Syyllisyyttä

helmikuuta 07, 2016

Tämän kertainen postaus on hieman syvällisempi, kuin mitä yleensä kirjoitan tänne. Tavallisesti ainakin yritän olla aavistuksen "pinnallinen" kirjoituksissani tietynlaisen yksityisyyden vuoksi. Samasta syystä en julkaise valokuvia miehestäni tai lapsestani. Mutta nyt tarvitsen jonkunlaisen kanavan käsitelläkseni tapahtunutta.

Tänä viikonloppuna vein vajaa kaksi kuisen vauvani hieman yli vuorokaudeksi hoitoon tulevalle kummitädille. Minä ja mieheni puolestamme lähdimme 22 tunnin risteilylle. Ihminen, jonka huostaan lapseni jätin, oli täysin osaava lastenhoitaja. Hänellä itselläänkin on noin vuoden ikäinen lapsi, joten pienen vauvan hoito on tuoreessa muistissa. Lisäksi kyseinen kummitäti otti lapsen enemmän kuin mielellään hoitoon ja oli jopa varautunut tähän reissuun vuokraamalla sisarusrattaat. Itseasiassa, alunalkaen hän oli varautunut ostamaan ne, ennen kuin löysi paikan, josta sellaiset sai vuokrattua. Luotamme mieheni kanssa kyseiseen henkilöön 110%. Laivalta minä laitoin muutaman viestin, pysyäkseni kartalla siitä, mitä pikkuiselle kuuluu. Kuulemani mukaan tyttö oli käyttäytynyt tismalleen samalla tavalla kuin kotonakin, ollut hyvällä tuullella, eikä kitissyt turhista. Eli minulla ei ollut reissussakaan mitään syytä huolestua. Tuossa joitain tunteja sitten, minä sainkin sitten syliini täydellisen tyytyväisen ja hyvin voivan vauvan, joka oli selvästi iloinen äidin nähdessään.

Perjantaina satuin mainitsemaan tästä järjestelystä eräälle ihmiselle ja hän teki selväksi, että olin hänen silmissään vastuuton, kun jätän noin nuoren lapsen hoitoon yön yli. Se kolahti. Ja todella syvälle, sekä kipeään. Voin kertoa, että sitä seurasi sen päiväinen itku ja paskaäiti-fiilikset ettei tosikaan. Kyseenalaistin aivan kaikki omat toimeni ja yhtäkkiä en ollutkaan edes omissa silmissäni tehnyt mitään oikein. Koko ilta, osa yöstä ja seuraavasta aamusta meni itkiessä ja hysterisoidessa. Mieheni taisi olla hieman kädetön, kun minä vain itkin ja hoin sitä, että olen huono äiti. Mikään ei saanut minua rauhtoittumaan. Nyt täytyy myös myöntää, että vauva sai osansa tästä itkusta ja taisi hieman stressaantuakin siitä, kun äiti oli hetken aikaa niin sekaisin. Toivon, että siinä kohtaan kaikki olisi mennyt toisin ja olisin osannut olla sen verran vahvempi, ettei tyttö olisi saanut osaansa minun peloistani ja fiiliksistä. Olin sinä iltana valmis perumaan syylisyydentunnossani kaiken sovitun ja aiheuttamassa samalla myös ystävälleni turhaa vaivaa. Seuraavana aamuna uskaltauduin sitten kertomaan parille äidiksi tulleelle ystävälleni tapahtuneesta ja minua ryhdyttiin lohduttamaan saman tien. Ensimmäinen kertoi jättäneen oman lapsensa kaksi viikkoisena hoitoon yön yli ja toinen sanoi tehneensä samaa kun hänen lapsensa oli viikon vanha. Täytyy sanoa, että minulla ei olisi tullut pieneen mieleenkään tuossa vaiheessa jättää vauvaani yhtään kenellekään. Lisäksi minua muistutettiin siitä, kuinka virkistävä tällainen reilun vuorokauden pikaloma tulisi olemaan meille. Ystäväni saivat minut rauhoiteltua ja tilanteen hallintaan niin, että ryhdyin valmistautumaan reissuun jopa ihan hyvillä mielin.

Syyllisyys jäi silti. Mietin vielä edelleenkin teinkö oikein lastani kohtaan, kun jätin hänet toisen hoiviin yön ylitse. Siitäkin huolimatta, että tyttö ei ilmeisesti edes huomannut olleensa kylässä. Nyt hän nukkuu tyytyväisenä iltatorkkuja isänsä kainalossa, aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Rakastan tuota pikku typykkää ihan yli kaiken, enkä todellakaan tekisi tieten tahtoen valintoja, jotka olisivat hänelle jollain tavalla pahaksi. Toivon totisesti ettei tämä olisi sellainen.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Unohdat syyttelyt. Vauva oli hyvässä, osaavassa hoidossa ja vanhemmilla on oikeus välillä myös viettää yhteisaikaa. Aina löytyy arvostelijoita. Annan ison maanantaihalauksen. Olet hyvä, huolehtiva äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista ja rohkaisevista sanoista. Kyllä tämä tästä hiljakseen kun saa itse käsiteltyä asian. Ja todennäköisesti nämä samat itkut olisivat tulleet vastaan myös myöhemmin kun tyttö olisi ollut vanhempi.

      Poista
  2. Voi apua kuinka ajattelematonta moittia tuolla tavalla! Kannattaa jättää moiset arvostelut aivan omaan arvoonsa. Olet varmasti aivan loistava äiti ja osaat ajatella lapsesi parasta. Siihen kuuluu myös se, että vanhemmat saavat välillä myös levätä ja virkistyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos lämpimistä sanoista. Työstän asiaa edelleen, mutta kyllä se tästä hiljalleen. Haluan uskoa, että olen paras mahdollinen äiti omalle tyttärelleni. Yritys on ainakin kova.

      Poista

Like us on Facebook