Slider

10 kk

2016-10-30

Taas on yksi täysi kuukausi pärähtänyt pienen ihmisen mittariin ja ollaan menty kehityksessä aimo harppaus eteenpäin. Nyt alkaa huomata, että täällä meidän talossa asuu ihan omanlaisensa pieni persoona. Siitä pienestä vauvasta, joka vain tuhisi, nukkui ja söi, on jäljellä enää kauniit muistot, sekä valokuvat. Nyt meillä on taaperonalku, jolla alkaa olemaan omia mielipiteitä ja melkoinen vauhti päällä. Siitä ei näe parhaillaan, kuin yhden pienen viuhahduksen sukkahousujen kärjistä, kun neiti katoaa kulman taakse.

Reilu viikko sitten meillä aloitettiin unikoulu. Nupun nukkumisessa ei ole koskaan ollut mitään sen isompaa ongelmaa, sillä hän nukkuu edelleen päälle 10 h öitä. Meidän tarkoituksenamme on kuitenkin karsia se viimeinenkin yösyöttö sieltä öistä pois. Pääsääntöisesti tämä on mennyt hyvin. Nuppu on nukkunut täysiä öitä ja ollut aamulla virkeä ja iloinen. Muutamana yönä hän on kuitenkin herännyt, eikä uni ole ottanut uudestaan tullakseen. Nämä yöt ovat olleet rankkoja, mutta lohduttaudumme sillä, että monella muulla on paljon rankempaa ja me olemme selvinneet helpommalla. Yksi osittain valvottu yö silloin tällöin ei ole kovin paha. Seuraavana iltana menemme vain aikaisemmin nukkumaan ja yritämme saada muilla tavoilla univelkoja selätettyä.

Viime aikoina pikkuneidin luonne on alkanut hahmottua aiempaa selkeämmin. Perusluonteeltaan hän on iloinen ja hyväntuulinen persoona, joka pitää eläimistä ja hassuttelusta. Hän on kovin ujo uusien ihmisten seurassa, mutta vapautuu lyhyen tutustumisen jälkeen. Kun hän tulee vähän tutummaksi, höpöttelystä ei tunnu tulevan loppua. Nuppu on myös hyvin utelias, mikä taitaa olla täysin normaalia ja yleistä tuossa iässä. Ei ole olemassa paikkaa tai asiaa, joka häntä ei kiinnostaisi. Mikä tarkoittaa silloin tällöin minulle muutamaa juoksuaskelta ja nopeita refleksejä.

Kuten sanoin, Nuppu on kova tyttö puhumaan. Oikeita sanoja sieltä suusta ei vielä tule, vaikka kovasti yritän suostutella häntä sanomaan "äiti". Erilaisia tavuja tulee kuitenkin senkin edestä. Jotkut sanat tuntuvat sopivat suuhun toisia paremmin, jolloin tyttö hokee niitä myös toisia enemmän. Yksi näistä tavuyhdistelmistä on "mamma." Ilmeisesti kävelemään ja puhumaan oppiminen menee lapsilla usein niin, että toinen opitaan ensin. Meillä se nyt näyttäisi olevan tuo eteenpäin meneminen. Nuppu on oppinut myös juomaan itse nokkamukista ja nykyisin jo isompi osa sormiruuasta päätyy ihan perille asti.

Viime neuvolakäynnin aikoihin Nuppu vain ryömi, nyt hän kävelee tuen kanssa ympäri asuntoa. Kun sohva tai tuolit loppuvat, hän laskeutuu lattialle konttaamaan. Ryömimistä hän jaksoi vain puolitoista viikkoa ja lähti siitä konttamaan. Hyvin pian sen jälkeen hän kiskaisi itsensä tiskikonetta vasten seisomaan ja minä seisoin suu auki vieressä ihmettelemässä mitä kummaa juuri tapahtui. Taisin siinä kysyäkin ihmeissäni; "Milloin sinä tuon olet oppinut?" Siihen tyttö ei vastannut, mutta vauhti sen kun vain kasvaa, mitä enemmän aikaa kuluu.

Neuvolan kymmenkuukautis tarkastuksessa kaikki oli okei. Nuppu touhusi lattialla omiaan ja esitteli tyytyväisenä taitojaan meidän omalle terveydenhoitajalle. Ilmeisesti neuvolan tuoleja vasten oli paljon parempi nousta, kuin näitä omia. Siellä oli myös kiva, värikäs helistin ja hetken päästä myös kielenkannat rupesivat heltiämään ja hän arupesi höpöttämään niitä omia juttujaan. Me saatiin lupa alkaa kokeilla hapanmaitotuotteita, kuten jugurttia ja raejuustoa. Samasta padasta kirjan resepteille näytettiin vihreää valoa ja sanottiin, että on hyvä, kun olemme näin pystyneet siirtymään jo yhteisiin ruokiin. Tietysti vauva myös punnittiin. Pituutta oli tullut reilut kolme senttiä lisää, eli Nuppu on nyt 76 senttiä pitkä ja painaa 11960 grammaa. Kahdentoista kilon rajapyykki ei ole siis vieläkään mennyt rikki, vaikka toisin oletin.

Nämä kymmenen kuukautta ovat olleet elämäni parhaimpia. Meillä kasvaa täällä kotona ihan huippu tyyppi ja odotan innolla, että pääsen tutustumaan häneen entistä paremmin.

Talven tyyli

2016-10-29

Eräänä aamuna viime viikolla, viedessäni Nuppua hoitoon, sain huomata etteivät ilmat todellakaan ole enää kovin lämpimiä. Ilman pipoa tuntui, että koko pää jäätyy. Ei kovin miellyttävä tunne. Kävin samana päivänä ostamassa itselleni pipon, lapaset, sekä lämpimämmän kaulahuivin.
Kuva: Erica Huhta

Kuva: Erica Huhta

Tuo huivi on maailman isoin, lämpimin ja pehmein. Pidän siitä aivan valtavasti. Itseasiassa, lähdin alunalkaen ostamaan nimenomaan huivia, mutta kylmän aamun ja osta 3, maksa 2 tarjouksen myötä pipo ja lapsetkin tarttuivat mukaan. Nyt ei kuitenkaan ole tarvinnut palella, kun aamut ja päivät muuttuvat entistä kylmemmiksi.
Kuva: Erica Huhta

En ole aina ollut aikaisemmin kovinkaan tarkka omassa pipon ja lapasten käytöstäni. Hiljalleen olen kuitenkin alkanut arvostamaan suojaa ja lämpöä, jonka ne tuovat mukanaan. Lisäksi, haluan näyttää Nupulle hyvää esimerkkiä tässä asiassa. Olen itse sotinut lapsena tätä käytäntöä vastaan ja olen valmistautunut siihen, että käymme saman läpi myös oman lapsemme kanssa. Mutta, ehkä oikeanlainen esimerkki lieventäisi reaktiota. Tai ehkä Nuppu tulee olemaan sellainen vilukissa, joka pukeutuu pilkkihaalareihin kun elohopea putoaa alle kymmenen plusasteen.
Kuva: Erica Huhta

Kuva: Erica Huhta

Viime vuonna yritin jo etsiä itselleni kivaa pipoa käytettäväksi, mutta en oikein löytänyt mieleistäni. Ehkä olin liian kriittinen. Tällä kertaa otin ensimmäisen, joka käteen osui, josta itseasiassa pidän enemmän, kuin olin aluksi ajatellut.
Kuva: Erica Huhta

Täydellisestä talvityylistä puuttuvat enää kunnon takki ja kengät. Se takki olisi nyt ihan ensimmäisenä ostoslistalla, mutta en aio hätiköidä sen suhteen. Etsin aivan rauhassa Sitä Oikeaa, joka palvelee sitten taas sen useamman vuoden ajan.
Kuva: Erica Huhta

Pipo - Seppälä
Huivi - Seppälä
Lapaset - Seppälä
Kuva: Erica Huhta

Valokuvat ovat meidän Söderkullan reissumme tuotantoa ja nämä ovat itseasiassa ehdottomia suosikkikuviani. Kiitoksia Ericalle. Otetaan pian uusiksi.

Vauvan kenkien valinnasta

2016-10-26

Meidän vauva on noussut seisomaan ja treenaa kävelyä niin, että äidillä on välillä ikävä niitä pikkuvauva aikoja. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihanaa, että tyttö oppii uutta ja kehittyy koko ajan, nykyään saisi olla vain silmät selässä, sekä takaraivossa, että niskassa ja vielä reisissäkin. Kävelyharjoitukset tarkoittavat myös sitä, että meidän pikkunaisen oli saatava ensimmäiset kenkänsä. Siitä se kenkäfriikin ura urkenee.

Aluksi ajattelin, että ostan vain ensimmäiset kivat, lämpimät kengät, jotka tulevat vastaan. Tämä puhtaasti tietämättömyyttäni, mikä taitaa olla ensimmäisen lapsen kohdalla melko yleistä. Onneksi ystäväni, joka on perehtynyt oman lapsensa fysioterapeutin kanssa tähän kenkähommaan, palautti minut maan pinnalle ja passitti minut ostamaan Nupulle kunnon kengät. Olen kiitollinen hänelle siitä.

Ilmeisesti suurin osa lapsille tarkoitetuista kengistä haittaa jalan kasvua, sekä jalkaterän ja varpaiden normaalien toimintojen kehittymistä, vaikka niiden pitäisi tukea sitä. Kaikkein paras on, jos kengät ovat pehmeät ja joustavat, eivätkä suinkaan kovat ja tukevat. Toki kengän on hyvä tukea nilkkaa, mutta muuten sen pitäisi joustaa joka suuntaan. Terveyskirjaston artikkelissa Kenkien merkitys lasten ja nuorten jalkaterveydelle kertoo, että kengilläkin kävelyn pitäisi muistuttaa paljainjaloin liikkumista. Siksi, vaikka ne Zaran talvikengät olivatkin maailman söpöimmät, päätin suunnata kunnon kenkäkauppoihin etsimään eccon tai superfitin kenkiä.

Minua hieman naurattaakin se, että en tajunnut tätä kenkä asiaa itse. Vaikka siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun olin koulussa jalkojenhoidon kurssilla, jossa puhuttiin pitkät pätkät niiden hyvien kenkien merkityksestä ja siitä, että suurin osa aikuisistakin kävelee aivan väärän kokoisilla kengillä.

Kaupoilla ollessamme päädyimme superfitin kenkiin, ihan vain isomman valikoiman vuoksi. Eccolla vauvan kenkiä, kun oli kahdet, sinisenä tai pinkkinä. Ostin tällä kertaa syksyyn sopivat nilkkurit. Talvikenkiä en viitsinyt vielä ostaa, kun ei tiedä millaisia kasvypyrähdyksiä jaloissa on tiedoss vielä tämän syksyn aikana. Superfitiä löytyy ainakin Haloselta ja Koo kengältä, sekä melkein jokaisesta nettikaupasta.

Syksyinen päivän asu

2016-10-25

Olen ollut vuosikausia tietyssä määrin epävarma oman pukeutumiseni suhteen. Usein peilikuva on ollut viholliseni ja onnistunut romuttamaan hataran itsetuntoni asuvalintojeni suhteen. Osittain se johtuu varmasti vartalostani ja siitä, miten sen tiedostan. Mutta myös siitä, että taidan edelleen hieman etsiä itseäni tämän tyyliasian suhteen.


Jonkin aikaa sitten seurasin muutamaa tyylibloggaajaa ja yritin kovasti sisäistää heidän tyyliään, mutta eihän siitä mitään tullut. Suurin syy on ollut se, että heidän tyylinsä on ollut mahdollisimman kaukana omastani. Minusta ei saa klassista, tyylikästä pukeutujaa, vaikka kuinka yrittäisi. Vaikka etsinkin sitä klassisen tyylikästä pikkumustaa vaatekaappiini. Jos joku muuten tietää hyviä tyyliblogeja, niin kommentoikaa ja kertokaa ihmeessä minullekin.


Pidän boheemista ja rock-henkisestä pukeutumistyylistä. Olen pitkään rakastanut kimonoita ja muuta liehuvaa. Minulla on useita erilaisia kimonoita, sekä pitkähelmaisia neuletakkeja kaapissani. Mutta minusta paras keksintö koskaan, on silti ihan perus farkut. Olen farkkutyttö. Joskus päälle on kiva vetää päälle collegepusero.


Pusero - Lindex
Toppi - H&M
Farkut - KappAhl
Huivi - Leather Heaven
Kengät - Rieker
Aurinkolasit - Radio Rock

Tämän kertainen asu henkii hieman enemmän sitä minun rockpuoliskoani. Pidän tuosta kyseisestä puserosta paljon, vaikka se päätyy aika harvoin ylleni. Puseron alla on yksi niistä tavallisista mustista henkkamaukan topeista, joita minulla on vaatekaapissa jokunen. Sen lisäksi on myös tummansiniset farkut, joten tämä asu on siis niin perus minua, kuin vain olla ja voi.

Kuvauspäivä Söderkullan kartanolla

2016-10-24

Lähdettiin sunnuntaina tyttöjenreissulle Söderkullaan ystäväni kanssa. Tarkoitus oli ottaa muutamia asukuvia tänne blogiin ja viettää laatuaikaa hyvässä seurassa kuvaillen ja vähän autoillen. Reissu onnistui loistavasti ja meillä oli todella hauskaa.



Minulla riittää paikalta paljon ihania muistoja, sillä talo, jota pidän lapsuudenkotinani sijaitsee aivan kartanon lähituntumassa. Muun muassa kesäteatterialue, jossa minäkin olen näytellyt, sijaitsee samalla alueella. Toki paikat olivat muuttuneet vuosien varrella. Esimerkiksi itse kartanoon on avattu ravintola, jota siellä ei ollut aikaisemmin ja vanha nuorisotilana toiminut navettarakennus oli purettu kokonaan.

Kuva: Erica Huhta 

Kuva: Erica Huhta 


Meillä oli kuvatessa todella hauskaa, vaikka välillä meinattiin jäätyä ihan totaallisesti kylmässä tuulessa. Onneksi autoon saattoi mennä välillä lämmittelemään ja vaihtamaan vaatteita. Voin kertoa, että pikku Yariksessa vaatteiden vaihtaminen oli melko mielenkiintoista, varsinkin minun kokoiseltani naiselta. Se onnistui, mutta ahdasta oli.
Kuva: Erica Huhta 

Kuva: Erica Huhta 


Kuvausten jälkeen suuntasimme takaisin kohti Helsinkia ja bongasimme matkalta uuden leipomokahvilan N'Avetan. Aivan ihana paikka, Helsingin ja Sipoon välissä vanhan Porvoontien varrella. Jos se olisi ollut olemassa minun nuoruusvuosinani, olisin varmaan asunut siellä. Todella viihtyisä tupa, isot pöydät, joiden ääreen mahtuu isompikin porukka tai useampi pienempi ryhmä. Mekin päädyimme ystäväni kanssa juttelemaan itseämme paljon iäkkäämmän herran kanssa, kun samaan pöytään istuuduttiin. Herra ihmetteli meidän melko näyttäviä kaakaoitamme ja sanoi, että itseltään sellainen jäisi juomatta.



N'Avetan pihalla on pieni lifestylepuoti Villa Nokkonen, jossa oli vaikka mitä kivaa kukista, sisustusesineistä, aina vaatteisiin asti. Jälleen kerran meinasi ottaa shoppailumania ottaa minut valtaansa, mutta onneksi mukana oli yksi toppuuttelija. Mutta palaan varmasti näihin paikkoihin myöhemmin, kera lompakon.



Onko joku käynyt N'Avetassa tai Villa Nokkosessa? Mitä piditte?

Lastenvaatekarnevaalit

2016-10-23

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että meidän perheen pitäisi osallistua enemmän erilaisiin koko perheen tapahtumiin, varsinkin kun Nupun vauvaikä on jäämässä kovaa kyytiä taakse ja hän kaipaa nykyisin aivan erilaisia aktiviteetteja, kuin esimerkiksi kaksi kuukautta sitten. Kesällä on ollut parikin lapsiperheille suunnattua tapahtumaa, joihin olisi ollut kiva mennä, mutta olen kuullut niistä liian myöhään. Niinpä, nyt kun sain informaation riittävän ajoissa, eilen me pakkasimme Nupun kanssa retkilaukku mukaan ja suunnistettiin Kalasatamaan Teurastamon Kellohalliin Lastenvaatekarnevaaleihin. Ja kyllä kannatti lähteä täältä neljän seinän sisältä.

Lastenvaatekarnevaalit on kiva, koko perheen pop up-päivä, johon koottu yhteen paikkaan erillaiset lastenvaateet, -tarvikkeet ja -asusteet. Jotka ovat kaikenlisäksi kaikki täysin kotimaista tuontantoa. Itse haluaisin olla monessa asiassa ekologisempi ja kotimaalaisempi, mutta aina se ei onnistu ja välillä olen vähän turhankin laiska. Marketissa valitsen kyllä ennemmin kotimaista, kuin ulkomaalaista, mutta pienyrittäjien tuotteet eivät aina tule tutuiksi, koska en ole itse aktiivinen. Siksi nämä Lastenvaatekarnevaalit olivat loistava tapa tutustua moniin suomalaisiin pienyrittäjiin ja aivan ihaniin tuotteisiin. Vaikka en antanut tällä kertaa shoppailumanialleni valtaa, niin käyntikortteja otin mukaan vinon pinon, jotta muistan palata tuotteiden ääreen myöhemminkin.

Tapahtumaan oli vapaa pääsy ja sinne oli helppo löytää. Me tehtiin Nupun kanssa kyllä mutka Sörnäisissä, kun ensimmäisellä käyntikerralla tämä mamma ei löytänyt automaattia, että olisi saanut nostettua lompakkoon hieman käteistä. Ennalta varautuminen olisi tietysti voinut säästää tältäkin säädöltä, mutta minkäs teet. Me olimme Nupun kanssa tällä kertaa liikkeellä ihan vain kahdestaan, mutta olisin toivonut kaveria mukaan, koska rattaat piti jättää ulkopuolelle Kellohallin vaunuparkkiin. Tämä ratkaisu oli hyvin perusteltu ja voin kertoa, ettei sinne halliin olisi mahtunut väkijoukon sekaan yksiäkään rattaita. Lisäkädet olisivat kuitenkin tulleet tarpeeseen, kun kannoin tylleröä ympäriinsä ja yritin samalla tutustua niihin kotimaisiin tuotteisiin. Siksi valokuvasaldokin on tällä kertaa kovin vähäinen. Yritä nyt valokuvata samalla, kun yksi äidin pikku apulainen kiskoo kameraa linssistä itselleen.


Pari merkkiä jäi erityisen hyvin mieleen, By Pinja ja Oot niin ihana. By Pinja itseasiassa pelasti meidän reissun silikoonisella korullaan, joka on nimenomaan tarkoitettu sylissä olevan lapsen leluksi. Nopean pankkikortin vinguttamisen jälkeen Nupulla oli loppu tapahtuman ajan jotain muuta näperrettävää, kuin äidin hiukset, korvat, huulet, nenä tai silmäluomet. Tästä korusta on tullut tässä lyhyessä ajassa meidän perheessä niin iso hitti, että me varmaan tarvitaan joka viikonpäivälle oma kaulanauha, sekä äidille, että tyttärelle.

Oot niin ihana on puolestaan suomalainen, aivan uudenlainen vauvakirja, jota pääsin selailemaan ihan kunnolla paikan päällä. Tällä kertaa en napannut mukaan kyseistä kirjaa, mutta mahdolliselle seuraavalle vaaville sellainen on PAKKO saada. Nupulle otin kuitenkin aivan ihanan neuvolakorttikotelon, joka sopii äidin esteettiseen silmään paljon paremmin kuin ne perus pebanten mainoskuvilla varustetut kotelot. Lisäksi pääsin juttelemaan Samasta padasta kirjan Outi Väisäsen kanssa. Oli ihanaa päästä kertomaan, kuinka mahtavan kirjan hän on onnistunut tekemään ja että meillä on testattu reseptejä ahkeraan.

Tänään Nuppu jäi viettämään laatuaikaa isänsä kanssa ja minä lähdin rakkaan ystäväni kanssa Sipoon Soderkullaan kuvaamaan. Oli mahtava, parin tunnin tyttöjen reissu ja sovittiin, että tehdään vastaavanlaisia jatkossakin. Meidän viikonloppu oli kaikin puolin ihana ja onnistunut.
Ihanaa alkavaa viikkoa!

Vaaterekki eteiseen

2016-10-21

Useamman vuoden ajan eteisessämme on majaillut jalkanaulakko, jonka kanssa minä en tullut kovin kummoisesti toimeen. Sen lisäksi, että tyyppi keräsi päälleen paljon, paljon turhaa roinaa, se ei pysynyt edes kunnolla pystyssä. Siedin sitä lähinnä sen vuoksi, että se mahtui pikku eteiseemme.


Jo ennen kuin Nuppu lähti ryömimään, aloin pelätä, että tämä hutera naulakon kuvatus kaatuisi hänen päälleen, joten ei ollut kovinkaan vaikeaa antaa tyypille lähtöpasseja. Olin jo jonkin aikaa haaveillut simppelistä vaaterekistä. Vaikka olen harkinnut toivottavani tervetulleeksi meille HAYn Loop Stand-naulakon, valkoisena, tällä kertaa ratkaisu ongelmaan löytyi, mistäpä muualta, kuin Ikeasta.


Valitsin meille nopeasti Rigga-nimisen vaatetangon hinnan, kenkätelineen ja simppelin ulkomuodon perusteella. Se on ihan aavistuksen liian leveä paikalleen, mutta se ei meitä häiritse. Niin vessaan, kuin makkariinkin pääsee sisään, ilman ylimääräisiä toimia ja nyt vaatteet pysyvät myös eteisessä järjestyksessä, mikä on pääasia.



Kuten yleensäkin, kokoamisen hoidin minä, koska meidän isäntää ei pidä päästää koottavien huonekalujen lähelle. Minä selviän hommasta paljon paremmin ja nopeammin ja ilman yhden yhtä ärräpäätä. Tällä kertaa minulla tosin oli tosin myös apuja, kuten kuvasta näkyy. Neiti muuten shoppasi Ikeassa, kuin vanha tekijä. Taitaa tyttö tulla äitiinsä. ;)


Toinen, mikä kaipasi eteisessä kasvojen kohotusta, oli meidän kiinteä vaatetanko ja kenkäteline. Ikean Skubbin-lokerikko toimii telineenä niin kengille, kuin myös laukuille ja Nupun pipoille, sekä hanskoille. Samalla reissulla vaihdoin myös kaikki eteisen henkarit perinteisiin valkoisiin. Nyt ei meidän eteisessä enää eriparihenkareita nähdäkkään. Piste. Tarkoituksena olisi siistiä ilmettä, sekä järjestystä vielä yksinkertaisimmilla hansikaskoreilla ja muutamalla lokerikkoon tulevalla laatikolla. Mutta toistaiseksi mennään tyytyväisinä näillä.

Tätä postausta tehdessäni, eksyin Ikean sivuilla ja löysin tämän kaunokaisen. Aivan ihana ja minusta se ainakin sopisi hyvin tuohon meidän eteiseen. Mutta miltäs nämä muutokset näyttävät sieltä suunnalta? Tykkäättekö?


Sitä olisi sitten taas viikonloppu edessä. Meillä olisi mahdollisena suunnitelmana lähteä huomenna pyörähtämään Lastenvaatekarnevaaleilla Kalasatamassa. Katsotaan kuinka käy. Nyt, rupean kuitenkin nauttimaan perjantai-illastani, elokuvasta ja Caravan Kitchenin burgerista.

Mahtavaa viikonloppua, joka iikka!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright