Slider

Joulu Limingassa

2016-12-29

Täällä palattiin eilen junalla takaisin Helsinkiin joulunvietosta. Instagramiani seuraavat ovatkin saaneet jo nauttia talven ihmemaa henkisistä kuvista, sillä meitä hemmoteltiin joulun lumella. Mutta ette uskokkaan, miten hyvältä tuntuu olla jälleen kotona. Olen saanut nautiskella Fifin keittämästä kahvista Saludon sijaan ja E on saanut nukkua omassa sängyssään. Meillä on muuten ostoslistalla matkasänky, jos joku haluaa suosittella. Oli sen verran extremeä toi nukuttaminen reissussa, että siitä tuli ihan ehdoton hankinta.
Talven ihmemaa ja puissa lunta

Perinteinen maitolaituri
Vanhan ajan maitolaituri joulutunnelmissa.

Me vietimme joulua isäni luona Limingassa. Se on pikkuinen kunta lähellä Oulua ja Kempelettä. Matkustimme Ouluun aattona junalla, koska joku ei ollut varannut lippuja ajoissa ja joutui tyytymään siihen mitä oli jäljellä. Ehdimme kuitenkin hyvin syömään ja avaamaan lahjoja.

Tavallaan oli myös ehkä ihan hyvä, että tulimme vasta aattona, sillä paikalla oli meidän ja isäni lisäksi äitipuoleni, viisi veljäni, joista yhdellä oli myös avovaimo ja lapsi mukanaan. Siihen päälle vielä pari koiraa ja kissa, joten meillä riitti villiä melskettä ja helinää helskettä. Joulukuusi ei kylläkään kaatunut kertaakaan aattona. Mikä oli varsinainen ihme. E nautti täysin rinnoin serkkunsa kanssa rakastavista syleistä, joita riitti jonoksi, vaikka pienokaisia olikin kaksi.
Neulemekko ja legginssit

Puun takana piilossa

Täytyy sanoa, että päätökseni pysyä kokonaan blogista erossa loman ajan, tuotti pieniä vaikeuksia. Iltaisin oli onneksi vähän aikaa hoitaa vieroitusoireita ja jakaa postauksia somessa, sekä kirjoitella jotain jo vähän valmiiksikin. Pääasia kuitenkin oli, että sain viettää aikaani perheeni kanssa ja illan kirjoittelut eivät haitanneet ketään.



Olimme Limingassa vähän pidempään, kuin pelkät joulunpyhät ja sinä aikana siellä ehti sataa paksulti lunta. Oli ihanaa katsella valkoisia hankia ja metsää keittiön ikkunasta. Instagramin storiessa paljastinkin ettei siellä päin ole oikeastaan muuta kuin metsää, metsää, metsää ja vähän peltoa. Etsin joskus osoitteen googlemapsista ja totesin, että isäni asuu kirjaimellisesti keskellä ei mitään.

Näissä talven ihmemaan maisemissa me vietimme oikein perus maalaisjoulua. Söimme, saunoimme ja pelasimme Unoa, sekä minibiljardia. :D Veljeni olivat saaneet joululahjaksi toden totta pienen biljargipöydän, joka joutui koville vierailumme aikana. Ja tietysti me rapsuttelimme myös äitipuoleni hevosia.
Suomenhevonen

Suomenhevonen

Suomenhevonen pussattavana

Kotiin tulimme eilen, junalla ja kotimatka kävikin varsin mielenkiintoiseksi lippusekaannuksen vuoksi. Onneksi ystävällisyys ja toisten huomioon ottaminen ei ole täysin häviämässä oleva kansanperinne. Kiitos miellyttävälle rouvalle Inter Cityn junassa Oulusta Helsinkiin. Pelastit matkamme. <3

Kotona odottivat tutut rutiinit ja omat sängyt. E on nukkunut univelkojaan pois oikein urakalla, niin yö, kuin päiväunillaankin.

Miten sinun joulusi meni? Syönnin ja saunomisen merkeissäkö? Vai matkustitko jonnekin?

xx
Jenni S.

Joulu ilman kiirettä

2016-12-28

Minä olen elämäni aikana käynyt lävitse varmaan kaikki jouluun liittyvät vaiheet. Lapsena odotin joulua, sen sadunomaisuusen vuoksi. Odotin joulupukkia lahjoineen, uskoin lapsenomaisen sokeasti, että joulupukki tekee lahjat Korvatunturilla tonttujen kanssa ja yritin bongata niitä lapsia vahtivia tonttuja. Teini-iässä inhosin joulua, ruuhkia ja kaupallisuutta. Olisin tehnyt mieluummin kaikkea muuta, kuin viettänyt joulua perheen kesken. Jouluinhoa seurasikin sitten joulumania, kiire ja stressi saada kaikesta täydellistä ja tehdä kaikista tyytyväisiä.

Vuosi sitten, kun jouluun oli mahdotonta valmistautua, koin aivan uudenlaisen rauhan. Emme tienneet missä viettäisimme joulun, joten emme voineet valmistautua siihen. Lisäksi, kun olin aivan viimeisilläni raskaana, ei minulla ollut voimia juosta kaupoilla ja stressata. Kaikki energia meni siihen, että yritin selvitä laskettuun aikaan asti. Kun sitten palasimme aattona kotiin sairaalasta, minulla ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin levätä rauhassa sohvalla leikkaushaavoineni.

Tänä vuonna halusin ottaa kiinni siitä kiireettömyydestä ja rauhasta, josta sain maistiaisia viime vuonna. Tänä vuonna rauhoitumme kuitenkin omasta tahdosta. Tunnelmointia on harrastettu jo marraskuun puolella, mutta siitä ei ole otettu stressiä. Kahviin on ripoteltu kanelia. Tietokoneelta on soitettu harvoja, valikoituja joululauluja, joiden tahtiin tuo minimimmi on tanssinut. Michael Bubblesta on tullut yksi suosikeistani. Ja noh, kynttilät meillä palavat muutenkin. Kiirettä meillä ei kuitenkaan ole nähtykkään. Tuleva sesonkijuhla otetaan vastaan löysin rantein.

Tänäkin vuonna kauppakeskukset ovat olleet täynnä stressaantuneita, pahantuulisia ihmisiä, jotka ovat hikoilleet tuskastuneena, kun sitä juuri oikeaa barbia ei ole kaupun hyllyltä löytynyt tai lanttulaatikko on loppu.

Mitä sisustamiseen tulee, syksyllä kannoin meidän tonttuliinat UFFiin niille, jotka haluavat kotinsa niillä koristaa. Meillä mennään kynttilöin, kukkasin ja pienin yksinkertaisin koristein. Yksi iso tunnelmanluoja on meidön minikuusi, jonka kevyet koristeet aikaisemmin esittelin. Tulevina vuosina, kunhan E tuosta kasvaa, niin myös oikea, iso joulukuusi on meille enemmänkin, kuin vain tervetullut.

Tulevaisuudessa haluan ettei oma tyttäreni koe joulua aikana, jolloin äiti on kireä ja hermostunut sen vuoksi, että niin moni asia on kesken. Haluan, että hän odottaa joulua, kaikkea sitä, mitä siihen kuuluu. Kiireetöntä yhdessäoloa perheen kanssa, mutta myös sitä tonttujen bongailua, kuusen koristelua ja joulupukkia. Joulu on meille oikein tervetullut, mutta ilman kiirettä ja stressiä.

28 faktaa ja päivän asu.

2016-12-27

Törmäsin tällaiseen blogihaasteeseen jossain ja ajattelin, että se olisi loistava postaus joululomapäiville. Sellainen mukava kevennyt kinkkua sulatellessa. Kuvina toimivat talviset päivän asu kuvat, joissa kuvaajana on toiminut rakas mieheni. Hän suostuu aina urhoollisesti minua kuvaamaan, vaikka muistuttaakin yhä uudelleen ja uudelleen, ettei ole mikään valokuvaaja.
Nahkatakki, neulemekko ja legginssit.
Nahkatakilla mennään edelleen, kun ei pakkaset pauku.

Olen syntynyt Oulussa vuonna 1989.

Vanhempani erosivat ollessani yhdeksän vuotias.

Minulla ja nuorimmalla veljelläni on 18 vuoden ikäero.

Järjestelin ja sisustin jo nuorena huonettani.

Olen syksyn aikana innnostunut messingin sävyisistä koruista.

Sisustustyylini oli nuorena todella, tooooooooodella romanttinen.

Vietin nuoruusvuoteni seurakunnan nuortentapahtumissa.

Harrastin nuorempana näyttelemistä ja minulla on sitä ikävä.

Minulla oli hyvin vahva goottivaihe, joka on mennyt ohi vasta joitain vuosia sitten.

Legginssit Seppälästä

Sairastin monen vuoden ajan masennusta.

Muutin äitini luota 16 vuotiaana opiskelija-asuntolaan.

Halusin nuorena muotisuunnittelijaksi.

Muotisuunnitteluhaave kariutui siihen, kun kuulin, että silloin pitää osata ommella.

Päivän asu
Legginssit ovat suosikkini. Paksut ja lämpöiset, ei tunnu, että hiihtää kalsareissa.
Henkinen kotini on Porvoossa.

Koin ensirakkauteni 18 vuotiaana.

Pelkään kuollakseni käärmeitä.

Tapasin avomieheni vuonna 2008, olemme olleet yhdessä siitä asti.


Esikoiseni syntyi vuonna 2015.

Haluaisin neljä lasta.

En vieläkään tiedä, mikä haluan olla isona.

Haluaisin asua uniikissa loft-asunnossa.


Haluaisin asua jugendin aikaisessa kerrostalossa.

Haluaisin asua myös jugendin aikaisessa puuhuvilassa.

Olen varsinainen fantasia ja roolipelinörtti.

Rakastan kauhu ja etenkin vampyyrikirjallisuutta, sekä elokuvia.

Takki: Lindex, Mekko: Ellos, Legginssit: Seppälä.

Ehdoton lempielokuvani ja satuni ikinä, on (Disneyn) Kaunotar ja Hirviö.

Omistan ja olen lukenut kaikki kahdeksan Harry Potteria.

Olen kehittämässä itselleni insta-addiktiota.

Olen Pinterestaddikti.

Sellaista. Mites joulu on sujunut? Olitteko olleet kilttejä? :)

xx
Jenni S.

Christmas tag

2016-12-25

Bongasin tämän Christmas tagin Char and the City-blogista ja se näytti niin kivalta, että kopioin sen aivan ehdottomasti tänne. Käykää lukemassa myös Charin postaus.

On joulun aika, mitä luet?Tällä hetkellä on kesken suosikki kirjailijan J. R. Wardin vasta julkaistu uutuus Peto. Olen nörtti ja kaikki vampyyritarinat ovat lähellä sydäntyäni, joten sen paremmin ei tarvitse perustella miksi Mustan tikarin veljeskunta on suosikki kirjasarjani, heti fantasiaklassikoiden jälkeen.

Suosikki joululeffa?
No, ei varsinaisesti joululeffa... Yhdistän kuitenkin Taru Sormusten Herrasta elokuvat vahvasti jouluun. Tämä juontaa juurensa niiden menneisiin ensi-iltoihin. Elokuvia odottaneet tietävät, että näiden elokuvien ensiesitykset olivat joulukuun tietämillä. Silloin meidän fantasianörttien joulu tuli aina etukäteen. Miehen kanssa meidän jouluperinteeseen kuului Päämääränä Could Mountain-elokuva.

Missä vietät mieluiten juhlapyhät?
Ihan kaikkein mieluiten varmaan kotona tai äidin luona. Tänä vuonna vietämme kuitenkin joulua Limingassa isäni luona. Siinä riittääkin sitten villiä melskettä ja helinää helskettä, kun meitä on paikalla 12 henkeä aikuisia ja lapsia.
Jouluinen huonetuoksu Dermosil

Lempi joululaulu?
Niitä on parikin. Varpunen jouluaamuna ja Heinillä härkien ovat suosikkejani. Tänä vuonna E:n kanssa ollaan kuunneltu myös ahkerasti Joulupukki suukon sai-kappaletta. Olen kuitenkin aika kaikkiruokainen, mitä tulee joululauluihin ja musiikkiin. En nirsoile ja yleensä Spotifystä soikin joku sekalainen joululista taustalla.

Milloin avaatte lahjat?
Aattoiltana. Olemme siinä mielessä tylsän perinteisiä.

Osaatko nimetä kaikki joulupukin porot?
Öh... Tuisku, Pyry, Salama, Petteri punakuono...

Alkuperäinen kuva on lainattu täältä
Mitä joulun traditiota odotat eniten tänä vuonna?
Isän paistamaa joulukinkkua ja ehkä sitä joulupukkia, sillä se on E:n ensimmäinen pukki.

Oikea vai feikki joulukuusi?
Kaikkein mieluiten oikea, vaikka sitten pienenäkin, mutta tyydyn myös feikkiin. Olemme puhuneet miehenki kanssa, että jos ensi vuonna hommaisimme oikean, "puolikkaan" joulukuusen. Siis ei isoa, perinteistä kuusta, eikä pientä pöytäkuusta, vaan jotain siltä väliltä. Tämä välimuoto saisi oikein mielellään asua myös ruukussa, koska silloin se olisi pidempi ikäinen.

Kaikkien aikojen suosikkisi jouluherkuista?
Isän tekemä kinkku ja glögikakku. En ole kovin suuri laatikoiden ystävä. Syön lähinnä maksa- ja makaronilaatikkoa. Tämä jälkimmäinen, lihaton makaronilaatikko, on satakuntalainen jouluruoka, jota meidän perheessämme on syöty aina. Täällä pääkaupunkiseudulla asuvat ystäväni eivät puolestaan ole kuulleetkaan tällaisesta perinteestä.
Iso läpinäkyvä hopeakoristeltu joulupallo

Rehellisesti: onko lahjojen antaminen vai niiden saaminen parempaa?
Rehellisesti sanottuna, pidän molemmista. On ihanaa nähdä rakkaiden iloiset ilmeet, kun he ilahtuvat saamistaan lahjoista. Mutta minustakin on kivaa saada paketista, jotain, jota olen eritysesti toivonut.

Oudoin saamasi lahja?
Jaa-a... Ei tule nyt mieleen mitään.

Millainen lahjojen paketoija olet?
Hätäinen. Jätän paketoinnin usein aivan viime tinkaan ja kaikkihan tietää, että kiireessä ei tule kuin sutta ja sekundaa.

Miltä perinteinen joulupaitasi näyttää?
Ennen olisin sanonut, että musta, mutta tänä vuonna se voisi hyvin olla myös valkoinen. Poropuseroita meidän perheessä ei ole, eikä tule, jos se on minusta kiinni.

Ihanin joulumuistosi lapsuudesta?En tiedä ihanin, mutta ensimmäisenä tulee mieleen se, miten setäni lähti aina ennen joulupukin tuloa lenkille. Hauskaahan tässä on se, että kyseinen setä ei koskaan ole ollut mitenkään liikunnallinen ja hänellä on nykyään melkoisen komea elintasokumpu. Joka vuosi, jouluaterian jälkeen hänen piti kuitenkin päästä lenkille. Kotiin hän ehti aina, vasta joulupukin vierailun jälkeen.

Oletko koskaan tehnyt piparkakkutaloa?
En, mutta äitini taisi tehdä sellaisen parina vuonna. Ehkä joskus mekin voisimme rakentaa sellaisen E:n kanssa.
Hämyisä tunnelmakuva

Suosikkipuuhasi joululomalla?
Olisi ihanaa päästä laskemaan pulkalla mäkeä, varsinkin kun olemme pyhät Limingassa, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Kotitalomme lähellä on nimittäin uimamontuksi kutsuttu paikka, jossa on ihan mahtavat pulkallalaskumäet. Elokuvien katselu perheen kanssa tulisikin sitten hyvänä kakkosena.

On jouluaatto, mitä lasissasi on?
Alkoholitonta glögiä.

Jos voisit ostaa ainoastaan yhden lahjan tänä vuonna, kuka sen saisi?
Olenko tylsä, jos sanon, että E? Varmaan jokainen vanhempi soisi lapselleen sen ainoan joululahjan.
Joulupalloja

Mitkä värit tekevät joulusi?
Tänä vuonna ne ovat olleet pääsääntöisesti valkoinen ja messinki, ripauksella havunvihreää.

Mistä jouluperinteistä et pidä tai mitkä skippaat vuosittain?
Öö... No, joulusnapsit jää minulta yleensä ottamatta.

Oletko viettänyt joulua muualla, kuin kotimaassasi?
En. Olemme olleet aina Suomessa. Voisin kyllä tässä lähivuosina varata joulumatkan esimerkiksi Ruotsiin tai Tallinnaan, mikäli tällainen idea menisi läpi isännälle.

On jouluaterian aika, mitä lautasellasi on?
Kinnkua, maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa ja hitunen porkkanalaatikkoa, sekä pieni peruna ja vähän kalaa.

Valkoiset vai värikkäät jouluvalot?
Valkoiset. Naapureiden kaikissa sateenkaarenväreissä vilkkuvat ja välkkyvät jouluvalot saavat minulle aikaan migreenin.

Kummasta pidät enemmän, jouluaatosta vai joulupäivästä?
Ehkä aatosta. Kaikki, koko joulu, on vasta edessä päin. Kaikki kiva on kokematta ja sitä kaikkea odottaa.


Kertokaa ihmeessä, jos kopioitte jutun täältä. Olisi ihanaa käydä lukemassa muidenkin Christmas tageja.

xx
Jenni S.

Hyvää joulua!

2016-12-24

Ihanaa, tunnelmallista
ja kaikin puolin
hyvää
joulua!
Mamman joulukortti

Syökää kinkkua, nauttikaa olostanne ja hyvästä seurasta. Niin täälläkin tehdään.
Lov u.

xx
Jenni S.

big mamas homen joulu

2016-12-23

Tässä pikaiseen tulin toivottelemaan hyvät joulut ja kertomaan nopeasti joulusta, näin blogin kannalta. Kerroin jo eilen, että ajastan muutamia jouluisia postauksia, joten lukemista riittää myös joulun pyhien yli. Minä keskityn vain rapsuttelemaan hevosia. Instagramiani kannattaa kuitenkin seurata, jos kaipaa minun joulukuulumisiani kinkun syönnin ohella. Sitä minä kyllä päivittelen. Olen nimittäin kehittämässä itselleni varsinaista insta-addiktiota. Instagramin storiesin puolelta kannattaa käydä katsomassa, mitä meidän perheen pukki kantoi minulle eilen kotiin etukäteisenä joululahjana. Jos jostain syystä päivityksiä ei kuulu, niin puhelimeni on takavarikoitu.

Mutta muuten, hyvää joulua, ihan jokaiselle. Palataan ennen uutta vuotta.

xx
Jenni S.

Jouluinen koti

2016-12-22

Olen puhunut joskus aikaisemminkin täällä blogissa siitä, miten sisustustyylini on muuttunut todella paljon kuluneiden vuosien aikana. Runsaus ja värit ovat vaihtuneet pelkistettyyn ja värittömään, jonka vuoksi minun oli josain vaiheessa todella vaikea olla kotona. Muutos on vaikuttanut totakai myös tapaani luoda kotiin joulun tunnelmaa. Vielä viime vuonna pyysin miestäni kipittämään joululaatikkoamme kellarista, mutta tänä vuonna en ole edes kaivannut mokomaa. Enää marketin kultaiset tusinapallot eivät sytytä, joten niitä en ole edes halunnut kotiini tuoda.
Eukalyptuksen oksa.
Eteisen kenkälaatikon päällinen vihertää.

Jouluinen sisustus ja koristelu. Amaryllis paperipussissa
Tulevina vuosina, erilaiset folionumeropallot tulevat varmasti olemaan osa jouluista kotiamme.
Tämän vuoden numero: 1.
Jouluinen huonetuoksu.
Minikuusi on ollut kyllä tämän vuoden ykkönen joulutunnelman luomisessa.

Kevyet kuusenkoristeet pieneen joulukuuseen.
Tässä näkyvät hyvin ne paperiset kuusenkoristeet.

Tänä vuonna panostin valoihin ja kukkiin. Ostin myös muutamat, harkitut, tyyliini sopivat joulukoristeet. En kuitenkaan kantanut mitään kotiin selkä vääränä, tarkoituksena saada kerralla valmista. Olen nimittäin päättänyt antaa meille, perheelleni ja kodillemme, aikaa. Keräämme hiljakseen meitä mielyttäviä joulukoristeita, eikä olisi pahitteeksi, jos niille muodostuisi jokin merkitys. Luomme samaan aikaan meille sopivia jouluperinteitä. Ehkä ensi vuonna ostamme sen Granitin valonauhan jouluksi.

Tästä eteen päin, pieni on kaunista. Myös jouluisin.
Valopallot lasipurkissa.
Näitä kauniita lumihiutalekoriteita on kaksi ja ne ovat lahja isoäidiltäni.

Nuo maljakossa olevat pallot ovat valonauha Pikku Lahjapuodista.

Tänä vuonna meillä ei ole ollut tonttuja tai joululiinoja. Eikä jokaisessa mahdollisessa paikassa ole roikkumassa jonkinlaista glitteripalloa. Eikä kotimme ole koskaan ollut yhtä tunnelmallinen ja viihtyisä. Toki sillä, että tämä on ollut ensimmäinen yhteinen joulukuu tällä kokoonpanolla, on myös osuutta asiaa. Uskokaa pois, ei ole tunnelmallisempaa, kuin laittaa kynttilät palamaan ja käpertyä itkuhälyttimen kanssa sohvalle katsomaan Netflixiä.

Viimeiset viikot meillä on myös herätty pieni jalka vasten poskea tai pää painuneena palleaan, kun E on ollut öisin tavallista rauhattomampi ja rauhoittunut vasta päästessään meidän väliin nukkumaan.
Laitoin leikkoamaryllikset maljakkoineen valkoiseen paperipussiin.


Tänään ja huomenna meillä valmistaudutaankin oikein urakalla jouluun. Meillä valmistelut tarkoittavat lähinnä pakkaamista, sillä matkustamme junalla pohjoiseen minun isäni nurkkiin joulua viettämään. Samalla minä viimeistelen ajastettuja postauksia tänne blogiin, jotta voin rentoutua Limingassa aivan rauhassa ja vaan rapsutella meidän hevosia leuan alta ja täällä on silti uutta lukemista tarjolla. Instagramia pyrin päivittämään tavallista tiheämpään reissussa ollessa ja siellä kannattaa vilkuilla etenkin niitä stories-pätkiä.

Marmorinen tuikkukuppi.
Makuuhuoneessa koriteena on yksi ainoa joulupallo.

Aika maltillista koristamista, vai mitä? Koristeita on varmasti 4/5 vähemmän, kuin menneinä vuosina, mutta täällä on silti selvää joulun tuntua.
Miten joulu valmistelut/koristelut etenevät siellä? Onko vielä paljon tekemättä?

Ihanaa joulua

xx
Jenni S.

Yksi vuotias

2016-12-20

Pikku E täytti tänään vuoden. Se peloteltu vauvavuosi on nyt virallisesti takana päin ja me selvisimme siitä hengissä. Hiukset ovat pysyneet pääsääntöisesti puhtaina ja ruokaa on ollut pöydässä, varoitteluista huolimatta. Samalla olemme saaneet tutustua aika mainioon, pieneen ihmiseen. Meidän talossamme asuu nyt touhukas taapero, joka hämmästyttää ja välillä myös kauhistuttaa meitä oivalluksillaan.
Heliumilla täytetty numero pallo. 1.
Ilmapallon sai kannettua täytettynä ulos Pop up kemuista.

Me olemme koettu vauvavuosi aika helpoksi, eikä oikein ymmärretä, mistä muut puhuu. Meitäkin varoiteltiin siitä ettei enää ehditä suihkuun tai laittamaan ruokaa, kun vauva syntyy. Toisaalta, olemmekin vitsailleet, että mikäli mahdollinen seuraava vauva on edes normaali, me olemma pulassa. E on nimittäin omalta osaltaan tehnyt tämän vanhemmuuden aika helpoksi. Kuluneen vuoden aikana, olen itse saanut huomata, että äitiys on, ainakin minulle, se ihan ykkös juttu ja parasta kaikessa. Myös silloin, kun ne yöunet on kortilla.

Toki, myös minä olen muutakin kuin äiti. Olen ollut sitä 26 vuotta ennen erästä sateista joulukuun päivää ja olen ollut sitä myös myöhemmin. Samalla, kasvan äitinä, voin kehittää itseäni myös muutenkin.
Mekko Lindex, liivi H&M

E nukkuu edelleen hyvin, vaikkakin nyt on meneillään joku vaihe, johon liittyy keskellä yöllä herääminen ja huutaminen, tasan tarkkaan siihen asti, että päästään äidin ja isin väliin nukkumaan. Jostain syystä hän ei vain osaa juuri nyt rauhoittua takaisin omaan sänkyyn heräämisen jälkeen. Mutta menee se väliaikaisesti myös näinkin. Muutoin unenlahjat ovat, kuin isällään ja päiväunia vedetään yleensä kaksin kappalein. E syö lähes kaikkea, mitä tarjotaan. Parsakaali menee vaihtelevalla menestyksellä, välillä hyvin, välillä taas se päätyy korvaan.
Lightbox A5
Tuohon pieneen Lightboxiin palaamme myöhemmin. Se oli minun syntymäpäivälahjani E:lle.

E itse on suhtautunut ensimmäisiin syntymäpäiviinsä aika rennosti. Ei ole ottanut stressiä iästä, sillä sehän on vain numero. Lahjat ovat kivempia. Kuten tiedätte, syntymäpäiviä juhlittiin jo reilu viikko sitten, mutta tänään me vanhemmat annoimme omat lahjamme ja me tytöt kävimme synttäridonitsilla. E sai myös ilmapallon, ison, komean 1:sen, joka herätti kysymyksiä niin eräässä tietyssä donitsikaupassa, kuin myös metrossa.

Tänään on ollut kaikin puolin kiva päivä ja minusta on hienoa olla yksi vuotiaan tytön äiti.
Odotan innolla tulevaa vuotta.

xx
Jenni S.

Minikuusen kevyet koristeet

2016-12-17

Joulukotipostaus siirtyy ensi viikkoon, koska minuun iski perfektionismi, enkä ollutkaan tyytyväinen yhteenkään päivänvalossa ottamaani kuvaan. Ja viikonlopun olen koko valoisan ajan töissä, joten joudutte odottamaan postausta alkuviikkoon. I'm so sorry. Mutta sen sijaan ajattelin tehdä lyhyen postauksen minikuusenkoristeista.
Kuusi sujahti näppärästi suojaan, Granitista ostettuun pussukkaan.

Minä en ole ainoa, jonka blogissa on vilkkunut pieni pöytäkuusi joulutunnelmaa luomassa. Se näyttäisi olevan tänä päivänä melko suosisttu vaihtoehto ison joulukuusen rinnalle. Ja ymmärtäähän sen. Se ei vie tilaa ja meillä isompi joulukuusi olisi jo vainaa, kun Nuppu olisi kissojen kanssa sitä vähän höykyttänyt.
Valkoinen lipasto on perintö äidinäidinäidiltä.

Meidän kuusi on Plantagenista ja se muutti meille jo marraskuun puolella. Kaveri on sen verran pieni, ettei se jaksa kannatella raskaita palloja. Piti siis keksiä jotain muuta. Tässä välissä voisin ehdottaa, että kävisitte katsomassa millaisia vaihtoehtoja löytyy Char and the Citystä ja homevialauran blogista.

Ehkä minäkin voisin ensi vuonna kokeilla Lauran rusetteja. Tänä vuonna löysin kuitenkin ihan vahingossa Clas Ohlsonilta valkoiset, paperiset kuusenkoristeet, jotka pysyvät meidän minikuusemme oksilla paremmin, kuin hyvin. Ne eivät olleet kalliit ja piristävät pikkukaveria kivasti näin joulun lähestyessä. Vaikkakin ne houkuttavat myös suuresti yhtä vaahtosammuttimen kokoista tihulaista, tutkiskelemaan niitä, ihan kädestä pitäen.
Oletko sinäkin hurahtanut näihin söpöihin, sympaattisiin minukuusiin? Entä, tiedätkö jonkun keveän koristevaihtoehdon näillä hennoille oksille?

Nyt haluan vielä muistuttaa, että X3 shopin alennuskoodi on voimassa, vielä viikon ajan. Eli, jos haluat tehdä ulko-ovestasi persoonallisemman näköisen, se kannattaa tehdä alennettuun hintaan, kun se on vielä mahdollista.

Rauhallista viikonloppua!

xx
Jenni S.

MY DAY: Illaksi töihin

2016-12-15

Tämän postauksen kuvat ovat reilu kuukauden takaa marraskuulta. Julkaisu on venynyt blogiremontin vuoksi, mutta nyt on jo aika rykäistä tämä pois jaloista pyörimästä. Jo ihan sen vuoksi, että minulta on ihan pyydetty My day-postauksia. Edellisen postauksen voi käydä lukemassa täältä. Seuraavan kuvauspäivä on jo tiedossa ja silloin on luvassa vähän spesiaalimpi päivä. 
Kierrätyslasinen lautanen

05:25
Nuppu herää ensimmäisen kerran isin töihin lähtöön. Hän nukahtaa kuitenkin uudestaan lyhyen hyssyttelyn jälkeen. Meillä yritetään pyrkiä siihen, että nousisimme aikaisintaan kuuden jälkeen. Pääsääntöisesti tämä onnistuukin ihan hyvin. Joskus se onnistuu, joskus ei. Tällä kertaa lykästi.

07:30
On viimein ihmisten aika herätä. Minä herään Nupun höpöttelyyn ja nostan hänet köllimään viereeni. On ihanaa heräillä rauhassa oman lapsen kanssa. Vaikka ihan hirveän kauaa emme ehtineet loikoilla, kun piti jo ryhtyä aamutoimiin. Vauvalle puuro hellalle muhimaan ja sitten lipastosta päivän vaatteet. Tässä vaiheessa isi soittelikin jo meille, koska minä olin illan töissä, mikä tarkoitti isin iltaa kotona.
Hipsteri kissa body
Söpö hipsterikissa body on Lindexin omaa Holly & Whyte mallistoa.

08:36
Nupulle puuroa ja äidille hedelmäsmoothieta, kuten yleensä. Puuroa päätyi sinä aamuna enemmän lapsen päähän ja housuille, kuin suuhun, jonka vuoksi housut menivät aamupalan jälkeen vaihtoon. Mikä on siis aivan normaalia meillä. Pyykkiä on pakko pestä vähintään kerran viikossa, muuten loppuu vaatteet. Sitten me pedattiin sängyt ja minäkin päädyin vaihtamaan yöpuvun kotivaatteisiin.
Vauvalle sopiva kalakeitto
Tämä kalakeitto sopii alle vuoden ikäiselle vauvalle.

09:20
Annoin Nupulle maitoa ja vein hänet päikkärille. Sillä välin, kun Nuppu nukkui, tein omia hommia. Suunnittelin synttäreitä ja selailin netin juhlakauppojen valikoimaa. Kävin sihkussa, kun siihen oli mahdollisuus, jonka jälkeen katsoin yhden jakson Nettflixin the Crownia. Kellon lähestyessä yhtätoista, aloin laittamaan itselleni lounasta. Ehdin syödä ja laittaa tiskit koneeseen, ennen kuin Nuppu heräsi.
Käsilaukun sisältö vallilan kalenteri
Äidin laukun sisältö tyhjennettynä pöydälle.

11:25
Nuppu alkoi osoittamaan heräämisen merkkejä. Kävin nostamassa hyvän tuulisen tytön pinnasängystään omalle lounaalleen. 
Take away
Starbucksin Toffee Nut latte Christmas lend espressolla. Herkku.

12:13
Lähdettiin käymään Itiksessä Kicksissä, koska minulla oli valokynä sanonut itsensä irti jokin aikaa sitten. Kaupasta tarttui mukaan, myös CC-voide ja ensimmäinen beauty blenderi. Eksyttiin me siinä Seppäläänkin, jossa oli kaikki 25% alessa ja kävin nappaamassa kotiin mukaan yhdet legginssit, joiden hinta oli pudonnut kymppiin. Starbucksista tarttui mukaan myös grande toffee nut-latte.
Tämän talven lempi legginssit löytyivät Seppälän alennusmyynnistä.

14:00
Kotona laitoin Nupun toisille päiväunilleen ja ryhdyin meikkaamaan iltavuoroa varten. Meillä oli töissä sellaista ohjelmaa, jota varten oli hyvä pukeutua vähän siistimmin. Yleensä en jaksa meikata töihin. Siinä ohessa väänsin hetken Nupun kanssa, koska hän ei olisi millään malttanut nukahtaa. Jossain vaiheessa päädyin ottamaan sängystä kaikki unikaverit pois, jonka jälkeen väsynyt tyttö sitten viimein rauhottui. Meikkasin, keräsin tavarat kasaan ja suoritimme miehen kanssa ovella läpsystä vaihdon.
Seppälän pipo ja huivi
Matkalla työpaikalle.

16:00-22:00
Töissä.

22:00
Töistä suorinta tietä kotiin, takapuoli kohmeessa ja äkkiä peiton alle nukkumaan.
Kello tuppaa olemaan aika paljon.
Sellainen päivä meillä. Faktahan se on, että meidän elämä on pääsääntöisesti sitä lapsiperheen arkea, mutta seuraavaan My dayhin mahtuu ripaus juhlaakin. Loppu viikosta olisi tulossa postaus meidän joulukoristeista. Plantagenin pöytäkuusikin on saanut kevyet koristeet oksilleen.

Hyvää yötä.

xx
Jenni S.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright