Slider

Neurologilla ja pään ultraäänessä

2016-05-20

Kerroin teille maaliskuussa vauvan kiero kaula-postauksessa Nupulla todetusta torticolliksesta ja hieman sen hoidosta. Nyt hoito on edennyt ja sen tiimoilta onkin tullut uutta kerrottavaa. 


Tähän mennessä olemme  käyneet fysioterapiassa kerran kuussa jumppaamassa, vastasyntyneenä todetun torticolliksen vuoksi. Viime kerralla fysioterapeutti ehdottikin, aika yllättäen, että varaisimme Nupulle ajan neurologilta. Täytyy myöntää, että olin aluksi melkoisen puulla päähän lyöty. Ensimmäinen ajatus oli; Miksi ihmeessä tähän neurologia tarvitaan, kun ongelman syy on jo selvillä? Taisin näyttää sen verran hämmästyneeltä, että minulle kerrottiin ettei Nuppu teekään aivan kaikkia ikäänsä kuuluvia asioita ja olisi hyvä tarkastaa ettei kyseessä ole mikään neurologinen vaiva. Minun ensimmäinen ajatukseni oli se, etteivät lapset koskaan kehity täysin samaan tahtiin. Vauvaet eivät ole koneita vaan omia pieniä persooniaan, joista toiset ovat nopeampia j toiset rauhallisempia kehittymään. Lisäksi fysioterapeutti huomautti, että tytön vasen puoli oli oikeaa laiskempi. Johon minun olisi puolestaan tehnyt mieli todeta, että hän on kotona paljon aktiivisempi, kuin fysioterapeutilla. Hän on uusissa paikoissa selvästi vaisumpi ja lämpenee vasta hetken kuluttua uusille ihmisille, mikä minun mielestäni kertoo ehkä ujoudesta. Mutta enhän minä, vaikka hoitoalan koulutus onkin taustalla ja kokemustakin on, ala minua viisaampien ihmisten kanssa väittelemään. Suostuin siis siihen, että fysioterapeutti pyytää näillä perusteilla lähetettä neurologian lääkärin vastaanotolle. Sitä täytyi ajatella, että hyvä kun tutkivat, vaikka sitten vain varmuuden vuoksi.

Neurologin aika tuli sitten kuukauden päähän ja nyt siellä on sitten käyty. Ja jälleen kerran rupesi oikein harmittamaan, kun kaksi lääkäriä ja fysioterapeutti keskusteli keskenään, niin kuin minua ei olisi edes ollut paikalla. Lopulta, tämä keskustelu oli kutakuinkin ainoa, mitä minulle jäi tältä käynniltä käteen. Osaan minäkin puhua "lääkäriä", tiedän mikä on epikriisi, mobilisaatio, pneumonia ja niin edelleen, mutta tämän alueen sanasto on minulle tuntematonta. Se, mitä ymmärsin oli, että tyttäreni toinen puoli tuntuu kireältä ja raajoissa on jämäkkyyttä, mutta keskivartalo on pehmeä. Edes hoitoalan ihmisenä, minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä tämä tarkoittaa. Nyt meille suunnitellaan tehojaksoa, jolloin fysioterapiaa olisi kerran viikossa tietyn ajanjakson verran. Neurologin kontrolliaika sovittiin elokuulle, kesäkauden jälkeen ja pään ultraääni samalle viikolle.

Omasta mielestä ajatus pää ultrasta tuntui melko turhalta, kun tiedetään, että Nupun vaiva on fysiologinen, Eikä synnytyksessä ollut mitään ihmeellistä, kuten hapenpuutetta. Eikä kummankaan suvussa ole neurologisia sairauksia. Mutta en vieläkään lähtenyt riitelemään ammattilaisten kanssa. Tänään ultraäänessä, kun juttelin lääkärin kanssa, hän selitti, että tällainen toimenpide määrätään todella herkästi pienille lapsille. Se on helppo ja nopea tutkimus, joka tehdään aukileen kautta ja sillä saa hyvän pohjan jatkotutkimuksia varten. Riippuen aukileen koosta, ultraaja voi nähdä koko aivojen rakenteen ja bongata sieltä poikkeavuuksia. Meidän Nupun pää näytti normaalilta, siltä osin, mitä aukileen kautta saattoi nähdä. Nyt odotellaan vielä sen lääkärin soittoa, joka syynää kuvat suurennuslasilla.

Lisäsin nyt näille kaula-aiheille oman torticollis-tunnisteen, jolloin tämä aiheen seuraaminen käy halukkailta helpommin.

Mitä kannattaa tehdä, kun läppäri kastuu?

2016-05-19


Aivan ensimmäiseksi, kiitos tuesta ja kannustuksesta, jota taideblogi ideani sai. Kommentit lämmittivät mieltä ja antoivat rohkeutta.

Sitten, ajattelin tehdä hieman tarkemmat ohjeet siitä, mitä läppärille kannattaa tehdä vesivahingon sattuessa. Nämä eivät kuitenkaan ole sellaiset, "näin onnistut sata varmasti"-ohjeet. Kaikesta huolimatta tietokone voi olla entinen, koska neste, pienessäkin määrin, vahingoittaa koneen sisuksia. Minun läppärini toimii, toistaiseksi, mutta voi simahtaa tämän takia jo ensi viikolla lopullisesti. Sen vuoksi tehtailen tässä varmuuskopioita kaikista niistä jutuista, jotka ei missään nimessä saa tuhoutua.

Eli jos läppärin näppäimistön päälle kaatuu nestettä, kannattaa kone kääntää ensimmäiseksi ylösalaisin, jotta mahdollisimman paljon valuisi pihalle. Samalla pitäisi irrottaa koneesta kaikki mitä kautta se saa virtaa, eli akku ja virtajohto. Myös kaikki usb-piuhat ja muistitikut kannattaa irrottaa tässä välissä. Älä yritä käynnistää konetta, koska se saattaa pahentaa vaurioita. Kun näppäimistön alta on valunut kaikki se, mitä sieltä on tullakseen, kone kannattaa kuivata esimerkiksi imukykyisellä talouspaperilla. Sen jälkeen kone tosiaan kannattaa peittää riisillä, sillä kyseinen ruoka-aine on tunnettu kyvystään imeä kosteutta. Itse peitin näpäimistön riisiin ja pidin konetta muovipussissa oikein päin. Joissain paikoissa neuvotaan kuivattamaan laite pystyssä tai nurinpäin. En osaa sanoa, onko näillä mitään merkitystä asian kanssa. Sitten odotetaan. Itse odotin varmuuden vuoksi kolme vuorokautta. Jotkut ohjeistukset neuvovat odottamaan yhden tai kaksi, mutta luulen, että tässä hommassa maltti on valttia. Mieluummin antaa koneelle mahdollisuuden kuivua rauhassa, kuin hätiköidä ja aiheuttaa lisää vauriota.

Toivottavasti joku saa näistä neuvoista apua. Edelleenkään minä en ole alan ammattilainen, mutta näin minua on neuvottu ja näillä konsteilla oma koneeni pelastui. En kuitenkaan halua ottaa vastuuta kenenkään koneesta, jos nämä neuvot eivät auta.

Teekuppi onnettomuus ja uusia aluevaltauksia

2016-05-18

Tuossa viime sunnuntaina minulta pääsi useampi, kuin vain yksi ärräpää. Onnistuin nimittäin tekemään jotain, jonka seurauksista ei voinut syyttää kuin itseään. Nuppu oli isänsä kanssa kävelyllä ja minä puuhasin omia läppärillä ja seuraavassa hetkessä minulla olikin teekuppi nurin näppäimistön päällä. Tietokone sammui sillä samaisella sekunnilla ja seuraavaksi minä käänsinkin jo läppäriä kiroillen ympäri. Kun aparaatti valui teetä pöydälle, minä soitin ystävälleni, joka on vielä enemmän nörtti kuin minä ja kyselin neuvoja, mitä kannattaa tehdä. Lopputulema oli muovinen kauppakassi, läppäri sinne ja kaksi pakettia riisiä perään. Sitten kärvisteltiin kolme vuorokautta tulisilla hiilillä ja kirottiin omaa tyhmyyttä. Tänään kaivoin koneen esiin riisipedistään ja huulta purren lähdin testaamaan miten käy. Yllättävää kyllä, kone lähti käyntiin tällä kertaa.

Seuraavaksi tämä tonttu ryhtyikin tekemään pilveen varmuuskopioita Nupun valokuvista. Onneksi selvittiin nyt toistaiseksi säikähdyksellä. Ystäväni lohdutti, että hänellä olisi kyllä keinot kaivaa kuvat koneen kovalevyltä, jos pahin tapahtuisi. Siitä huolimatta pelko oli suuri.

Sillä välin, kun läppärini muhi riisihauteessaan, aloin toden teolla miettiä taideblogin aloittamista. Olen hieman ujo, mitä tulee töihini, jonka vuoksi tätä on todella pitänyt miettiä. Tuntuu siltä, että niin kauan kun piirrän ainoastaan itselleni, niin kaikki on hyvin. Jossain taidesivustolla, kuten Deviantissa julkaiseminen ei ole ole ongelma, koska silloin voin pysyä nimettömänä ja kasvottomana. Blogi olisi kuitenkin aivan eri juttu. Siinä ei ollakaan enää niin kasvottomia. Varsinkin, kun porukka löytää sinne varmasti tämän kautta ja tätä blogia lukee kuitenkin moni tuttu. Tämän vuoksi tällainen blogimuoto ei olekaan minulle niin itsestäänselvyys. On paljon helpompaa kirjoittaa suht pintapuolisesti omasta elämästään, kuin julkaista paloja itsestään kaikkien arvioitavaksi.

Pieniä, arkisia onnen hetkiä

2016-05-15

Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Meidän perhettämme kohtasi tragedia ja yhden perheenjäsenen menetys. Elämä on jälleen kerran mennyt eteenpäin ja muistuttanut meitä siitä, että me emme ole täällä ikuisesti ja jokaisen aika tulee jonain päivänä. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että myös kuolema on osa elämää ja minä ainakin uskon kuoleman jälkeiseen elämään ja siihen, että tapaamme rakkaamme vielä, vaikka yhteinen taival täällä maan päällä on tullutkin päätökseensä.

Surun keskellä päätin listata tähän sellaisia pieniä, arkisia onnen aiheita.

Se kun aamulla herää oman vauvan nauruun.

Kun lenkille lähtiessä ei tarvitse enää takkia.

Se kun Suomi tekee maalin jääkiekko ottelussa.

Kun toinen sanoo; "Rakastan sinua."

Se kun Nuppu maitoa juodessaan, ottaa sormesta kiinni ja puristaa.

Kun kissa kärpertyy vierelle nukkumaan.

Se kun saa otettua melkein vahingossa, todella hyvän kuvan kameralla.

Kun illalla saa katsella, miten vauva nukkuu X-asennossa, koko pinnasöngyn leveydellä.

Se kun saa asettua illalla toisen viereen nukkumaan.

Kun joku on jättänyt kivan kommentin blogiin.

Se kun sairastamisen jälkeen voi vaihtaa sänkyyn puhtaat lakanat.

Kun vauva jaksaa kovasta kuumeestaan huolimatta hymyillä.


Millaisia ovat teidän arkiset, onnen hetkenne?

Hatunnosto

2016-05-14

Haluan nostaa nyt hattua jokaiselle, joka on päättänyt tai päätynyt pienen lapsen kanssa yksinään. Pitää nimittäin muistaa etteivät kaikki äidit suinkaan ole tietoisesti valinneet jäädä yksin lastensa kanssa. Sain pienen vilahduksen tästä maailmasta tällä viikolla. En missään nimessä aio nyt verrata omaa tilannettani yhdenkään yksinhuoltajan elämään. Olen kyllä paljon yksin Nupun kanssa, mutta ei mieheni työ minusta yh:ta silti tee, mutta saan kuitenkin lähes päivittäin apua mieheltäni. Sen lisäksi minulla on todella helppo vauva, joka antaa minun nukkua öisin ja hymyilee enemmän kuin itkee, sekä on pysynyt pääsääntöisesti terveenä.

Tällä viikolla me olemme kuitenkin kumpikin olleet 39 asteen kuumeessa. Nupulla ei ole ollut vielä kertaakaan, vaikka hän kipeänä on ollutkin, kunnon kuumetta. Eli pieni on ollut melko ihmeissään ja sen lisäksi vielä todella kipeänä. Kun siihen vielä lisätään se, että minä olen ollut aivan yhtä kipeänä, niin soppa on ollut melkoinen. Muistan elävästi sen, kun eräs äiti on kertonut siitä, miten pienen lapsen kanssa ei yksinkertaisesti voi antaa periksi sille omalle taudilleen ja nyt minä pääsin todella kokeilemaan sen mitä tämä tarkoittaa. Vaikka oma olo olikin todella, todella kurja, särkylääkkeistä huolimatta, sitä oli vain pakko jaksaa syöttämiset ja vaipanvaihdot ja yrittää vielä olla sosiaallinenkin vauvan kanssa. Täytyy sanoa, että kyllä siinä oli äitiä ikävä, varsinkin kun mies tuli kotiin vasta kun Nuppu oli jo nukkumassa. Jossain vaiheessa mietin, että mistä voisin saada edes vähän apua, jotta voisin levätä. Mutta ei olisi reilua tartuttaa muita. Varsinkin, kun tämä on melkoisen raju tapaus. Edelleen tauti vaivaa ja kuume jojoilee, vaikka enää ei olekaan ihan yhtä rankkaa.

Eli suurieleinen hatunnosto, jakaiselle upealle naiselle, joka jaksaa lastensa kanssa yksin kaikki ne hyvät ja huonotkin päivät! Olette ihan supereita!

Paljon kaikkea uutta

2016-05-10


Meidän pieni tyttö täytti hetki sitten kokonaiset neljä kuukautta. Mihin tämä aika oikeasti menee? Vastahan me kotiuduttiin sairaalasta pienen käärön kanssa. Nyttemmin minun on täytynyt hiljalleen myöntää itselleni ettei minulla ole enää mitään pikkuvauvaa, vaan vauva, joka on oppinut jo aivan mielettömästi kaikkea uutta. Enää hän ei vain nuku ja syö ja pysy paikoillaan. Oman lapsen kehitystä on aivan ihmeellistä seurata vierestä ja nauttia hänen saavutuksistaan. Pienetkin asiat ovat todella merkityksellisiä. Noin viikko sitten, me äitini kanssa hurrasimme ja kannustimme, kun Nuppu alkoi vääntämään itseään selältään vatsalleen ja lopulta onnistui siinä. Neuvolassa käydessä painoa tylleröllä oli 8280 g ja pituutta 64,5 cm. Painoa on siis kuukaudessa tullut noin kilon verran lisää ja pituutta kolme senttiä. Syntymäpaino on kutakuinkin tuplaantunut.

Nuppu seuraa katseellaan todella tarkkaan, kaikkea ja kaikkia. Hän hymyilee paljon ja nauraa ääneen. Naurun lisäksi hän on myös oppinut hiljalleen käyttämään ääntään aivan uudella tavalla. Meidän kaksiomme on tämän myötä täyttynyt aivan uudenlaisista äänistä. Hän kujertelee, kiljahtelee, kikattaa ja huutaa. Hän kuuntelee tarkkaan loruja ja lauluja, nauraa omasta mielestään hauskoille kohdille ja minun ilmeilleni. Kaiken, mistä hän saa käsillään kiinni, menee suoraan suuhun. Omat ja muiden sormet, lelut, rätit, tuttia pitää viedä edestakaisin suuhun ja pois. Useimmiten sitä yritetään kuitenkin tunkea suuhun poikittain.

Yöt Nuppu on nukkunut aina todella hyvin. Nyt meillä alkaa olemaan yhä useammin niitä kokonaisia öitä ja silloin, kun hän herää syömään, se tapahtuu kerran, joskus aamuvarahaisella. Odotan sitä, että me pääsemme kunnolla ruokailemaan ja syömään iltapalaa, koska silloin yöunetkin, mitä suuremmalla todennäköisyydellä muuttuvat kokonaan kokonaisiksi. Mutta mitäpä minä tässä valitan, kun olen alusta alkaenkin saanut nukkua todella hyvin.


Neuvolasta asti meillä on maisteltu erilaisia soseita. Jo paria viikkoa ennen neuvola-aikaa aloin miettiä ettei maito taida enää riittää tälle meidän neidille ja hän olisi ollut valmis maisteluihin jo aikaisemmin. Mutta odotimme kiltisti neuvolan lupaa ennen kuin aloitimme. Ensimmäinen kerta oli hieman vaikea. Sosetta oli enemmän naamalla, kuin meni kurkusta alas, mutta kerta kerralta syöminen on sujunut paremmin. Nuppu söisi jo ihan urakalla, maistelemisen sijaan, mikä alkoi näkyä nopeasti hänen ihossaan. Tytöllä on atooppinen iho ja se reagoi nopeasti muutoksiin. Vhensin soseiden määrää reilusti ja nyt ollaan edetty ihan rauhassa. Tähän mennessä ollaan maisteltu bataattia, porkkanaa, kukkakaalia, banaania, päärynää ja omenaa. Odotan innolla kesän kotimaisia perunoita ja herneitä, joista pääsee tekemään uusia makuja maisteltavaksi. Minä teen Nupulle ruuat pääsääntöisesti itse, mutta olen ostanut pari valmista hedelmämakua maisteltavaksi kaappiin. Koska me emme saaneet imetystä toimimaan, minulle on erityisen tärkeää tehdä ainakin soseet pääsääntöisesti itse.

Äitienpäivä

2016-05-08





Tänään oli minun ensimmäinen, oikea äitienpäiväni. Sain jo viime vuonna jokusen äitienpäivän toivotuksen, sillä perheeni ja lähimmät ystävämme tiesivät silloin jo raskaudestani. Onhan tällä päivällä kuitenkin aivan eri merkitys nyt, kun lapsi on sylissä, eikä vatsassa. Vietimme päivää minun äitini luona Sipoossa. Reissasimme paikan päälle jo edellisenä iltana ja yövyimme äitini mukavalla vuodesohvalla. Aika harvoin me käymme äitini luona vain pikaisella visiitillä, sillä matkaa meidän välissämme on kuitenkin sen verran, että mukavampaa sitä on sitten yöpyä paikan päällä ja nautiskella vierailusta aivan rauhassa.


Aamulla minä ja mieheni, sekä pikku Nuppu saimme sänkyyn seuraa teini-ikäisestä veljestäni, joka on aivan lumoutunut vauvasta. Itseasiassa, molemmat äitini luona asuvat murkut, ovat aivan pöpeinä tästä tuoreimmasta perheenlisäyksestä. Nuppu ei saisi olla hetkeäkään yksin, jos veljeni saisivat siitä päättää. Se on oikeaisti aika suloista. Varsinkin, kun pojissa alkaa havaita, ihan selkeitä murkkuiän piirteitä.


Äitienpäivään kuului lenkkeilyä kuvan kauniissa Lemmenlaakson luonnonsuojelualueella, ajan viettoa perheen kanssa, sekä grillausta ja aivan yliveto juustokakku. Nam. Juuri nyt aloin miettiä, että olisi pitänyt pyytää äidin käyttämä resepti tänne jaettavaksi, mutta ehkä sen ehtii vielä.



Nuppu-vauva nauttii täysin siemauksin lämmenneistä ilmoista ja vähäiseksi käyvistä vaatteista. Tänään hän nukkui yhdet päiväunet äitini talon kuistilla turvakaukalossa pelkässä kesätunikassa ja legginsseissä.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright