Morkkis

lokakuuta 20, 2017

Nyt minun on myönnettävä, että tämä toinen raskaus on sujunut hieman erilaisissa fiiliksissä kuin ensimmäinen. Varsinkin nämä E:n kotipäivät kuluvat syyllisyydessä velloen. Morkkis siitä, että olen huono äiti, on aika ajoin aivan jäätävä. Samaan aikaan kun koen laiminlyöväni esikoistani, niin yritän parhaani mukaan ajatella vauvan hyvinvoinnin menevän omien tunteideni edelle.

morkkis, huono omatunto, huono äiti, syyllisyys, äityis, raskaana, toinen lapsi, toinen raskaus, esikoinen, vauva, loppuraskaus, laskettu aika, viimeinen kolmannes,

Ensimmäisellä odotus kerralla sitä pystyi antamaan niin paljon helpommin itselleen luvan olla ja levätä. Jokainen raskaana ollut tietää, miten tukalaksi ja kipeäksi olo voi käydä loppua kohti. Välillä on niitä päiviä, kun ihan perus arjesta selviäminen on vaikeaa. Ensimmäistä lasta odotellessa silloin oli helppoa levätä, katsoa Netflixiä ja syödä hieman suklaata.

Nyt pienikin lepohetki aiheuttaa minussa huonoa omatuntoa, sillä se on pois esikoiseni kanssa vietetystä ajasta. Pitkät leikkipuistoretket eivät ole tulleet enää hetkeen kuuloonkaan. Tämä saa minut harmittelemaan sitä, että meillä ei ole omassa taloyhtiössä lapsille sopivaa pihaa, joka helpottaisi ulkoilua. Kaiken lisäksi, meidän lähipuistomme on remontissa.

Eikä tämä ole ainoa asia, josta olemme joutuneet kuntoni takia tinkimään.

morkkis, huono omatunto, huono äiti, syyllisyys, äityis, raskaana, toinen lapsi, toinen raskaus, esikoinen, vauva, loppuraskaus, laskettu aika, viimeinen kolmannes,

Tänäänkin ajattelin, että hoitaisin aamupäivällä pesulamaratonin ja siivoukset pois jaloista ennen viikonloppua. Iltapäivällä oli tarkoitus lähteä kävelemään ja ulkoilemaan E:n kanssa. Voin kertoa, että olin pesulasta ravaamisen, pyykkien viikkauksen ja muiden perusaskareiden jälkeen niin kipeänä, että en voinut muuta kuin asettua sohvalle kylkiasentoon. Minua itseäni tämä harmitti aivan valtavasti.

Olen onnellinen, että E on niin itsenäinen ja omatoiminen tyttö, joka ei tarvitse itselleen viihdyttäjää koko ajan. Mutta nämä ovat meidän viimeisiä hetkiämme keskenään ja haluaisin ottaa niistä kaiken irti.

Pystymme me onneksi jotain tekemään myös yhdessä. Kuten piirtämään ja lukemaan. E on nyt innostunut ihan uudella tavalla lukemisesta ja jaksaa kuunnella ihan tarinointiakin. Lisäksi E:n isä on ottanut asiakseen viedä E:tä viikonloppuisin pitkille puistoretkille. Ja iltaisin parivaljakolla on sellaiset leikit ja meiningit, että niissä on äiti vain jaloissa.

morkkis, huono omatunto, huono äiti, syyllisyys, äityis, raskaana, toinen lapsi, toinen raskaus, esikoinen, vauva, loppuraskaus, laskettu aika, viimeinen kolmannes,

Pahimman syyllisyysaallon vyöryessä ylitseni yritän lohduttaa itseäni sillä, että tilanne on vain väliaikainen. Kunhan vauva on syntynyt ja kroppani on lähtenyt palautumaan voin taas touhuta E:n kanssa. Siihen menee varmasti heti, mutta sitten isi saa vuorostaan jäädä vauvan kanssa kotiin, kun me tytöt lähdetään puistoilemaan.

Kuulostavatko nämä tuntemukset yhtään tutuilta?

xx
Jenni S.
*Postauksen kuvat: Pinja Tuominen

You Might Also Like

10 Comments

  1. Kyllä muistan nuo fiilikset kun odotin kaksospoikia ja esikoinen oli kolmevuotias, eikä se helpottanut sittenkään kun pojat oli syntyneet, koska oli niin paljon hommaa. Otin tavaksi joka päivä kertoa esikoiselle miten tärkeä ja taitava ja rakas hän on, se helpotti, vaikkei aikaa tai jaksamista ollutkasn. Nyt esikoinen on iloinen ja viisas viisitoistavuotias, edelleen tärkeä, taitava ja rakas. Kerron tämän siksi, että jos ei jaksa leikkiä, voi rakkautta osoittaa niin monella muullakkn tavalla. Tsemppiä sinulle! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella ihanasta kommentista. Tätä oli todella ihanaa lukea. <3 Meillä pyritään kertomaan toisillemme joka päivä, kuinka paljon rakastetaan toisiamme, joten ei tämä ole siitä kiinni. Mutta ehkä tässä pitää antaa itselleen hieman löysiä ja rentoutua kun tuskin taaperomme tästä sen isompia traumoja saa.
      Kiitos vielä kommentista. <3 Ihanaa syksyä. xx

      Poista
  2. Kyllä me äidit osataan olla itsellemme kovin ankaria. Ja tosiaan tuo on väliaikaista, voimia sinne teille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Ehkä tässä pitäisi antaa itselleen hieman löysiä ja rentoutua. Kiitos kovasti. xx

      Poista
  3. Älä ole itsellesi noin vaativa ja ankara. Tilanteesi on luonnollinen. Raskauden loppuaika syö voimia. Muistan tämän erittäin hyvin. Odotin toista lastani, kun ensimmäinen oli puolitoista vuotias.

    VastaaPoista
  4. Jaksamista ja voimia raskauden olotiloihin! Lepää, kun siltä tuntuu ja unohda syyllisyys. Esikoisesi mukautuu varmasti tilanteisiin, ja hyvään lapsuuteen kuuluu ehdottomasti myös "tylsistyminen", eli hyvistä aikeista huolimatta aina ei jaksa/pysty/kykene lähtemään ulkoilemaan tai järkkäämään muuta kivaa aktiviteettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta ja tsemppaavasta kommentista. Jännää miten sitä ei aina oman lapsen kohdalla osaa ajatella järjellä, vaan velloo siinä omassa syyllisyydessään. Kiitos. <3
      xx

      Poista
  5. Minulla on vain yksi lapsi, joten en osaa tilanteeseesi samaistua, mutta toivon, että osaat olla itsellesi armollinen! Kaikkea ei todellakaan tarvitse jaksaa, ja syyllisyyden tunteminen turhaa! Tyttösi ei varmasti edes ajattele, että hän jää jostain paitsi, jos lepäät välillä!

    Paljon tsemppiä odotuksen loppumetreille! Ihastuttavat nämä postauksen kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sympaattisesta kommentista. Tämän postauksen kirjoittaminen ja kommentteihin vastaaminen on ollut itseasiassa todella tehokasta terapiaa. Olen malttanut rentoutua ja nauttitaan tytön kanssa olostamme, minun jaksamiseni puitteissa. Oma fiilikseni on ollut todella paljon parempi.

      Pinja on taitava valokuvaaja. <3 Pidän näistä itsekkin. xx

      Poista

Like us on Facebook