Seitsemän vuotta lapsettomuutta

huhtikuuta 17, 2018

lapsettomuus, lapset, perhe, vauva,

Me emme ole mieheni kanssa puhuneet tästä kovinkaan monelle. Vain harvat valikoidut ystävät tiesivät tilanteestamme, mutta esimerkiksi vanhempamme eivät. Todennäköisesti äitini lukee tästä nyt ensimmäistä kertaa, täältä blogista. Emme puhuneet tästä, koska se teki niin kipeää. Itse asiassa se tekee kipeää edelleen.

Olen ennenkin kertonut siitä, että meidän silmissämme lapsia saadaan, jos saadaan. Niitä ei tuosta noin vain tehdä. Tämä johtuu siitä että meillä on takana seitsemän pitkää vuotta lapsettomuutta, ennen Little E:tä. Me rakastuimme nopeasti ja muutimme yhteen ja aivan yhtä nopeasti aloimme puhumaan, että olisi hienoa saada vauva. Jätimme ehkäisyn pois ja sovimme, että tulee, jos on tullakseen. Ei tullut. Mitään selvää syytä meidän lapsettomuudellemme ei ollut. Niin vain oli. Meitä ei onnistanut.

Lopulta se oli ajaa meidän erillemme. Sitten Little E ilmoittikin tulostaan, täydellisen yllättäen ja hetkessä, joka ei ehkä ollut se kaikkein otollisin. Esikoisemme sitoi meidät kuitenkin uudelleen yhteen.

lapsettomuus, lapset, perhe, vauva,

Menneet seitsemän vuotta olivat jo itsessään vaikeita. Mutta kaikkein pahinta oli, kun vuodet kuluivat ja ihmiset alkoivat kysellä perheenlisäyksen perään. ”Koskas te lisäännytte.” ”Eikös olisi jo aika hankkia lapsia.” ”Olettehan te olleet jo niin kauan yhdessä.” ”Kyllähän teidän pitäisi jo tehdä se lapsi.”

Lupasin itselleni jo pitkän aikaa sitten, että minä en tule koskaan kyselemään keneltäkään lapsihaaveista. Koskaan ei voi tietää, kuinka syvälle ja kipeään paikkaan tulee kysymyksellä sohaistua. Enkä minä halua olla se, joka pakottaa ihmisen läpi jälleen yhden epätoivoisen jakson. Toivon vain, että olisin ollut silloin riittävän rohkea, sanoakseni suoraan uteliaille ihmisille, kuinka moukkamaista moista on kysellä. Kyseessä on kuitenkin asia, joka ei kuulu kenellekään muulle.

lapsettomuus, lapset, perhe, vauva,

Nykyisin olen jo melko sinut menneiden vuosien kanssa. Osaan jo ajatella, että ehkä näin oli meidän kohdallamme tarkoitettu. Saimme esikoisemme, kun olimme valmiita vanhemmiksi. Nyt meillä on kaksi aivan ihastuttavaa tyttöä, enkä voisi olla onnellisempi. Äitiys on parasta, mitä olen kokenut, mutta lapsettomuus kasvatti minua todella paljon. Uskon arvostavani kaikkea paljon enemmän, kuin jos olisin saanut sen helposti. Miehelleni olen joskus sanonut, että tarvitsen haasteita. Sillä jos elämäni on liian mutkatonta ja mukavaa, totun siihen ja laiskistun.

Minä ihan rehellisesti toivon etteivät ihmiset utelisi muiden perheenlisäyksestä. Sellainen utelu ei ole korrektia ja ihan oikeasti, jokainen ihminen ja pari kertoo asiasta, kun sen aika on. Kuten sanoin, koskaan ei voi tietää, kuinka paljon sellainen kysymys voi toista satuttaa.


 x x

Jenni S.

Kuvat: Erika Huhta | Editointi: Minä



Seuraa minua ja blogiani myös somessa.

You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook