt niin paljoa verta tulevan kerralla yhdestä ihmisestä. Luin myöhemmin papereista, että olin menettänyt verta 2,7 litraa, joista 2 oli mennyt synnytyssalissa. Se on todella paljon verta. Onneksi en tajunnut tilannetta sillä hetkellä. Itkin vain sitä, että vauva vietiin minulta pois ja minä päädyin TAAS leikkaussaliin. Olin lohduton, kun menetin taas vauvani ensimmäiset tunnit. Juuri ennen, kun minut nukutettiin, muistan yhden leikkaussalihenkilökunnan jäsenen sanoneen; ”Ei hätää. Olet hyvissä käsissä.” Taisin ehtiä sanoa; ”Haluan vauvani luo.”

Heräsin leikkaussalissa ja minut vietiin heräämöön, jossa sain heti kaksi pussia verta. Jouduin odottamaan ikuisuudelta tuntuneen ajan ennen, kuin pääsin synnyttäneiden osastolle ja vauvani viereen nukkumaan.

synnytys, synnytystarina, epäonnistunut käynnistys, vaarallinen synnytys,

Kaikkein kovin pala kummassakin synnytyksessäni oli se, että menetin kummankin tytön ensimmäiset tunnit. Meillä ei ole ollut sellaista ihanaa perheen yhteistä hetkeä, jolloin ihmetellään vauvaa ja yritetään kerätä voimia pitkän rupeaman jälkeen. Meillä mies hoiti ja minä pötköttelin heräämössä kyyneleet silmissä.

Erityisen onnellinen olen kuitenkin siitä, että meillä oli uskomattoman ihanat kätilöt kummallakin kerralla ja lääkärit, jotka osasivat toimia nopeasti tiukassa tilanteessa.


xx
Jenni S.



Millaisia teidän synnytyksenne ovat olleet? Kommentoi ja seuraa somessa!

Kuvitelmat ovat todellisuutta idyllisempiä

2018-06-26

Meidän perheessä mennään monessa asiassa perse edellä puuhun ja rapatessa roiskuu menttaliteetilla. Niin tänäkin viikonloppuna. Meillä oli kyllä hyvät suunnitelmat juhannukselle, mutta ne menivät aivan viime hetkellä penkin alle.

Olimme suunnitelleet lähtevämme ystävien luokse juhannusta viettämään. Tarkoitus oli grillata ja saunoa, lapset viihdyttäisivät toisiaan ja vanhemmat parantaisivat maailmaa. Ikävä kyllä ystäviemme pieni tytär sairastui flunssaan ja totesimme, että nyt on paras siirtää grillailut toiseen kertaan. Mielikuva flunssaisesta taaperosta ja bebestä ei ollut kovin houkutteleva.

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

Siinä me sitten mietimme juhannusaattona, mitä sitä tekisi. Samaan aikaan, kun ikkunan takana raivosi tuuli, joka oli onnistunut repimään naapuri pihan puista oksia irti. Ensimmäiseksi minä aloin googlata, millaista tekemistä asuinalueellamme olisi juhannuksena tarjolla. Luovutin, kun tuorein paikallinen juhannusjuhla ohjelmisto oli vuodelta 2016.

Little E sai juuri sopivasti kutsun mummilaan. Ainakin yhden juhannus olisi pelastettu. Kyydin tullessa neiti sysäsi kaikki kantamukset papalle ja lähti itse juoksemaan autolle iloisesti nauraen. Niin kiireellä, että ei äidille ehtinyt pusua antamaan.

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

Little E:n lähtiessä nauttimaan maalaisjuhannuksesta, me kyhäsimmekin mieheni kanssa kokoon sellaisen kotikutoisen pikajuhannuksen. Grilliruokaa, pullo viiniä, yöttömästä yöstä nauttiva bebe, sekä yksi hyvin nopeasti kadonnut mutakakku, eikä se meidän juhannus ollut yhtään pöljempi.

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

Tästä tuli mieleen viime joulu ja meidän surkea kuusenhaku reissu, jonka jälkeen päädyimme varisevaan tekokuuseen. Sekä vappu, jolloin haimme vappupallot, sekä munkkeja lähimarketista samalla, kun ulkona tuuli ja satoi vaakaan jäätävää vettä. Hyvin usein kuvitelmat ovat todellisuutta idyllisemmät.

Vaikka haluaisinkin tarjoilla tyttärilleni ihania muistoja ja pinterest-pyhiä, aina se ei vain ole mahdollista. Olenkin ottanut agendaksi sen, että meni miten meni, niin pääasia on perheessä ja yhdessäolossa. Haluan tarjota lapsille hauskoja hetkiä, joita he voivat hyvillä mielin muistella sitten vanhempina. Isi rakentamassa heidän kanssaan maailman suurinta lumiukkoa tai kantamassa vuorotellen harteilla, samalla kun he pitävät tiukasti kiinni vappupalloistaan. Minun leipomani britta-kakku kesäisessä pöydässä tai leipomosta haetut munkit, kun isä ei vieläkään anna minun koskea kuumaan rasvaan. Tai sitten he muistelevat juuri sitä vappua, kun ovat kumpikin olleet tosi kipeänä. Silloin sai katsoa juuri sen tietyn elokuvan ja äiti teki laseihin laimennettua omenamehua. Sillä ovathan ne pyhätkin elämää.

Perinteitä unohtamatta.

juhannut, pyhät, juhlapyhät, juhlat, perse edellä puuhun,

Meillä on monta vuotta aikaa harjoitella tätä pyhien viettoa ja juhlien järjestämistä. Ehkä sitten, kun tytöt ovat koulussa, meilläkin on niitä pinterest-pyhiä. Tai sitten olemme jo luovuttaneet ja tehneet jonkinlaisen jatkuvan evakkosopimuksen mummilaan pyhien ajaksi.


xx

Jenni S.


Miten teidän juhannuksenne sujui? Kommentoi postausta ja seuraa somessa.

Pinnasängystä lastensänkyyn

2018-06-23

Meidän lapset ovat aina nukkuneet pääsääntöisesti omissa sängyssään. Äidin ja isän vieressä on kyllä A I N A tilaa, jos siltä vain tuntuu esimerkiksi kipeänä tai jos on nähnyt pahoja unia. Ensimmäiset viisi kuukautta kuopuksemme nukkui vieressäni, sekä omassa kehdossaan. Sitten kori alkoi tuntua pieneltä.

Kirjoitin maaliskuussa kaksiomme nukkumisjärjestelyistä. Silloin vauvan sänkynä toimi vielä kehto ja taapero vietti yönsä pinnasängyssä. Emme halunneet kaikkien muutosten tapahtuvan yhdellä kertaa vauvan tulon myötä, joten Little E sai pitää pinnasänkynsä toistaiseksi.

Tässä keväällä totesimme, että vauvan olisi aika siirtyä vuorostaan pinnasänkyyn.

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

Mietimme olisiko Little E tarpeeksi iso siirtymään lastensänkyyn. Taloudellisesti järkevää oli hankkia juniorisänky toisen pinnasängyn sijaan. Mutta erityisesti miestäni mietitytti se, mitä laidattomasta sängystä seuraisi. Hän näki mielessään jo kauhukuvia taaperosta vaeltamassa öisin pitkin asuntoa ja vääntelemässä hellannuppeja. Rauhoittelin kumppaniani toteamalla ettei taaperomme ole yhtä kertaa lukuun ottamatta kiinnostunut hellannupeista, joten tuskin hän yllättäen saisi niihin pakkomiellettä öisinkään.

Totesimme, että lastensänky olisi kaikin puolin paras ratkaisu. Hankkisimme jatkettavan mallin, joka olisi riittävän matala ja jossa olisi vähän laitaa. Sänky olisi näin riittävän turvallinen reilu kaksi vuotiaalle ja kuitenkin pitkäikäinen.

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

Siirtymää valmisteltiin pari viikkoa puhumalla taaperolle uudesta lastensängystä. Kerroimme, että pikkusisko tarvitsisi nyt pinnasängyn, koska kehto on käynyt pieneksi ja Little E saisi nyt ihan uuden sängyn. Kyseltiin myös, millaisen sängyn taapero ajatteli saavansa. Sovittiin myös, jos ensimmäiset yöt omassa sängyssä pelottaisivat, niin äidin ja isin viereen saisi tulla nukkumaan.

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

Kun pahvilaatikot sitten tulivat kotiin, Little E oli mukana tutkimassa ja availemassa laatikoita ja sai seurata mummun kanssa sivusta, kun kokosin sängyn. Meillä tällainen rauhallinen, valmisteleva lähestymistapa on toiminut monessa asiassa ja niin nytkin. Me keskustellaan ja kysellään ja annetaan lapsen omille ajatuksille tilaa. Lopulta isompaan sänkyyn siirtyminen oli odotettu ja mahtava juttu.

Vauva.fi:stä löytyy muuten hyvä artikkeli, jossa on 9 vinkkiä lastensänkyyn siirtymiseen.

lastenhuone, pinnasänky, lastensänky, lapset, uni, unikoulu, nukkuminen,

Kerron myöhemmin, mistä löysimme taaperon sängyn ja miten nukkuminen ”isojen tyttöjen sängyssä” on sujunut.


xx

Jenni S.


Milloin teillä siirryttiin pois pinnasängystä? Kommentoi ja seuraa somessa.

Näin valehtelen netissä

Bongasin tämän blogihaasteen Iinan blogista ja innostuin. Tällaisia juttuja on välillä hauskaa miettiä.

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.
Sekä, että. Visuaalisena ihmisenä paikan ulkonäkö on oikeastaan puoli ruokaa. Välillä menen kuitenkin helpoimman kautta ja saan minä sen ruuan syötyä nuhjuisemmassakin paikassa. Mutta kaikissa paikoissa en sitten kuvaa somesisältöä. Sen sijaan kahvilat valitsen täysin ulkonäön ja kahvikuppien (ja kahvin) perusteella. Jos paikassa on rumat kupit, ne ovat off the list.

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.
Sekä että. Käytännössä teen monet asiat aavistuksen nätimmin, koska siitä saa samalla kivaa sisältöä esimerkiksi instaan. Mutta en näe tässä mitään pahaa sillä on kivempaa syödä iltapala siistissä pöydässä, kuin jos pöydällä olisi seurana lapsen puurokulho ja likainen ruokalappu. Sen sijaan raivaan lasten lelut lattialta pois monta kertaa päivässä oman hyvinvointini vuoksi, enkä pelkästään saadakseni kivan sisustuskuvan. Pöyhin myös sohvatyynyt viisi kertaa päivässä, jonka vuoksi mieheni pitää minua kajahtaneena.

some, bloggaaminen, blogihaaste, näin valehtelen netissä

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.
Otan. Meikkaan arkena muutenkin tosi harvoin, joten miksi pitäisi meikata instastooria varten.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.
Joo ja ei. Blogini ja brändini on minä, mutta silotellumpi versio minusta. Eli kerron siellä jutuista, joita teen oikeasti, mutta siloittelen kyllä särmiäni. Jätän tarkoituksella jotain juttuja pois blogistani, koska minusta ne eivät kuulu sinne.

Käsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.
Vähän. Saatan photoshopata sen kaikkein isoimman finnin pois keskeltä nenää, mutta muuten annan olla. Ja toki valitsen kuvia, jossa kasvoni ovat edukseen, eivätkä ole vääntyneet mihinkään ilmeeseen.

some, bloggaaminen, blogihaaste, näin valehtelen netissä

Silottelen elämääni somessa.
Kyllä. Jätän kaikki riidat, sairaudet ja vastaavat pois. Joskus menen henkilökohtaisempiin asioihin, mutta aina muita ihmisiä kunnioittaen.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.
Pari juttua on, mitä kadun. Ne johtuvat kuitenkin sellaisista asioista, että en näe tarpeelliseksi poistaa postauksia.

Bloggaajien elämä on glamourista.
Kyllä ja ei. Minä yritän muutenkin panostaa arjen luksukseen meidän resurssiemme mukaan. Toki, kun blogini suosio on kasvanut ja sen ovat huomanneet myös eri PR-tahot, tietynlaisen glamourin määrä on hiljakseen kasvanut. Mutta kyllä meillä silti valvotaan välillä öitä ja siivotaan maitoja pöydältä.

some, bloggaaminen, blogihaaste, näin valehtelen netissä

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.
Kyllä, mutta tekisin sitä varmasti muutekin, kuin blogin tai instagramin vuoksi. Olen visuaalinen ihminen, joten näen monet asiat sellaisina tallennettavina hetkinä. Kuvaan paljon muutenkin, kuin vain somesisältöä.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.
En missään nimessä. Haluan sulkea korvani kaikenlaiselta mahdolliselta jauhannalta, jota jotkut harrastavat. Sen sijaan keskityn mielekkäämpään tekemiseen.


xx

Jenni S.



Onko teillä jotain juttuja, joita teette vain somen vuoksi? Kommentoi ja seuraa somessa.

Juhannuksen kootut

2018-06-22

Hyvää juhannusta! Toivottavasti siellä ollaan jo aivan juhlatunnelmissa. Uskon, että me ainakin olemme, kun tämä postaus ilmestyy.


Tällä viikolla on enemmän tai vähemmän odotettu ja suunniteltu juhannusta. Alkuviikosta suunnitelmat olivat vielä aika avonaiset, mutta viikon mittaa asiat järjestyivät. Meille oli selvää, että lähtisimme jonnekin. Emme vain tienneet onko se jonnekin ystäviemme luona vai minun perheeni. Tällä kertaa sovimme lähtevämme ystävillemme. Aiomme grillata ja nauttia, samalla kun lapset viihdyttävät toisiaan.

Juhannuksen kunniaksi tein Viikoin kootuista Juhannuksen kootut.

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Juhannuksen paras blogipostaus: Tällä kertaa niitä on kaksi. Inspired by loven Eri tapoja viettää juhannusta, sekä vauvakollegani Satua vai totta Lapsiperheen juhannustaiat, jotka toteutuvat varmasti.

Juhannuksen paras podcast: No filter podcast – Onko pakko mennä yliopistoon

Juhannuksen paras instatili: @johannajkila Kaunis, hempeä tili, jossa vilahtelevat lapset, koti ja kauniit kahvikupilliset

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Juhannuksen paras asu: On ehdottomasti lämmin neule ja pitsitoppi, kun sääherra on järjestänyt meille perinteisen juhannussään.

Juhannuksen paras asuste: Kukkaseppele. Onneksi niitä voi askarrella säästä huolimatta.

Juhannuksen paras ruokakokeilu: Uudet perunat grilliin vartaissa. Olen kuullut tästä paljon hyvää ja olisi kiva kokeilla tätä.

Juhannuksen paras ruokajuoma: Vaikka olenkin hyvän viinin ystävä, niin ehkä koko kesän paras juoma on Lidl:n uutuus Sitruuna lemonade. Se on täydellisen kirpeä sitruunamehu, jonka kanssa sopii jäät ja mintunlehdet.

Juhannuksen paras käytäntö: Kokoonnutaan tekemään ruokaa yhdessä. Yhden ihmisen ei tarvitse tehdä kaikkea ja samalla pääsee viettämään aikaa yhdessä. Parasta on, jos lapset voi ottaa ruuanlaittoon mukaan.

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Juhannuksen paras vauvajuttu: Bebe on näin juhannuksen kunniaksi opetellut pari uutta taitoa. Hän osaa nousta itse istumaan ja ottaa haparoivia konttausliikkeitä. Hän on ryöminyt kutakuinkin sen kaksi viikkoa, eli on ihan yhtä hätäinen liikkeelle lähtijä, kuin siskonsakin.

Juhannuksen paras taaperojuttu: Ihanat kummit. Little E odotti eniten kummisetänsä ja -tätinsä näkemistä, kuin leikkikavereita, joiden kanssa touhuta juhannuksen yli.

Juhannuksen paras paikka: Se missä ystävät ja rakkaat ovat. Ainoa, oikea paikka viettää juhannusta ei ole suinkaan se kesämökki. Pääasia on, että itse viihtyy, itsestä tuntuu hyvälle ja ympärillä on juuri ne ihmiset, joita siihen sillä hetkellä kaipaa.

Juhannuksen paras lukeminen: Jos ehtii lukea, niin minä ainakin pakkaan mukaan pari viimeisintä naistenlehteä. Ehkä jossain välissä on sillekin hyvä hetki.

Juhannuksen paras hetki: Kun lapset on juuri saatu nukkumaan. On vain hetki hiljaisuutta, aikuiset ja ehkä pullollinen viiniä jaettavaksi.

Juhannuksen paras hemmottelu: Pitkä, kiireetön aamiainen. Lapset hotkivat nakit munakokkelista noin viidessä minuutissa, jonka jälkeen he kipittävät leikkeihin ja aikuiset voivat ottaa toisen kupin kahvia.

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Viikon kootut, juhannus, lapset, perhe, ystävät, lapsiperhe,

Tämän myötä haluan toivottaa teille oikein hauskaa ja leppoisaa juhannusta.


xx

Jenni S.



Millaisia juhannussuunnitelmia teillä on? Kommetoi ja seuraa somessa.

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright