Slider

Pääsiäislomalla

2016-03-27



Meillä on ollut aivan ihana pääsiäinen perheen kanssa. Isäntäkin on saanut olla nyt pitkästä aikaa vapailla, joten me ollaan saatu olla koko perhe ihan vaan kotona. Perjantaina mun ystäväni kävi meillä syömässä ja mun äiti moikkaamassa Nuppua. Siinä sitten snapchatilla moikattiin pikaisesti enoa ja pappaa. Muutoin oltaisiin samalla kyydillä lähdetty Järvenpäähän pääsiäisen viettoon, mutta toinen mun kotona asuvista veljistä oli kipeänä. Jäimme siis kotiin.

On ollut todella virkistävää, kun kotona on ollut nyt useamman päivän toinen, joka on pystynyt auttamaan vauvanhoidossa. Ja olen tosiaan nyt patistanut miestä olemaan enemmän Nupun kanssa. Jo ihan sen vuoksi, että minusta vauvan on hyvä saada luoda suhdettaan isäänsä aivan alusta lähtien. Lisäksi minä saan itse ottaa hieman rennommin. Vaikka enhän minä ole malttanut antaa isän ja tyttären olla kovinkaan kauaa kaksistaan. Pitäähän se äidinkin päästä touhuamaan ja kutittelemaan lasta aina välillä, ettei tule vieroitusoireita. Joten älkää käsittäkö väärin, minusta on aivan ihanaa olla Nupun kanssa ja olla äiti, varsinkin kun meillä on ihan super helppo vauva. Mutta hieman kevyemmät päivät, jolloin toinen jakaa myös sen vastuun, ovat myös oikein mukavia.

Miten minä olen sitten käyttänyt tätä ylimääräistä vapautta? No, piirtämällä!! Mulla on ihan uudenlainen draivi päällä, enkä malttaisi jättää kynää hetkeksikään. Ihan mahtavaa. Sen takia on blogissakin ollut nyt hiljaista, kun minä olen tuhrannut nenä kiinni paperissa. Piirtäminen on kyllä edelleen se rakkain harrastus. Joten pitemmittä puheitta, siirryn takaisin paperin äärelle. Tästä pitää nauttia, kun kerrankin on inspiraatiota tehdä.

Hyvää pääsiäistä!

Keväinen, raikas juustokakku

2016-03-24


Intouduin taas leipomaan ja tällä kertaa kokeilin minulle uutta juustokakkureseptiä. Minusta on mukavaa tehdä juustokakkuja. Niissä kun on vaikeaa mokata ja juustokakkuja on niin monenlaisia, että jokaiselle löytyy varmasti oma lemppari. Raaka-aineet vaihtuivat lennossa, mutta lopputuloksesta tuli siitä huolimatta onnistunut.

RAIKAS SITRUS JUUSTOKAKKU

Pohja:
Digestive keksejä      200g
Voita        100g

Liivatelehtiä      6 kpl
Sitruunajugurtti       150g
Maitorahka       200g
Tuorejuusto      180g
Sokeria        2 dl
Vaniljasokeri     2 tl
Sitruunankuorta     1 kpl
Sitruuna        2 kpl
Munan valkuainen      4 kpl

Kiille:
Liivatelehtiä    3 kpl
Sitruuna-lime mehua      4 dl

Koristelu:
Kinder munia
Suklaisia linnunmunia

Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan pohjalle sopiva palanen. Murskaa keksit hienoksi ja lisää murujen sekaan sulatettu voi. Sekoita. Levitä keksi-voi seos sormin irtopohjavuoan pohjallle.

Laita liivateledet likoamaan kylmään veteen. Sekoita keskenään jugurtti, rahka, tuorejuusto, sokeri, vaniljasokeri, kuoriraaste ja sitruunamehu. Kannattaa tarkastaa seoksen happamuus, sillä sitruunoiden happamuus vaihtelee. Sokeria kannattaa lisätä maun mukaan. Vaahdota valkuaiset. Sulata liivatelehdet noin puoleen desiin kiehautettua vettä. Lisää tuorejuustoseokseen ohuena norona, hyvin sekoittaen. Yhdistä seos rauhallisesti sekoittaen valkuaisvaahdon kanssa. Kaada seos vuokaan, keksipohjan päälle.

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Kiehauta 1/2 dl lime-sitruuna mehua ja lisää liivatelehdet siihen. Yhdistä seos lopun mehun kanssa ja kaada täytteen päälle.

Anna kakun hyytyä jääkaapissa kolme tuntia. Koristele jaluamallasi tavalla ja tarjoile.

Soijavahakynttilät

2016-03-20



Minussa on jonkin verran käsillätekijän vikaa ja tykkään aina aika ajoin kokeilla uusia DIY-juttuja. Itsetehtyjä kynttilöitä olen miettinyt pitkän pitkän aikaa, mutta se on aina jäänyt. Sitten löysin kokeilemisen arvoisen ohjeen Kaikki paketissa blogista, jossa oli päätetty kokeilla soijakynttilöiden valmistamista. Postaukseen oli lueteltu sen verran paljon soijavahan hyviä ominaisuuksia, että pakkohan sitä oli kokeilla. Kävin hakemassa vahan Helsingistä Hobby Pointista ja ryhdyin kotona töihin.


Kaikki paketissa blogin ohjeet ovat niin hyvät, että minä en ala niitä teille erikseen kirjoittamaan. Siellä on ohjeet myös kynttiläkuppien hauskaan koristeluun. Minä kaivoin kaapista vanhoja tuikkukuppeja, pesin ne ja ryhdyin tekemään kynttilöitä. Minulla oli käytössä 500g soijavahaa, josta tuli kaksi isoa kynttilää. Tekeminen oli todella helppoa ja soijavaha ei ole edes kamalan kallista. Lisäksi polttaessa siitä lähtee miellyttävä, hyvin, hyvin, hyvin mieto tuoksu. Tykkään todella paljon, eivätkä nämä ole varmasti viimeiset kynttilät, joita tulen tekemään. Tulen varmasti hakemaan lisää soijavahaa ja valamaan lisää kynttilöitä, sillä minulla on vielä paljon tuikkukuppeja täytettävänä. Ovat ihan huippu juttu.



Pikkuneiti kolme kuukautta

2016-03-19


Meillä on nyt takana päin kolme kuukautis neuvola. Vaikea uskoa, että tuo pikku Nuppu on jo niin iso tyttö. Vauvahan hän vielä on, mutta kehitystä on tapahtunut ihan käsittämättömästä. Esimerkiksi enää pienen päätä ei tarvitse tukea, vaan hän kannattelee sitä hyvin tokapasti ja hallitsee sen liikkeet melkoisen taitavasti. Hän ei halua vaan maata selällään vaan kaipaa pystympiin asentoihin, joista voi katsella ympärilleen. Erilaiset helistimet ja lelut ovat selvästi ruvenneet kiinnostamaan. Ja sängyssä on hauska katsella mobilessa lenteleviä perhosia. Luonnettakin alkaa näkymään koko ajan enemmän ja näillä näkymin, meillä on hyvin omapäinen pikku tyttö. Hän kertoo kyllä, mikä huvittaa ja mikä ei. Jumppaaminen ei esimerkiksi huvita ollenkaan pidemmän päälle ja yleensä parin harjoituksen jälkeen tulee huuto. Maitopullo pitää olla nenän edessä heti ja vaippa pitää vaihtaa tasaisin välein, tai neiti ei ala. Nuppu tutkii kiinnostuneena omia sormiaan ja varpaitaan. Ja taitaa tuo tehdä jo hampaitakin, sillä kuolaa on ruvennut tulemaan ihan järjettömiä määriä.

Sen lisäksi me olemme siirtyneet isompaan vaatekokoon ja tutit ovat vaihtuneet nyt kertaalleen. Pieniä juttuja, mutta meille ensivanhemmille kuitenkin niin isoja. Ihan ensimmäisen tutin me piilotimme muistolaatikkoon talteen. Pituutta tällä Nupulla on nyt 61,5 senttiä ja painoa on kertynyt 7100 grammaa. Olemme nyt myös ruvenneet harjoittelemaan sitä yksin oloa. Tähän asti olemme seurustelleet ne hetket kun hän on ollut hereillä, mutta nyt on hyvä harjoitella sitä itsekseen oloa sitterissä tai leikkimatolla. Neuvolassa perus mittojen lisäksi puhuttiin siitä, että pian Nupun kanssa voidaan ruveta maistelemaan soseita. Kerroin myös, että meille on muotoutunut ihan oikea, selkeä päivärytmi, jonka mukaan menojen suunnittelu on muuttunut todella helpoksi. Neuvolassa isoin juttu olivat kuitenkin rokotteet. Ne taisivat olla kuitenkin minulle vielä kovempi pala, kuin Nupulle itselleen. Neulakammon lisäksi, minusta tuntui myös tavattoman pahalta kun lastani satutettin tarkoituksella. Hyväksi nuo rokotteet tietysti ovat, mutta silti. Siinä oli vain pakko keskittyä pitämään kiinni lapsesta ja unohtaa ne neulat. Olin kuitenkin ennakoinut tämän ja minulla oli heti pistosten jälkeen antaa maitopullo lohdutukseksi.

Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin nyt sitä on vihdoin ja viimein tajunnut, että tämä on se meidän oma vauva. Hän ei ole meillä hoidossa tai lainassa, vaan hän on meidän ikioma. Saan herätä vielä monet monituiset kerrat pienen tytön hymyyn.

Vauvan kiero kaula

2016-03-18

Kerron teille nyt sellaisesta asiasta, jonka kertomista olen miettinyt hyvin pitkään. Keksin monia syitä siihen, miksi minun pitäisi antaa asian olla ja olla kertomatta siitä täällä blogissa. Nyt kun asia on kuitenkin edennyt jälleen aavistuksen pidemmälle, niin ajattelin avautua asiasta. Sen lääketieteellinen nimi on torticollis ja suomeksi se tarkoittaa kierokaulaisuutta, eikä siitä ole juurikaan tietoa netissä, vaikka ilmeisesti kyseessä on melko yleinen vaiva. Minä kuulin tästä ensimmäistä kertaa synnytyssairaalassa, kun lääkäri tutki reilun vuorokauden ikäistä tytärtäni.

Siitä lähtien, kun tyttäremme oli kaksi viikkoa vanha, me olemme käyneet Lastenklinikalla noin kerran kuussa fysioterapiassa. Ollessaan kohdussa, vauva asettui jo hyvin varhaisessa vaiheessa pää alas päin ja hyvin alas. Tämä pantiin merkille jo raskausajan ultraäänitutkimuksissa, kun vauvan päätä joutui hakemalla hakemaan lantion uumenista. Sitä ei ajateltu silloin sen tarkemmin. Minä olin vain huojentunut siitä, että vauva oli pää alas päin, eikä perätilasynnytyksestä näin ollut pelkoa. Mutta todennäköisesti tästä johtuen, hän on jäänyt hieman hankalaan asentoon, minkä seurauksena hänen kaulansa on sitten kehittynyt virheelliseen asentoon. Vaiva näkyi niin, että tyttö veti päätään voimakkaasti vasemmalle yläviistoon, oli hän sitten missä tahansa. Joten kierokaula on varsin osuva nimi vaivalle. Itse olin niin lääke ja hormoonitokkurassa sairaalassa, että huomasin asian, vasta kun lääkäri siitä sanoi.
Fysioterapiaan meno jännitti hieman. Se vähä, minkä minä tiedän fysioterapiasta, liittyy lähinnä vanhuksiin ja aivohalvauksen hoitoihin, joten nyt liikuttiin aivan vieraalla maaperällä. Meidän fyssarimme on kuitenkin todella mukava ja asiansa osaava. Hän ottaa ihanasti myö meidät, hermostuneet vanhemmat, huomioon. Vastasyntyneen kanssa ei juurikaan harrasteta varinaista jumppaa, vaan fysioterapia on ennemminkin kantoasentoja, sekä yleistä olemista vauvan kanssa. Torticolliksen hoidossa avainasemassa ovat sen normaalin kehityksen tukeminen ja ohjaaminen. Yksi hoitokerta käsittää yleensä vauvan kehityksen seuraamista, sekä uusien kantoasentojen ja hoitomenetelmien opettelemista. Esimerkiksi, meidän on tarjottava vauvalle sitä silmän ruokaa ja katseltavaa, tältä huonommalta puolelta, jolloin pää kääntyy oikeaan asentoon.


Tämä tarkoittaa myös sitä, että me ikään kuin opetamme tytölle niitä normaaleja asioita, jotka hän toisessa tilanteessa oppisi omalla ajallaan. Viime kuussa kiinnitimme huomiota keskilinjan, käsien ja katsekontaktin treenaamiseen, kuten siihen ikäluokkaan kuuluukin. Näin hän ei myöskään pääse kehittymään toispuoleisesti, mikä on iso riski tällaisissa tapauksissa. Nyt tulevana kuukautena, me keskitymmä kääntymisen harjoitteluun. Ja sekös meidän neitiä harmittaa. Jumppaaminen on hänen mielestään ihan liian raskasta puuhaa vauvalle. Paljon mukavampaa olisi vain köllötellä ja katsella helistimiä. Tähän mennessä olemme saaneet tytön kaulan kiertoliikkeen kuntoon, mutta vielä oikealle ylös viemistä täytyy harjoitella, mikä tulee ikään, kuin ohimennen, kun vauva alkaa itse kääntymään.



Se mikä minusta on tässä surullista, patistaa vauvaa oppimaan niitä normaaleja juttuja, jota muut saavat treenata ikään kuin omalla ajallaan. Minä olisin halunnut antaa tyttäreni kasvaa ja kehittyä aivan omaan tahtiinsa. Nyt kuitenkin joudunkin hoputtamaan häntä näin. Mutta ei auta surkutella. Pääasia on kuitenkin ennen kaikkea, saada torticollis kuriin ja pään asento suoraksi. Vaiva on täysin korjattavissa ja aikanaan se katoaa niin hyvin, ettei eroa huomaa muihin lapsiin.

Liian pitkä päivä

2016-03-17


Tänään on ollut aivan liian pitkä päivä, lähinnä meidän tytöllä ja vähän tälle mammallekin. Me ollaan oltu koko päivä liikenteessä. Miullekin tämä oli ensimmäinen päivä synnytyksen jälkeen, kun olen oikeasti ollut liikenteessä koko päivän. Tähän asti olen käynyt kyllä pitkillä lenkeillä ja kylässä, mutta tämä oli ensimmäinen näin fyysinen päivä. Tyttökin joutui olemaan vaunuissa pidempään kuin kertaakaan aikaisemmin, vaikka ei kuitenkaan koko aikaa. Sen kyllä myös huomasi. Jossain vaiheessa hänellä meni täysin hermo makaamiseen ja siinä vaiheessa meillä alkoi olla jo kiire kotiin. Mutta jäi tästä päivästä käsiin muutakin kuin kipeät jalat ja kaksi umpi väsynyttä tyttöstä. Vauvalle löytyi parit uudet pöksyt isommassa koossa ja äidille puolikiloa soijavahaa. Kerron vielä omassa postauksessaan, mahdollisimman pian, sen perimmäisen syyn miksi me lähdimme tänään liikkeelle, mutta nyt toivotan teille vain hyvää yötä.


Hoitolaukkuna: Storksak Elizabeth

2016-03-15

Yksi vauvantarvike, mihin me päätimme mieheni kanssa panostaa, oli hyvä hoitolaukku. Meidän valintamme löytyi Kampin Bebesistä ja se on Storksakin Elizabeth.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Haaveilin aluksi tämän mallin konjakinruskeasta versiosta, mutta pitkän harkinnan jälkeen, päädyin ostamaan mustan. Ajattelin mustan olevan niin ajaton väri, että en tulisi kyllästymään siihen. Laukun olisi kuitenkin tarkoitus kestää useita vuosia käytössä.

En voisi olla tyytyväisempi hoitolaukku valintaani. Laukussa on monia hyviä puolia. Esimerkiksi meidän isikin kehtaa kulkea tämän kanssa julkisesti, kun se ei ole liian naisellinen. Malli on kaikin puolin ajaton ja tyylikäs, eikä se varsinaisesti huuda olevansa hoitolaukku. Lisäksi aito nahka kestää myös käytössä, kun siitä pitää hyvää huolta. Tässä kulkevat vielä useamman vauvan tavarat ja kun meidän lapsilukumme on täynnä, laukku voi jatkaa minun käytössäni.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Tässä kuvassa näkyy melko hyvin, mitä hoitolaukkuun tulee yleensä pakattua mukaan. Vaihtovaatteet vauvalle, vaipat, kosteuspyyhkeet, propolis voide ja gelly geeli, joku lelu, neuvolakortti, tuttipullo, maitoa, tutteja, harso, sekä minun lompakkoni, passi, kalenteri, kotiavaimet, joskus myös tabletti.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Laukun sisäpuolella on pieni, näppärä pussukka, johon mahtuu hyvin neuvolakortti, passi, puhelin, avaimet ja huulirasva tai huulipuna. Sieltä ne on helppo kaivaa esille, eivätkä ne pyöri laukun pohjalla piilossa.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Mukaan kuuluu myös oma pussi tuttipullolle ja laukussa on sille oma paikkansa, johon sen saa tukevasti kiinni.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Laukun seinämillä on monia erikokoisia taskuja, joista varmasti löytyy oma paikka isommille ja pienimmille tavaroille. 

Meillä kahta isointa taskua hyödynnetään yleensä mukaan tulevien vaippojen ja laukun oman hoitoalustan säilyttämiseen. Niiden takana olevaan isoon taskuun sujahtaa piiloon kalenteri ja joku pienikokoisempi kirja. Pienempiin taskuihin meillä laitetaan tutit, helistin ja rasvatuubit. Oikeassa reunassa on se tuttipullon oma paikka.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Hyvässä järjestyksessä loputkin tavarat mahtuvat laukkuun erinomaisesti.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Laukku oli toiseksi kallein hankinta vauvaa varten, mutta ei kyllä kaduta pätkääkään. Se kulkee näppärästi mukana ja sinne mahtuu kaikki mitä pitääkin.

Hyvä, hoitolaukku, nahkainen, musta, Storksak Elizabeth, ajaton, Bebes,

Mitä mieltä te olette? Kannattaako sijoittaa hyvään hoitolaukkuun, vai olisiko pitänyt tulla toimeen jollain halvemmalla?

xx
Jenni S.

Helppo hapanimelä

2016-03-14

Hapanimeläkastike on minun herkkuani, sitä tulee vain syötyä melkoisen harvoin ja tämä oli ensimmäinen kerta kun uskaltauduin kokeilemaan sitä itse. Aiemmin ajattelin, että kyseinen kastike on jotenkin vaikea tehdä, mutta väärä oli luulo. Oikeilla aineksilla se käytännössä katsoen valmistui itsestään. Kastike onnistui niin hyvin, että päätin jakaa sen teidän kanssanne. Muokkasin hieman löytämääni reseptiä, joten esimerkiksi chilit voi varmasti jättää huoletta pois jos suu ei kestä pieniäkään määriä.

HAPANIMELÄ KASTIKE (4:lle)

Marinoimattomia porsaan fileesuikaleita  400g
Iso sipuli     1 kpl
Valkosipulin kynsi     2 kpl
Porkkana         4 kpl
Voi        1 rkl
Ananasmurskaa       1 tlk
Suola       1tl
Mustapippuri     2tl
Chilijauhe      1 tl
Soija         1 rkl

Sweet chili & pineaple sauce    2 rkl
Omenamehua       2 dl
Ananas-mangomehua       2dl
Omenaviinietikkaa        1/2 dl

Basmatiriisiä

Valmistele porkkanat, sipuli ja valkosipuli. Kuori ja siivuta porkkana, pilko sipuli ja valkosipuli. Lisää voi kuumalle pannulle ja vihannekset perään kuulottumaan. Sipulin ollessa läpikuultava, lisää joukkoon liha ja paista ruskeaksi. Paiston ohella mausta liha ja kasvikset. Lisää ananasmurska, mehuineen päivineen. Lisää loput aineet ja anna hautua. Keitä riisi paketin ohjeiden mukaan.

Onko siellä muita hapanimeläkastikkeen ystäviä? Entä kuinka moni on kokeillut tehdä kyseistä kastiketta itse?

Lasten lauantain löytöjä

2016-03-13


Lindexillä vietettiin lasten lauantaita, mikä tarkoitti sitä, että kaikki lastentarvikkeet olivat tarjouksessa ota 3 maksa 2. Pitihän tätä tarjousta sitten hyödyntää ja lähteä shoppaamaan meidän neidille vähän uusia vaatteita. Typykkä kun kasvaa vauvojen tapaan hirmuista vauhtia ja uusille vaatteille on tarvetta. Ostin tällä kertaa vaatteita eri koossa ja nappasin mukaan sellaisia mitä tässä on tullut aivan erityisesti himoittua, kuten vaaleanvihreän muumi kollarin. Se on edelleen aivan yhtä herkullinen, kuin ensi kertaa nähdessäni.


Eikö ole maailman suloisin muumikuosi? Olen maininnut jo aiemmin, että sellaiset lasten perus printtivaatteet eivät minun silmääni lämmitä. Tällainen simppeli yksinkertainen kuvio on kuitenkin suloinen. Ostin puseron koossa 80, eli sen käyttöä odotellaan vielä hetki. Ehdimme siis etsiä vielä siihen sopivat pinkit legginssit. Mustat muumileggarit ovat taas kokoa 74, eli niidenkin käyttöä odotellaan vielä hetki.

Tuon kukkabodyn hankintaa olen miettinyt myös hetken ja nyt se tuli sitten hommattua. Se on koossa 68, eli se seuraava koko joka meillä kaivetaan esiin kun tyttö tuosta vielä vähän kasvaa.



Ostin myös toisen bodyn koossa 62/68, joten se ehti pesun kautta vauvan päälle, ennen kuin ehdin napata siitä kuvan. Joten tästä tuli samalla myös vauvan päivänasu postaus. Tykkään tuosta vanhan oloisesta kukkakuosista ihan sikana, Meillä on ollut samalla kuosilla myös mekko pienemmässä koossa, joten pitihän sitä hommata myös body.



Tässä muutama kuva meidän tytön tämän päivän tämän hetkisestä asusta. Se menee todennäköisesti vaihtoon sen ensimmäisen maitopulpahduksen jälkeen, sillä minun vauvani ei tarvitse olla likaisissa vaatteissa.

Mutta mitäs pidätte vaatesaldosta? Tuleeko teillä hyödynnettyä vaatekauppojen tarjouksia lastenvaatteiden osalta? Entä onko siellä samanlaisia printtikuvien vihaajia kuin minä?

Pienen neidin nestelista

2016-03-12


Meillä seurataan nykyisin ihan nestelistalla pienen neidin syömisiä. Syöminen on jäänyt nyt kokonaan korvikkeen varaan, kun imetys ei yksinkertaisesti lähtenyt sujumaan niin kuin toivottiin. Meillä vain taisi käydä melko perinteisesti tämän meidän korvikevauvamme kanssa ja maitoa alkoi mennä melkoisia määriä. Ja nyt puhun oikeasti isoista määristä. Päivän aikana saattoi mennä lähemmäs puolitoista litraa päivässä. Osasyynä tähän oli varmasti se, että tytön paino laski sairaalassa 11% ja hänen ruokintansa oli tehotarkkailussa sairaalasta palattua. Kun oli huoli siitä ettei lapsi saanut riittävästi ruokaa, me syydimme maitoa hänelle jopa liiaksi asti. Kun tämä tuli neuvolassa puheeksi, niin meitä neuvottiin vähentämään maidon määrää.

Aluksi pidin vähentämistä ihan mahdottomana ajatuksena. Koin kaiketi jonkinlaisen puolustusreaktion, koska en halua lapseni näkevän nälkää. Aloitimme aivan ensimmäiseksi pienentämään kerta-annoksia ja seuraamaan tarkemmin syöttövälejä. Pian lapsen normaali syöttörytmi tuli tutuksi ja saimme maidon määrän vähennettyä litraan. Neuvolassa kehotettiin jatkamaan vähentämistä ja niin teimme. Tässä vaiheessa otimme käyttöön minulle sairaalasta tutun nestelistan. Merkkaamme paperille kellon ajat, jolloin maitoa on annettu ja määrät. Tämän avulla on todella helppoa laskea vuorokauden maidonsaanti. Olemme näin saaneet pudotettua vuorokausiannoksen reilu kuuteensataan millilitraan ja määrät pysymään tasaisena.

Tämä on todella helppo tapa pysyä perillä siitä kuinka paljon ja usein vauva syö. Ystävämme kertoivat tehneensä näin myös oman lapsensa kanssa. Heillä syy oli niin mahdoton väsymys, jonka vuoksi he eivät aina muistaneet omia nimiään, saati sitä milloin vauva oli syönyt.

Onko siellä ruudun toisella puolella äitejä tai isiä, jotka ovat syystä tai toisesta seurailleet vauvojensa syömisiä? Jos on niin miksi teillä on seurattu?

Kaksi pientä sydäntä ja vaaleanpunainen ruusu

2016-03-09


Minun mieheni ei ole romantikko. Me olemme molemmat hyvin tietoisia siitä. Hän ei usko avioliittoon ja häät ovat hänestä turhaa rahan haaskuuta. Hänestä ystävänpäivä on amerikkailaista hömpötystä ja vuosipäivinä riittää suukko poskelle. Minä, paatuneena romantikkona, toivoisin edes hieman enemmän. Naistenpäivä ei ole mikään pariskuntien juhlapäivä, mutta siitä huolimatta huomautin miehelleni maanantaina, että hän voisi kotia tullessaan ostaa vaikka ruokakaupasta minulle kukkakimpun. Sanoin, että se olisi minusta mukavaa.

Tällä ketaa kultani kuitenkin kuitenkin yllätti minut. Kauppareissulla hän poikkesi kukkakaupassa ja Kultajousessa.


Mieheni ei tosiaankaan ole romantikko. Mutta juuri siitä syystä pienetkin huomionosoitukset tuntuvat isoilta.

Onko joku teistä yhdessä samalaisen epäromantikon kanssa? Entä miten naistenpäivä sujui siellä ruudun toisella puolella?

Hyvää naistenpäivää!

2016-03-08


Hyvää naistenpäivää ihanaiset!
Olette upeita.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright