Äiti: Tämän tekisin toisin

syyskuuta 16, 2016

Luin tuossa ihastuttavan Lauran (Homevialaura) blogipostauksen, jossa hän pohti mitä asioita tekisi toisin oman pikkuisensa kanssa. Tämän jälkeen aloin pohtia myös omaa äitiyttäni ja sitä, mitä minä tekisin eri tavalla Nupun kanssa, jos saisin siihen mahdollisuuden. Joten, luonnollisesti, päätin tehdä aiheesta myös oman postaukseni. Emmekä me ole Lauran kanssa varmasti ainoita, jotka pohdimme tällaisia.
Suosittelen lukemaan myös Lauran postauksen, johon pääsee suoraan tästä linkistä (klik.)

Postausta koristaa muutamat valokuvat meidän makuuhuoneesta, joka ei ole ollut kovinkaan paljon esillä sen jälkeen, kun pinnasänky tuli taloon.


Vaikka äitiys on tuntunutkin minusta alusta lähtien luonnolliselta ja hyvältä, on yksi juttu on jäänyt kaivelemaan hampaankoloon. Olen täälläkin kertonut siitä, miten meillä ei imettäminen lähtenyt avusta ja yrityksestä huolimatta onnistunut. Jos minä nyt saisin yrittää uudelleen, niin minä yrittäisin entistä kovemmin ja pyytäisin entistä hanakammin apua. Ensinnäkin, poden edelleen huonoa omaatuntoa tämän epäonnistumisen vuoksi ja mietin, että mikä siinä lopulta meni pieleen. Olen nyt myöhemmin kuullut useammalta ystäviltäni imetystarinoita, joissa he ovat painineet samojen ongelmien kanssa, kuin minä ja siitä huolimatta onnistuneet. Olenkin jo päättänyt etten seuraavan lapsen kanssa lähde synnytyssairaalasta, ennen kuin osaan imettää itsenäisesti, ilman rintakumia ja hankin itselleni jonkun imetystukihenkilön tai -doulan avuksi. Vaikka seuraavan kohdalla vähän jännittää se, miten imetys onnistuu, kun talossa on siinä vaiheessa yksi touhukas taapero.


Toinen juttu, johon en ikävä kyllä voi hirveästi vaikuttaa, on itse synnytys. Viime kerrasta ei jäänyt traumoja, vaikka homma epäonnistui monella eri tavalla. Minun kohdallani kaikki hoidettiin paremmin kuin hyvin, kätilöt olivat tukenani ja lääkärit perustelivat päätöksensä niin, että maallikkokin ymmärsi. Puhumattakaan miehestäni, joka jaksoi seisoa rinnallani koko 36 tuntisen rupeaman läpi. Ensi kerralla toivoisin kuitenkin kovasta luonnollista, alatiesynnytystä. Teen silloin kaiken, jonka vain itse pystyn, jotta kaikki ei päätyisi uudelleen sektioon. Eli seuraavan kanssa, loppu vaiheessa pitää varmaan alkaa treenaamaan maratonia varten ja ruveta siivoamaan asuntoa lattiasta kattoon.


Viimeisenä mainittakoon myös se, että myös minua se vainoharhakärpänen pääsi puraisemaan pienesti silloin, kun tuotiin tyttö sairaalasta kotiin. Vaikka olen pääsääntöisesti voinut sanoa On kuitenkin kerta, jolloin soitin ehkä hieman turhaan terveysneuvontaa, kun olin aivan varma, että Nupulla vatsa toimii hieman vilkkaasti. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tyttö voi ihan hyvin, äidin kuvitellessa liikoja.

Muuten kaikki on mennyt todella hyvin, sekä vauvan kanssa, että myös meidän aikuisten välillä. Miehen kanssa löysimme jälleen toisemme sieltä vaippapinojen takaa ja äitiys on tuntunut minusta maailman luonnollisimmalta asialta. Nuppu on varsinainen, pieni enkeli (odotan kauhunsekaisin tuntein ekaa uhmista). Enkä kadu pätkääkään päätöstä perustaa perhe. Pikku-Bloggaaja on parasta ja ihaninta, mitä me olemme saaneet mieheni kanssa aikaan.

You Might Also Like

0 kommenttia

Like us on Facebook