Elämää kahden lapsen kanssa

tammikuuta 12, 2018


Bebe on nyt kaksikuinen ja on nyt selkeästi enemmän pieni vauva, kuin vastasyntynyt. Elämä kahden lapsen kanssa ei ole aina ihan helppoa ja välillä tuntuu, että itseä pitäisi olla kaksi, käsiä viisi ja silmät takaraivossakin. Hengissä ollaan kuitenkin yhä, kaikki neljä.



Yritimme jo raskausaikana suhtautua tulevaan mahdollisimman rennosti. Emme voineet millään tietää, millainen tyyppi bebe tulee olemaan ja millaiseksi arki tulisi muodostumaan kahden lapsen kanssa. Ne ystävät, joilla oli jo entuudestaan useampi lapsi, kertoivat kyllä auliisti kuinka rankkaa ja vaikeaa kahden lapsen kanssa tulisi olemaan. Samaa tosin kerrottiin jo yhdestä lapsesta. Emme saisi nukkua, emmekä syödä, eikä suihkuunkaan ehtisi. Halusin yrittää imettämistäkin uudestaan, joten sain kuulla kuinka vaikeaa se olisi aluksi.


Nyt kun tuplamutsiutta on takana kahden kuukauden verran, joudun toteamaan, että pelottelu oli taas turhaa. Itse olen kokenut elämän kahden lapsen kanssa paljon kuviteltua helpommaksi. Toki olemme joutuneet opettelemaan lähes kaiken uudestaan ja välillä vuorokaudesta tuntuvat loppuvan tunnit, mutta kaiken kaikkiaan meillä menee hyvin.


Jotkut asiat kuopuksen kanssa menevät täysin samalla kaavalla, kuin esikoisenkin. Ensimmäiset puolitoista kuukautta illat venyivät reilusti yli puolen yön vauva sylissä kävellen, aivan kuten Little E:nkin kanssa. Nytkin, vaikka pahin valvominen on loppunut, saan vauvan yöunille aikaisintaan yhdeltätoista. Mieheni kokee illat erityisen vaikeiksi ja aika on selvästi kullannut muistot. Lähes joka ilta hän kysyy, "saako vauva tarpeeksi maitoa" ja "onko sillä nyt vatsavaivoja, kun se ei nuku." Yritän selittää yhä uudestaan, että meidän tytöt vain ovat tällaisia iltavirkkuja ja yösyöjiä.
Samaan aikaan siskokset eroavat kuin yö ja päivä. Siinä, missä Little E kasvoi kaikessa suhteessa yläkäyrillä, pikkusiskon paino ei ota noustakseen. Pituutta tulee kyllä senkin edestä. Terveydenhoitaja oli tosin sitä mieltä, että Baby B on vain ruumiinrakenteeltaan pitkä ja hoikka kuten isänsä.


Vaikka meillä nukutaan ja jaksetaan hyvin, olen edelleen tyytyväinen päätökseemme pitää Little E päivähoidossa. Sen lisäksi, että jaksan itse paljon paremmin, esikoisemme nauttii selvästi siitä, että hänellä on myös omia kuvioita joihin ei liity vauva.
Minullekin jää aivan eri tavalla aikaa keskittyä myös niihin omiin juttuihin, kuten bloggaamiseen, jotka tuottavat minulle hyvää mieltä ja ovat se voimavara tässä pikkulapsiarjessa. Äitiys on edelleen parasta, mitä olen kokenut, mutta olen minä muutakin kuin äiti. Kun lapset ovat sitten kumpikin kotona, voin panostaa sitten täysillä heihin.

*By Pinjan koru saatu.

Miten te olette kokeneet arjen kahden lapsen kanssa? Onko se rankempaa vai helpompaa, kuin olitte kuvitelleet? Entä peloteltiinko teitä kauhukuvilla lapsiperhearjesta?
xx
Jenni S.

You Might Also Like

0 Comments

Like us on Facebook