Slider

Se vauva-arjen varjopuoli

2016-01-30

Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Meillä on tässä takana pari hyvin rankkaa päivää. Meidän vauva on nimittäin ollut tässä hyvin sylin kipeä. Tämä on käytännössäkatsoen tarkoittanut sitä ettei häntä voinut laskea alas hetkeksikään, vaan minä olen joutunut häntä kantamaan käytännössä katsoen koko ajan. Siitä on myös ollut suora seuraus siihen ettei tämä meidän pieni ole myöskään nukkunut kovin hyvin, ei päivällä, eikä yöllä. Välillä saattoi lyhyet unet ottaa rinnan päällä, mutta kun hänet vei sänkyyn niin kymmenen minuutin päästä alkoi kitinä. Ensimmäinen päivä meni vielä, mutta huonosti nukutun yön jälkeen toinen päivä alkoi tuntua melko rankalta. Varsinkin kun minä en sitten osannut nukkua niitä lyhyitä pätkiä, jotka vauva nukkui. Oli siis melkoinen helpotus, kun viime yö menikin itten lähes normaalisti. Vauva nukkui tutuissa neljän tunnin pätkissä ja nukahti heti syömisen jälkeen.

Nyt kun tämä päivä on mennyt sillä melko normaalilla rytmillä, olen jälleen todella kiitollinen, että meillä on yleensä niin hyväntuulinen vauva, joka nukkuu ihan mielellään omassa sängyssä pitkiäkin pätkiä. Samoin vauvan iloinen hymy tuntuu entistä paremmalta, kun on pari päivää kuunnellut sitä kätinää ja ähinää. Eikä minua nyt varsinaisesti tuo kantaminen haittaakkaan, eikä se, että pieni nukkuu rinnan päällä. Ainakin tiedän, että hän tarvitsee minua myös silloin kun kaikki on muuten hyvin. Rankkaa siitä tekee vain se väsymys, mutta siitäkin selvitään. Eikä minulla ole ainakaan vielä tullut sellaista oloa, että en selviäisi tästä kaikesta tai haluaisin lyödä hanskat tiskiin. Toistaiseksi minä ainakin vielä hulluna nautin tästä kaikesta.

Tänään meitä kävivät moikkaamassa vauvan kaksi vanhinta enoa ja huomenna mennään mummilaan moikkaamaan paria nuorempaa, jotka näkevät tytön ensimmäistä kertaa. Minun miehelläni ei ole sisaruksia, eikä minulla ole siskoja, mutta näitä puutteita tasapainottamassa onkin sitten kokonaiset seitsemän enoa. Toivon mukaan viimeiset kolme tulevat sitten ristiäisiin vauvaa moikkaamaan. Ja ei, meidän perhe ei kuulu tähän tiettyyn uskonlahkoon, joka on tunnettu suurista lapsimääristä, vaan olen kasvanut uusioperheessä, jossa vanhemmat ovat hankkineet lapsia vielä uusien kumppaniensa kanssa. Hassua kyllä, kaikki ovat olleet poikia, vaikka yritinkin nuorimpien kohdalla kovasti tilailla pikkusiskoa.

Peuratyynyt olohuoneen sohvalle

2016-01-26

Jotkut saattavat ehkä muistaa meidän makuuhuoneesta sinisen sävyiset peuratyynyt, jotka ovat vilahdelleet muunmuassa Makuuhuone ja sen muutoksia, sekä Makuuhuoneen lamppujen tarina-postauksissa. Olen löytänyt ne aikanaan H&M Homesta ja ne ovat edelleen yksiä suosikeistani. Nyt ne saivat tosin pienessä somistusvimmassa ja vaihtelun kaipuussa siirtyä sieltä sängyn päältä olohuoneen sohvalle. Jonne ne itseasiassa sopivat aika kivasti. Tuo sohvan harmaa ja tyynyjen sininen sävy sopivat yhteen tosi hyvin.



Pari uutta, kokonaisuuteen sopivaa tyynyä olisi hakusessa ja ne uudet verhot.

Kutsukorttisavotta

2016-01-24

Ristiäiset tulee ja lähestyy kovaa vauhtia. Sen verran kovaa itseasiassa, että tajusin meidän kutsujen olevan ehkä himpun verran myöhässä. Lähestulkoon kaikki vieraat tietävät kyllä jo entuudestaan ristiäisten päivämäärän, mutta haluan ehdottomasti lähettää vielä aivan oikeat kutsut. Konkreettisessa, postissa lähetetyssä kutsussa on kuitenkin aivan omanlaisensa fiilis ja tunnelma. Lisäksi ristiäiset kuuluvat minun silmissäni sellaisiin juhliin, joihin ihmisiä ei vain kuulu kutsua facebookissa tai tekstiviestillä.

Meikäläinen päätyi tekemään kutsut ihan itse. Pidin homman sen verran yksinkertaisena ja simppelinä, että homma onnistuu keneltä tahansa (jos vaikka mies joutuisi auttamaan). Lisäksi homman piti hoitua vähän niin kuin liukuhihnalla, koska kutsuja tuli melko monta ja minulla on edelleen pieni vauva, joka kaipaa tällä hetkellä paljon huomiota nimenomaan minulta. Isin syli ei kelpaa lainkaan niin usein kuin minun.
Ja täytyy sanoa, että jälleen kerran yksinkertainen on kaunista ja vähempi on enemmän. Kutsuista tuli todella simppelit ja kauniit, vähällä vaivalla.

Kaikki tarvikkeet kutsuihin löytyivät Sinellistä. Luonnonvalkoiset korttipohjat ovat kokoa 15x15 cm. Sana Kutsu on tuttu ja turvallinen ääriviivatarra, joka säästää aikaa ja kättä ja on varmasti siistin näköinen. Alanurkan leiman leimasinmuste on Versafinea sävyssä Vintage Sepia ja leima on taas ihan perus kumileimaisin. En löytänyt nettisivuilta juuri tuota kyseistä leimasinta, enkä tiedä miten nuo leimasinmallit vaihtelevat myymälöittäin, joten en osaa sanoa varmasti löytyykö liikkestä samanlaista.
Nuo leimat ovat minulle melkoisen uusi juttu, mutta voipi olla, että perehdyn jatkossa paremmin niiden käyttöön. Tässä kutsujen teossa se tuntui todella kätevältä, kun piti saada joka korttiin kaunis, identtinen koriste. Sabloonan tekemisessä on aina oma työnsä ja piirtämällä on vaikea saada aikaan täysin identtistä. Olisin tietysti voinut käyttää piirtopöytääni, mutta korttikartonki saattaa olla liian paksua.


Kutsun sisälle kirjoitin koneella ja printtasin sen varsinaisen tekstiosan, jota en täällä blogissa näytä, ihan vain suojellakseni perheeni yksityisyyttä. :)
Mutta mitä tykkäätte meidän kutsuistamme? Eivät olleet vaikeita tehdä ja näissä se liukuhihna periaate onnistui hyvin, vaikka niihin menikin se oma aikansa.


Äiti saa tietää aina viimeisenä

2016-01-22


Se on uskomatonta millaista vauhtia tuo tyttö kehittyy. Tämä mamma ei ainakaan meinaa pysyä perässä mukana. Siitä ei ole kauaa, kun nukuttiin muutoin koko päivä ja herättiin vain kolmen tunnin välein syömään ja vaihtamaan vaippa. Nyt niitä selkeitä hereillä olo jaksoja on enemmän ja ne muuttuvat hiljalleen koko ajan pidemmiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että juuri kun tämä äiti ehtii sisäistämään jonkun tietyn rytmin, neiti on ehtinyt jo kehitellä uuden. Mikä tarkoittaa käytännössä katsoen sitä, että olen koko ajan viemässä häntä väärään aikaan nukkumaan ja sitten ihmettelen kun häntä ei nukuta. Seuraavassa hetkessä, kun ajattelen, että nyt valvotaan, hän nukahtaa syliin. Esimerkiksi, vielä viime viikolla me valvoimme nimenomaan iltapäivällä, nyt iltapäivällä nukutaan niin sikeästi, että fysioterapeutilla käynnistä ei menannut tulla mitään. Fyssari nauroikin, että tyttö taisi olla hänen unisin potilaansa ikinä.

Tänään onkin sitten valvottu lähes koko päivä, muutamia pieniä tehotorkkuja lukuunottamatta ja nyt tuo yöunillekin meno on yhtä tappelua, vaikka luulisi tytön olevan jo ihan kuoleman väsynyt. Täytyy sanoa, että tämän päivän hereillä olo onkin saanut minut ja isin melko ymmälleen. Alkuillasta olin huolissani siitä miten yöunet menevät, kun loogiselta vaikutti se, että tyttö nukahtaisi illalla lyhyille päikkäreille.
Tämän perusteella en uskalla edes olettaa miten huominen menee. Ehkä tyttö nukkuu vastavuoroisesti koko päivän tai kehittelee kokonaan uuden päivärytmin äidin arvuuteltavaksi. No, ainakaan meillä ei kangistuta turhan tiukasti rutiineihin heti alkuunsa.

Toipilasaika alkaa olla lopuillaan

2016-01-17

Niin se aika vain kuluu. Pian minä en ole enää toipilas ja saan alkaa oikeasti elämään normaalisti. Tällä minä tarkoitan lähinnä sitä, että saan pian nostella muutakin kuin vain vauvaa, mikä puolestaan helpottaa hieman täällä kotona elämistä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että tuo meidän typykkä on pian jo kuukauden. Hui. Vastahan me kotiuduttiin sairaalasta...


Tämän kunniaksi, uskaltauduin viimein lähtemään ihan kunnolla lenkille. Olenhan minä uskaltautunut kauppaan, lääkäriin ja sellaisille pikku kävelyille vaunujen kanssa, mutta en mitään sen isompaa. Tänään sen sijaan pakkasin typykän vaunuihin, heitin itselleni kunnolla vaatetta päälle ja lähdin ulkoilemaan. Suuntasin tuttuihin kävelymaisemiin kameran kanssa, tarkoituksena ottaa pari kuvaa, kun ulkona oli niin upea ilma.

Ihan vain pariksi kuvaksi se sitten jäikin. Meidän neiti kun pisti hirvittävän metelin pystyyn, kun pysähdyin kuvaamaan. Huuto tosin loppui kuin seinään, kun pääsimme jatkamaan matkaa... Paremmin sitten ensi kerralla. Tarkoitus olisi nimittäin nyt viimein opetella tytön kanssa sellainen hyvä ulkoilurytmi. Ihan paukkupakkasille ei noin pienen kanssa voi oikein ulkoilla, mutta sään salliessa kuitenkin. Vauvallekin tekee hyvää saada raitista ilmaa ja minullakin on mahdollisuus pudottaa noita raskauskiloja. Tärkeintä kuitenkin on, että tyttö oppii arvostamaan kasvaessaan ulkoilua ja raitista ilmaa.


Hyvää tulevaa viikkoa kaikille teille lukijoille!

Tukka tuumailuja

2016-01-13

Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Taas tulee yksi Pinterest postaus, mutta ei mahda mitään. Koettakaa kestää. Tällä kertaa tosin haen inspiraatiota johonkin aivan muuhun kuin sisustukseen, nimittäin omaan päähäni. Raskauden aikana tukkani on saanut olla melko rauhassa, lukuunottamatta yhtä kertaa, kun päädyin kynimään sen keittiösaksilla. Minulla on melkoisen villinä rehottava luonnonkihara tukka, jonka vuoksi olen aika ajoin uskaltautunut itse sitä leikkelemään. Luonnonkihara kun antaa melkoisen paljon anteeksi epätasaisuuksia... Harvoin turvaudun tähän ratkaisuun, mutta raskauden alkumetreillä, hiukseni käytännössä katsoen kuolivat päähän. Kun erään kerran harja sitten jäi niihin kiinni, turhauduin ja kaivoin sakset esiin. Tästä on jo useampi kuukausi ja sen jälkeen hiukseni ovatkin saaneet kasvaa melkoisen vapaasti.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Nyt raskauden jälkeen pääni kuitenkin kaipaisi pientä piristystä, ammattilaisen tekemää leikkausta ja uutta väriä. Meillä on ristiäisetkin tulossa ihan lähitulevaisuudessa, joten olisi kiva saada tehtyä tälle juurikasvullekin jotain ennen niitä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Yleensä värjään ja värjäytän hiukseni jollain kylmän punaisen sävyllä. Näin on ollut itseasiassa siitä asti, kun värjäsin tukkani ensimmäistä kertaa kahdentoista vanhana. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä, että kaipaisin vaihtelua. Lisäksi, punainen väri haalistuu todella nopeasti rumaksi, jolloin sitä saisi olla koko ajan värjäämässä. Nyt lapsen kanssa sellainen ei välttämättä onnistu ihan samalla tavalla. Siksi olen alkanut miettimään tummanruskeaa sävyä, joka olisi melkoisen lähellä omaa, luonnollista väriäni. Tällöin juurikasvu ei välttämättä näyttäisi niin pahalta ja käsittääkseni ruskea väri haalistuukin hieman kauniimmin.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Värin lisäksi, haluaisin leikkauttaa tukkani myös hieman lyhyemmäksi. Olen vasta aivan viimeaikoina oppinut arvostamaan omaa kiharaa tukkaani. Varsinkin nyt, kun se on alkanut voimaan hyvin, eikä ole enää niin kuiva kuin tähän asti. Lyhyempänä se tuppaa kihartumaan entistä villimmin, mikä helpottaa usein minun tukan laittoani. Sen kun annan sen kuivua vapaasti suihkun jälkeen ja vóla! Mallin pitäisi kuitenkin sopia niin kiharoihin, kuin suoriinkin hiuksiin, jos innostun ja jaksan niitä suoristella.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Tässä tätä nyt oli. Välillä jotain muutakin kuin vauva ja sisustus juttuja.

Lumimyrskyä ja kukkaloistoa

2016-01-12


Ulkona pyryttää kuin viimeistä päivää, eikä itsellä ainakaan ole tänään ollut hirveitä haluja pistää nokkaa ovesta ulos. Jo ihan senkin vuoksi, että tuo leikkaushaava tuntuu reagoivan vaatteidenkin lävitse voimakkaasti kylmään. Niinpä meillä on nautittu tänään sisätilojen tuomasta lämmöstä.

Vaikka ulkona pyryttääkin ja näyttäisi vahvasti siltä, että se kauan kaivattu talvi on viimein tullut myös tänne etelään, minä nautin kotona kukasistani. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että minulla on tapana napata ruokakaupasta mukaani kukkakimppu pöydälle koristukseksi. Ilokseni huomasin, että näin joulun jälkeen kauppaan ovat ilmestyneet tulppaanit. Minä yhdistän tulppaanit vahvasti kevääseen, joten tällainen näky piristi melkoisesti. (En ole talvi ihminen. Rakastan loppu kevättä ja kesää.) Nyt voinkin sitten joulun jälkeen ryhtyä odottelemaan kesää.

Syy siihen, miksi suosin näitä kaupan kukkakimppuja, on se, että olen aivan toivoton viherpeukalo. Onnistun jostain syystä tappamaan kaikki kasvit, jotka päätyvät meille. Tahallani en sitä tee. Yritän oikeasti hoitaa kaikkia kukkasiani, mutta jokin tuppaa menemään aina pieleen. Mieheni vitsaileekin aina kun kiikutan kaupasta uuden orkkidean tai bonsain, että olen valinnut itselleni uuden uhrin. Sen lisäksi, että minäkin koidun kukkaparoille kohtaloksi, kissat auttavat minua auliisti näissä kasvimurhissa nakertamalla lehtiä ja kukkasia. Tällä hetkellä kirjahyllyssä nököttääkin lehdetön bonsai, joka urheati sinnittelee edelleen. Eilen kiikutin kaupasta mukanani alennuksessa olleen mini-orkkidean, katsotaan kuinka kauan se jaksaa sinnitellä minun käsissäni.

Hukassa vauvakuplassa

2016-01-11

Tässä on taas hujahtanut monta päivää ihan ilman, että sitä on oikeastaan ehtinyt huomaamaan. Jotenkin sitä on onnistunut hukkumaan ihan totaallisesti sellaiseen vauvakuplaan. Ei ole tullut ihan hirveästi kirjoiteltua blogiin, vaikka kännykällä on tullut muiden postauksia selattua samalla, kun tyttö nukkuu kainalossa. Osasyynä tähän hiljaisuuteen on se, että mieheni palasi viime viikolla isyyslomaltaan töihin ja olen nyt toista viikkoa tyllerön kanssa päivät ihan kahdestaan kotona. Uskaltaisin veikata, että teitä siellä ruutujen toisella puolella kiinnostaa kuulla, miten meillä arki on lähtenyt käyntiin. Siksi ajattelinkin kertoa teille siitä tässä postauksessa.

Sitä myötä, kun joulukoristeet saivat siirtyä taas vuodeksi laatikkoon ja kellariin, meillä koitti aivan uudellainen arki. Joistain jutuista on tullut väännettyä miehen kanssa kättä, mutta sanoisin, että kumpikin meistä on sopeutunut tilanteeseen todella hyvin. Itseasiassa, kuunneltuamme tässä viimeaikoina paljon valitusta siitä, kun lapsen kanssa on niin vaikeaa ja hankalaa, olemme ihmetelleet milloin se vaikea osuus tulee? Kyllä meidänkin vauva huutaa. Tämä itseasiassa huutaa niin, että sen kuulee koko pitäjä. Emmekä me osaa aina sanoa mitä hän on vailla, vai onko mitään. Tyttö sai myös minulta nuhan, jonka vuoksi hän oli viime viikolla ehkä hieman itkuisempi ja levottomampi. Öisin meillä herätään kolmen tunnin välein syömään. Mutta ainakaan minä en koe tätä ongelmaksi. Sellaista se on vauvan kanssa ja meillä on ollut monta kuukautta tiedossa, että elämä tulee vauvan myötä muuttumaan. Eikä tämä tule ainkaan helpottamaan kun tyttö kasvaa. Meikä mamma ainakin nauttii joka hetkestä.

Tässä on päässyt myös tutustumaan hieman tähän uuteen tulokkaaseen. Meidän neiti ei turhista kätise. Hänen kätinälleen löytyy aina jokin selvä syy, vaikka sitä joutuisi hetken miettimään. Hänellä on myös hyvin lyhyt pinna. Yleensä olemme mieheni kanssa auttamatta myöhässä, sillä kun kätinä alkaa niin tuttipullon pitäisi olla jo suussa, jos haluaa välttyä siltä maailmanlopun huudolta. Kun kaikki on hyvin, tyttö hymyilee jo koko suun leveydeltä. Hän on myös varsinainen vesipeto ja kylpeminen on parasta ikinä. Meillä kylvetään siitä syystä melko usein.
Päivät menevät omalla painollaan ja toistaiseksi hän on itse saanut määrittää oman rytminsä, sillä varsinaista päivärymiä hänen kanssaan on vielä mahdotonta muodostaa. Tyttö kun nukkuu suurimman osan päivästä ja on hereillä maksimissa kahden tunnin pätkiä silloin tällöin. Tällä viikolla aloitettiin D-vitamiinin antaminen, mikä on tavallista näiden pienten kanssa. Minä ryhdyin myös antamaan pieniä annoksia aloe veraa, sillä syöminen on ikävä kyllä mennyt aika korvike painotteiseksi. Imettäminen onkin meidän ainut ongelmamme ja juuri nyt näyttäisi siltä ettei se tule normaalisoitumaan missään vaiheessa. Se harmittaa, mutta en voi jäädä vatvomaan ja märehtimään sitä. Onneksi on korvikkeet ja aloe vera.

Tälläista täällä. Voin sanoa, että hyvin menee ja varmasti menee jatkossakin.

Olohuone unelmia

2016-01-06

Tässähän kävi nyt niin, että kun tuon uuden sohvan myötä meikäläistä pääsi puraisemaan jälleen sisustuskärpänen. Viime kuukausina ajatukset pyörivät niin vahvasti synnytyksessä ja vauvassa, että sisustusinto ja suunnitelmat jäivät hieman taka-alalle. Nyt sormet kuitenkin syyhyävät päästä sisustamaan. Varsinkin, kun sisustusmakuni on muuttunut melkoisesti kuluneena vuonna, kuten olen teille kertonut. Ennen olen ihastellut sellaisia jenkkien tapaan runsasta ja värikästä tyyliä. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä, että mieltymykseni ovat kääntyneet lopullisesti hieman pelkistyneempään ja mustavalkoisempaan suuntaan. Olen myös kehittänyt mielenkiinnon tiettyjä luonnonmateriaaleja kohtaan ja todennut ettei design ole yksioikoisesti vain rumia huonekaluja.

Nyt päädyin kaivamaan Pinterestin syvyyksistä joitain inspiraatiokuvia olohuonetta varten, selkeyttämään vähän omia näkemyksiä ja näyttääkseni teille aavistuksen siitä, millaisesta tyylistä haaveilen.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Yksi, minun mielestäni, olohuoneen perusjuttuja sen mukavan sohvan lisäksi ovat pehmeät sisustustyynyt ja lämpimät torkkupeitot. Meillä koristetyynyt saavat olla harvoin ihan vain koristetyynyjä, vaan yleensä niitä on pinoina päiden alla ja meikäläinen asuu torkkupeiton alla tähän aikaan vuodesta. Sen lisäksi tyynynpäälliset ja torkkupeitot ovat niitä, joita vaihtamalla on helppo muuttaa huoneen ilmettä.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Yksi juttu, joka on tällä hetkellä hakusessa meidän olohuoneeseen, on kaunis, vanha senkki tai lipasto toimittamaan tv-tason virkaa. Tämä on sellainen, jota metsästän nettikirppiksiltä tai tavallisilta, koska kaipaan oikeasti jotain aikaa nähnyttä ja ajan patinoimaa.
Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Näissä inspiraatiokuvissa näkyy edelleen tietynlaista ylellisyyttä, jota minä kaipaan kotiini. Mutta voin kertoa, että värimaailmat ovat huomattavasti pelkistetympiä kuin mihin olen aikaisemmin mieltynyt. Sateenkaaren väreissä säihkyvät inspiraatiokuvat ovat saaneet siirtyä, kun olen alkanut haaveilla yksinkertaisemmista väripaleteista. Mustaa, valkoista ja hieman harmaata pehmentämässä, ehkä paikoitellen beigeä lämpöä tuomaan.

Seuraavaksi vuorossa olisi verhojen ja sen senkin, sekä kirjahyllyjen etsintää. Lisäksi joitain uusia koristetyynynpäällisiä olisi myös hakusessa. Ehkä sitä, kun tästä hieman toipuu, pitäisi ottaa suunta kangaskauppaan ja katsoa mitä sieltä löytyy. Meikäläinen kuitenkin osaa käyttää ompelukonetta aivan sujuvasti...
Ja lisää olohuoneeseen liittyviä inspiraatiokuvia löytyy meikäläisen Pinterest sivuilta, Olohuone-taululta.

Toinen pitkäaikainen haave toteutuu

2016-01-03

Olen kertonut aiemmin, kuinka iso osa meidän talouden huonekaluista ja tavaroista on saatu silloin kun mieheni kanssa muutimme yhteen. Tästä syystä asunnossamme on vallinnut pitkään ja vallitsee edelleen paikoitellen, sellainen kirpputorimainen kaaos. Olen tässä pikku hiljaa saanut sitä hallintaan, mutta vielä olisi tehtävää. Nyt tässä välipäivinä saatiin kuitenkin aikaan iso muutos meidän olohuoneessa. Nimittäin meidän vanhat sohvanrumiluksemme saivat lähtöpassit suorinta tietä sohvien taivaaseen. Eikä tule muuten ikävä.
Tässä kuvassa näkyvät hyvin nuo vanhat rumilukset.

Minä olen itseasiassa valinnut meille uuden sohvan noin vuosi sitten, mutta sen kotiuttaminen on jäänyt sitten työn alle. Kun meidän tyttö syntyi, ilmoitin miehelleni, että nyt se sohva tulee meille. Halusin nimittäin ehdottomasti kunnon sohvan, jossa vauvan kanssa voi rauhassa kölliä ja oleilla. Sekä sohvan, jolla on hyvä istua ja myös imettää. Vanhat sohvamme eivät nimittäin täyttäneet näitä kriteereitä. Tämä tarkoitti sitä, että mieheni sai siis hypätä ystävänsä kanssa autoon ja suunnata Ikeaan, koska minusta ei leikkaushaavoineni ole mitään hyötyä raskaiden pahvilaatikoiden kanssa. Sitä ennen olin tehnyt rakkaalleni hyvin yksityiskohtaisen ostoslistan siitä, mitä meille on kotiutettava ja näyttänyt vielä varmuuden vuoksi tuotekuvat kyseisestä mööpelistä. Ja ei, tämä ei ole mieheni aliarvioimista, vaan riskien minimoimista. Hyvin pojat pärjäsivätkin ja meille kannettiinkin uuden uutukainen sohva, joka oli kyllä toistaiseksi kolmessa eri pahvilaatikossa. Pojat myös kokosivat sohvan ja tämä mamma ei voisi olla onnellisempi. Vihdoinkin meillä on kunnon sohva, jolla on hyvä istua ja loikoa vauvan kanssa.

Yksilö, joka meille valikoitui on Ikean Friheten tummanharmaalla päällisellä. Suurin syy siihen, miksi tämä sohva valikoitui meille oli se, että kyseinen yksilö on melkoisen pieni kulmadivaani. Yleensä vastaavanlaiset sohvat ovat melkoisen isoja ja massiivisia, mikä ei olisi sopeutunut meidän pieneen olohuoneeseemme. Vaikka Friheten on pienempi, siinä on kuitenkin hyvin tilaa istua. Kaksi muuta syytä ovat se, että tämä on vuodesohva ja divaanin alta löytyy näppärä säilytystila, esimerkiksi petivaatteille.

Ikeassa sohva näytti itseasiassa paljon pienemmältä ja voin sanoa, että isompi ei olisi todellakaan mahtunut tähän olohuoneeseen. Kuten kuvista ehkä näkyykin. Täytyy kuitenkin sanoa, että en voisi olla tyytyväisempi valintaani. Nyt meidän olohuoneemme on taas askeleen lähempänä sitä, mistä haaveilen.



Tervetuloa vuosi 2016!

2016-01-01





Nyt ei olisi voinut uusi vuosi paremmin alkaa. Meikäläisen vastustuskyky on jälleen ottanut flunssasta otteen ja olo alkaa olemaan lähes terve. Huippua kun alkaa oma terveys olemaan nyt niin vakaalla pohjalla, että taudit talttuvat nopeasti, jos ylipäätänsä pääsevät iskemään. Vielä puoli vuotta sitten olisin maannut monta päivää todella kipeänä sängyn pohjalla. Siitä huolimatta, meillä  koko perhe köllöteli tänään sängyssä puolille päivin ja nautittiin siitä, että tyllerö vielä nukkuu suurimman osan päivästä. Kyllä niitä aikaisia aamuja riittää varmasti sitten vastaisuudessa, joten otetaan näistä ilo irti.




Isi otti tytön tuossa aikaisemmin vaunuihin ja lähti käymään kävelyllä. Mamma sai hetken omaa aikaa, mikä sujui blogin parissa, vaikka joku olisi suositellut nukkumaan. Meikäläinen ei tosiaankaan ole mikään uuden vuoden juhlija, enkä myöskään tee uuden vuoden lupauksia. Siitä huolimatta itselläkin tulee tässä vaiheessa hieman mietittyä mennyttä ja tulevaa vuotta. 2015 on ollut huikea vuosi. Olen oppinut paljon itsestäni ja joutunut miettimään elämääni uudelleen. Parisuhteeni on kasvanut ja muuttunut. Vaikka vuoden alussa oli melkoisen hilkulla se, että onko minulla parisuhdetta enää ollenkaan. Keväällä sain suureksi yllätykseksi ja iloksi huomata olevani raskaana, mikä määrittikin sitten koko loppuvuoden suunnan. Sitä on tullut hankittua vähän kaikenlaista ja mietittyä asioita kokonaan uudessa valossa, kun on tiennyt, että loppu vuodesta mukana tulee olemaan kokonaan uusi ihminen. Raskaus on ollut aivan uskomaton kokemus, jonka haluan jossain vaiheessa kokea uudestaan.




Kun mennyt vuosi on pyörinyt enemmän tai vähemmän vauvavatsan ympärillä, tuleva vuosi tulee taatusti kulumaan sitä tuotosta ihmetellessä. Ollaan miehen kanssa puhuttu, mitä kaikkea meillä tulee olemaan tytön kanssa edessä. Sen lisäksi, nyt kun oma tukala olo helpottaa, sisustus kärpänen on päässyt jälleen puraisemaan ja mielessä on vaikka mitä projektia. Ja tärkeimpänä kaikista, kun kroppa alkaa hiljalleen toipumaan synnytyksestä, pääsen kokeilemaan mitä kaikkea aloe veralla saa aikaan niin ulkoisesti, kuin sisäisetikin.

Vielä kerran, hyvää uuttaa vuotta teille kaikille. Katsotaan rauhassa, mitä se huominen tuo tullessaan.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright