Kun vauvan paino ei noussutkaan

maaliskuuta 14, 2018

Minua rohkaistiin kirjoittamaan tästä ja moni teistä lukijoistakin toivoi kyselyssä tätä aiheitta, vaikka aluksi ajattelin jättää koko jutun käsittelemättä. Kerroin jo aikaisemmin, että beben painonnousu on aiheuttanut huolta. Tilanne kärjistyikin jonkin aikaa sitten ja aiheutti minulle kevyttä hiustenlähtöä. Nyt nousu näyttää hyvältä, mutta odotan koko ajan yllätystä, joka olisi vienyt tilannetta huonompaan suuntaan.

vauva, vauvavuosi, imetys, painontarkkailu, neuvola

Kun imetys lähti tällä kertaa sujumaan ensi hetkistä alkaen hyvin, olin todella itsevarma. Totta kai vauvan paino nousee, kun tällä kertaa imetyskin onnistuu. Edes rintatulehdus ei minua hidastanut. Silmissäni siinsi haave kuuden kuukauden täysimetyksestä.

Baby B:n paino kuitenkin laahasi alusta asti, vaikka synnytyssairaalassa kaikki näytti vielä hyvältä. Pääsääntöisesti nousu oli vain niukkaa, mutta kuitenkin tasaista. Epäiltiin vauvan pituuskasvun olevan niin hurjaa, että se söi energiaa painonnousulta. Kaksikuisena kuopus oli kaksi senttiä pidempi, kuin isosiskonsa samassa iässä. Vaikka olikin syntynyt pienempänä ja lyhyempänä.

Hyvin pian saimme ohjeeksi antaa lisämaitoa. Ohje oli tavanomainen 50 ml lisämaitoa painokiloa kohden. Silloin ajattelin, että tämä on vain väliaikainen vaihe ja kun vauvan paino saadaan vakaaseen nousuun, lisämaito voidaan hiljalleen jättää pois. Alussa meillä olikin lyhyt pätkä, jolloin olimme saaneet lisämaidon tiputettua pois, mutta kun painonnousu hiipui, saimme ohjeen jatkaa. Lopulta lisämaitoannosta nostettiin vain koko ajan ja sillä tiellä me ollaan edelleen.

vauva, vauvavuosi, imetys, painontarkkailu, neuvola

Kaikkein pahinta oli, kun painossa tapahtui ihan selkeä notkahdus. Siitä seurasi ne päivät, jolloin koin sitä hiustenlähtöä stressatessani. Imetys on ihan uskomattoman intiimi ja henkilökohtainen asia ja jotenkin se, jos ajattelee epäonnistuvansa siinä, se menee jonnekin todella syvälle äitiyteen.

Itse koin epäonnistuvani tässä taas, vaikka imetys on kulkenut koko ajan mukana ja se oli todella kova pala. Itse asiassa koen syyllisyyttä vieläkin siitä etten saanut imetettyä esikoistamme, joka on nyt kaksivuotias. Ja voin sanoa ettei tässä äidin syyllisyyden tunnossa ole mitään logiikkaa. Ensinnäkin, pidän itseäni pääsääntöisesti sellaisena jalat maassa-äitityyppinä. En yleensä hermostu tai huolestu ihan pienistä. Toiseksi Little E kasvoi hyvin imettämättäkin ja on nykypäivänä ihana, eloisa ja empaattinen tyttö. Mutta silti, jossain syvällä sisimmässäni, koen epäonnistuneeni hänen kanssaan. Ja tiedän, että niin ei ole. Kuten sanoin, näissä tunteissa ei ole päätä, eikä häntää.

vauva, vauvavuosi, imetys, painontarkkailu, neuvola

Baby B:n kanssa puolestani kyseenalaistin kaiken, koska ajattelin etten osaa tulkita vauvani nälkää. Kun olen tässä käynyt asiaa läpi, olen todennut tulkinneeni todennäköisesti tätä bebeä samalla tavalla, kuin Little E:tä. Vaikka he ovat olleet hyvin erilaisia tässä asiassa. Esikoisemme oli voimakastahtoinen vauva, joka huusi kurkku suorana tasan tarkkaan niin kauan, että sai maitoa ja sai sitä riittävästi. Ilmeisesti Baby B on sellainen osaansa tyytyvä persoona, joka tyyntyy siihen saamaansa määrään ja on siihen tyytyväinen. Eikä tämä bebe ilmeisesti huuda niin hanakasti sitä nälkäänsä.

vauva, vauvavuosi, imetys, painontarkkailu, neuvola

Omantunnontuskaani lisäsi entisestään se, että bebe muuttui silmin nähden tyytyväisemmäksi, kun maitoannosta lisättiin reilusti ja ohjeeksi tuli antaa maitoa pieneenkin kätinään. Iltaiset kitinät jäivät pois ja Baby B on selvästi tyytyväinen oloonsa.

vauva, vauvavuosi, imetys, painontarkkailu, neuvola

Nyt paino nousee sellaisella normaalilla tahdilla. Bebe on himpun verran päälle neljäkuukautinen ja meillä on aloitettu kiinteiden ruokien maistelu. Pääsääntöinen ravinnonlähde on edelleen rinta ja siinä ohella äidinmaidonkorvike. Tarkoitus olisi lisätä kiinteän ruuan määrää on tarkoitus lisätä sen verran reippaasti, että korvikemaito saataisiin pudotettua pois. Jonka jälkeen bebe saisi siis rintaa ja sosetta.

Tässä vaiheessa tunteet ovat todella ristiriitaiset. Olen todella iloinen, että kuopuksemme paino nousee viimein tasaisella, normaalilla tahdilla. Samaan aikaan syytän edelleen hieman itseäni ja mietin, mitä kaikkea olisin voinut tehdä toisin. Olen miettinyt, pitäisikö se imettäminen jättää kokonaan pois, että olisin paremmin selvillä menevän maidon määrästä. Tämä on kuitenkin jäänyt vain ajatuksen tasolle. Lisäksi pelkään koko ajan, että seuraavalla neuvolakäynnillä odottaa uusi yllätys ja painonnotkahdus. Toivon, että olisimme voittaneet tämän taistelun.


 x x
Jenni S.


Minut ja blogini löydät myös sosiaallisestamediasta.

You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook