Ovatko lapset käytöstapojen ulkopuolella?

by - heinäkuuta 22, 2017

Tähän postaukseen ovat antaneet inspiraatiota niin homevialaura, kuin kolumnisti Helena Liikanen-Renger. Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta se viimeisin somekohu lapsista, vanhemmista ja ravintolakäytöksestä. Jotkut bloggaajat ovat kantoivat kortensa kekoon tässä jupakassa, kukin omaan tyyliinsä. Oma suosikkini löytyy Hannag-blogista ja on Hannan miehen Joonaksen kirjoittama, jossa muistutetaan meidän ihmisten tavoista tehdä hätäisiä johtopäätöksiä ja siitä, että huonoja päiviä on kenellä tahansa. Amen. Eiköhän kaikki tästä jupakasta ole jo sanottu.

Kasvatus, käytöstavat, lapset, vanhemmuus, lapset ravintolassa, hyvät käytöstavat,

Sen sijaan haluaisin Lauran ja Helenan tavoin pohtia hieman lapsia ja hyviä käytöstapoja, jotka ovat olleet ainakin meillä tapetilla juuri nyt. Ehkei tällainen vanhemmuuden pohtiminen omassa blogissani ole silloin tällöin pahasta, vaikka varsinaiseksi mammabloggaajaksi itseäni koeakkaan.

Kasvatus, käytöstavat, lapset, vanhemmuus, lapset ravintolassa, hyvät käytöstavat,

Me suomalaiset olemme olleet aina vähän juroa kansaa. Kuten Laura hienosti huomautti, meillä ei ole vastinetta englanninkielen sanalle please, vaan me joudumme ilmaisemaan asiat paljon monimutkaisemmin. Ilmeisesti sen verran monimutkaisesti, että olemme päättäneet oikaista ja töksäytämmekin asiamme suoraan ilman sen kummempaa keskustelua. Minusta meillä on paljon opittavaa, esimerkiksi Helenan tuntemilta ranskalaislapsilta.

Kasvatus, käytöstavat, lapset, vanhemmuus, lapset ravintolassa, hyvät käytöstavat,

Kyllä minä äitinä toivon onnistuvani kasvatuksessa, edes sen verran, että lapseni osaa hyvät tavat, niin ruokapöydässä, kuin muuallakin. Moni kasvattaja ja kasvatusteos muistuttaa meitä siitä, että lapsi oppii matkimalla vanhempien tekemisiä, siksi oman esimerkin näyttäminen on erittäin tärkeää. Minä esitän päivittäin Pikku E:lle sellaisia retorisia kysymyksiä kuin; "Tulisitko kulta tänne, niin laitetaan mekko päälle", "Tulisitko rakas rasvattavaksi", "Ottaisitko sinä nyt lounasta?" Ei se tarkoita sitä, että Pikku E:llä hirveästi olisi vaihtoehtoja asioiden suhteen. Meillä puetaan silloin, kun minä sanon ja rasvataan iho, lapsen vastusteluista huolimatta ja syödään ruoka-aikoina sitä, mitä nenän eteen laitetaan. Tässä kyse onkin siitä, miten lapselle puhutaan ja miten hän oppii puhumaan muille. Samoin minä tervehdin ja kiitän kassaa ruokakaupassa, toivotan hyvää päivänjatkoa ihmisille, joiden kanssa olen jutellut ja niin edelleen.

Kasvatus, käytöstavat, lapset, vanhemmuus, lapset ravintolassa, hyvät käytöstavat,

Minun mielestäni pieneltäkin lapselta voi vaatia ikätasoon sopivia käytöstapoja. Meidänkin puolitoista vuotias taapero, vaikka ei taida edes tietää mitä on käytöstavat, osaa käyttää hienosti kiitos-sanaa. Hän osaa kiittää ruuasta, kiittää kassalla ja viimeisin paikka, jossa minun olisi tehnyt mieli tuulettaa, kun meille annettiin tilaa hissin ovella, ollessamme ainoat rattailla liikkujat. Ja tarkoitan sitä, että tyttäreni todella osaa käyttää ja tietää, mitä kiitos tarkoittaa, eikä vain toistele tuttua sanaa huvikseen. Mitä vanhemmaksi hän kasvaa ja kehittyy, sen enemmän häneltä odotan. Samoin vaadin ja odotan näitä käytöstapoja myös meiltä vanhemmilta.

Kasvatus, käytöstavat, lapset, vanhemmuus, lapset ravintolassa, hyvät käytöstavat,

Minä uskon vakaasti siihen, että kotikasvatus kantaa paljon pidemmälle, kuin osaamme aluksi ajatellakaan. Ne kodin arvot ja käytösmallit juurtuvat lapseen jo pienenä ja ohjaavat hänen valintojaan pitkälle tulevaisuuteen. Myös silloin, kun lapsi kapinoi vanhempiaan vastaan. Joten ehkä, kasvattamalla hyvä käytöksisiä lapsia, saamme tulevaisuudessa myös hyvä käytöksisiä aikuisia.

Mitä mieltä te olette?

xx
Jenni S.

You May Also Like

4 kommenttia

  1. Kyllä ne käytöstavat ja toisten huomioonottaminen opitaan kotona, ottamalla mallia omista vanhemmista :) Ja tietysti muista läheisistä aikuisista. Se on varmaan suhteellisen turhaa yrittää opettaa lapselleen hyviä käytöstapoja, jos itse on epäkohtelias moukka. Lapsi oppii näin olemaan itse epäkohtelias, koska hänen mielestään se on oikein ja normaalia, kun vanhempansakin kerta näin toimivat.

    Me olemme saaneet kuulla mm. neuvolasta sekä päiväkodista kehuja siitä, miten hyväkäytöksinen meidän 4,5v esikoinen on. "Kiitos" ja "Ole hyvä" ovat iskostuneet hänen selkärankaansa :) Kaupasta lähtiessämme huikkaa kassalle "Kiitti moi!" jne.

    Eikä näitä tapoja meillä millään "herran kurilla ja nuhteella" ole tarvinnut opettaa. Lapsi on oppinut mallia ottamalla :) Ja esimerkiksi itse olen oppinut ottamalla mallia omilta vanhemmiltani jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulosta hyvin samalta, kuin omat ajatukseni. Väitän, että tälle meidän 19 kuiselle on hyvin vaikeaa opettamalla opettaa asioita, että kyllä kaikki on lähtöisin meidän esimerkistä. Ja tästä jatketaan. Nyt osataan jo tervehtiä ja kiittää, joten seuraavaksi siirrytään muihin juttuihin.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus, juuri julkaisin itsekin samaisesta aiheesta kirjoituksen! Käytöstavat kuuluvat minusta jokaiselle ja jos ei muuten, niin omalla esimerkillä ainakin omille lapsilleen voi opettaa paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kävin lukemassa myös sinun kirjoituksesi ja hyvältä näytti. Olemme samoilla linjoilla. :) Ja kyllä, omalla esimerkillä ne käytöstavat saa iskostettua pieneenkin lapseen. Joa niihin käytöstapoihin havahtuu vasta kolme vuotiaanaa, saattaa tiedossa olla haasteita.

      Poista