Slider

Viikonloppuna

2016-02-29



Meidän kotona vietettiin hyvin rauhallista viikonloppua. Molempina talvisen aurinkoisina päivinä, minä kävin lenkillä, vauva kantoliinassa ja sunnuntaina nautittiin aamiaista pitkällä kaavalla. Tuosta kantoliinasta on muutoin tullut niin rakas, että olen päättänyt tehdä siitä ihan oman postauksen niitä varten, jotka mahdollisesti miettivät sen hankintaa ja kaipaavat mahdollisesti vinkkejä siihen. On kätevää, kun kädet ovat vapaina esim valokuvausta varten. ;) Sitä paitsi, meidän tyttö pysyy rauhallisena paremmin liinassa kuin vaunuissa, vaikka vähän pysähdyttäisiinkin.


Mukit on itse tuunattuja. Tekstit on itse asiassa tehty samana päivänä kun me lähdimme synnyttämään. Mukit jäivät kuivumaan keittiön kaappiin viikoksi ja pääsivät vasta sitten uuniin, kun olimme kotiutuneet. Arvatkaa kumpi on kumman.

Voisin kuluvalla viikolla laittaa taas valokuvailuja näytille. Lisäksi ristiäisleipomuksista on vielä kakkupohjaresepti esittelemättä ja suunnitelmissa olisi myös hieman vilauttaa vauvanvaate helmiä omasta laatikostosta.

Prinsessakeksit

2016-02-26


Jatketaan niillä ristiäisherkuilla. Tällä kertaa vuorossa on hyvin helpot keksit. Nimen keksin pipareiden muodoista. Minulla on korkokengän ja kruunun muotoiset piparimuotit, jotka sopivät täydellisesti pienen tytön juhliin. Niinpä valinta oli helppo. Kuten suklaahippukeksien kanssa, tässäkin resepti melko reilu, joten sen voi puolittaa ihan surutta. Se miksi en ole puolittanut sitä teille valmiiksi, johtuu siitä, että halusin laittaa reseptit siinä koossa kun ne itse leivoin, sillä määrät riittivät hyvin 40 vieraan kestitsimiseen.

PRINSESSAKEKSIT (100 kpl)

Voita     250g
Sokeria     3 dl
Munia      2 kpl
Leivonta vehnäjauhoja    7 dl
Leivinjauhetta      2 tl
Kanelia     3 tl
Vaniljasokeria    4 tl

Koristelu:
Sokerimassa
Sokerikuorrute
Nonparellit

Paisto: 200 astetta / 7 min

Vatkaa voista ja sokerista vaahto, sekoita joukkoon munat. Seikoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne osissa taikinaan. Laita taikina tunniksi jähmettymään jääkaappiin. Kaulitse taikina ohueksi levyksi ja leikkaa haluamallasi muotilla. Aseta piparit pellille ja paista kahdessasadassa asteessa seitsemän minuuttia.

Kuvassa näkyvien pinkkien piparien koristelu on tehty kaulitsemalla sokerimassa ohueksi. Leikkasin muotilla oikean kokoisia palasia, jotka liimasin sokerikuorrutteella keksin pinnalle. Muu koristelu on tehty sokerikuorrutteella ja nonparelleilla. Itse käytin nuorempia veljiäni hyödyksi koristelussa ristiäisiä edeltävänä iltana ja kiristin heitä pannukakulla.

Suklaahippukeksit

2016-02-25

Tuli ihan vahingossa tällainen lyhyt blogitauko. Meikäläinen kävi poistattamassa tiistaina päivystyksessä yhden viisaudenhampaan, jossa oli hammaslääkärin mukaan hervoton reikä. Siltä se muuten tuntuikin. Samalla pääsin kokeilemaan millaista on saada lyhyellä varoitusajalla lastenhoitajaa. Onneksi äiti pelasti ja tuli tytön kanssa niin, että minä pääsin lähtemään.

Nyt kuitenkin asiaan. Meillä oli tosiaan viime viikonloppuna ristiäiset, jonne leivoin itse makeat herkut. Tästä syystä ajattelin jakaa reseptit teidän kanssanne. Tulossa olisi siis kolme leivonta-aiheista postausta. Tällä kertaa vuorossa on suklaahippukeksit. Määrä on melkoisen iso, eli pienempään tarpeeseen ohjeen voi puolittaa hyvillä mielin.

SUKLAAHIPPUKEKSIT (80 kpl)

Voita     300g
Ruokosokeria     3 dl
Munia      2
Leivonta vehnäjauhoja      8 dl
Vaniljasokeria      3 tl
Leivinjauhetta      2tl
Kermaa       2 rkl
Suklaahippuja    150 g

Paisto: 200 astetta/8 min

Vatkaa voista ja ruokosokerista vaahto, Sekoita joukkoon munat. Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja lisää osissa taikinaan. Lopuksi lisää kerma ja suklaanapit.

Taikina kannattaa laittaa jääkaappiin jähmettymään noin tunniksi.

Kauli taikina ohueksi levyksi jauhojen kanssa. Leikkaa muotilla haluamasi muotoisia pipareita ja siirrä ne pellille. Paista kahdeksan minuuttia kahdessasadassa asteessa.


Minä totesin, että piparit ovat kauniita näinkin, mutta jokainen voi käyttää koristelussa luovuutta.

Kana-pinaattipasta

2016-02-22


Moni onkin varmasti huomannut, että viime viikon lopulla täällä blogissa on ollut melko hiljaista. Tämä johtuu puhtaasti siitä, että meillä on valmistauduttu ja juhlittu ristiäisiä. Meidän typykkämme sai siis vihdoin ja viimein oman nimen. Nyt kotona ollaankin yritetty opettella kutsumaan häntä omalla nimellä kaikkien lempinimien sijaan. Ristiäisistä enemmän omassa postauksessaan, sillä nyt haluan jakaa kanssanne erään lempiruokani ohjeen. Pidän hirvittävästi pastaruuista, niiden tietynlaisen monipuolisuuden ja helppouden vuoksi. Tämä on helppo, nopea ohje ja lopputulos on varmasti hyvää.

KANA-PINAATTIPASTA (4:lle)

Broilerin marinoimattomia fileesuikaleita    450 g
Purjo       1 kpl
Pinaattia (pakasteena)    150 g
Voita 1 rkl
Ruokakermaa     4 dl
Suolaa   2 tl
Pippuria    1 tl
Valkosipulijauhetta  2 tl
Soijaa 1 rkl

Tagliatelle pastaa

Halkaise, pese ja pilko purjo. Kuulota purjo pannulla voin avulla, lisää kana. Paistamisen ohelle lisää kuivat mausteet ja pinaatti.  Kun kana on valmis ja pinaatti sulanut, lisää ruokakerma ja soija. Lisää keitetty tagliatelle pasta kastikkeen sekaan.

Alkuperäisessä reseptissä pastan kanssa suositellaan vuohenjuustoa. Itse olen kuitenkin todella harvan juuston ystävä, jonka vuoksi en ole kokeillut tätä vaihtoehtoa. Muutoin suosittelen kaikkia kokeilemaan tätä reseptiä lämpimästi.


Enoja moikkaamassa

2016-02-16


Meillä tuo kulunut viikonloppu hurahti melkoista vauhtia eteenpäin. Pääsimme vihdoin ja viimein piipahtamaan minun äitini luona niitä vauvan enoja moikkaamassa. Viime kertainen reissu kosahti perheessäni riehuneeseen vatsatautiin, jonka keskelle ei vastasyntynyttä voi viedä. Nyt kuitenkin pääsin kotona perheeni kanssa vierailemaan. Perheestä on tullut minulle tavattoman tärkeä näin aikuisiällä. Toki se on ollut sitä myös aiemmin, mutta kotoa pois muutettuani se on saanut aivan uuden merkityksen. Minusta on ihanaa, että tyttäreni saa varttua osana isoa, toisista välittävää perhettään ja haluan, että hänellä on hyvät välit isovanhempiinsa, enoihinsa ja niihin mahdollisiin tuleviin serkkuihinsa. Kotona on aina mukavaa vierailla ja on aina yhtä kotoisaa kun kyseinen talo ei tunnu olevan koskaan hiljaa, kun kaksi nuorinta veljeäni asuvat vielä kotona. Talossa tapahtuu aina jotain. Mieheni, joka on perheensä ainoa lapsi, tottuttelee vielä meidän suurperheeseemme ja siihen, että minun kotonani on lähes mahdotonta saada omaa rauhaa.

Myös vauva pääsi nopeasti totuttelemaan siihen, ettei mummilassa välttämättä ole sitä omaa rauhaa. Nuorimmat enot olivat nimittäin niin innoissaan vauvasta, etteivät olisi millään malttaneet jättää häntä rauhaan edes päiväunien ajaksi. He ihmettelivät, kuinka vauva voikin nukkua niin paljon. Sanoin siihen, että hetken päästä he toivoisivat, että tyttö nukkuu edes joskus.

Kun vauva nukkui mummin valvovan silmän, tai oikeammin korvan, alla, minulla oli aikaa piipahtaa ulkona valokuvaamassa. Isäpuoleni tosin ihmetteli miksi ihmeessä valokuvasin oksia ja käski laittaa pipon päähän ettei tulisi enempää vaurioita.








Äiti leipoi lauantaina sämpylöitä ja mustikkapiirakkaa, jotka ehtivät kyllä kadota ennen kuin muistin edes kamerani olemassa oloa, joten niistä ei tänne blogiin kuvia tule.
Oli ihanaa käydä kotona kylässä jo ihan senkin vuoksi, että sitä pääsi hetkeksi pois kaupungista, luonnon helmaan. Perheeni kun asuu erään kauniin luonnonsuojelualueen vieressä, jolloin metsäkin on siellä aivan eri tavalla koskematonta kuin täällä Helsingissä. Tässä on jo hyvä miettiä milloin sinne voisi mennä seuraavan kerran. Vauvan myötä sitä on saanut erittäin hyvän syyn vierailla kotona useammin, kun pitäähän tytön mummilaan päästä.

Vauvan pitsimekko

2016-02-11



Postimies kiikutti alkuviikosta meille kotiin Kastemekon alle-postauksesta tutun pitsimekon, sekä ruusupannan. Mekko on juuri niin ihana kuin muistinkin ja sopii loistavasti ristiäisiin. Saattaa olla, että se on ihan aavistuksen liian iso meidän tytölle. Mutta pienempi koko olisi jo auttamatta liian pieni.



Mitä pidätte?


1,5 kk neuvola & lääkäri, sekä jälkitarkastus

2016-02-10

Uskomatonta, että tuo Itikka on kohta kaksi kuukautta. Vastahan me kannettiin hänet kotiin Kätilöopistolta. Nyt tytöllä on liuta erilaisia lempinimiä; Itikka, Pötkylä, Nuppu, Nuppunen, Pikkuinen, Nakuvauva, Vauvapulla, Äh... Älkää kysykö mistä kaikki nimet juontavat juurensa ja todennäköisesti unohdin listasta puolet.

Tämä tarkoittaa tietysti myös sitä, että pitää vierailla neuvolassa. Typykkä oli syntyessään 52 senttiä ja painoi 4265 grammaa. Nyt tyttö painaa huikeat 6415 grammaa ja on 56 senttiä pitkä. Ei siis ihan mikään pieni puolitoista kuinen typykkä. Lääkäri olikin sitä mieltä, että maidon juontia pitäisi hieman vähentää, että painonnousu hieman tasoittuisi. Ymmärrän kyllä lääkärin pointin. Meidän neiti kun kiskaisee helposti litran maitoa päivässä, mikä on käsittääkseni todella hurja määrä tuon ikäiselle. Nyt siis yritän pidentää hiljakseen syöttövälejä, sekä vähentää asteittain myös maidon määrää. En kuitenkaan aio aloittaa lapseni nälkiinnyttämistä. Jos hän ei tule täyteen ensimmäisestä satsista, annan hänelle pienen lisäannoksen. Eilen päivä meni hyvin pienemmällä annoksella, mutta iltaa kohden tyttö kaipasi lisää, sillä hänellä on tapana tankata yötä vasten.

Terveydenhoitaja kehui sitä miten meidän tyttö katselee jo todella tarkasti ympärilleen ja hakee katsekontaktia. Neuvolakäynnin loppu puolella tyttö saikin sitten ensimmäisen rokotteensa. Minä olin jo henkisesti valmistautunut neuloihin, joten olin melkoisen puulla päähän lyöty kun terveydenhoitaja sanoikin, että rokote tulee suuhun. Mielessä välähti vaikka mitä kauhukuvia, mutta sitten minulle selvisikin, että rota-rokote onkin nykypäivänä nieltävää mallia. Minä siis pidin tyttöä sylissä ja hoitaja antoi hänelle rokotteen suoraan suuhun. Taisi maistua paremmalta kuin äidin antama aloevera, sillä tälle ei edes irvistetty ja huulet nuoltiin vielä päälle. Lääkäri tarkasti kaikki perusjutut (sydän- ja hengitysäänet, heijasteet yms.), kyseli miten fysioterapiassa on mennyt ja onko siitä minun mielestäni ollut lopultakaan apua. Samalla hän antoi ohjeet siitä maidon määrän vähentämisestä.

Nuo olivat eilen ja tänään oli minun jälkitarkastukseni. Täytyy sanoa, että eipä ole vähään aikaan ollut yhtä vahvasti sellainen olo, että kuin olisi liukuhihnalla ollut. Nopeasti kaikki peruskysymykset, sisätutkimus ja lääkereseptit. Koko käyntiin meni valehtelematta varmaan vartti, vaikka minulle tehtiinkin sisätutkimus. Olin itse varautunut puoleen tuntiin. Varsinaisesti lääkäri ei tehnyt mitään väärää ja kaikki asiat tuli käytyä, mutta jotenkin kaikki meni todella, todella nopeasti. Minä olen kuitenkin kunnossa ja palautunut hyvin synnytyksestä. Jotain pientä tulehduksen poikasta oli ilmeisesti havaittavissa ja siihen sain lääkityksen. Sen lisäksi sain reseptit minipillereihin ja muistutuksen siitä, ettei seuraavaan vuoteen kannata ainakaan yrittää seuraavaa. Vasta sitten riski, että lekkaushaava repeäisi uuden raskauden edetessä, olisi hävinnyt. Minulle määrättiin myös rautatabletteja, koska hemoklobiinini olivat edelleen todella alhaiset. Minua tieto ei varsinaisesti yllättänyt, koska olen jo nuoresta iästä lähtien taistellut matalia arvoja vartaan ja saanut syödä vähän väliä lisärautaa.

Seuraava neuvola tytöllä onkin sitten kolmen kuukauden iässä ja silloin on kuulemma tiedossa niitä piikkejä.

Syyllisyyttä

2016-02-07

Tämän kertainen postaus on hieman syvällisempi, kuin mitä yleensä kirjoitan tänne. Tavallisesti ainakin yritän olla aavistuksen "pinnallinen" kirjoituksissani tietynlaisen yksityisyyden vuoksi. Samasta syystä en julkaise valokuvia miehestäni tai lapsestani. Mutta nyt tarvitsen jonkunlaisen kanavan käsitelläkseni tapahtunutta.

Tänä viikonloppuna vein vajaa kaksi kuisen vauvani hieman yli vuorokaudeksi hoitoon tulevalle kummitädille. Minä ja mieheni puolestamme lähdimme 22 tunnin risteilylle. Ihminen, jonka huostaan lapseni jätin, oli täysin osaava lastenhoitaja. Hänellä itselläänkin on noin vuoden ikäinen lapsi, joten pienen vauvan hoito on tuoreessa muistissa. Lisäksi kyseinen kummitäti otti lapsen enemmän kuin mielellään hoitoon ja oli jopa varautunut tähän reissuun vuokraamalla sisarusrattaat. Itseasiassa, alunalkaen hän oli varautunut ostamaan ne, ennen kuin löysi paikan, josta sellaiset sai vuokrattua. Luotamme mieheni kanssa kyseiseen henkilöön 110%. Laivalta minä laitoin muutaman viestin, pysyäkseni kartalla siitä, mitä pikkuiselle kuuluu. Kuulemani mukaan tyttö oli käyttäytynyt tismalleen samalla tavalla kuin kotonakin, ollut hyvällä tuullella, eikä kitissyt turhista. Eli minulla ei ollut reissussakaan mitään syytä huolestua. Tuossa joitain tunteja sitten, minä sainkin sitten syliini täydellisen tyytyväisen ja hyvin voivan vauvan, joka oli selvästi iloinen äidin nähdessään.

Perjantaina satuin mainitsemaan tästä järjestelystä eräälle ihmiselle ja hän teki selväksi, että olin hänen silmissään vastuuton, kun jätän noin nuoren lapsen hoitoon yön yli. Se kolahti. Ja todella syvälle, sekä kipeään. Voin kertoa, että sitä seurasi sen päiväinen itku ja paskaäiti-fiilikset ettei tosikaan. Kyseenalaistin aivan kaikki omat toimeni ja yhtäkkiä en ollutkaan edes omissa silmissäni tehnyt mitään oikein. Koko ilta, osa yöstä ja seuraavasta aamusta meni itkiessä ja hysterisoidessa. Mieheni taisi olla hieman kädetön, kun minä vain itkin ja hoin sitä, että olen huono äiti. Mikään ei saanut minua rauhtoittumaan. Nyt täytyy myös myöntää, että vauva sai osansa tästä itkusta ja taisi hieman stressaantuakin siitä, kun äiti oli hetken aikaa niin sekaisin. Toivon, että siinä kohtaan kaikki olisi mennyt toisin ja olisin osannut olla sen verran vahvempi, ettei tyttö olisi saanut osaansa minun peloistani ja fiiliksistä. Olin sinä iltana valmis perumaan syylisyydentunnossani kaiken sovitun ja aiheuttamassa samalla myös ystävälleni turhaa vaivaa. Seuraavana aamuna uskaltauduin sitten kertomaan parille äidiksi tulleelle ystävälleni tapahtuneesta ja minua ryhdyttiin lohduttamaan saman tien. Ensimmäinen kertoi jättäneen oman lapsensa kaksi viikkoisena hoitoon yön yli ja toinen sanoi tehneensä samaa kun hänen lapsensa oli viikon vanha. Täytyy sanoa, että minulla ei olisi tullut pieneen mieleenkään tuossa vaiheessa jättää vauvaani yhtään kenellekään. Lisäksi minua muistutettiin siitä, kuinka virkistävä tällainen reilun vuorokauden pikaloma tulisi olemaan meille. Ystäväni saivat minut rauhoiteltua ja tilanteen hallintaan niin, että ryhdyin valmistautumaan reissuun jopa ihan hyvillä mielin.

Syyllisyys jäi silti. Mietin vielä edelleenkin teinkö oikein lastani kohtaan, kun jätin hänet toisen hoiviin yön ylitse. Siitäkin huolimatta, että tyttö ei ilmeisesti edes huomannut olleensa kylässä. Nyt hän nukkuu tyytyväisenä iltatorkkuja isänsä kainalossa, aivan kuin ei olisi poissa ollutkaan. Rakastan tuota pikku typykkää ihan yli kaiken, enkä todellakaan tekisi tieten tahtoen valintoja, jotka olisivat hänelle jollain tavalla pahaksi. Toivon totisesti ettei tämä olisi sellainen.

No niitä vauvanvaatteita

2016-02-04

Uhkailin Kastemekon alle-postauksessa, että minun pitänee tehdä postaus Lindexin vauvanvaate mallistosta. Olen tehnyt taas tuttuun tapaan kollaasin sellaisista vaatteista, jotka voisin haluta meidän vauvalle. Tyttö kasvaa kyllä niin hillitöntä vauhtia, että pian pitää ottaa käyttöön seuraavan koko ja se voi olla, että kokoelmaa pitää täydentää myös muutamalla uudella.

Olen suosinut ja suosin meidän tytön vaatteissa pääasiassa neutraaleja värejä, sekä malleja. Jo siitäkin syystä, että ne on helpompi kierrättää, jos seuraava lapsi onkin poika. Toki laatikoista löytyy myös pinkkiä, sekä mekkoja ja hamosia. Mutta melko neutraalilla mennään. Lisäksi en alun alkaenkaan valinnut stereotypisesti pelkästään vaaleanpunaisia vaatteita, vaan meillä on aktiivisessä käytössä limen- ja mintunvihreää, sinistä ja tumman violettia. Samalla linjalla aion mennä jatkossakin. Voimme sitten myöhemmin tytön kanssa väitellä siitä haluaako hän mennä tarhaan pinkissä tyllissä vai repaleisissa farkuissa.




1. Haalari 14,95€ 2. Collegepusero 14,95€ 3. Kuviolliset housut 11,95€ 
4. Muumi-pusero 14,95€ 5. 2-osainen setti 17,95€ 6. Raidallinen tunika 9,95€ 
7. Trikoohousut 7,95€ 8. Haalari 19,95€ 9. Body 9,95€

Vaalea, röyhelöhelmainen collegepusero on aivan syötävän suloinen. Sen verran suloinen, että se täytyy käydä kotiuttamassa tytölle. Se on kivan tyttömäinen ja pidän kovasti luonnonvalkoisesta väristä. Raitahousutu ovat yksinkertaisen suloiset. Niissä on myös pieni kengurutasku, joka on enemmänkin vain söpö kuin oikeasti käytännöllinen vauvalla.
Minä en hirveästi pidä lasten perus printtipaidoista, joissa on piirrettyjen hahmoja. Väittelen niistä My Little Pony-paidoista sitten kun tytöllä on omaa tahtoa ja mielipitetä, mutta toistaiseksi Hello Kityt ja ne ponit saavat jäädä kauppoihin. Mutta tuo vihreä Muumi paita on todella ihana. Haisulin ja Myyn kuvat ovat sen verran simppeleitä, että ne miellyttävät myös minun silmääni.
Siniraidallinen haalari sopisi hyvin haalarin alle lämmittämään kylminä päivinä tai sitten vain ihan kotona oleskeluun. Meidän vauva kun tykkäisi olla koko ajan alasti, mutta aina ei lämpötilat anna periksi, joten tuollainen söpö yksiosainen haalari voisi olla seuraavaksi paras vaihtoehto.

*Tuotekuvat on lainattuja.

Kastemekon alle

2016-02-02


Meillä ristiäiset lähestyvät uhkaavasti ja minulla ainakin on pää aivan pyörällä. Sitä ei aikaisemmin edes tajunnut mitä kaikkea pitää suunnitella ja pohtia valmiiksi. Yksi hyvä esimerkki on se, että pari päivää sitten tajusin ettei sellainen aivan perus, pieni täytekakku taida riittääkään yli kolmellekymmenelle ihmiselle. Kun taas juttelin äitipuoleni kanssa tänään puhelimessa ja hän kyseli suunnitelmistani, ainoa vastaus, jonka osasin antaa oli hyvin tyhjentävä; "Ööh." Kun minulle sitten esitettiin täsmentäviä kysymyksiä, osasin antaa jo hieman parempia vastauksia. Pari juttua on kuitenkin ollut selvillä alusta asti. Yksi niistä on kastemekko. Käytämme minun mummovainaani itse virkkaamaa mekkoa, jossa on kastettu minut ja neljä seitsemästä veljestäni. Vanha mekko tosin kaipaa alleen uuden alusmekon ja ympärilleen uuden vaaleanpunaisen nauhan. Tänään olenkin siis neuvotellut ompelijaystäväni kanssa, josko hän auttaisi meitä ompelemalla pukuun yksinkertaisen alusmekon. Toinen juttu tytön pukeutumiseen liittyen on juhlamekon etsintä. Pieni ei tietenkään ole koko juhlaa kastemekossa ja minä ainakin haluaisin, että hänellä olisi kahvitilaisuudessa päällä joku kaunis mekko.

Bongasin jo joulukuussa Lindexiltä todella kauniin pitsimekon, mutta en raaskinut sitä ostaa kun en tiennyt missä kokoluokassa menisimme ristiäisten aikaan. Mekossa pienin koko oli 62, joten jos tyttömme olisi kovin pieni syntyessään, vaate saattaisi olla aivan kohtuuttoman iso. Sitten ajattelin ettei mekkoa varmasti ole enää Lindexin mallistoissa. Mutta kas kummaa, kun tänään tytölle vaatetta lähdin silmäilemään, siellähän se verkkokaupassa komeili. Ei tarvinnut miettiä kahta kertaa klikkaanko sen ostoskoriin.
Kuva on lainattu täältä.

Eikö ole kaunis? Mekko saa vaaleanpunaisena, mutta minun valintani oli ehdottomasti valkoinen. Tämän seuraksi valitsin samaisesta kaupasta vielä vaaleanpunaisen pääpannan. Asukokonaisuus koekäytetään ystäväni lapsen yksivuotis syntymäpäivillä, jotta mekko ei jäisi aivan kertakäyttöiseksi.
Kuva on lainattu täältä.

Lindexille oli muutenkin tullut joulun jälkeen aivan ihania vauvanvaatteita, joten saattaa olla, että tänne blogin puolelle ilmestyy vielä vauvanvaatepostausta omista suosikeistani.

Meidän perheen hoitopöytäratkaisu

2016-02-01


Vauvalle-postauksessa mainitsin ohimennen, että meille ei tulekaan ihan tavallista hoitopöytää. Tämä johtuu ihan puhtaasti tilanpuutteesta. Olemme sovittaneet vauvan huonekalut kaksiomme makuuhuoneeseen, joten tilaa ei tosiaankaan ole ihan järjettömästi. Hyvin me vielä mahdumme, mutta jossain vaiheessa täytynee ruveta etsimään uutta asuntoa. Mutta se ei ole tämän postauksen aihe, vaan se miten me ratkaisimme tämän hoitopöytätilanteen.

Koska meidän oli joka tapauksessa hankittava vauvalle jokin vaatesäilytysratkaisu, joten päätin yhdistää nämä kaksi asiaa. Tämä tarkoitti tietenkin sitä, että meidän olisi löydettävä lipasto, joka olisi sopivan korkuinen ja jonka kansi olisi riittävän leveä. Etsinnän ja mietinnän jälkeen minä valitsin meille Ikeasta Hemnes-lipaston. Se on riittävän tilava vauvan vaatteille, ja sopii myös hoitopöydän tarpeisiin. Ihan kaikille en tätä suosittele, sillä lipasto on melko korkea. Me olemme mieheni kanssa keskivertoa pidempiä, jonka vuoksi tämä kyseinen lipasto toimii meillä.


Laatikoiden sisäpuolelle järjestystä ylläpitämään Ikeasta löytyi Skubb-laatikot, joista muutama on päätynyt myös lipaston päälle. Me ostimme kaksi mustaa laatikkosarjaa ja yhden valkoisen. Näillä sai kaksi ylintä laatikkoa järjestykseen ja vielä vaipoille ja harsoille omat paikkansa.
Tämä systeemi on toiminut meillä erinomaisesti, eikä ole valittamista. Mutta kuten sanoin, ihan kaikkein lyhimmille tämä ei ole se paras lipasto vaihtoehto.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright