Slider

8 kuukautis neuvola & lääkäri

2016-08-29

Minun vauvani on jo kahdeksan kuukautta. Tämä mamma ei ainakaan tiedä pitäisikö itkeä vai iloita vai molempia. On ollut aivan ihanaa olla pienen tytön äiti, juuri nyt en tiedä mitään parempaa. On ollut ihanaa seurata Nupun kasvua ja kehitystä, sekä sitä, miten hän oppii koko ajan uutta. Mutta täytyy myöntää, että jos voisin, voisin hetkeksi pikakelata takaisin niihin ensimmäisiin viikkoihin ja kuukausiin, kun hän oli aivan pieni. Ah. Mutta on tuo pieni, reipas ryömijäkin aivan ihana. Täytynee tehdä se toinen lapsi, että voin kokea tämän kaiken uudestaan hänen kanssaan.



Sinä, jolla on jo omia lapsia, teidätkin jo, että kahdeksan kuisena käydään neuvolassa terveydenhoitajan ja lääkärin tarkastuksessa. Sitten sinä, jolla ei ole vielä lapsia, niin neuvolankäyntejä on tietty määritelty tietty määrä ja ne ovat ainakin täällä Helsingissä 0-1 vko (kotikäynti), 2-3 vko, 4-6 vko (+lääkäri), 2 kk, 3 kk, 4kk (+ lääkäri), 5 kk, 6kk, 8 kk (+ lääkäri), 12 kk, 18 kk (+ lääkäri), 2 v, 3 v, 4 v (+ lääkäri), 5 v ja 6 v. Käyntejä voi tietysti olla tilanteesta ja tarpeesta riippuen useamminkin. Me kävimme neuvolassa myös seitsenkuukautis tarkastuksessa ja olemme menossa myös kymmenkuisena. Tämä siksi, koska Nupun kaulan tilannetta halutaan tarkkailla myös neuvolassa. Mikä ei haittaa minua ollenkaan, koska meillä on todella hyvä hoitosuhde terveydenhoitajamme kanssa ja minä käyn ainakin mielelläni neuvolassa.

Tällä kertaa oma terveydenhoitajamme oli sairaana, joten kävimme ottamassa mitat eri hoitajalla, joka oli myös oikein mukava ja minun makuuni järki päässä. Henkilökohtaisesti pidän hoitajista, jotka antavat hyväksi todettuja neuvoja, mutta antavat myös minulle, äitinä, tilaa tehdä omia päätöksiä, eivätkä sitten tuomitse niitä minu päätöksiäni. Sellaisen ihmisen kanssa on helppo olla avoin ja puhua lapsen, sekä perheen asioista rehellisesti. Hyvänä esimerkkinä, minua ei ole tuomittu siitä, että käytän Nupun atopiseen ihottumaan aloeverapohjaisia rasvoja, niiden apteekin perusrasvojen sijaan, joita neuvolassa suositellaan poikkeuksetta.

Nuppu on nyt 72 cm pitkä ja painaa 11185 kg. Kasvukäyrät kulkevat normaalilla, tasaisella tahdilla ylöspäin. Tyttö nukkuu 12 tuntisia yöunia ja vielä myös kahdet päikkärit per päivä. Tässä vaiheessa levottomat yöt ovat täysin tavallisia hampaiden ja lisääntyneen liikkuvuuden vuoksi, joten me olemme todella onneikkaita, kun koko perhe saa nukkua yönsä hyvin ja rauhassa. Nuppu kuulee ja näkee normaalisti, vaikka neuvolan kilikellot eivät tunnu kiinnostavan. Kameran tsäk-tsäk-tsäk-äänen hän kyllä kuulee vaikka toisesta päästä leikkikenttää tai asuntoa. Nuppu ryömii nykyään taakse ja eteenpäin, pyörii viisarina lattialla ja kääntyilee vaivattomasti molempiin suuntiin. Hän myös harjoittelee kovasti konttaamista, eli nousee lattialla konttausasentoon ja nytkyttelee siinä edes takaisin. Meidän kissat eivät taida olla kovin innoissaan siitä, että kohta Nuppu pääsee entistä kovempaa niiden perään. Jokatapauksesa meidän tyttö on kaikin puolin terve ja hyväntuulinen vauva, joka kehittyy täysin normaalisti. Tämä on aina yhtä ihanaa kuultavaa, varsinkin nyt, kun ongelmat kaulankin kanssa ovat selvinneet. Lisäksi lääkärintarkastuksessa Nupun korvat tutkittiin ja me olemme selvinneet ensimmäisestä korvatulehduksesta. Korvat olivat puhtaat ja rauhallisen näköiset. Nyt vain toivotaan ettei tule mitään yllätyksiä niiden saralla.

Neuvolan jälkeen me hieman juhlimme Nupun kanssa aivan kahdestaan kotosalla ja pidimme sellaisen tyttöjen teetuokion. Kipaisin kaupasta kotiin suomalaisia vadelmia ja croisantteja teen kanssa ja ryhdyimme herkuttelemaan. Croisantin palaset olivat erinomaista sormiruokaa Nupulle, mutta vadelman palaset olivat hieman turhan liukkaita. Onneksi on äiti, joka auttaa kinkkisten herkkujen kanssa. :) 

Like mother, like daughter

2016-08-28

Olen tässä kuluneen vuoden aikana ruvennut katsomaan raitoja sillä silmällä. Haaveilen eteiseen musta-valko raidallisesta matosta ja vaatekaappiin voisin ottaa pari saman väristä paitaa.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.


Nyt syksyllä päädyin antamaan sitten periksi halulleni ja niin omaani, kuin Nupun vaatekaappiin on ilmestynyt pari raidallista vaatetta. Mikä oli muuten viimeinen niitti. Hurahdin raitoihin lopullisesti. Minua ei kuitenkaan tulla näkemään päästä varpaisiin raitoihin pukeutuneena, mutta tulen jatkossa piristämään ja raikastamaan yksittäisillä vaatteilla asukokonaisuuksiani. On hämmästyttävää, miten oma olokin tuntuu ihan toisella tavalla freesiltä uudessa, erilaisessa paidassa. Nuppu taas on vain syötävän söpö omissa raita bodyissaan.

Tänä syksynä minä ja Nuppu kuljetaankin samiksina. Mätsääviä velour verkkapukuja me emme kuitenkaan tule hankkimaan ja voi hyvin olla ettei mene montakaan vuotta, kun Nuppu haluaa pukeutua oman mielensä mukaan. Ja todennäköisesti kyseinen vaihe tulee jatkumaan pitkään. Silloin ei tule varmasti puheeksikaan samanlaiset vaatteet äidin kanssa, kun pitää olla Frozen-mekkoa ja Pikku Ponit-puseroa.

Veljeni kävi tänään vierailulla tyttöystävänsä ja minun pienen, pienen veljentyttöni kanssa. Että vastasyntyneet osaavatkin olla suloisia ja vauvakuume sen kun vain yltyy, kun saa pidellä moista pikkuista sylissä. Nuppukin olisi halunnut tehdä lähempää tuttavuutta serkkunsa kanssa, mutta sai tällä kertaa katsella vauvaa vain vanhempiensa sylistä.
Minun piti itseasiassa postata tänään ihan eri aiheesta. Halusin jakaa teidän kanssanne eräs syksyinen herkku, mutta meidän uuni hajosi kesken leipomisen ja valokuvat jäi ottamatta. Katsomme asiaa uudestaan, kun isännöitsijä on saanut toimitettua meille uuden hellan. Että näin tänään. :D

Perjantairuokaa: Kanaburritot

2016-08-26

Tiedätkö mitä on perjantairuoka? Meille se on esimerkiksi pitapizzoja, tortilloja, uunipaprikoita, quesadilloja ja muuta vastaavaa. Ruokaa, jota ei välttämättä tule tehtyä ihan perusarkena, mutta jota jokaisen tekee välillä mieli. Ei meillä tällaista perjantairuokaa ihan joka viikko tehdä, mutta melko usein. Uusin suosikki on ehdottomasti nämä kanaburritot. Ne ovat niin hyviä, että päätin jakaa reseptin teidän kanssanne.


KANABURRITOT (7 kol)

Kanafileetä                 4 kpl
Oliiviöljyä                  1 dl
Lime                           2 kpl
Mustapippuria            2 rkl
Suolaa                         1/2 tl
Paprikajauhe               1 rkl
Chili                            2 tl
Cajunmauste               1 tl

Punaisia,
suippoja paprikoita      2 kpl
Sipuleita                       3 kpl
Ranskankermaa            2 tlk

Emmental-mozzarella
juustoraaste                  300 g



Seikoita oliiviöljy, limen mehu ja mausteet keskenään ja laita kana marinoitumaan. Paras olisi, jos kana saisi marinoitua rauhassa useamman tunnin, mutta riittää, kun aloitat tällä.
Maustemitat ovat viitteellisiä, mausta oman maun mukaan.

Paloittele paprikat ja sipuli. Kuulota sipuli ja annan paprikan pehmentyä pannulla. Lisää ranskankerma.

Paista kanat pannulla ja paloittele ne.

Ripottele juustoraastetta tortillaletun päälle, levitä sille paprika-sipuli seosta ja lisää paloiteltu kana. Kääri koko komeus rullalle ja aseta uunivuokaan tai pellille.

Kun olet saanut kaikki tortillat käärittyä vuualle/pellille, ripottele päälle juustorastetta ja laita uuniin lämpenemään 150 asteeseen, noin 20 minuutiksi.

Tarjoile esimerkiksi salaatin kanssa tai sellaisenaan (mieheni suosikki tapa).


Aivan ihanaa viikonloppua! Meillä on tiedossa mummilaviikonloppu. Nupun enot tarvitsevat taas peräänkatsojaa, kun äitini ja isäpuoleni lähtevät tanssimaan. Toivotaan, että aurinkoiset päivät eivät olleet tämän vuoden osalta tässä. Minulle ainakin kelpaisi vielä jokunen lämmin ja aurinkoinen päivä.

Iloisia uutisia

2016-08-25

Olen kertonut aiemmin, että meidän vastasyntyneellämme todettiin synnytyssairaalassa torticollis, eli kierokaula, niminen sairaus. Vastasyntyneenä tytön pää taipui voimakkaasti vasemmalle ylös, oli hän sitten lattialla, sylissä tai sitterissä. Tämä johtui lääkärin ja fysioterapeutin mukaan siitä, että Nuppu oli asettunut kohdussa hyvin varhaisessa vaiheessa, hyvin alas, jolloin hänellä ei ollut riittävästi tilaa ja kaula on sen vuoksi kehittynyt väärään asentoon.

Vaiva on kuulemma melko yleinen ja se on parannettavissa fysioterapian avulla, vaikka prosessi tulee viemäänkin aikaa. Silloin sairaalassa, kun lääkäri asiasta kertoi, tieto tuntui kamalalta, suorastaan musertavalta ja olin todella huolissani lapsestani. Silloin tulevaisuus, sairaan lapsen kanssa pelotti. Suoraan sanottuna, suurinosa näistä tuntemuksista johtui todennäköisesti hormooneista ja kipulääke huuruista. Nyt voin sanoa, että vaikka joihinkin asioihin on pitänyt kiinnittää erityishuomiota, kaikki on mennyt kutakuinkin juuri niin, kuin terveenkin vauvan kanssa. 


Meillä torticolliksen hoito on ollut säännöllistä fysioterapiaa kerran kuukaudessa, heti kaksi viikkoisesta lähtien. Fysioterapian tarkoituksena on ollut tukea myös tytön muuta kehitystä, sillä torticollis vauvoilla, se huonompi puoli, voi jäädä kehityksessä jälkeen, koska vauva ei osaa itse sitä huomioida. Myös muut kehityshäiriöt ovat ilmeisesti yleisiä näillä lapsilla. Fysioterapian ohjauksella vauvaa voi kuitenkin ohjata kehittymään normaalisti ja symmetrisesti. Eikä se ole edes kovin haastavaa. Sen, kun noudattaa annettuja ohjeita ja nauttii siitä vauva-ajasta.


Keväällä meidät ohjattiin kuitenkin neurologin vastaanotolle, koska fysioterapeutin mielestä Nuppu ei ollut kehittynyt täysin ikänsä mukaisesti. Tällä oli tarkoitus pois sulkea mahdolliset neurologiset vaivat. Minusta tämä tuntui jo silloin täysin turhalta, koska meillä ei ollut synnytyksessä mitään komplikaatioita, kuten hapenpuutetta ja alusta asti on ollut selvää, että ongelmana on nimenomaan tämä virheasento. Lisäksi en ollut itse lainkaan huolissani Nupun kehityksestä, koska kaikki vauvat ovat yksilöitä ja kehittyvät omaan tahtiinsa. Olen varma, että jos tyttö olisi normaali, terve lapsi, tätä viivettä ei olisi edes huomattu. Vastaanotolla neurologi ja fyssari ehdottivat sitten Nupulle kesän ajaksi tiiviimpää jaksoa fysioterapiaa terveyskeskuksessa. Johon minä tietenkin suostuin, ajatuksella, että kyllä lääkäri tietää mistä puhuu. Ainut vain, että se terveyskeskuksen fysioterapeutti totesi ettei hän näe tytössä mitään vikaa tai tarvetta erityiselle jumpalle. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa minä meinasin hieman turhautua koko tilanteeseen. Näin ollen me kävimme kesän ajan oikeastaan vain leikkimässä ja puhumassa niitä näitä fysioterapeutilla. Onneksi ei mennyt omasta lompakosta.
Ja ai niin, se pään ultraääni, siellä ei näkynyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Nyt siitä on mustaa valkoisella.

Nyt meillä oli sitten uusi kontrollikäynti neurologin luona ja selvittiin viimein tästä käynnistä puhtain paperein. Nyt se neurologikin totesi, että Nuppu ei tarvitse enää fysioterapiaa. Normaali kehitys tukee kaulan virheasennon korjaantumista. Eli kun Nuppu kasvaa ja kehittyy, virheasento paranee itsestään. Vielä pitäisi yhdellä kontrollikäynnillä käydä, mutta muuten me voimme viimein huokaista helpotuksesta. Voi olla, että pyydän seuraavalle käynnille mukaan toisen fysioterapeutin, koska minusta tuntui siltä, että tämä edellinen yritti keksimällä keksiä minun lapselleni vaivoja. Tällä viimeisimmällä käynnillä hän huolestui kovasti siitä, että tytön pää on väsyessä hieman vinossa ja totesi heti perään, että se tosin voi johtua siitä alkuperäisestä torticolliksesta.

Meillä muuten harjoitellaan hirmu ahkerasti konttausta. Taitaa jäädä ryömimiset välistä.

Mustikkaiset banaaniletut

2016-08-22

Blogeissa surffailun ja hyppimisen lomassa olen törmännyt muutamat kerrat banaanilettuihin. Minua resepti alkoi kiinnostaa erituisesti sen sormiruoka mahdollisuuden vuoksi. Tämä sormiruokailu on minulle aivan uusi maailmansa, siitä huolimatta, että minulla on pieniä veljiä ja vauvan kanssa oleminen on minulle muuten tuttua. Törmäsin ensimmäistä kertaa termiin sormiruoka, kun ystäväni lapsi tuli tähän ikään. Minulle tämä on ollut kutakuinkin sama asia, kuin maistelu. Nyt sillä on vain hienompi nimi ja siitä puhutaan eri tavalla.


Nyt Nuppu alkaa olemaan tässä sormiruokailu iässä ja minä olen päätynyt googlailemaan ja kysylemään facebookin vauvanruoka sivuilla, mitä antaa lapselle sormiruuaksi. Kolmihampaiseen suuhun, kun ei vielä voi ihan kaikkea laittaa. Minun äitinikin on antanut omat suosituksensa, vaikka en usko, että hän tietää vieläkään sellaista termiä kuin sormiruokailu.


Joka tapauksessa banaaniletut ovat mainiot juuri tähän tarkoitukseen. Ne ovat terveellisiä, helppoja tehdä ja maistuvat superhyvältä ja ovat maidottomia ja gluteenittomia. Ja nämä sopivat myös aikuisille hyväksi vaihtoehdoksi jauholetuille. Kun olin saanut Nupun päiväunille, keitin teetä, kaadoin lettujen päälle pikkutilkan hunajaa ja nautiskelin hetken aikaa omasta ajasta. Lisäksi, reseptiä on helppo muunnella omaan makuun sopivaksi. Meillä joukkoon meni tänään mustikoita, mutta seuraavan kerran ajattelin laittaa taikinaan pienen määrän omenasosetta.
Minä paistoin lettuset oikeassa voissa, koska se nyt on vain yksinkertaisesti parasta. Minä en käytä margariinia missään muodossa, enkä rypsiöljyä ja oliiviöljykin sopii minusta paremmin muuhun ruuanlaittoon. Mutta kukin tavallaan.

BANAANILETUT

Kypsiä banaaneita                2 kpl
Munia                                   4 kpl
(Mustikoita                            1 dl)
Voita

Riko kulhoon munat, pilko sekaan banaanit, vatkaa sähkövatkaimella/sekoita sauvasekoittimella ainekset keskenään.

(Sekoita joukkoon mustikat, pyöräytä pari kertaa varovaisesti kauhalla/lusikalla.)

Paista pannulla pienellä määrällä voita, hyvin miedolla lämmöllä. Itse käytin meidän hellalla 3;sta ja 4:sta.

Tarjoile kuten haluat. Esimerkiksi sellaisenaan tai vaikka hunajan tai marjojen kanssa.

Happy Birthday!

2016-08-20

Big Mama's Home täyttää tänään yhden vuoden. Suoraan sanottuna, koska ensimmäinen blogini kuihtui muutamassa kuukaudessa, en olisi välttämättä uskonut, että jaksaisin näin kauan. Toisin kuitenkin kävi.

Olen kuitenkin nauttinut aivan mielettömästi blogin kirjoittamisesta ja siitä on tullut minulle tärkeä voimanlähde arjen keskelle. Vaikka kokonainen vuosi onkin jo takana, tiedän harjoittelevani edelleen. Etsin yhä sitä blogiminääni ja omaa tapaani kirjoittaa, mutta tästä suunta on ainoastaan eteenpäin. Toivottavasti seuraava vuosi on aivan yhtä antoisa, kuin edellinen. 

Vaihtoehtoja sohvapöydäksi

2016-08-18

Kerroinkin jo, että meidän olohuoneessa on tapahtunut muutoksia ja iso, vanha sohvapöytämme on saanut muuttaa toistaiseksi kellariin. Kerron tästä postauksessa; Muutoksia olohuoneeseen (klik.). Lupailin myös, että kokoaisin tänne muutaman vaihtoehdon, jotka voisivat ulkonäkönsä puolesta kotiutua meille. Keräsin vaihtoehtoja suomalaisista verkkokaupoista ja kokosin ne yhteen kollaasiin. Kokosin yhteen myös linkit, joiden kautta pääsette ihmettelemään pöytien tuotetietoja.

Kaikki kollaasiin valitsemani pöydät ovat pieniä ja pyöreitä, mutta yritin parhaan mukaan etsiä mahdollisimman erilaisia vaihtoehtoja tarjolle. Kun ei taida olla mitään järkeä kerätä kollaasiin kuutta samanlaista pöytää, vai mitä?

1. Hilltorp. Jotex 99,00 € 2. Pyöreä sivupöytä. Hobbyhall 29,90 € 3. Sarjapöydät. Ellos 139,00 € 4. George. Ellos 89,95 €  5. Stone. Ellos 139,00 € 6. Spicy sarjapöytä. Masku 142,00 € 

Vaihtoehdot 2, 3, 5 ja 6 ovat loppupeleissä hyvin samanlaisia. Pari tai sarjapöytä olisi aivan ihana, mutta ikävä kyllä, en itse onnistunut löytämään juuri sellaista, joka olisi kolahtanut kuin metrin halko. 3 ja 6 ovat ihan kivoja vaihtoehtoja kylläkin. Vaihtoehtoon 2 ihastuin totaallisesti. Johtuneeko siitä, että se on tarpeeksi boheemi minulle? Valitsin mukaan myös pari tarjotinpöytä vaihtoehtoa. Värivaihtoehto olisi kaikkein mieluiten musta tai osittain musta, mutta se ei ole kuitenkaan välttämättömyys.

Ensi kerralla näettekin sitten, millainen pöytä meille tuli. Se nimittäin löytyi aivan vahingossa ja ihan pilkkahintaan.

*Tuotekuvat ovat kaikki lainattuja.

Vaunut vaihtuivat rattaisiin

2016-08-15

Tiedätkö tunteen, kun lapsi kasvaa niin kovaa vauhtia, että itsellä on jopa hieman vaikeuksia pysytellä kasvun mukana? Yhtäkkiä huomaat, että jälleen yksi vaatekoko on jäänyt pieneksi ja vaunukoppa on käymässä lapselle ahtaaksi ja turvakaukalossa on painoraja tullut vastaan. Kuulostaako tutulta? Nuppu on nyt viittä vailla kahdeksan kuukautta, joten minä olen törmännyt näihin ilmiöihin tämän kuluneen kesän aikana. Jotkut asiat, kuten uusi turvaistuin, ovat aiheuttaneet minulle yllättävää päänsärkyä, mutta hiljalleen tässä voi huokaista helpotuksesta.


Juhannuksen tietämillä havahduin siihen, että Nuppu on yksinkertaisesti aivan liian iso vaunukoppaansa. Päälaki ja jalkapohjat olivat kiinni päädyissä, eikä liikkumatilaa oikeastaan ollut muutenkaan. Olin pannut jo aikaisemmin merkille ettei tyttö viihtynyt enää kovinkaan hyvin makuullaan. Vaunuissa meni yhä useammin hermo, liikkeestä huolimatta. Tämänkin mamman oli siis vain hyväksyttävä tosiasiat ja sen, että Nupun on aika siirtyä vaunuista rattaisiin.

Meidän vaunujen hankinnasta voi muuten lukea vanhoista postauksista, kuten Meidän vaunut (klik.) ja Painajaisia lastenvaunuista (klik.).

Vaunut ovat olleet todella näppärät ja ketterät. Näiden kanssa ei ahdista yhtään liikkua kaupoissa ja nämä menevät tarvittaessa hissiinkin poikittain. Veikkaan etteivät Emmaljungat taivu samaan. Vai olenko väärässä? Uskaltaisin väittää, että kyseessä on siis varsinaiset city-perheen unelmat. Ne ovat myös todella helppo käyttöset ja simppelit. Rakas mieheni, joka ei osaa laittaa vauvalle napitettavia haalareita päälle, osaa käyttää näitä ja säätää näitä. Rattaiden istuinosaa, pystyy helposti säätämään neljään eri asentoon, makuuasennosta täysin pystyyn.

Ikävä kyllä, en vieläkään tiedä rattaiden merkkiä. Tiedän, että nämä ovat tulleet alunperin Verkkokauppa.com:iin testikappaleiksi ja ovat sitä kautta päätyneet Tori.fi:n kautta meille. Selasin Verkkokaupan nettisivuja, eikä siellä ollut näitä meidän rattaita myynnissä. Vaunuverho on Bebesistä, jos jotakuta kiinnostaa. Rattasiin on saatavilla vielä jalkojen suojaksi tarkoitettu päällinen, josta en älynnyt ottaa kuvia tähän hätään.

Kiinnostuneille tiedoksi, Nuppu on vaikuttanut tänään aivan selkeästi terveemmältä. Antibiootti kuuri tuntuu purevan, vaikka kaikki oireet eivät olekaan vielä kokonaan hävinneet. Yskänlääke on puolestaan rauhoittanut yskää niin, että soseet pysyvät jälleen sisällä. Eiköhän tästä taudista selvitä vielä ihan onnellisesti.

Pieni tyttö sairastaa

2016-08-14

Meillä oli suunnitteilla rauhallinen viikonloppu kotioloissa. Mutta aika usein silloin kun suunnitellaan, homma ei mene sen käsikirjoituksen mukaan. Ei tälläkään kertaa. Nuppu on ollut kuluneen viikon ajan räkäinen ja hänellä on ollut yskää. Kuumetta ei ollut kuin pari päivää viime viikon lopulla. Yskää olemme hoitaneet höyryhengittämällä ja tukkoisuutta natriumtipoilla. Olimme puhuneet mieheni kanssa, että ellei oireet ota viikonlopun aikana hellittääkseen, niin varaamme ajan lääkärille.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä me kaikki valvoimme kolmeen asti, kun Nuppu ei saanut nukutuksi. Silloin me veikkasimme yskää tai uusia hampaita. Eilen pikkuisen yskä yltyi sitten niin kovaksi, että ruoka tuli ylös, joten päätimme lähteä lääkäriin Lastenklinikalle.

Suureksi yllätykseksi siitä, kun olimme päässeet Lastenklinikalle, vajaa tunti, niin olimme jo ulkona diagnoosin ja reseptin kanssa. Me kun olimme varautuneet useamman tunnin odotukseen. Toivottavasti lastenpäivystyksessä homma menee aina yhtä jouhevasti ja nopeasti. Yskään saimme tarvittaessa annettavaa yskänlääkettä. Ihan näin helpolla ei kuitenkaan päästy, vaan lääkäri havaitsi Nupun toisessa korvassa punoitusta. Mukaan lähti siis myös korvatulehdukseen tarkoitettu antibioottikuuri. Nyt sitten vain toivotaan, että lähtee moiset tulehdukset kerta heitolla, eikä jää mitään inhottavaa kierrettä päälle. Lisäksi, korvatulehdus on minulle varsinainen kirosana ja pieni huolen aihe, sillä minun ollessani pieni, sain kyseisestä viruksesta verenmyrkytyksen, josta lähti käyntiin vuoden mittainen kierre. Itse en muista asiasta mitään, mutta melko monia valokuvia minullekin on päätynyt, joissa olen sairaalassa ja tarinoita kuunneltuani minulle on jäänyt pieni kammo korvatulehduksiin.

Mutta täytyy sanoa, että meitä on siunattu reippaalta ja pirteällä tytöllä. Vaikka onkin ollut kipeä, niin Nuppu ei kitise turhista ja on pääsääntöisesti hyvällä tuulella. Hän touhuaa ja naureskelee niin kuin terveenäkin ja jopa oksentamisten jälkeen hyvin pian ihan kunnossa ja kurottelee käsiään kohti leluja. Perjantain ja lauantain välistä yötä lukuunottamatta, Nuppu on nukkunut yötkin todella hyvin. Lääkärireissunkin tyttö jaksoi hienosti, vaikka se meni melko myöhäiselle illalle ja häntä väsytti selvästi.

Inspiraatiota syyspukeutumiseen.

2016-08-09

Aika kuluu ja kesä on hiljalleen muuttumassa syksyksi. Olemme siirtyneet selvästi elokuun puolelle, koulut ovat alkamassa ja lehdet ovat alkaneet muuttamaan väriään. Syksy tulee taas. Vaikka minä ja sinä toivommekin, että loppukesällä olisi tarjota meille vielä joitain lämpöisiä päiviä, niin minun ajatukseni ovat siirtyneet hiljalleen hellemekoista takaisin neuleisiin ja farkkuihin. Sen vuoksi halusin jutustella siitä, millaisia tarpeita ja toiveita minulla on näin syys ilmoja ajatellen.

Koska tykkään pinnailla, ajattelin ihan ensimmäiseksi kaivaa muutaman inspiraatio kuvan Pinterestin Syksy/Autumn-kansioistani (klik.).
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Tämän kuvan kokonaisuus on niin minua. Neuletakki, toppi, farkut ja riipuskaulakoru. Töissä ja vapaalla, koska vaan, missä vaan perusasuna. Neuletakeista ei ole kummoinenkaan pula, mutta perustoppeja voisi ostaa muutaman vanhojen, kuluneiden tilalle. Mustien ja laivastonsinisten kaveriksi, voisi tänä syksynä sopia ainakin yksi valkoinen toppi.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Neuletakkien lisäksi olen myös suuri villapaitojen ystävä. Yksi syksyn to do-listan kohta on itseasiassa käydä kaikki villapuserot läpi, sillä tiedän siellä olevan parikin säkkiä, jotka eivät enää istu päälleni kauniisti. Nämä ovat ajoilta ennen Nuppua ja raskautta, jolloin housujen kokoni oli 68 (nykyään sen on 52). Eli voi hyvin olla, että inventaarion jälkeen uudelle villapaidalle (tai kahdelle) voisi olla kysyntää. Kenkä puolella puolestani haaveilen kovasti kivoista nilkkureista, joita minulla ei vielä ole ollenkaan.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Olen nyt kesän ainaka yrittänyt opetella uudelleen hameiden ja mekkojen käyttöä. En nimittäin tuntenut oloani ollenkaan hyväksi hameessa tai mekossa. Kai tämä vaihe liittyi jotenkin oman vartalon ja raskauden jälkien tiedostamiseen. Nyt oleen kuitenkin löytänyt hameet uudestaan, joten musta, istuva kynähame voisi olla hyvä lisä syksyksi. Pitkävartisista, matalapohjaisista saappaista olen haaveillut jo useamman vuoden, joten josko tänä vuonna....

Tänä vuonna taloudessa on myös toinen nainen, joka tarvitsee vielä äidin apua pukeutumisessa. Täytyy myöntää, että koen pientä stressiä Nupun välikauden vaatteissa, koska kyseessä on ensimmäinen lapsi, jonka takenemisesta minun pitää olla huolissaan. Mutta eiköhän asiat ratkea ajan kanssa. Toivottavasti ne selviävät kuitenkin ilman sen suurempia vilustumisia.

P.S. Syksyiset valokuvat ovat viime vuodelta. Vielä en ole törmännyt vastaavanlaiseen väriloistoon päiväkävelyillämme. ;)

Perheen kesken & vauvan farkut

2016-08-07

Meillä on ollut aivan ihana päivä ihan vain perheen kesken. Viikolla mies on pitkiä päiviä töissä ja me ollaan tytön kanssa aika paljon liikenteessä, joten ollaan yritetty pyhittää ainakin sunnuntait ihan vain yhteiselle ajalle.




Tänään lähdimme Nupun ensimmäisten päiväunien jälkeen Kanavan rantaan kävelemään, merenranta kahvila Kampelaan kahville ja lopulta vielä leikkipuistoon keinumaan. Nupulla nousi perjantai iltapäivänä melkein 39 asteen kuume, joka jatkui seuraavaan yöhön asti, joten tämä oli ensimmäinen kerta ulkona pariin päivään. Lauantai päivänä ja edellisenä yönä ei ollut kuumetta, joten uskalsimme lähteä ihan hyvillä mielin ulos. Pitkät housut, sekä pitkähihainen body päälle ja sukat jalkaan niin ei varmasti saa lapsi kylmää.


Nupulle päivä oli varsinainen herkuttelupäivä. Matkalla kanavalle metsästä löytyi kypsiä mustikoita, Kampelassa maisteltiin pannarin päältä kermavaahtoa, sekä isin pahvilautasta, kotimatkalla ostettiin kaupasta vielä vadelma/banaani-smootie välipalaksi, kun äiti ei osannut ennakoida pidempää kävelylenkkiä. Kuulostaako tutulta? Meidän kaupansoseiden syöminen on muutoin pudonnut lähes olemattomiin uudelleentäytettävien välipalapussien ansioista.

Pahvilautasen ja smootien välissä ehdittiin käväistä vähän leikkipuistossa harjoittelemassa myöhempiä aikoja varten. Nuppuhan on vielä niin pieni, ettei hänen kanssaan juurikaan pysty leikkimään, mutta keinumista, liukumäkeä ja karusellia on hyvä totutella käyttämään jo nyt.

Panta - Lindex
Body - Lindex
Housut - KappAhl
Sukat - KappAhl

Meidän Nupun tämän päivän asu on sellainen, että voisin itse kuvitella itseni hyvin helposti samanlaiseen kokonaisuuteen. Raitapaita ja vaaleat farkut, sekä tennarit, niin avot. Nuo Nupun farkut eivät muuten ole mitään perus farkkukangasta, vaan materiaali on enemmän trikoomainen ja paljon pehmeämpi. Mikä on minusta ihan edellytys lastenvaatteissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että perus farkut ovat liian kovat ja epämukavat, kun kyseessä on pieni vauva. Näitä yllä olevia "farkkuja", voisin kuitenkin ostaa Nupun vaatekaapin täyteen, koska tyttö on maailman suloisin pikku farkuissaan. Mitä mieltä sinä olet vauvojen farkuista? Oletko koskaan tullut edes ajatelleeksi tällaista seikkaa?

Muutoksia olohuoneeseen

2016-08-03

Sinä, joka olet vieraillut blogissani jo pidemmän aikaa, olet nähnyt kuvia meidän kahvipöydästämme. Ilmoitin tuossa jokunen viikko sitten miehelleni, että nyt se saa luvan lähteä. Pidän pöydästä edelleen valtavasti, mutta siinä on yksi perustavanlaatuinen vika. Se on aivan liian iso meidän olohuoneeseemme. Ruokapöydän ja kyseisen kahvipöydän kaveriksi ei olohuoneeseen juuri muuta sitten mahdukaan. Mikä on ongelma, sillä Nuppu alkaa tarvitsemaan hiljalleen omaa leikkitilaa.

Eräänä iltana mieheni vei sohvapöydän sitten kellariin säilöön. Me nimittäin sovimme, että jos tämä jättiläinen ei mahdu siihen seuraavaan asuntoon, niin sitten se ansaitsee päästä myyntiin ja sitä kautta uuteen kotiin.


Kun tilasyöppö on siirretty viemään sitä tilaa muualle, pitäisi miettiä, mitä sen paikalle laitetaan. Pinterest on ollut jälleen oiva apu, kun olen yrittänyt selvittää visioitani niin itselleni, kuin myös miehelleni. Varsinkin miehelleni, joka ei aina ihan ymmärrä, miksi sisustaminen on niin tarkkaa.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

En tiedä, johtuuko halu saada pyöreä sohvapöytä, muutoksen tarpeesta. Edellinen oli nimittäin suorakaiteen mallinen. Puu voisi olla materiaalina kiva, mutta koska olohuoneemme on vielä materiaaleiltaan kovin sekava, voi olla, että päädyn yksiväriseen vaihtoehtoon.

Ihastuin kovasti Kahvi Charlottan (klik.) pöytäpariin ja aloin haaveilemaan vastaavanlaisesta parista. Vaikka edelleen se puu tuntui hieman liialta meidän olohuoneeseen.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Tämän kuvan pöydät ovat melko lähellä sitä, mistä haaveilen. Minua kiehtoo ajatus siitä, että tälläisella erikokoisella parilla kokonaisuuden kokoa pystyy hieman säätelemään.
Aion vielä rakentaa kollaasipostauksen vaihtoehdoista, jotka voisivat päätyä meidän olohuonetta kaunistamaan.

Miltä näyttää?
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright