Slider

Adventtikynttilät

2015-11-30

Täällä blogissakin on ehkä käynyt ilmi, että olen melkoinen jouluihminen ja minulla sen odotus alkaa jo helmikuun tietämillä. Näin lähempänä h-hetkeä, olennaisena osana odotukseen kuuluvat myös adventtikynttilät. Tänä vuonna innostuin koritelemaan kynttilät hieman eri tavalla kuin yleensä. Kaikki paketissa-blogin pojat olivat tuunanneet omat kynttilänsä kivalla tavalla ja kertoivat siitä Adventtikynttilöiden koristelu kuvioteipillä-postauksessa. Minähän sitten päätin näppäränä tyttönä päätin tehdä perässä, kun idea oli niin hyvä.

Minun teippini on ihan vain Tigerista ja nuo kynttilöiden numerot ovat viime vuoden löytö Indiskasta. Heillä on niitä myynnissä tänäkin vuonna. Satuin pistämään tämän nimittäin merkille kun viime viikolla pyörähdin hakemassa kotiin heidän jouluteetään. Pidän numeroista edelleen valtavasti ja teippi tuo itseasiassa kivasti väriä muutoin valkoisiin kynttilöihin.



Ensimmäisen adventin aamu

2015-11-29


Hyvää ensimmäistä adventtia teille rakkaat lukijat. Niin se aika rientää, vastahan me nautimme kesästä ja nyt se joulun odotus varsinaisesti alkaa. Meillekin on vihdoin ja viimein, saanut laittaa ensimmäiset jouluiset jutut (adventtikynttilät) esille. Nyt pitäisi vielä hoputtaa miestä hakemaan se "taikalaatikko" tuolta kellarista, jotta pääsen laittamaan paikkoja oikein kunnolla jouluisiksi. Meillähän tosin odotetaan täällä myös jotain muutakin, kuin vain sitä aattoa ja pyhien tunnelmaa, sekä jännitetään missä se joulu tänä vuonna vietetään. Vaihtoehtoina kun on joko koti tai sitten Kätilöopiston sairaala.




Ja koska nämä alkavat olemaan meidän viimeisiä hetkiämme kotona kahdestaan, vaikka tuleva perheenjäsen onkin vahvasti läsnä vaikkei häntä näekään, päätimme nauttia hieman paremmasta aamiaisesta ihan vain aikuisten kesken. Minä nousin sängystä aikaisemmin, kuten aina ja ryhdyin siinä sitten kokkaamaan munakokkelia, nakkeja, pekonia, sekä sämpylöitä. Niin pitkälle en kuitenkaan tänään mennyt, että olisin leiponut heti aamusta tuoreita sämpylöitä, vaan tyydyimme tällä kertaa kaupan esipaistettuihin. Hyviä olivat siitä huolimatta. Sitä tulee melko harvoin hemmoteltua itseään yhtään millään, joten tällainen rauhallinen hetki sunnuntaiaamuna tuntui melkoiselta luksukselta. En muista milloin olisimme mieheni kanssa pysähtyneet tällä tavalla yhdessä heti aamusta. On tämä kuitenkin hieman eri juttu, kuin se pikainen aamukahvi. Totesimme, että tästä pitää yrittää tehdä ihan aktiivinen tapa, myös vauvan syntymän jälkeen. Ei nyt joka viikonloppu, mutta silloin tällöin.

Mutta hyvää joulun odotuksen alkua teille kaikille ja hyvää tulevaa viikkoa! Tämä mamma hiihtää seuraavaksi sänkyyn nukkumaan... Olo alkaa olla taas iltaa kohden melkoisen tukala.

Broilerinjauhelihapihvit

2015-11-28


Täällä on koko kulunut viikko mennyt melkoisen vauvapainotteisesti ja tekemistä on riittänyt joka hetkelle. Nyt vauvan tulemisen alkaa näkemään muutenkin, kuin siellä täällä lojuvista yksittäisistä tavaroista. Sillä nyt kun meillä on lipasto ja pinnasänky, on ollut hyvä hetki aloittaa vaatteiden ja muiden tekstiilien pesu, sekä muu tavaroiden paikoilleen järjestäminen. Samalla olen yrittänyt opettaa kissoille ettei vauvan sänkyyn saa mennä. Mamma on siis päässyt kokeilemaan oikein kunnolla sellaista kotiäidin arkea.

Vauvajutu eivät kuitenkaan ole tämän postauksen varsinainen aihe. Ruokavalioni on kokenut tässä raskauden aikana monia tietoisia muutoksia, itseäni ja vauvaa ajatellen, jonka vuoksi yritän kokeilla yhä enemmän uusia juttuja. Olen periaatteessa kaikkiruokainen, mutta luonnostani melkoisen nirso. Parhaani mukaan yritän koko ajan opetella tästä tavasta tietoisesti ulos, mutta päädyn siitä huolimatta yhä uudelleen tuttuihin, turvallisiin vaihtoehtoihin ja nyrpistän nenääni uusille tuttavuuksille. Joten mitään ruokabloggaajaa minusta ei saa tekemälläkään. En ole omasta mielestäni mitenkään huono kokki, mutta tavallisesti teen sellaista ihan perus kotiruokaa jollaista varten netti on täynnä reseptejä.
Mutta siitä huolimatta haluan silloin tällöin jakaa teidän kanssanne hyväksi havaitsemiani helmiä tämän blogin kautta.
Tällä kertaa vuorossa olisi broilerinjauhelihapihvit, joita teimme yhdessä mieheni kanssa. Resepti ei ole mikään vaikea, mutta ihan vastaavanlaista ei netistä löytynyt, joten ajattelin laittaa sen tänne. Ehkei minusta tämänkaan takia tule ruokabloggaajaa. Tämä resepti, kuten meillä monet muutkin tässä taloudessa, on syntynyt ihan vain tekemällä ja omiin makumieltymyksiin luottamalla.

BROILERINJAUHELIHAPIHVIT

Broilerinjauhelihaa  400g
Iso sipuli
Korppujauhoja   1dl
Kermaviili    1tlk
Kananmunia 2kpl

Suolaa 1tl
Mustapippuria 2tl 
Aromisuolaa 1tl
Paprikajauhetta 2tl
Valkosipulijauhetta 1tl
Chilijauhetta 1/2tl

Pilko sipuli itseäsi miellyttäviksi palasiksi. Sekoita keskenään taikinaksi jauheliha, sipulikuutiot, korppujauho, kermaviili ja kananmunat. Mausta taikina ja anna taikinan turvota, sekä maustua noin puoli tuntia. Tämän jälkeen muotoile taikinasta pihvit. Me teimme niistä noin kämmenen kokoisia ja sentin paksuisia, mutta kukin tavallaan. Paista pihvit kuumalla pannulla, käännellen, kunnes pinta on molemmin puolin kauniin ruskea.
Me teimme pihvejä varten kastikkeen johon tuli tölkki Arlan Kanaruokakermaa, sekä toinen tölkki tavallista ruokakermaa. Kastike tehtiin samalle pannulle, jossa pihvit oli paistettu, jotta paistonesteistä tulisi siihen vielä hieman omaa makua. Pihvien kanssa meillä syötiin tummaa riisiä, mutta peruna ja pasta sopivat varmasti aivan yhtä hyvin tarjottavaksi näiden kanssa.

Me halusimme pihveistä melkoisen mietoja, jotta lihan oma maku pääsisi paremmin esille ja chilin ei ollut tarkoitus varsinaisesti maistua, vaan antaa taustalla pientä potkua. Kukin siis maustaa lopuplta oman maun mukaan. Curry sopii myös erinomaisest tällaisen mausteeksi, mutta minä halusin tilalle ennemmin paprikajauhetta, joka ei ole ihan niin tavallinen mauste kanaruuassa.

Ultraäänessä näin mä...

2015-11-24

... no, en ainakaan mitään mistä olisin itse saanut selvän.

Lähipiirissäni ja myös tätä blogia lukeneet tietävät, että meillä oli perjantaina ylimääräinen ultraäänitutkimus. Normaalisti raskauden aikana on vain kaksi, ennalta sovittua ultraäänitutkimusta. Meille niitä on kertynyt jo neljä kappaletta. Ensimmäinen oli aivan raskauden alussa yksityisellä lääkärillä ja sen tarkoitus oli ainoastaan varmistaa tämä raskaus. Sen jälkeen kesän aikana tulivat niskaturvotus- ja rakenneultra, jotka ovat täysin normaaleja tutkimuksia raskauden aikana. Meillä kaikki näytti alusta asti hyvältä, joten silloin ei sovittu minkäänlaisia seurantoja.

Tämä viimeisin ultra tuli neuvolassa puheeksi, kun terveydenhoitaja pani merkille, että kohdun mitat kasvavat yläkäyrillä. Kun tarkistimme, ettei se johdu sokeriarvoistani sovimme, että kävisimme tarkastamassa vauvan koon. Jos vauva olisi kovin iso, olisi riski päästää raskaus yliaikaiseksi. Ison vauvan kanssa lääkäreiden täytyisi käynnistää synnytys tiettyyn päivään mennessä, jotta pikkuinen mahtuisi varmasti ulos. Minua tämä ei huolestuttanut missään vaiheessa, jos niin pitäisi tehdä, niin sitten niin tehtäisiin. Äitini kuitenkin kertoi, että meidän perheessä vatsalla on tapana kasvaa vauvaa enemmän. Olemme kuulemma olleet kaikki hieman keskivertoa pienempiä syntyeässämme. Niinhän siinä sitten kävi, kun menimme ultraan ja mitat oli otettu, että pikkuisen kooksi arvioitiin 2900g. Mikä on siis täysin normaali koko viikkoihin nähden. Eli raskauteni saa kulkea omalla painollaan loppuun asti ja tämä vapaamatkustaja liittyy seuraamme, kun siltä tuntuu tai sitten silloin 42 viikolla. Koska meillä tilanne on jo niin pitkällä ja vauva on iso, ultraäänessä ei tosiaan näkynyt mitään, mistä me olisimme mieheni kanssa saaneet selvää. Siellä täällä vilahti, jotain vaaleata ja pitkulaista, jotka olivat kaiketi luita. Sydämen sykkeen erotti ja pään pyöreän muodon, mutta muuten olimme melkoisen pihalla koko tutkimuksen ajan. Onneksi lääkäri sai kuvasta selvää meidän edestämmekin. Koon lisäksi meille kerrottiin, että vauva näytti ainakin terveeltä ja hyvinvoivalta. Mitä henkilökohtaisesti en ole epäillyt hetkeäkään, sen verran aktiivisesti ja paljon tämä tapaus liikkuu ja touhuaa. Pään mittaaminen tuotti kätilölle pieniä ongelmia, sillä vauva yritti kovasti piilottaa päätään jonnekin lantioni uumeniin. Ei tainnut pieni pitää siitä, että joku yritti tökkiä ja töniä häntä ulkopuolelta.

Itse voin edelleen melkoisen hyvin. Olo on kyllä iso ja kömpelö ja moni pikkujuttu tuntuu MM-tason urheilusuoritukselta, mutta se taitaa kuulua asiaan nyt kun laskettuun aikaan on alle kuukausi. Supistuksista huolimatta, mitään merkkejä synntyksen alkamisesta ei ole. Ja itseasiassa nyt, kun perjantaina viikko 37 tulee täyteen ja raskaus on täysiaikainen, aion yrittää käydä jälleen lenkillä supistuksista huolimatta. Jos synntys lähtisi käyntiin, ei siitä olisi mitään haittaa ja vauva olisi täysin tervetullut maailmaan.

Vauvakutsut

2015-11-23

Nyt on ollut niin vauhdikas ja työntäyteinen viikonloppu, että on jäänyt blogi taasen vähän taka-alalle. Perjantaina olimme nimittäin äitini kanssa Ikeassa, josta meille kotiutui muun muassa pinnasänky ja lipasto, joka ajaa asiansa niin vauvan vaatesäilytyksen, että hoitopöydän saralla. Perjantai ilta ja lauantai päivä meni sitten Ikean ohjeita lukiessa ja ruuveja väännellessä. Kunhan saan tavarat hieman parempaan jäjestykseen ja valokuvaamaan päivänvalossa, laitan näistä ihan kunnon postausta tulemaan. Olen jo aiemmin kertonut Vauvalle ja Meidän tuleva pinnasänky-postauksissa, mitä meille on ollut hankintalistalla, joten niistä voi käydä tarkastamassa mitä on ollut suunnitteilla.

Sunnuntaina minua odotti sitten yllätys, vaikkakin mieheni hieman epäilyttävä käytös olikin herättänyt huomioni jo lauantaina. Kun raskauteni tuli tietoon ja pääsin kertomaan siitä ystävilleni, pyysin vauvan tulevilta kummitädeiltä erästä asiaa. Toivoin, että he järjestäisivät minulle yllätyksenä vauvakutsut. Sovimme, että minä tekisin vain vieraslistan valmiiksi ja mitään muuta en saisi sitten juhlista tietää ennen h-hetkeä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että minut sitten yllätettiin. Olin jo miettinyt muutamaan kertaan, kun laskettu aikani on tässä lähentynyt kovaa vauhtia, että näinköhän juhlia kuitenkaan järjestetään. Ja vaikka mieheni käytös herättikin epäilyksiä, en olisi lähtenyt lottoamaan niiden perusteella.
Paikalla oli iso osa niistä, jotka olin itse vieraslistalle kirjoittanut, omaa, rakasta äitiäni myöten ja parasta taisi olla se, kun minun ei tarvinnut laittaa rikkaa ristiin valmistelujen eteen. (Vaikka juhlia tykkäänkin järjestää ja aluksi olikin vaikeaa pysytellä poissa keittiöstä.) Minua lahjottiin, sain oman vaippakakkuni ja laitettiin maistamaan sokkona soseita, sekä testattiin vaipanvaihtotaitojani (sekin sokkona!!). Kirsikkana kakun päällä oli kasvo- ja jalkahoito äitini toteuttamana, mikä tarkoitti tietenkin sitä, että ne tehtiin Foreverin tuotteilla. ;) Parasta kuitenkin oli, että niin moni minulle rakas pääsi paikalle ja sain nauttia heidän seurastaan vielä ennen synnytystä. Parempia juhlia en olisi itselleni voinut toivoakaan. Kiitos!

Laitan blogiin kuvia juhlista jahka ne kulkeutuvat minulle asti. Minä kun tosiaan sain vain juhlia ja muut hoitivat myös muistojen tallettamisen.

Liebster Award

2015-11-20

Tässä on nyt käynyt niin, että minua on kunnioitettu palkinnolla ja samalla myös haastettu kertomaan hieman lisää itsestäni. Ystäväni Ami, Kirjailijan elämää-blogista heitti minua tällaisella, muistaen minua kauniilla sanoilla. Siitä siis iso kiitos hänelle. Hän on inspiroinut myös minua näiden vuosien aikana, jotka olemme toisemme tunteneet.


Liebster Awardsin periaate, sen lisäksi, että bloggarit jakavat tätä toisilleen, on myös linkkiketjun avulla tuoda lisää lukijoita pienille, lukijamäärältään vähäisemmille blogeille. Suomessa, jossa piirit ja lukijakunnat ovat huomattavasti pienempiä, kuin isoimmissa maissa, tämä raja menee jossain parinsadan lukijan paikkeilla. En tiedä kuinka paljon tämän tyyppiset palkinnot auttavat, mutta henkilökohtaisesti tällainen huomionosoitus on miellyttävää saada.

Tässä säännöt

  1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi
  2. Laita palkinto esille blogiisi (hae googlesta tai käytä yllä olevaa)
  3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen
  4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa
  5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat
  6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen
  7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse
Säännöt ovat siis selvillä, joten voimme siirtyä tehtävässä eteenpäin. Tässä ovat puolestaan ne minulle osoitetut kysymykset.

1. Miten luovuus näkyy sinun arjessasi?
Yksi näkyvimmistä jutuista on varmaan se, että kätteni jälkiä on levällään pitkin poikin asuntoa (kipsi- ja savitöitä, maalauksia ja piirrustuksia). Lisäksi haluaisin ainakin kuvitella luovuuden näkyvän myös sisustuksessani, sen valinnoissa ja ratkaisuissa.

2. Kuinka usein sisustat/leivot/harrastat kuukaudessa?
Uskallan vastata, että lähes päivittäin. Teen joka päivä jotain luovaa. Kirjoitan, piirrän, sisustan, valokuvaan... Myös meikkaaminen on minulle tapa olla luova ja ilmaista itseäni. En tietenkään kaikkea joka päivä, mutta jotain näistä päivittäin, kyllä.

3. Jos sinun täytyisi luopua kirjoista tai musiikista, kummasta luopuisit?
Tämä on vaikea kysymys. Periaatteessa en haluaisi luopua kummastakaan, vaikka minulla ei olekaan minkäänlaista lauluääntä tai sävelkorvaa. Rakastan nimittäin suunnattomasti musiikkia, vaikka olen täysin lahjaton sillä saralla. Mutta koska, toinen pitää valita, kallistun silti musiikin puoleen. Kirjoista en osaisi luopua koskaan.

4. Mikä elokuva, kirja tai sarja on viimeisen vuoden aikana ollut suosikkisi?
Hmm... Todella paha kysymys. Olen nimittäin melkoisen kaikkiruokainen kaiken suhteen, enkä osaa nostaa viimeisen vuoden ajalta mitään ehdotonta ykkössuosikkia mistään kategoriasta. Mutta, tässä kahden vuoden sisällä, kolahti eräs kirjasarja, joka on edelleen yksi ehdottomista suosikeistani. J.R. Wardin kirjoittama Mustan Tikarin Veljeskunta-sarja. Tässä ihan hetki sitten on julkaistu suomeksi sarjan kolmastoista osa, Varjot. Mikä ei olisi voinut paremmin sattua näin mammalomalleni.

5. Paras vuodenaika, ja miksi?
Koska joulunaikaa ja joulun odotusta ei voi varsinaisesti nimetä vuodenajaksi, niin vastaan kevät. Olen varsinainen kesän lapsi ja rakastan helteitä, mutta vielä parempaa on oikeastaan kytätä niitä kevään ensimmäisiä merkkejä. Innostun hurjasti hiirenkorvista, lämpenevästä ilmasta ja lakaistuista jalkakäytävistä, koska ne tarkoittavat, että kesä on aavistuksen lähempänä.

6. Jos voisit matkustaa minne tahansa, minne menisit ensin?
Irlantiin. Tätä ei tarvitse miettiä hetkeäkään. Minulla on joku ihmeellinen pakkomielle Irlannista ja sinne on pakko päästä jossain vaiheessa. Kaikkein mieluiten lähtisin Irlantiin kiertämään paikkoja autolla, jotta näkisin niin nummia, kuin Shanonin, kuin myös Dublinin. Ja ehkä tämä unelma toteutuu, sillä eräs rakas muutti kesän lopulla Dubliniin ja tarkoitus olisi mennä mahdollisimman pian häntä tervehtimään.

7. Esine talossa, jota ilman et voisi elää?
Varmaan kynä ja puhdas paperi. Vaikka nykyään piirrän harvemmin, saisin todennäköisesti hengenahdistusta, jos niitä ei olisi saatavilla inspiraation iskiessä.

8. Vaatekappale, jota olet kaivannut siitä asti, kun heitit sen menemään?
Hmm... Eräs liituraidallinen bondage-henkinen hame. Vein sen tosin UFF:in kirpputorille, joten toivon, että siitä on jollekulle jotain iloa nykyään.

9. Mikä on hulluinta, mitä lemmikkisi on tehnyt?
En tiedä hulluinta, mutta meidän Luna-kissa ei suostu juomaan vettä muualta kuin hanasta. Mikä on pieni ongelma, kun yritämme pitää kissoja poissa pöytäpinnoilta. Toivottavasti uusi juoma-automaatti korjaa piakkoin hieman tilannetta.

10. Musiikkikappale, jota maailman pitäisi kuunnella enemmän?
En osaa nimetä yhtä tiettyä biisiä, mutta henkilökohtaisena fanitytön mielipiteenä, ihmisten pitäisi kuunnella enemmän Apulantaa. ;P

11. Harvojen tietämä fakta tai asia, joka saa sinut innostumaan?
Öö... Tosi vaikea kysymys, jo ensinnäkin sen vuoksi, että kerron yleensä itsestäni kaiken jo ensitapaamisella. Ehkä ensilumi. Olen ihan into pinkeänä ensilumen sataessa, mutta sitä kestää vain hetken. Oikeammin lumi saisi sulaa pois jo kymmenen minuutin jälkeen.

Koska sain haasteen luovaa kirjoittamista käsittelevästä blogista, ajattelin haastaa blogeja, jotka ovat jollain tapaa inspiroineet minua tai joiden tekikät tiedän jollain tapaa luoviksi. Olen vain hirmuisen huono keksimään kysymyksiä, joten katsotaan mitä tästä tulee.
Tässä ovat minun 11-kysymystäni:

1. Millainen olisi unelma työsi?
2. Mistä sinä lähdet etsimään inspiraatiota tai ideoita?
3. Mikä on lempi kielesi maailmassa?
4. Haluaisitko mieluummin käsintehdyn vai kaupasta ostetun joululahjan? Miksi?
5. Jos saisit muuttaa maailmassa yhden asian, mikä se olisi?
6. Minkä elokuvan olet nähnyt viimeksi?
7. Mitä piparin kanssa?
8. Minkä taidon haluaisit osata?
9. Mikä oli lempi kirjasi lapesena?
10. Tee vai kahvi?
11. Mikä on lempi joululaulusi?

Ja viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä, blogit, joita haluan muistaa kunnianosoituksella ja jotka haluan haastaa mukaan leikkiin; Saippuakuplia olohuoneessa, Kultahippusia, Kaikki paketissa ja Kellomäki. Taidan rikkoa aavistuksen sääntöjä, sillä haastettavia blogeja on vain neljä ja Kaikki paketissa-blogilla on himpun verran yli kaksisataa lukijaa. Tämän toisen rikkeen perustelen sillä, että en tällä hetkellä tiedä luovempaa tai inspiroivampaa blogia, jonka vuoksi se ansaitsee ihan ehdottomasti kunniamaininnan.

Kiitos vielä kerran Amille!

Vauvalle

2015-11-19

Ajattelin tämän postauksen sopivan tähän väliin, koska olemme huomenna ultraäänen jälkeen menossa äitini kanssa Ikeaan hakemaan muutamia olennaisia juttuja vauvaa varten. Tässä kun on hieman jo pelottanut, että neiti päättää syntyä ennen kuin saamme makuuhuoneen kuntoon häntä varten. Viikonloppu on siis näillä näkymin täynnä ohjelmaa. :)
Mutta nyt varsinaiseen aiheeseen...

Siinä vaiheessa kun raskaustesti näyttää positiivista, mieleen putkahtaa jossain vaiheessa pitkä lista tarvikkeista, joita pitää hankkia. Vaikka sitä ei lähtisikään hamstraamaan joka ikistä hilavitkutinta ja yleellisyys tuotetta, on olemassa joitain välttämättömyyksiä, jotka on hyvä hankkia tätä perheen uutta tulokasta varten. Tässä postauksessa minä aion esitellä teille niitä hieman isompia hankintoja (ja joitain turhuuksia), joita me olemme tekemässä tai joista minä haaveilen.
Koska näillä näkymin vauvalle on tulossa makuuhuoneeseen kaksi tiettyä omaa pistettä, joiden mukaan näitä tuotteita on hieman katsottu. Ensimmäinen on pinnasänky, eli vauvan oma "makuuhuone". Toinen on puolestaan vaatekaappi/hoitopöytä, jossa pitäisi olla sitten kädenulottuvilla monia tärkeitä tarpeita.


Vertailin aiemmin hieman erilaisia markkinoilla olevia pinnasänkyjä Mamma vertailee pinnasänkyjä- postauksessa ja Meidän tulevassa pinnasängyssä, minkä yksilön olen makuuhuoneeseemme valinnut. Ikean Stuva komeilee siksi kollaasin etummaisena. Etsinnässä olisi siihen sopiva valkoinen, pinnasängyn pehmuste ja muutamia neutraaleja lakanoita. Väriä vauvan neutraaliin petukseen toisi esimerkiksi Annon suloinen kettutyyny. Se on 100% puuvillaa, joten ei tarvitse pelätä vauvan herkän ihon kärsivän materiaalista. Samalla kun se miellyttäisi äidin sisustajansilmää, se toimisi lapselle pehmoleluna. Kodin 1:sen sivuilta löytyi myös muita vastaavanlaisia eläinaiheisia tyynyjä. Iittalan Aitio menee ehdottomasti niihin sisustushaaveisiin, jotka toteutuvat jonain kauniina päivänä. Suoraan sanottuna, voisin hankkia niitä parikin kappaletta tänne kotiin. Jotkut haaveilevat String hyllyistä, minä haaveilen Iittalan Aitiosta. Vaatekaapiksi/hoitopöydäksi valikoitui Ikeasta Hemnes lipasto. Vaikka haaveideni lastenhuone on melkoisen vaalea, tämä lipasto sopii paremmin ajatuksiini makuuhuoneen kokonaisuudesta. Sen päälle mahtuu poikittain sopivasti hoitoalusta ja vaikka Luhdan koreissa esille tykötarpeita, joita vaipanvaihdon ja pukeutumisen ohessa mahdollisesti tarvitsee. Skubbin laatikot auttavat puolestaan pitämään pienet vaatteet järjestyksessä lipaston sisäpuolella. Ehkä isikin tulee näiden avulla löytämään tavarat oikeilta paikoiltaan... Lipastoon on myös hakusessa uudet, mielenkiintoisemmat ja näyttävämmät vetimet, jotka tulisivat hieman esiin tummasta pinnasta.

*Kaikki tuotekuvat ovat lainattuja!

Luonnollinen meikki vauvavatsakuvauksiin

2015-11-18




Minut tuntevat saattavatkin tietää, että meikkaaminen on yksi intohimojani ja meikkini alkavat pian kaipaamaan säilytystä varten oman huoneen. Mietin paljon sitä, miten meikkaan ja laitan kasvoni mihinkin tilanteeseen, enkä tarvitse kovinkaan isoa tekosyytä heittää maaleja naamaan. Siitä huolimattakin, että olen usein töissä aivan all-naturel. Tämän vuoksi varastoon on kertynyt jos jonkinmoista purkkia, putelia ja palettia, joihin voimme haluttaessa palata ehkä myöhemmin.

Haluaisin kuitenkin kertoa hieman lauantaisesta kuvausmeikistäni, koska se oli yksi asia jota mietin melko perusteellisesti. Se taisi olla oikeastaan se ainut asia, jota mietin tässä kuvausten lähestyessä. En halunnut mihinkään kuviin mitään liian räväkkää, jota katuisin myöhemmin ja harmittelisi näyttäväni drag queenilta. Tarkoitus oli mennä kameran eteen lähes luonnollisena. Lisäksi, koska tarkoitus oli antaa meikin myös elää ja muuttaa sitä matkan varrella, halusin pohjan olevan mahdollisimman neutraali. Apu löytyi todella nopeasti jälleen aivan ihanan Maanon ansiosta. Maanon meikkitutoriaalit ovat moneen otteeseen toimineet tukena ja turvana, oppaana ja inspiraationa meikeilleni ja niin kävi nytkin. (Itseasiassa innostuin meikkaamisesta juuri näiden tutoriaalien avulla.) Tällä kertaa hyödynsin videota Jenni Vartiainen - Nettiin musiikkivideomeikki, joka sopi tilanteeseen täydellisesti. Iho oli tasaisen ja luonnollisen näköinen, mutta näytin silti siltä kuin meikkiä ei olisi ollut. Lauantai-illan mittaan lisäsin sitten vain hieman tummempaa väriä ja linerit. Sunnuntain ulkokuviin, meikkasin sitten selvästi vahvemmin.

Valokuvia kotistudiossa, sekä luonnonhelmassa

2015-11-17

Tässä tuli vietettyä hieman blogivapaata sekä tarkoituksella, että tarkoituksemattomattomasti. Viikonlopun olin ihan tarkoituksella vapaalla ja keskityin aivan muihin juttuihin. Eilen puolestaan jouduin jälleen kestämään, sitä raskauden aikaista päänsärkyä, josta olen kertonut teille aikaisemminkin. Sen vuoksi en ole edes avannut konetta kolmeen päivään ja suoraan sanottuna, tässä ajassa on ehtinyt kertyä jopa hieman blogirästejä. Uusia postauksia on siis takuuvarmasti tulossa tässä lähipäivinä. Loppuviikosta matka käy myös odotetusti kohti Ikeaa, joten tulossa on myös kodin muutoksiin liittyviä juttuja.
Nyt kuitenkin menneestä viikonlopusta ja siitä, miksi en istunut koneen ääressä raapustamassa blogijuttuja.

Meillä oli viikonlopulle sovittuna ihan erityinen kyläreissu, itseasiassa meidän vapaamatkustajamme tulevien kummivanhempien luokse. Tämä kyseinen tuleva kummitäti on ottanut valokuvausharrastuksen nyt melkoisen tosissaan, kaikin puolin, joten pääsimme ottamaan meidän vauvavatsa kuvamme heidän luokseen. Lauantaiaamuna, kotona siis vallitsi melkoinen kaaos, kun minä pakkasin meille kyläilykamppeita, sekä kuvausrekvisiittaa, hätyyttelin kissoja karvaamasta laukkujen sisältöä ja meikkasin kuvausta varten.


Samalla kun ikuistimme  tämän pikkuisen yksiötä, saimme siis viettää aikaa hyvien ystäviemme kanssa. En voisi kuvitella mukavampaa ja luonnollisempaa tilannetta tällaiselle kuvaamselle. Varsinkin kun olin joissain kuvissa täysin ilman rihmankiertämääkään niin, oli miellyttävää, kun kameran takana oli joku tuttu. Tunnustan nimittäin, etten ole ihan täysin sinut kaikkien muotojeni kanssa, vaikka kehitystä itseluottamuksen saralla on tapahtunut parin viime vuoden aikana. Katsotaan, josko joku siveämpi kuva löytäisi myöhemmin tiensä myös tänne blogin puolelle ihasteltavaksi. En lupaa mitään varmaa.

Kuvia otettiin koko viikonloppu niin sisälle rakennetussa "studiossa", kuin ulkona. Ja sen perusteella, mitä raakoja kuvia ehdin näkemään, olen enemmän kuin tyytyväinen siihen mitä saimme aikaiseksi. Kaikki kuvat olivat todella kauniita ja allekirjoittanutkin näytti suurimmassa osassa melkoisen hyvältä. Siitäkin huolimatta, että olo oli aika ajoin yhtä ketterä kuin norsulla ja jotkut asennot ja niihin pääseminen vaativat melkoisesti puhinaa, kiroilua ja hikoilua. Kiitos siis Saippuakuplia olohuoneessa-blogin Hoolle ja muulle perheelle kuvauksista, sekä nautinnollisesta viikonlopusta ystävien kanssa.
Vaikka ne vatsakuvat eivät 100% varmuudellla tänne blogin puolelle eksy, niin tässä on ainakin muuta kulissientakana kuva.






 Mites siellä ruutujen toisella puolen? Miten teidän viikonloppunne ovat sujuneet? Entä millaisia kokemuksia siellä on vauvan yksiön kuvauksista?

Nyt se sitten alkoi...

2015-11-13


...nimittäin mammaloma. Tähän asti olen riutunut sairaslomalla jo useamman kuukauden, joten varsinaiseen päivärytmiini ei tule muutosta ennen kuin tämä vapaamatkustaja päättää ulostautua. Mutta täytyy sanoa, että useampi huoli ja murhe kyllä vierähti hartioilta. Nyt riittää kun käyn vain neuvolan terveystarkastuksissa ja lääkärillä, eikä minun tarvitse perustella enää yhdellekään lääkärille sitä, miksi sairaslomaani on jatkettava. Voin sanoa, että lääkärinkäynneistä ehti tulla minulle jo varsinainen mörkö ja ahdistuksen aihe, kun itse tiesin etten ollut kykeneväinen tekemään raskasta henkilökohtaisenavustajan työtä. Voin kertoa, että mieluummin olisin ollut töissä, kuin ravannut jatkuvasti lääkärissä ja stressannut sairaslomakorvausten kanssa. Mutta en halunnut riskeerata omaa tai vauvani terveyttä tekemällä asioita, joihin en enää pystynyt ja jotka tekivät minusta täysin vuodepotilaan. Samalla kun yritin perustella lääkäreille kuntoani ja he vastasivat sanomalla raskaus ei ole sairaus, neuvolassa sanottiin, että minä tunnen parhaiten oman ruumiini ja sen voimavarat, eikä minun pitäisi ylittää niitä. Tunnelmat olivat aika ristiriitaisia ja tunsin aika-ajoin pientä syyllisyyttäkin siitä, että olen ollut kotona. Tämä äitiysloman alkaminen on siis todellinen huojennuksen aihe.

Mutta kai se on niin, että meillä jokaisella on omat stressin aiheemme. Minusta raskaus itsessään on tuntunut hirvittävän luonnolliselta alusta lähtien, enkä ole pikku tai isommistakaan jutuista säikähtänyt koko aikana, joten kaiketi minullakin oli oltava jokin juttu, joka nostattaa sen stressihormoonin tuotantoa.

Minä ja vauva voimme edelleen hyvin, siitä huolimatta, että iltaisin supistukset ovat melko kovia. Mistä saan todennäköisesti syyttää vain itseäni. Todennäköisesti niitä ei olisi ollenkaan, jos ottaisin vielä päivällä rauhallisemmin. En kuitenkaan osaa vain maata, vaan kotona täytyy tehdä edes jotain pientä. Pikkuinen on siinä mielessä kaiketi tulossa äitiin, sillä liikkuu päivittäin ja erittäin aktiivisesti. Täytyy kyllä sanoa, että tästä syystä en ihan ymmärrä, miksi jotkut laskevat hysteerisenä vauvojensa liikkeitä tässä loppuvaiheessa. Hänen liikkumisensa ei ole kuitenkaan nukkumistani häirinnyt. Nukun suurimman osan ajasta hyvin, jotkut yöt ovat hieman katkonaisempia. Silloinkin ongelma on lähinnä se, että en vessareissun jäljiltä löydä hyvää asentoa tämän vatsani kanssa, selällään kun en pysty nukkumaan. Yksi yö tunnustelin valveilla tunnin verran, kuinka vauva hikkasi vatsastani ja nukahdin siinä vaiheessa, kun mieheni kello soi. Iltaisin nukahtamisen kanssa on ongelmia, ehkä kerran kahdessa viikossa tai harvemmin, mutta silloin nukun yleensä koko yön lähes katkotta aamuun asti. Sellaista iltatukalaa oloa on ollut, mutta ei sellaisena ettenkö siitä selviäisi. Suppareihinkin on jo melkein tottunut. :D

Minun piti itseasiassa puhua tänään ihan muusta asiasta täällä blogissa, mutta päivällä oli muuta ohjelmaa ja nyt illalla hartiani jumahtivat niin kipeästi lukkoon, että pitää katsoa meneekö koko viikonlopun suunnitelmat uusiksi. Jos suunnitelmat menevät nappiin, niin kerron niistä teille mitä todennäköisemmin ensi viikolla. Jos ei, niin saatte todennäköisesti lukea, miltä Malmin päivystyksessä näyttää lauantaina...

Glögikausi on avattu...

2015-11-11

Minun joulua kammoksuva rakkaani yllätti minut eilen iloisesti. Hän nimittäin osti minulle tölkillisen glögiä. <3 Hän ei sitä itse juo, mutta minulle se on oikein perinteinen joulunajan herkku. Tänään olen sitten meikkaamisen ohella nautiskellut tätä herkkua. Glögikausi on siis viimein avattu!

Nyt, hyvää yötä!

Lastenhuone unelmia

2015-11-10

Kyllä sitä tuossa lauantaina tuli mietittyä siinä supistelun ohella, että ehkä olisi viimein aika muuttaa se lastentarvikkeiden ostoslista ihan konkreettisiksi hankinnoiksi. Oltaisiin nimittäin pienoisessa pulassa, jos tämä aktiivipaketti päättäisi syntyä nyt. Täällä blogin puolella esittelen teille ensin hieman unelmia, sitten sitä ostoslistaa ja lopulta ihan niitä konkreettisia hankintoja omilla paikoillaan.

Tällä hetkellä me asumme mieheni kanssa kaksiossa, joten erillistä lastenhuonetta meille ei ole tulossa, vaan vauva asustelee aluksi meidän kanssamme samassa huoneessa. Jossain vaiheessa se isompi asunto on varmasti ajankohtainen, mutta ei ihan vielä. Kyllä tänne nyt yksi vauva mahtuu kun hieman uudelleen organisoi. Se ei kuitenkaan estä minua haaveilemasta tai suunnittelemasta lastenhuonetta. Minullakin onkin ollut hyvin selkeä visio siitä, mitä haluaisin. Jälleen kerran myös Pinterest on ollut isona apuna näissä haaveiluissa. Ajattelin nyt näyttää miltä se minun unelmien lastenhuoneeni mahdollisesti näyttäisi ja millaisia elementtejä sieltä löytyisi.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Ensinnäkin unelma asuntoni olisi, joko vanhassa kerrostalossa tai sitten se olisi vanha puutalo. Olen erityisen ihastunut 1900-luvun alun arkkitehtuuriin. Etenkin kansallisromantiikkaan ja jugendiin. Tämän tyylin kerrostaloja esimerkiksi Helsingin keskustassa on paljon. Myös puutaloja tältä ajalta on säilynyt melkoinen liuta, joten toivoa on. Loft-asunto, vanhassa teollisuusrakennuksessa olisi ihana ja Nikkilän entinen mielisairaala olisi myös unelmalistalla, erään tietyn vanhan puukoulun ohella. ;) Haaveita siis on, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Joka tapauksessa, paikka, oli se sitten asunto tai talo, olisi remontoitu nykyaikaiseksi, mutta vanhaa arkkitehtuuria olisi ehdottomasti kunnioitettu (artesaanipuoli minusta puhuu nyt). Tämän vuoksi isot ikkunat ja vanhat lautalattiat kuuluvat olennaisena osana mielikuviini. Lautalattian kanssa voisi leikitellä. Sen voisi maalata valkoiseksi, harmaaksi tai jollain hennolla, neutraalilla pastellivärillä. Isot, vanhat ja kauniit ikkunat puolestaan toisivat, sekä valoa, että olisivat omanlaisensa sisustuselementti. Nykypäivän ikkunat kun tuntuvat olevan enemmän tai vähemmän malliltaan näyteikkunamaisia.
Kuva löytyi Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Lastenhuoneen pohja olisi mahdollisimman neutraali, sillä lapset kasvavat ja heille alkaa muodostumaan omia mielipiteitä, joten muutosvaraa täytyy olla. Tulee aika, jolloin äiti ei päätä ihan kaikista sisustuselementeistä. Lisäksi muistan omasta lapsuudesta vaiheen, kun veljieni kanssa vaihdoimme huoneita noin kerran kuukaudessa, joten tätäkin kannahtaa ehkä miettiä. Vaikka tyttärellemme tulisikin jossain vaiheessa pinkkikausi, se tulisi näkymään enemmänkin tekstiileissä  ja pienissä yksityiskohdissa, kuin isoilla pinnoilla.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Minä valitsisin sisustukseen suurimmaksi osaksi valkoisia ja harmaita sävyjä, joita sitten piristäisin pienillä väripilkuilla, kuten mintunvihreällä, hennolla vaaleanpunaisena. Niiden lisäksi toisin mukaan myös mustavalkoisia yksityiskohtia. Kalusteet olisivat valkoisen ja lämpimän puun sävyisiä. Harmaan ja valkoisen balanssi todennäköisesti vaihtelisi vuodenaikojen mukaan. Keväisin ja kesäisin raikasta valkoista, syksyllä ja talvella tummempia sävyjä tunnelmaa tuomaan. Koska olen tällä hetkellä valmistautunut täysin tytön tuloon, ajatukseni ovat hieman vahvemmin tyttöhuoneessa. Pojan huoneessa saattaisin käyttää rajummin mustaa ja valkoista.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Huoneesta tulisi ehdottomasti löytyä jotain myös lasta varten. Myönnän nykyisin hieman kammoksuvani kaikkea, mikä hehkuu sateenkaaren väreissä. Kuten meidän tämän hetkistä sitteriämme, joka on muuten ihana ja varmasti kätevä kaikkine pienine aktiviteetteineen. :D Onneksi tällaisia lapsia inspiroivia vaihtoehtoja on, kuten kuvista näkyy. Toisaalta, kai se on tietyllä tapaa turha suunnitella mitään kovin tarkkaan. Lasten kohdalla kun harvat asiat tuntuvat menevän harvoin täysin suunnitellusti.
Noista eläinprinteistä tuli mieleen, että minulla on suunnitteilla pieni DIY tauluprojekti nimenomaan vauvaa varten ja ajattelin hieman vilauttaa aikaansaannoksiani täällä, kunhan projekti lähtee kunnolla käyntiin.

Mutta tässä oli pientä pintaraapaisua lastenhuoneunelmiini. Jonain päivänä minä sisustan sen unelmieni lastenhuoneen. Siihen asti lisää minua ispiroivia kuvia löytyy Lastehuone-taululta Pinterest sivuiltani.
Mitäs mieltä te tolette lastenhuoneunelmistani? Entä millaisia unelmia teillä on aiheeseen liittyen?

Uudet töppöset

2015-11-08

Nyt on päässyt käymään niin, ettei mammasta ole enää omia kengännauhojaan solmimaan. Tuo Ipanapa on yksiöineen edessä vaikka kuinka yrittäisi joogata. Tässä on siis jo tovin ollut harkinnassa sellaiset kengät, joihin voi joko vain hypätä tai ne voisi vain vetää jalkaan. Homma olisi huomattavasti yksinkertaisempi, jos tämä olisi kesävauva. Kesällä vaihtoehtoja olisi kaiken maailman läpysköissä, sandaaleissa ja jopa crockseissa. Talvella homma on hieman monimutkaisempi.
Tuotekuva lainattu.

Tämä ongelma sai minut miettimään jälleen niitä Uggin perustöppösiä, joita olen itseasiassa miettinyt varmaan parin vuoden ajan tulematta minkäänlaiseen päätökseen. Ja koska en ole yhtään varma, haluanko minä todella Uggit ja tuleeko niitä käytettyä tämän ajan jälkeen, tuntuu hieman tuhlaukselta ostaa päälle sadan euron kenkiä muutamaksi viikoksi. Homma olisi eri, jos olisin varma siitä, että haluan Uggit ja käyttäisin niitä jatkossakin. Sitten tätä ei olisi tarvinnut edes miettiä vaan mennä ja etsiä paras tarjous kyseisistä kengistä.

Perjantain kauppareissulla, kun olimme itseasiassa etsimässä miehelleni kenkiä, bongasin sattumalta Citymarketissa punaisella hintalapulla juurikin Uggin kaltaiset töppöset. Hintaa oli niinkin hulppeasti kuin 15 €.

Tiedän kenkien laadun olevan tässä tapauksessa varmasti myös sitä viidentoista euron luokkaa, mutta minulle diili on parempi kuin hyvä. Voin jatkaa jahkailuani vielä aitojen suhteen ja ehkä minä tällä tavalla saan edes vähän varmemman mielipiteen siitä haluanko aidot vai en. Ja jos nämä nyt päättävät hajota muutaman viikon käytön jälkeen tai jäävät raskauden jälkeen käyttämättä, menetys ei ole kovin iso.



Nyt pari päivää näitä töppösiä testattuani, voin ilokseni kertoa, että ne ovat ajaneet asiansa. Varpaat pysyvät lämpiminä ja kuivina. Töppöset tuntuvat jaloissa kohtuu mukavilta, mutta ennen kaikkea minun ulos lähtemiseni on helpottunut huomattavasti. Ihanaa kun näiden kanssa ei tarvitse harrastaa sitä kengännauhajoogaa, vaan töppöset voi vain vetää jalkoihin. Eli, vaikka mahdollisesti päätyisin joskus ne Uggit hommaamaan, niin kyllä nämä ovat toistaiseksi olleet oikein hyvä ostos.
Lupaan kiroilla sitten täällä blogin puolellella, jos kenkiin tulee joku vika, niin te lukijat voitte kommenteissa näpäyttää ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. ;)
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright