Viikkokatsaus 36/17

syyskuuta 10, 2017

big mamas home, viikkokatsaus, laukku, lindex, rusetti avaimenperä,

Maanantai
Maanantai alkoi kevyellä öllöttelyllä sohvalla, maailman parhaan pikku tytön kanssa. Me olemme isin kanssa aivan fiiliksistä siitä, miten E on alkanut puhumaan selkeitä kahden sanan yhdistelmiä. Kuten; "Peitto päälle" ja "Pää tyynyyn" ja "Roskat pois." Suosikki sanapari on kuitenkin jostain syystä; "Housut pois." Maanantaina myös puhelinliikenteeni tai oikeammin wa:ni vilkastui taas, kun viestittely sen ystävän kanssa, jonka kanssa tarvitsimme hengähdystaukoa ja rauhallista keskustelua, alkoi pitkän tauon jälkeen uudelleen. Viestiä riitti niin tulevasta Habitaresta, bloggaamisesta, kuin aamun aikataulujen vesittymisestä. Kyllä tätä ehti olla jo ikävä. Alkuiltapäivästä oli muskari, jossa Pikku E teki, ensimmäistä kertaa meidän muskarihistoriassa, jotain ohjeiden mukaan.

Parasta: Lyhyt valokuvaussessio Pikku E:n kanssa. Yhtään julkaisukelpoista kuvaa ei saatu aikaan.

Seppälä, Villapaita, Tyyli, By Pinja, Cafe latte

Tiistai
Meidän työviikkomme alkoi taas vasta tiistaina. Ulkovaatteita pukiessa päätin, että syksy on tullut ja puin E:lle välikausihaalarin päälle ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Töissä me taas pohdimme, joko Suomen Starbuckseista saa Pumpkin Spice lattea? PSL-hampaan kolotus alkoi nimittäin käydä sietämättömäksi. Tänään julkaistiin myös ensimmäinen kuva Ruotsin tuoreimmasta prinssistä. Minäkin olen jo ihan vauvakuplassa, vaikka laskettuun aikaan on vielä se pari kuukautta ja kotona on kaikki kesken. Illalla ihmeteltiin isin kanssa, miten tämän maman  K O K O  keskivartalo heilui, kun Baby B pisteli masussa menemään. Ihme ninja tämä uusi tulokas.

Parasta: Koko perheen yhteinen hetki Pikku kakkosen äärellä.

Blogipostaus: Homevialaurassa pohditaan suomalaisten omakotitalounelmia. Kannattaa käydä lukemassa; Miksi kompaktilla asumisella ei ole tilaa suomalaisessa unelmassa? 
Tosi mielenkiintoinen aihe ja postaus.


Keskiviikko
Käytin aamulla kymmenen minuuttia pienen unikeon herättelyyn, joka ei ollut korvaansa lotkauttanut äidin torkutteluille. Olin itse ehtinyt saada kahvin keitettyä ja vaatteet päälle, kun pikku neiti vain jatkoi uniaan. Samaan aikaan mietin, että vapaapäivänä tyttö on taatusti tikkinä ylhäällä jo kuudelta. Miten nämä unikekoaamut sattuvatkin aina työpäiville? Töissä päästiin maistelemaan kurpitsapikkuleipiä teen kera. Toivoin teen auttavan kytevään flunssanpoikaseen, jotta olo ei menisi huonommaksi loppua kohden. Iltapäivällä meidän iso tyttö käveli ihan itse hoidosta kotiin, eikä hairahtunut tieltä, kuin kaksi kertaa.

Ainu, ensipupu, Ainu tuotteet, MAM,

Torstai
Vapaapäivä keskellä viikkoa. Käynnisteltiin aamua hiljakseen sohvalta käsin, ennen kuin lähdettiin kauppaan ja täydentämään kahvivarastoja. Mä olen aina arvostanut Nespresson hyvää, henkilökohtaista asiakaspalvelua, mutta täytyy sanoa, että jonotettuani valehtelematta tunnin vuoroani Itiksen myyntipisteellä, kun stocmannmummo tekee perusteellisesti omia ostoksiaan, oli minunkin kärsivällisyyteni koetuksella. Ehkä pisteellä olisi pitänyt olla toinenkin asiantuntija aamuvuorossa. Odotuksen luomia traumoja helpotti aavistuksen Starbucksin PSL. Nyt sitä saa! Kotona yritin valokuvata, mutta jostain syystä yksikään kuva ei onnistunut. Viikonloppuna uudestaan. Illalla kävimme noutamassa postista pari pakettia, joista toinen oli blogilahja Ainulta vauvalle. Nyt Baby B:lläkin on oma Ainu pupunsa.

Parasta: No, se vuoden ensimmäinen Pumpkin spice latte.

Suloisinta: Pikku E:lle oli aavistuksen kova paikka, kun yksikään Ainun paketissa tullut tutti ei ollutkaan hänelle, vaan vauvalle.

viikkokatsaus, big mamas home, blogi, bloggaaja, kukkia, raskaana

Perjantai
Tämä oli se päivä, kun omassa kropassa tuntui tila loppuvan kesken. Tämä oli se päivä, kun kaikki vaatteet kiristivät. Tämä oli se päivä, kun olisin halunnut sanoa töissä; "En pysty tähän." Tämä oli se päivä, kun E sai illalla katsoa piirrettyjä vähän pidempään. Tämä oli se päivä, kun ilmoitin miehelleni; "Tilataan pitsat." Tämä oli se päivä, kun tunsin tosiaan olevani viimeisellä kolmanneksella raskaana.

Parasta: Kun viimein oli ilta ja sai mennä ihan luvan kanssa pitkälleen sänkyyn. (Ja Vain elämää. Hieman piristi päivää Toni Wirtasen veto.)

Pahinta: Tieto siitä, että näitä päiviä tulee vielä lisää ennen h-hetkeä. Eyes on the prize.


Lastenkengät, Kavat, vuorelliset lenkkarit, mustat

Lauantai
Lauantaiaamu oli aivan tavallinen lastenohjelmineen ja köllöttelyineen. Hieman se jatkuva vesisade latisti tunnelamaa, mutta me tytöt päätettiinkin viettää kiva päivä keskenään, kun isi on jälleen töissä. En tiedä tuleeko E muistamaan mitään tästä ajasta, kun hän on ainoa lapsi, mutta haluan antaa hänelle siitä huolimatta erityisiä hetkiä äidin kanssa. Myös sitten, kun vauva syntyy. Meidän kenkienhaku reissu muuttui tyttöjen shoppailureissuksi, kun käytiin ostamassa kunnolliset syyslenkkarit Polarn O Pyretistä ja suunnattiin siitä ensin Itiksen sisäleikkipuistoon ja sitten rauhassa kahville. Oli todella kivaa. Illalla saunottiin perheen kanssa ja köllittiin sitten miehen kanssa sohvalla.

Parasta: Somea seuranneet tietävätkin, että tänä päivänä tuli kuluneeksi yhdeksän vuotta siitä, kun kysyin mieheltäni menisikö hän jonain päivänä naimisiin kanssani. Meillä oli siis yhdeksäs kihlajaispäivä. Naimisiin ei ole kiire, sillä haluamme unelmahäämme. Olemme kuitenkin jo luvanneet olla yhdessä ja virallistaa tämän jonain päivänä.

Ruoka, jauhelihakastike, spagetti, porkkanaraaste, musta munakello

Sunnuntai
Sunnuntai oli pyhitetty täysin kotoilulle. Jo ihan sen vuoksi, että supistelun lisäksi tunsin inhottavaa paineitta lantionpohjassa. Ystävällinen kätilö puhelimen päässä neuvoi ottamaan ihan rauhallisesti kotosalla, joten niin tein. Ihan täyteen vuodelepoon en kuitenkaan heittäytynyt. Päivällä hätistelin miestäni olohuoneesta pois tieltäni, kun piti saada valokuvia otettua. Pienen, huvittuneen väittelynkin saimme aikaiseksi, kun rakkaani istahti vasta pöyhityille ja asetetuille tyynyille, jotka oli tarkoitus kuvata. En tiedä, kuinka moni bloggaaja tunnistaa tilanteen? Iltapäivällä sain hetken työskentelyrauhan ja aikaa kuvankäsittelyn parissa, kun isi ja tytär lähtivät leikkipuistoon, koko perheen yhteisen aterian jälkeen. Meidän pikkuneitikin söi spagettia ja jauhelihakastiketta, kuin isi konsanaan. Odotan kyllä sitä aikaa tulevaisuudessa, kun pystyn liikkumaan ja toimimaan täysin normaalisti.

Parasta: Aamulla rauhassa pitkään nukkuminen. Kiitos rakas.

Pahinta: Nämä kolotukset ja jomotukset, jotka eivät panadolillakaan meinanneet helpottaa.

xx
Jenni S.

You Might Also Like

2 Comments

  1. Lämpimät onnittelut teille miehesi kanssa. Hienon matkan olette tehneet ja varmasti vielä pidempi matka edessä. Meikäläinen imuroi jostain karmean räkätaudin, joten puolikuntoisena tämä viikko aloitellaan :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämpimät kiitokset. Onhan tässä vuosia ehtinyt kertymään. Aika monta ikävuosiin nähden.
      Ja voi ei. Meilläkin on tuo pieni neiti kuumeessa ja luultavasti kurkku kipeänä. :( Paranemisia sinne.

      Poista

Like us on Facebook