Slider

Viimeisiä päiviä äitiyslomaa

2016-09-29

Kävinkin jo juoruamassa naamakirjan puolella, että meillä on tänään pyykkäilty ja käyty vähän läpi kaappeja kirpparimielessä. Erityisesti pöytäliina, koristetyyny osasto on kaivannut läpi käymistä. Taustalla on soinut letkeä, coffeehouse tyyppinen musiikki ja kahvikuppi on jäähtynyt pöydän kulmalla. Nuppu on konttaillut jaloissa, käynyt välillä pusuttelemassa oman peilikuvansa kanssa, maistamassa kenkää, sekä kissanruokaa ja sheikannut bepaa musiikin tahtiin. Pyykkivuori olikin ehtinyt kasautua jo melkoiseksi everestiksi, osittain siitä syystä, että meillä ei tällä hetkellä ole omaa pyykkikonetta. Taloyhtiön pesulaan lähdössä on aika ajoin pikkuinen kynnys ja tällä viikolla meitä ei ole juurikaan kotona näkynyt ja silloin, kun on, niin sitä on maattu sohvalla märkänä rättinä flunssan kourissa. Tänään oli kuitenkin pakko ryhdistäytyä, kun flunssapöpökin vaikuttaisi väsyneen, koska seuraavat päivät tulevat olemaan taas täynnä ohjelmaa. Minä nimittäin palaan äitiyslomalta töihin lauantaina. 


Kesällä sovimme työnantajani kanssa, että palaan tässä syksyllä töihin osa-aikaisesti. Tämä siksi, että voin suurimman osan viikosta hoitaa Nuppu itse kotona, mutta en ole pelkästään niiden onnettomien hoitopäivärahojen varassa. Typykkä menee niiksi muutamiksi työpäivikseni perhepäivähoitoon, joka on minusta päiväkotia ystävällisempi vaihtoehto vasta-alkajalle. Itse olen viettänyt lapsuusvuoteni ennen koulua juurikin perhepäivähoitajalla veljeni kanssa, joten tiedän millaista se on ja hyvillä mielin uskon nuppuni tällaiseen paikkaan. Tällä viikolla kävimme tutustumassa paikkaan, sekä itse hoitajaan ja meidän vauva näytti sopivan joukkoon ihan hyvin. Tyytyväisenä konttasi ympäri lattioita ja teki tuttavuutta talon lemmikin, sekä ikätoverinsa kanssa. Kävipä siinä niinkin, että neiti nappasi lattialta nurinpäin olleen lelulaatikon itselleen "rollaattoriksi" ja lähti kävelemään, minun ja isin toljottaessa menoa suut hämmästyksestä auki. Todennäköisesti tämä tulee olemaan mammalle kovempi pala, kuin lapselle itselleen. Maanantaina on ensimmäinen kunnon tutustumispäivä, jolloin Nuppu jää muutamaksi tunniksi hoitoon ilman minua ja luulen, että minulta pääsee silloin itku.


Viikonloppuna on myös minun pienen veljentyttöni ristiäiset. Minun isänikin ajaa kyläilemään pohjosesta tänne etelään, mitä odotan innolla. Nuppu pääsee näkemään taas muitakin enojaan. Olemme vähän puhuneet, että viettäisimme sitten joulun heidän luonaan, kun kesä meni menojaan ja vierailu jäi tällä kertaa tekemättä.

Nyt meillä olisi kuitenkin tiedossa erään pienen neidin päivällinen ja pyykkihuollon lopetteleminen.
Ihanaa loppuviikkoa!

Nenä tukossa

2016-09-27



Hengitys ei kulje ollenkaan nenän kautta, silmät on turvonneet lähestulkoon umpeen ja olo on kuin vanhalla tiskirätillä. Kuulostaako yhtään tutulta? Kyllä, syysflunssa on asettunut oikein mukavasti taloksi meidän kanssa, eikä meinaa lähteä sitten millään. Oireiden laatu vaihtelee aaltoilevasti päivittäin. Kuumeesta meistä ei kärsi onneksi kukaan, vaikka yhdellä kunnon kuumeella tämä saattaisi olla jo lusittuna. Toivotaan ettei nyt nousekaan, koska huomenna pitäisi mennä tutustumaan Nupun hoitopaikkaan.


Välillä tekisi mieli käpertyä kera torkkupeiton, nenäliinojen ja sisustuslehtien kanssa sohvan nurkkaan. Mutta sellaisesta luksuksesta minä voin vain uneksia, kun jaloissa häärii yksi ahkera seisomaan nousija. Mutta tämä on osa äitiyttä, enkä lähde vaihtamaan sitä pois parin huonomman hetken vyoksi. Nuppu on myös nuhainen, mutta muuten oma ihana, pirteä itsensä. Onneksi mieltä hieman piristää tuoreet kukat, sekä uudet kauniit sohvatyynyt, joita vasten on mukavaa nojailla näin illalla, kun pikku potilaamme on jo nukkumassa. Nyt toivotaan, että olo on huomenna parempi ja olemme virkeinä tutustumassa perhepäivähoitajaamme.
Nyt vitamiineja nassuun ja kuumaa juotavaa ennen nukkumaan menoa.
Hyvää yötä ja kauniita unia.

Iittalan kartio lasit

2016-09-26

Muutamien viime vuosien aikana, seuratessani eri blogeja, olen kärsinyt kiusallisesta astiastokateudesta. Sen oireita muun muassa harmistus siitä, että teini-iässä en ollut mikään astiafiilistelijä tai osannut ajatella kovinkaan pitkälle toivoessani lahjoja sukulaisilta. Harry Potterit sain kyllä kerättyä itselleni lahjoina. (Nörtti, mikä nörtti.) Mutta jos olisin ollut tosi fiksu, olisin alkanut silloin keräämään itselleni astiastoa. Kun ne lojuvat piilossa kaapissa, ei haittaa jos muutama lautanen tai lasi puuttuu. Jos voisin nyt matkustaa ajassa taakse päin, niin tämä olisi yksi niistä asioista, joissa antaisin teini-Jennille pientä palautetta.


Viime postauksessa näkyi jo tuo yllä oleva ostoskassi, sillä Itis päivillä, Iittalan haalintatarjouksen innoittamana, minä totesin, että pakko se kerääminen on jostain aloitettava. Muuten tässä harmitellaan vielä kymmenenkin vuoden päästä sitä yhtä ja samaa astiastoa. Niinpä minä marssin, mies ja Nuppu perässäni, liikkeeseen ja haalin itselleni kuusi pientä, harmaata, Kartio lasia. Enkä voisi olla tyytyväisempi päätökseeni. Hetken aikaa arvoin kirkkaiden ja harmaiden välillä, mutta päädyin jälkimmäiseen, jotta astiakaappi saisi vähän uutta väriä. Nyt sitten vain seuraamaan tarjouksia ja vinkkaamaan sukulaisille, että Arabian valkoiset 24h astiat ja  ovat oikein tervetulleita lahjoja tähän talouteen.



Olen todella tyytyväinen, että ryhdyin viimein tähän keräily hommaan. Olen nyt yhden askeleen lähempänä, sitä kaunista, ajatonta astiastoa.

Päivän shoppailu asu

2016-09-23

Todella pitkän ja lämpimän kesän jälkeen, nyt on alkanut näyttämään siltä, että syksy on viimein saapunut. Enää eivät topit ja liehulaahu huivit riitä, vaan on pakko pistää päälle jotain vähän lämpimämpää. Kävimme viime viikonloppuna perheen kesken Itis päivillä metsästelemässä tarjouksia ja kotimatkalla mieheni pääsi jälleen hovikuvaajakseni.

Olen vuosikausia ajatellut ettei minulla ole varsinaisesti omaa tyyliä ja olen siinä samalla ihaillut muiden persoonallista pukeutumista. Nyt vanhempana (ja viisaampana?) olen todennut olleeni aivan hakoteillä. Tietysti minulla on ollut oma tyyli. Se koostuu vaatteista, jotka ovat mukavia päällä ja miellyttävät minun silmääni. Ei sen tarvitse olla sen tarkemmin määriteltävissä. Pidän, sekä boheemeista, että klassisista vaatekappaleista, etsin itselleni vaikutteita niin rock, kuin hippityyleistä ja ennen kaikkea haluan kokea oloni hyväksi, sekä kotoisaksi vaatteissani. Näillä periaatteilla valitsen kaupasta vaatteet, jotka päätyvät vaatekaappiini. Juuri nyt tyylini elää jonkinlaista murrosvaihetta, kun musta, oliivinvihreä ja laivastonsininen ovat saaneet rinnalleen jotain valkoista, sekä raidallista.


Shoppailukierrokselle valitsin päälleni uusia suosikkeja, kuten valkoisen t-paidan ja jakkutakin. Olen pitkään ajatellut, että jakut kuuluvat vain juhliin tai bisneslookkiin, jonka vuoksi omani on vain pölyttynyt kaapissa eräistä hautajaisista asti. Tässä jo jonkin aikaa sitten olen kuitenkin pinnaillut ja tykkäillyt somessa jakku ja farkut asuyhdistelmistä, joten nyt tuo musta jakku on päätynyt ihan peruskäytöön. Näinä aikoina, kun lämpötilat vielä vaihtelevat suuresti, se toimii loistavasti sellaisena hieman kevyempänä takkina.
Onko joku muukin löytänyt uusia ulottuvuuksia jostain tietystä vaatteesta? Kertokaa minulle, mistä ja miten?

Huivi - KappAhl
Jakku - KappAhl
Paita - Holly & Whyte, Lindex
Housut - KappAhl
Kengät - Second hand


Kaulassani oleva huivi on itseasiassa sama, joka näkyy näissä kuvissa harteillani (klik.). Tykkään kyseisestä vaatekappaleesta todella paljon. Se on aivan minun tyyliseni ja muuntautuu mukavasti hartiahuivista, kaulaliinaksi, jolloin sen käyttökausi pitenee. Kun näin kylmenevinä ja tuulisina ilmoina huivi on minulle ehdoton, jos haluan pysyä terveenä. Kurkkuni on minulla nimittäin todella herkkä paikka ja päiväkin paljaan kaulan kanssa takaa sen, että olen seuraavana päivänä todella kipeä.

Ihanaa viikonloppua, ihan jokaiselle!

Miksi satsata hyvään hoitolaukkuun

2016-09-19

Oletko raskaana ja mietit mihin kannattaa satsata ja mihin ei? Minä annan nyt yhden vinkin, oman kokemuksen perusteella.

Olen liikkuva ihminen, vaikka viihdynkin hyvin kotona, niin reissuun ja retkille tulee lähdettyä yleensä useamman kerran viikossa. Vauvan kanssa liikkuessa mukaan tarvitsee yhtä jos toista tavaraa, jos haluaa säästyä ikäviltä yllätyksiltä ja olla tien päällä aivan rauhassa. Tästä syystä toimiva, kestävä hoitolaukku on ollut kullanarvoinen. Hyvän hoitolaukun kanssa en ole päätynyt samaan tilanteeseen, kuin eräs ystäväni, joka sanoi ettei pidä lainkaan lapsen kanssa reissaamisesta.


Meidän hoitolaukku on merkiltään Storksakin Elizabeth ja se on ostettu Bebesistä. Onnekseni pääsin tutustumaan tähän kyseiseen nahkalaukkuun jo ennen kuin tiesin itse olevani raskaana, sillä ystäväni oli hankkinut tämän kaunokaisen omaa lastaan varten. Kun vauvatarvikkeet tulivat raskauden myötä meillekin ajankohtaisiksi, päätös oli selvä. Storksakin Elizabeth on tyylikäs ja tilava ratkaisu liikkuvalle äidille ja vauvalle. Meidän yksilömme aloitti uransa vauvan sairaalalaukkuna, jonne pakattiin kaikki tykötarpeellinen mukaan vastasyntynyttä varten.


Meille tärkeitä kriteereitä hoitolaukun hankinnassa oli kestävyyden lisäksi se, että myös isä kehtaa tarvittaessa kulkea kyseinen laukku olallaan. Tämän vuoksi kaikkein naisellisemmat vaihtoehdot karsittiin pois heti kättelyssä. Onneksi tämä yksilö miellytti meidän kummankin silmää. Kaiken lisäksi laukku näyttää aivan peruskäsilaukulta. Siihen asti, kunnes kurkistaa sisälle.




Laukun monista taskuista löytyy varmasti paikka joka tavaralle, eikä reissussa tarvitse sitten ihmetellä, missä mikin on. Myös äidin tavarat mahtuvat matkaan mukaan ja myös kalenterille löytyy oma kolonsa.


Toinen vauvan kanssa liikkumista helpottava hankinta on My pouch uudelleentäytettävät välipalapussit. Voin kertoa, että niiden avulla meillä on loppunut valmissoseiden käyttö kokonaan. Tällä hetkellä katselen hyvää vaihtoehtoa niiden rinnalle, kun Nuppu siirtyy syömään kunnon ruokaa soseiden sijaan ja pussit muuttuvat hieman epäkäytännöllisiksi. Smoothiet toki kulkevat pusseissa mukana edelleen.


Suosittelen lämpimästä etsimään ja satsaamaan siihen kunnon hoitolaukkuun, koska minusta se helpottaa asioita. Sen kanssa ei tarvitse improvisoida tai miettiä mitään ylimääräistä. Kaiken saa mahtumaan mukaan ja kaikella on oma paikkansa.

xx
Jenni S.

Suomen suurin sisustuslehti

2016-09-17

Yksi lempibloggaajistani, Koti kaupungin laidalla-blogin ihastuttava Frida, on nimittänyt Ikean isoa kuvastoa Suomen suurimmaksi sisustuslehdeksi. Olenpa jonkun suusta kuullut myös termin sisustusraamattu. Rakkaalla lapsella on tietysti monta nimeä, mutta minusta Fridan titteli kuulostaa juuri oikealta.
Istahdin itsekkin tuossa jokin aikaa sitten alas teekupin kanssa, kun Nuppu oli päiväunillaan ja avasin kuvaston verkkoversion, johon sinäkin pääset tästä (klik.) Ja kyllä kannatti taas istahtaa rauhassa alas ja keskittyä käymään kuvastoa läpi. Sain mitä tilasin, nimittäin rekkalastillisen inspiraatiota ja viimeinkin idean siihen, mihin suuntaan lähden meidän makuuhuoneen sisustusta viemään.

Ikea on ollut Suomessa nyt kokonaiset 20 vuotta ja varmasti lähes jokainen suomalainen tietää, mistä on kyse ja millaista tavaraa tämän tavaratalon kätköistä löytyy. Vaikka yritys onkin ruotsalainen, sillä on varmasti jonkinlainen paikka jokaisen suomalaisen sydämessä. Jokaisella meistä on myös omat mielipiteensä siitä. Kun minä ajattelen, että sieltä saa hyvää perustavaraa, monella saralla, avomieheni karsastaa koottavia huonekaluja, ruuveja ja muttereita, vitsaillen siitä, miten kaikki pitää koota itse. Kun se laatikko ja ne osat ovat sitten hänen nenänsä edessä, meinaa hänellä mennä sormi suuhun ja sanavarasto supistuu käsittämään vain voimasanoja. Arvatkaapa, kuka meillä kokosi Nupun pinnasängyn ja lipaston, kun laskettuun aikaan oli jäljellä muutama viikko? 


Olen joskus todennut, että minulla on jonkinsorttinen keittiötarvikefetissi. Oli kauppa mikä hyvänsä, niin keittiöosastolla minulla ilmenee aivan yllättäen erilaisia, joskus täysin selittämättömiäkin, tarpeita, aina sen mukaan, mitä hyllyköillä sattuu tulemaan vastaan. Aika usein saan ihan pidätellä itseäni, etten vain lappaisi kaikkea "tarpeellista" ostoskoriin. Kuulostaako lainkaan tutulta? Nyt sitten pitäisi vain osata erottaa halut niistä oikeista tarpeista.

Tällä hetkellä kotia olisi tarkoitus uudistaa muun muassa uusilla kirjahyllyillä, sekä valaisimilla. Olisihan sitä uusi, asuntoon paremmin sopiva, ruokapöytäkin hakusessa. Ja kuten sanoin, makuuhuonekin kaipaisi hieman uusia tuulia.

Ylempi kuva sai minut miettimään makuuhuonetta, jonka sävymaailma olisi harmaa-valkoinen ja tunnelma hotellimaisen yleellinen, mutta kuitenkin käytännöllinen. Ikävä kyllä, vuokra-asunnossamme ei pääse seiniä maalaamaan, mutta onneksi sisustamalla saa paljon aikaiseksi. Haaveilen myös uudesta sängystä ja vinkkejä sillä saralla otetaan mielellään vastaan, jos olette onnistuneet löytämään hyvän sängyn ja haluatte suositella.

*Kaikki kuvat ovat lainattuja!!

Äiti: Tämän tekisin toisin

2016-09-16

Luin tuossa ihastuttavan Lauran (Homevialaura) blogipostauksen, jossa hän pohti mitä asioita tekisi toisin oman pikkuisensa kanssa. Tämän jälkeen aloin pohtia myös omaa äitiyttäni ja sitä, mitä minä tekisin eri tavalla Nupun kanssa, jos saisin siihen mahdollisuuden. Joten, luonnollisesti, päätin tehdä aiheesta myös oman postaukseni. Emmekä me ole Lauran kanssa varmasti ainoita, jotka pohdimme tällaisia.
Suosittelen lukemaan myös Lauran postauksen, johon pääsee suoraan tästä linkistä (klik.)

Postausta koristaa muutamat valokuvat meidän makuuhuoneesta, joka ei ole ollut kovinkaan paljon esillä sen jälkeen, kun pinnasänky tuli taloon.


Vaikka äitiys on tuntunutkin minusta alusta lähtien luonnolliselta ja hyvältä, on yksi juttu on jäänyt kaivelemaan hampaankoloon. Olen täälläkin kertonut siitä, miten meillä ei imettäminen lähtenyt avusta ja yrityksestä huolimatta onnistunut. Jos minä nyt saisin yrittää uudelleen, niin minä yrittäisin entistä kovemmin ja pyytäisin entistä hanakammin apua. Ensinnäkin, poden edelleen huonoa omaatuntoa tämän epäonnistumisen vuoksi ja mietin, että mikä siinä lopulta meni pieleen. Olen nyt myöhemmin kuullut useammalta ystäviltäni imetystarinoita, joissa he ovat painineet samojen ongelmien kanssa, kuin minä ja siitä huolimatta onnistuneet. Olenkin jo päättänyt etten seuraavan lapsen kanssa lähde synnytyssairaalasta, ennen kuin osaan imettää itsenäisesti, ilman rintakumia ja hankin itselleni jonkun imetystukihenkilön tai -doulan avuksi. Vaikka seuraavan kohdalla vähän jännittää se, miten imetys onnistuu, kun talossa on siinä vaiheessa yksi touhukas taapero.


Toinen juttu, johon en ikävä kyllä voi hirveästi vaikuttaa, on itse synnytys. Viime kerrasta ei jäänyt traumoja, vaikka homma epäonnistui monella eri tavalla. Minun kohdallani kaikki hoidettiin paremmin kuin hyvin, kätilöt olivat tukenani ja lääkärit perustelivat päätöksensä niin, että maallikkokin ymmärsi. Puhumattakaan miehestäni, joka jaksoi seisoa rinnallani koko 36 tuntisen rupeaman läpi. Ensi kerralla toivoisin kuitenkin kovasta luonnollista, alatiesynnytystä. Teen silloin kaiken, jonka vain itse pystyn, jotta kaikki ei päätyisi uudelleen sektioon. Eli seuraavan kanssa, loppu vaiheessa pitää varmaan alkaa treenaamaan maratonia varten ja ruveta siivoamaan asuntoa lattiasta kattoon.


Viimeisenä mainittakoon myös se, että myös minua se vainoharhakärpänen pääsi puraisemaan pienesti silloin, kun tuotiin tyttö sairaalasta kotiin. Vaikka olen pääsääntöisesti voinut sanoa On kuitenkin kerta, jolloin soitin ehkä hieman turhaan terveysneuvontaa, kun olin aivan varma, että Nupulla vatsa toimii hieman vilkkaasti. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan tyttö voi ihan hyvin, äidin kuvitellessa liikoja.

Muuten kaikki on mennyt todella hyvin, sekä vauvan kanssa, että myös meidän aikuisten välillä. Miehen kanssa löysimme jälleen toisemme sieltä vaippapinojen takaa ja äitiys on tuntunut minusta maailman luonnollisimmalta asialta. Nuppu on varsinainen, pieni enkeli (odotan kauhunsekaisin tuntein ekaa uhmista). Enkä kadu pätkääkään päätöstä perustaa perhe. Pikku-Bloggaaja on parasta ja ihaninta, mitä me olemme saaneet mieheni kanssa aikaan.

Olohuoneen sohvapöytä

2016-09-13

Muutoksia olohuoneeseen (klik.)  ja Vaihtoehtoja sohvapöydäksi (klak.) postauksissa olen kertonut siitä, kuinka meidän vanha, iso ja massiivinen sohvapöytä sai lähtöpassit ja miten olenkin sen jälkeen vilkuillut uutta sohvapöytää. Kerroi myös, että sopiva löytyi sitten aivan yllättäen ja lähti meille kotiin siltä seisomalta, enkä ole voinut olla tyytyväisempi.

Kyseessä on Annon tarjotinmallinen sivupöytä, joka iski silmääni Anttilan konkurssimyynnissä. Hinnasta oli napsaistu 40% pois ja pöydälle jäi hintaa hieman reilut parikymppiä. Minun ei tarvinnut kauaa miettiä ostopäätöstä, vaan lähdin kiikuttamaan pöytää kassalle. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Paras viimeinen löytö Anttilasta.


Se ei ole ihan sitä, mitä alunalkaen mietin, mutta se ei harmita pätkääkään. Tarjotinpöytä sopii paikoilleen paremmin kuin hyvin, eikä minulla todellakaan ole ikävä sitä vanhaa jättiä. Pöytä on pieni ja siro, sekä simppeli ja sen saa helposti pakattua tarvittaessa myös pois, jos olohuoneen lattialla tarvitaan enemmän tilaa.


Yksi pikku vika pöydässä on. Se on niin kevyt, että ilman alle pinottuja sisustuslehtiä, Nuppu saa vedettyä sen kumoon mennen tullen ja palatessa. Eihän tämä toki tarkoita sen isompia ongelmia kuin, että käyn noin kymmenen kertaa nostamassa tytön jonnekin muualle, kun tämä on päässyt järjestelemään nämä lehdet uusiksi.
Mitä mieltä olet? Tuliko hitti vai huti?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright