Slider

Juhlat mielessä

2015-10-31

Se mokoma päänsärky kummittelee edelleenkin jossain takaraivoni perukoilla. Eilinen päivä meni pimennetyssä makuuhuoneessa torkkupeiton alla ja silmät kiinni. Olen yrittänyt pitää nyt nestetasapainoa yllä juomalla erityisen paljon ja suostuttelin jopa mieheni hieromaan niska-hartiaseutuani, jos sillä vaikka helpottaisi. Särkylääke ei nimittäin meinaa auttaa, koko ajan tykyttää milemmin puolin päätä. Täytyy vain toivoa, että tämä ei mene tästä yhtään pahemmaksi.

Mutta päänsärystä huolimatta päätin istahtaa läppärin ääreen kirjoittamaan postausta. Tässä viime päivien ajan päässäni on pyörinyt nimittäin kaksi juhlan aihetta. Ensinnäkin haluaisin kovasti järjestää pienimuotoiset glögijuhlat lähimmille ystäville. Lisäksi ensi vuoden alussa meillä olisi näillä näkymin tiedossa oman pikkuisen ristiäiset.

Ristiäisille olen yrittänyt miettiä jonkinlaista pohjaa, jotta vuoden vaihteen jälkeen ei tulisi kiire. Enkä tiedä kuinka selkeästi pystyn ajattelemaan vauvan syntymän jälkeen. Olen kuulut, että hormoonihuurut saattavat olla siinä vaiheessa melkoisen huumaavia. Teemaväri muodostui hyvin nopeasti, sillä me kumpikin kammoksumme mieheni kanssa kirkkaan räiskyvää pinkkiä, joten ainakin toistaiseksi tyttäremme ei tule saamaan pinkkejä-prinsessa juhlia. Katsotaan sitten uudestaan, kun hänellä on oma mielipide asioista. Sitten voimme keskustella. Nyt kun äiti ja isi saavat päättä, kastejuhlien teemaväri on valkoinen. Juhlat tulevat olemaan keskellä talvea, joten valkoinen väri sopii vuodenaikaan. Samalla se on neutraali, kaunis ja klassinen väri. Todennäköisesti päävärin seassa tulee välkehtimään myös aavistus kultaa ja hentoa vaaleanpunaista. Jonkin verran olen miettinyt myös tarjoiluja, jotka tulen hoitamaan itse talkoo avulla. Onneksi tulevat kummitädit ovat kaikin puolin näppäriä käsistään. Samoin olemme miettineet hieman vieraslistaa, mutta loppujen kaikki on auki.
Suurin suunnittelu ja vetovastuu tulee olemaan mitä todennäköisemmin minulla. Tietysti neuvottelen kaikista tärkeistä asioista mieheni kanssa, mutta isoin työ lankeaa varmasti minulle. Ainakin uskon niin, mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eihän sitä koskaan tiedä millainen juhlasuunnittelija rakkaastani kuoriutuu oman lapsen ristiäisten kohdalla.

Mutta sitten niihin paljon lähempänä oleviin ja pienempiin juhliin... Minusta on ihanaa järjestää illanistujaisia, kutsua ihmisiä kotiini ja järjestää jotain pientä tarjottavaa. Se on yksinkertaisesti ihanaa. Siinä taitaa olla yksi syy sille, miksi en saa glögijuhlia pois mielestäni. Jos tämä vuosi olisi mitenkään päin tavallinen, niin ryhtyisin vain suunnittelemaan ja järjestämään niitä, mutta näin raskaana moni asia mietityttää. Mihin ajankohtaan juhlat pitäisi pitää? Kuinka pitkälle päivämäärän uskaltaa venyttää? Jaksanko vielä touhuta keittiössä kuten ennen? Mitä, jos synnytys käynnistyykin? Onko järkevää pitää juhlia niin lähellä laskettua aikaa? Välillä olen vain ajatellut, että hiiteen analysointi ja turha vatvominen ja juhlia suunnittelemaan. Mikä olisi varmasti paras ratkaisu, sillä yleensä ihmiset tekevät itsensä hulluksi ylianalysoimalla. Ehkä alan vain suunnittelemaan juhlia ja katson mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Tällaisia mietteitä näin lauantaina. Illalla meillä on saunavuoro, katsotaan, jos se saisi päänsärkyni laukeamaan.

Raskausajan päänsärkyä

2015-10-30

Olen potenut tänään taas kovaa päänsärkyä. Kävin aamulla terkkarilla mittaamassa varmuuden vuoksi verenpaineet viimeisen psykologin käyntini ohella. Paineeni olivat okei, joten joudun  tässä toteamaan, että ehkä minä tulen kärsimään tässä loppuraskauden ajan kovistakin päänsäryistä ihan ilman sen kummempaa syytä. Päivä on siis mennyt aika pitkälti levätessä ja nukkuessa, mitä aion jatkaa loppuillan.

Katsotaan, jos saisin palailtua huomenna paremman postauksen kanssa.
Parempaa perjantaita teille lukijoille!

Aavistus joulun makuja

2015-10-28

Sisustusblogeja lukiessa olen huomannu, että moni on hiljalleen alkanut suuntaamaan ajatuksiaan jouluun. Tähän aikaan vuodesta alkaa myös lehtihyllyihin ilmestymään jouluaiheisia sisustus-, askartelu- ja ruokalehtiä. Minun lempiaikani vuodesta siis lähestyy kovaa vauhtia! Olen itsekkin silmäillyt muutamia joululahjaideoita, miettinyt pienimuotoisia glögijuhlia ja joulukoristeita. Meillä on kuitenkin mieheni kanssa sopimus, että ennen joulukuuta meillä ei tehdä kovinkaan suuria valmisteluita. Rakkaani kun ei ole kovin jouluisa ihminen.

Sopimuksestamme huolimatta minä olen kuitenkin uskaltautunut jo maistelemaan hieman joulun makuja. Olen aina ollut enemmän teen kuin kahvin ystävä ja maistelen mielellään uusia teemakuja. Näin kylmään vuoden aikaan tätä juomaa menee myös enemmän kuin muutoin. Viime vuonna eräästä paketista paljastui pussillinen Indiskan Cozy Christmas mustaa teetä. Aivan ihana joulutee! Siinä on käytetty jouluisia mausteita ja makuja. Allekirjoittaneelle aromista tulee mieleen hieman apelsiini ja kardemumma. Suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle teen ja joulun ystävälle.
Tuo pussi alkaa olemaan lopuillaan, joten minunkin täytyy pian juosta Indiskaan hakemaan hieman täydennystä.

Tänään nautiskelin siis joululta maistuvaa teetä ja hain inspiraatiota lempijuhlani koristeluun ja sisustumaiseen uusimmasta Kotiblogit lehdestä. Suosittelen muuten tätäkin lämpimästi kaikille blogeista ja bloggailusta kiinnostuneille. Julkaisu antaa blogeille aivan uudenlaista näkyvyyttä ja on ihan omanlaisensa sisustus- ja lifestylelehti. Itse törmäsin viime numerossa kahteen tämän hetken lempiblogiini (Koti kaupungin laidalla ja Kaikki paketissa) ja tässäkin lehdessä on ihania, jouluisia ideoita, joita haluan päästä myös itse toteuttamaan.

Ennen kuin tästä tulee pelkkä mainospostaus, ajattelin kertoa teille tässä myös hieman neuvolakuulumisia. Minulla oli nimittäin tänään yksi ylimääräinen tarkastus. Neuvolan kotikäynnillä, josta on oma postauksensa kerroin minulla olleen pientä päänsärkyä. Tästä syystä sovimme, että verenpaineitani seurataan muutaman ylimääräisen mittauksen verran. Kaksi ensimmäistä mittausta kävin suorittamassa itse terveyskeskuksen Ite-pisteellä ja kirjasin arvot ylös. Tänään kävin vielä neuvolassa, jossa terveydenhoitajani näki arvot ja kirjasi ne ylös. Arvoni ovat juuri niin ihanteellisen matalat kuin aina ennenkin ja niiden perusteella ei tarvitse raskausmyrkytystä pelätä. Päänsärkyni johtuu todennäköisemmin hieman huonommin nukutuista öistä, kuin tästä edellä mainitusta. Sen lisäksi hän otti minulta myös painon, mittasi kohdun koon ja kuunteli vauvan sydänäänet. Sydänäänten kuunteluun tuli tosin pieni mutka matkaan, sillä meidän Tirppana päätti pistää zumbakarnevaalit pystyyn. Sen verran ahkeraan hän yksiössään riehui, että sydämensyke oli koko ajan 160 ja 170 tienoilla. Tällaisia tuloksia ei voi kirjata, ilman jatkotutkimuksia, joten sovimme, että palaan neuvolaan tunnin päästä uudestaan ja kokeilemme saada silloin paremmat sykkeet.
Noin tunnin päästä pyörittelin sitten silmiäni odotustiloissa, kun vauvan zumbatreenit jatkuivat edelleen tuntuvina ja mietin, että näinköhän saamme tälläkään kertaa kunnollisia tuloksia. Onneksi tällä toisella kerralla tietoihin voitiin kirjata noin 150 syke, mikä on meillä aivan normaali.

Toinen asia, mistä neuvolassa keskustelimme, oli vauvan koko. Kohtuni mitat ovat keskivertoa suuremmat viikkoihin nähden, jonka vuoksi meidän on mietittävä jatkoa. Minä haluaisin ehdottomasti synnyttää ilman sektiota, joten olen hieman huolissani tästä seikasta. Terveydenhoitaja tosin rauhoitteli, että ainakaan vauvan koko ei pitäisi olla esteenä alatiesynnytykselle. Mutta meidän olisi hyvä tarkastaa minkä kokoinen veitikka on tuloillaan. Näin ollen meillä on tulossa vielä yksi ultraäänitutkimus, jossa tehdään arvio nimenomaan koosta. Jos hän on kasvaa nopeaan, niin raskauteni ei välttämättä anneta edetä viikolle 42, vaan synnytys käynnistetään aiemmin.

Että tämmöistä. Katsotaan nyt, selvitäänkö me edes tuohon ultrakäyntiin asti yhtenä kappaleena. Eihän sitä tiedä kuinka kova kiire tällä tapauksella lopulta on. Näillä näkymin kaikki on kuitenkin hyvin, meillä molemmilla, kovista supistuksista huolimatta. Ja toistaiseksi yritämme pysyä vielä samassa paketissa.

Kamalan kallis hoitolaukku

2015-10-27

Minun hoitolaukkuhaaveeni on herättänyt tietyissä ystävissä ja lähipiirissä kauhunsekaisia tuntemuksia. Miksi? No koska, laukku josta haaveilen maksaa 259,00 €. Se on melkoisen suolainen hinta hoitolaukusta, tiedän sen itsekkin. Sitä ei tarvitse minulle taas kertoa. Mutta uskokaa tai älkää, minun perimmäisen pihi avomiehenikin kannattaa tämän laukun hankintaa. Miksi? Syitä on muutamakin.
Kuva lainattu täältä.


Hoitolaukku, josta nyt puhutaan on Storksakin Elizabeth tuollaisena konjakin värisenä vaihtoehtona. Bebesin  nettisivuilla tätä hoitolaukkua kuvaillaan näin:

Hoitolaukku, joka on Storksak laukkumalliston klassinen keulakuva. Laukkuun mahtuu mukaan kaikki tarvittava kun lähdetään vauvan kanssa liikenteeseen. Tavarat pysyvät järjestyksessä useissa erilaisissa sisätaskuissa ja myös kännykälle ja avaimille löytyy omat paikat.

Ja nyt puhutaan niistä syistä, miksi minä haluan sijoittaa hoitolaukkuuni rahaa hieman enemmän. Käyn ne läpi sattuman varaisessa järjestyksessä, sillä ne ovat kaikki vaikuttaneet päätökseeni.

Laukku on aitoa nahkaa, eli käyttöikä on pitkä. Ystävälläni on ollut saman mallin laukku, mustana, yli vuoden ja se on nyt alkanut osoittaa tarvetta pikku huollolle. Huollon jälkeen se olisi taas kuin uusi. Käyttöikää lisää laadukkaan materiaalin kaverina se, että laukku on hyvin klassisen näköinen. No, miksi minä vaadin hoitolaukultani pitkää käyttöikää, kun ei sitä tarvita vauvan kanssa kuin hetki? Noh, minä ajattelin hankkia lisää niitä vauvoja. Näillä näkymin haaveilen useammasta lapsesta, eikä se ole käsittääkseni huono juttu, jos tavaroita saa kierrätettyä vanhemmalta nuoremmalle. Kun lapset eivät ole enää hoitolaukkuiässä, käytän tuota itse. Se on kaunis ja tilava, joten mamma voi hyvin ottaa siitä itselleen käsilaukun.

Jatketaanpa sitten muilla syillä.
Laukku on aikuismaisen näköinen, eikä liian naisellinen, joten haluaisin uskoa isinkin pärjäävän tämän kanssa. En usko meidän isännänkään nolostelevan, jos joutuu välillä jäämään laukun ja vauvan kanssa kahden jonnekin. Tiedän sen, että oma avomieheni ei välttämättä innostuisi hempeän vaaleanpunaisesta hoitolaukusta, jota hänenkin pitäisi kantaa ympäriinsä.

Laukku on tilava ja suunniteltu nimenomaan hoitolaukuksi, joten kaikki tarpeellinen mahtuu varmasti mukaan ja niille on oma paikkansa. Myös äidin tai isin tai molempien omaisuus mahtuu laukkuun mukaan. Sen verran olen ystäviäni seurannut, että kun vauvan kanssa lähdetään ihan vain kyläilemään iltapäiväksi, mukana pitää olla yhtä ja toista. 
Kuva lainattu.
Yhteenvetona, tämä hoitolaukku on harkittu sijoitus ja päätös, eikä sellainen hetken mielijohde. Onhan se kallis, mutta uskoisin sen olevan penniensä arvoinen ja maksamaan itsensä takaisin vuosien varrella.

Meidän tuleva pinnasänky

2015-10-26

Koska minulta on pyydetty enemmän vauvajuttuja niin saamanne pitää. Onneksi nämä asiat ovat muutenkin tulossa ajankohtaisiksi nyt, kun meidän laskettu aikamme lähestyy kovaa vauhtia. On melkein pelottavaa ajatella, että vain muutama viikko enää ja tämä tähän asti mukana kulkenut reissaaja on valmis syntymään, vaikka laskettuaika onkin pidemmällä.

Mutta vielä tässä on aikaa, joten puhutaanpa vähän vielä pinnasängyistä. Mamma vertailee pinnasänkyjä-postaukseen olin koonnut valikoiman sellaisia pinnasänkyjä, jotka miellyttivät minun silmääni ja jotka olisivat voineet olla meille niitä oikeita. Kerroin samassa postauksessa, että yksi kollaasissa esittelemistäni vaihtoehdoista tulee oikeasti kotiutumaan lopulta meille. Toisin kuin vaunujen kanssa, joista tulen näkemään vielä painajaisia, pinnasängyn valinta oli lopulta yksi helpoimpia ratkaisuja ja malli oli päätetty jo ennen kuin raskauden jatkuminen oli varmaa. Tykästyin nimittäin nopeasti Ikean kokovalkoiseen Stuvaan. Päätöstä helpotti entisestään se, että näin sen pian ensisilmäyksen jälkeen ihan konkreettisessa käytössä ystäväpariskunnan luona.
Kuvat lainattu täältä.

Tykkään erityisesti sängyn jämäkästä ja yksinkertaisesta ulkomuodosta. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, johon olisi vaara kyllästyä pidemmän käytön jälkeen. Sängyn ominaisuuksiin kuuluu pohjan siirtäminen kahteen eri tasoon. Tämä hankaloittaa sitä, että taapertaja pääsee kasvaessaan kiipeämään laitojen ylitse. Lisäksi, kun lapsi on tarpeeksi vanha, toinen laita voidaan irrottaa ja pinnasänky muuttuu ensisängyksi. Tämä on positiivista, koska se lisää sängyn käyttöikää. Isoin plussa on kuitenkin alapuolen laatikot, joilla on mahdollista saada lisää säilytystilaa pienessä asunnossa.


Vielä tätä ei ole meille kotiin Ikeasta haettu tilaa viemään, mutta hyvin pian minun on delegoitava homma eteenpäin. Minusta ei taida olla enää shoppailijaksi, mutta onneksi on mies ja sukulaisia, jotka voi hommaan rekrytoida. Mutta mitä pidätte? Kotona otettuja valokuvia tulee varmasti siinä vaiheessa kun sänky on omalla paikallaan.

Aamu flanellilakanoissa

2015-10-25


Täällä sunnuntaiaamu on aloitettu laiskasti pehmoisissa ja lämpöisissä lakanoissa köllien. Mikäs sen mukavampaa, kun ikkunan takana häämöttää harmaa syysaamu ja kelloja siirtämällä on saatu yksi "ylimääräinen" tunti tähän päivään. On ihanaa heräillä ihan rauhassa ja nautiskella läheisyydestä. Tällaiset hetket kun ovat olleet harvassa viimeisen vuoden aikana, kun meikäläinen on ollut enemmän koulussa ja töissä, kuin kotona. Lisäksi nämä ovat viimeisiä hetkiä, kun me olemme mieheni kanssa ihan kahdestaan. Tai niin kahdestaan kun voi olla, kun minun vatsani uumenissa möyrii pieni salamatkustaja, joka vaatii melkoisesti huomiota jo nyt. Nykyisin minä heräänkin lähes poikkeuksetta aamulla pienten jalkojen ja nyrkkien viuhuntaan.

Minä nousin jossain vaiheessa keittämään aamukahveja, jotka juotiin edelleen sängyssä loikoen. Spotifystä laitettiin soimaan rauhallista musiikkia ja nautittiin ihan vain siitä ettei ole kiire mihinkään. Soittolista aloitettiin rauhallisesti Anna Puulla ja Sannilla, mutta lopulta päädyimme kuuntelemaan, mitä muutakaan kuin Apulantaa ja heidän uutta levyään.
Mukaan köllimään kiipesi tietysti eräs huomionkipeä neiti, jota pitikin sitten rapsutella ja hemmotella.


Ruutukuosiset pussilakanat olen aikanaan tilannut Jotexilta. Ne on tehty pehmoisesta ja lämpimästä puuvillaflanellista, joka on kuin tehty syysöitä varten. Ne kuuluvat Huntingdalen tuotesarjaan, mutta ikävä kyllä panin merkille, että juuri tässä värissä niitä ei enää ole. Hieman erivärinen flanellivaihtoehto sivuilta kyllä löytyy. Itse pidän näistä suunnattomasti ja suosittelen kokeilemaan, jos kaipaa sänkyyn jotain pehmoista ja lämmintä.
Ihanaa sunnuntaita teille kaikille ja tässä musiikin muodossa tämän aamun rauhallisia tunnelmia.

Big Mama's Home facebookissa!

2015-10-23

Perjantain kunniaksi päivitin Big Mama's Homen myös facebookkiin! Jee! Käykää toki tykkäämässä. Tässä linkki auttamaan oikean sivun löytymistä.


Perjantain kahvittelua

Minun aamuni alkoi tänään neuvolapsykologin käynnillä. Tämä oli toinen kerta, kun kävin tällä vastaanotolla juttelemassa. Voin myöntää avoimesti, että minulla on monen vuoden aikainen masennustausta takana, enkä ole loppujen lopuksi kovinkaan kauaa tuntenut itseäni terveeksi kuten nyt. Tällä hetkellä tämä ajanjakso on vain ikävä muisto, joka on tosin otettava huomioon nyt kun meidän elämämme on muuttumassa tämän pienen salamatkaajan myötä. Tämän vuoksi sovimme neuvolassa, että käyn muutaman kerran juttelemassa psykologin kanssa ja vähän avaamassa omia ajatuksia. Täytyy sanoa, että on ollut todella virkistävää käydä puhumassa ulkopuoliselle tästä kaikesta, vaikka juuri nyt tunnen oloni hyväksi ja kaikin puolin terveeksi. Psykologi oli tänään myös sitä mieltä, että ensi kerran jälkeen tapaamiset voivat jäädä tauolle. Katsomme myöhemmin, jos joku käynti olisi ensi vuoden puolella, kun vauva on jo syntynyt ja arki on lähtenyt käyntiin.

Kotona keitinkin itselleni sitten kahvit. Minä olen oppinut tämän kahvinjuonnin varsinaisesti tässä raskausaikana. Kahvi ei ole ollut minulle mikään herkku, mutta huomasin, että noin vuosi takaperin sairaalaharjoittelussa sitä meni monta kuppia päivässä. Sen jälkeen kahvittelu on ollut epäsäännöllistä, mutta ei kuitenkaan enää mikään mahdottomuus. Tässä raskauden aikana siitä on tullut paljon säännöllisempää. Vielä en näin kotosalla ihan ylety noihin sairaalajakson määriin, mutta on tämä lisääntynyt.
Ei ehkä se terveellisin opittu tapa raskauden aikana...

Tuskin tulen koskaan juomaan kahviani mustana, sillä edelleen se on parhaimmillaan kaikilla mausteilla. Kotioloissa teen kotikutoisesti eräänlaista "lattea". Eli siis keitän aavistuksen vahvempaa kahvia kuin ohjeissa sanotaan, Kahvin poristessa, kaadan kuppiin reilun annoksen maitoja, jonka lämmitän ihan vain mikrossa. Kaadan kupillisen kahvia lämmitetyn maidon sekaan ja lisään pari lusikallista sokeria.
Tämä toimii parhaiten isomman kupin kanssa. Sen vuoksi meillä on jälleen kovassa käytössä nämä keraamiset termosmukit. Ne on tehty näyttämään pahvisilta take away-mukeilta, mutta ovat posliinia. Meillä on niitä kaksin kappalein ja niihin kuuluu vielä silikooniset kannet, jotka tehostavat vaikutelmaa pahvimukista. Ne on aikanaan saatu joululahjaksi minun äidiltäni ja ovat edelleen mukikaapin suosikkeja.

Kahvittelun ohella olen huvikseni lukenut lempiblogieni vanhoja postauksia ja miettinyt hieman omia tulevia postauksia. Tällä kertaa olen listannut ideoita ihan kunnolla ylös ja ajattelin siitä syystä kysellä teiltä, olisiko teillä jotain ideaa siitä, mitä haluaisitte minulta lukea? Jos joku postaustoive tulee mieleen, niin käykää ihmeessä kirjoittamassa siitä tuonne kommenttiboksiin.

Hyvää alkavaa viikonloppua aivan kaikille!

Mamma vertailee pinnasänkyjä

2015-10-21

Meikäläinen lähti tutkailemaan tätä postausta varten hieman nykypäivän pinnasänkytarjontaa. Mikä ei osoittautunut ihan helpoksi tehtäväksi. Sain nimittäin aika monet verkkokaupat käydä läpi, ennen kuin löysin kuusi minua miellyttävää vaihtoehtoa. Tarjonnasta se ei kuitenkaan ole kiinni, sitä löytyy. Paljon enemmän kuin olen tähän koonnut. Minä taidan olla vain todella nirso sen suhteen, missä tulevan lapseni nukutan. Tässä ovat nyt kuitenkin kuusi omaa lemppariani, jotka löysin verkkokauppojen sivuilta. Yksi näistä vaihtoehdoista on juuri se, joka tulee kotiutumaan myös meille. Haluatteko arvata, mikä se näistä kuudesta tulee olemaan?

Ihan ensimmäinen asia, jonka minä totesin, oli etten halua omalle lapselleni mitään apinanhäkkiä. Tällä tarkoitan sellaista ihan perinteistä laatikkomaista sänkyä, jossa on kapeat pinnat. Minusta ne näyttävät nimenomaan häkeiltä ja ajatus lapsen laittamisesta sellaiseen ahdistaa minua tietyllä tavalla. Suljetut päädyt ja paksummat pinnat auttavat hälvetämään tätä vaikutelmaa. Kaiken lisäksi ensiksi mainitut vaikuttavat minusta hirvittävän huterilta, kun lapset nukkuvat niissä yli vuodenkin ikäisinä. Vuoden ikäinen kun liikkuu enemmän kuin vastasyntynyt.
Tuotekuvat lainattuja.

1. Stokke Sleepi Bed Lastenturva.fi 635€ 2. Jack&Lily Star Jollyroom.fi 259€ 3. Gonatt Ikea 199€ 4. Stokke Home Collection Bed Lastenturva.fi 599€ 5. Stuva Ikea 179€ 6. Sebra Kili Jollyroom.fi 798,90€

Minä lähdin siis etsimään sänkyjä, joissa pääty on suljettu. Joita on loppujen lopuksi markkinoilla melko vähän. Ensimmäiset löytyivät nopeasti Ikeasta, mutta sen jälkeen niitä saikin etsiä ihan urakalla. Toinen vaatimus oli se, että sänky kasvaa lapsen mukana ja muuttuu ajan kanssa pienellä vaivalla ensi sängyksi. Jack&Lily Star (2) on tässä kollaasissa ainoa, jossa ei ole muuntumismahdollisuutta pinnasängystä ensisängyksi. Kaikki muut on tarkoitettu kestämään lapsella useamman vuoden ja ne muuttuvat joko osia poistamalla ja/tai lisäämällä myös isomman lapsen sängyksi. Mikä on ehdottomasti positiivinen mahdollisuus kun puhutaan käyttöhuonekalusta sellaiselle, joka kasvaa nopeaan tahtiin. Stokke Sleepi Bedissä  (1) ja Sebra Kilissä (6) miellytti erityisesti soikea muoto. Kaksi hieman erilaista pinnasänkyä, joista ensimmäistä pystyy liikuttelemaan helposti pyörien ansiosta. Miinusta minun silmissäni on hinta. Varsinkin kun ainakin Stokke kaipaisi myöhemmin kalliita lisäosia, jotta sen voi muuttaa isomman lapsen sängyksi. Stokke Home Collection Bed (4) erottui myös helposti joukosta ja on melkoisen veikeä. Itsellä tuli ensimmäisenä mieleen, että se on DIY henkisen ihmisen unelma. Voisin kuvitella, että tuon malliseen sänkyyn on helppo ommella juuri sellaiset verhot kuin itse haluaa, vaikka ei ole haka ompelukoneen kanssa. Mobiili olisi myös helppo kiinnittää vain roikkumaan tuohon ylärimaan. Tätä sänkyä kannattaa käydä vilkuilemassa tuosta linkistä, sillä se oli varmaan kaikkein eniten muuntovalmis paketti ja tuo kuva on se kaikkein pelkistetyin versio. Sitten Ikean Gonatt (3) ja Stuva (5). Kaksi peruspinnasänkyä, suljetuilla päädyillä. Ne ovat listan halvimmat, mutta iso plussa kummallekin tulee alla olevista laatikoista. Lapsiperheissä säilytystila on joskus kortilla, joten tällainen pikkujuttu saattaa olla joillekin iso valintakriteeri.

Gonattia lukuunottamatta kaikki kollaasin sängyt ovat valkoisia, koska minä haaveilen valkoisesta pinnasängystä. Markkinoilla on kuitenkin lukuisia erivärisiä pinnasänkyjä ja näistä minun valitsemistanikin on omat vaihtoehtonsa. Joten siitä vain selaamaan. Jollekin saattaa varmasti iskeä valinnanvaikeus, jos ei ole yhtä tarkat toiveet kuin minulla.
Mikä on teidän lemppari?

Neuvolan kotikäynti

Ajattelin nyt tehdä pikaisen postauksen neuvolan kotikäynnistä. Joillekin ystävilleni neuvolan kotikäynti ennen vauvan syntymää on ihan uusi juttu, jotkut ovat kuulleet siitä. Meidän neuvolan terveydenhoitajamme kertoi, että tämä käytäntö on otettu meidän piirissämme vasta käyttöön ja hän ei ollut tehnyt kovinkaan montaa käyntiä ennen tätä. Tämä on täysin vapaaehtoinen käynti ja minäkin ymmärrän sen etteivät kaikki halua vieraita ihmisiä kotiin "nuuskimaan". Tämän oman kokemuksen perusteella voin sanoa etten minä ainakaan tuntenut oloani sellaiseksi, että joku on tullut minun kotiini nuuskimaan. Itse ajattelen, että näin esikoista odottaessa haluan kokea kaiken mahdollisen, myös ne kaikkein ikävimmät lääkärinkäynnitkin. Joten en oikeastaan edes miettinyt kun lupauduin tähän. Asiaa toki helpottti se, että olen aivan hulluna meidän terveydenhoitajaamme.

Käynti kesti hieman yli tunnin, josta suurimman osan ajasta me istuimme sohvalla juttelemassa. Terveydenhoitaja ei käynyt asuntoamme läpi huone huoneelta, eikä kommentoinut mitään. Kissoistakaan ei tullut negatiivista palautetta. Hän suhtautui todella hyvin siihen, että talossa on useampi lemmikki. Tiedän, että ainakin silloin kun minä olen ollut vauva, neuvolantätini arvosteli useamman lemmikin talouttamme ja povasi minusta superallergikkoa.
Keskustelun aiheet käsittelivät kuulumisiani, imetyspäätöstäni, tulevaa synnytystä ja tulevaisuutta vauvan kanssa. Käsittelimme asioita pitkälti minun näkökulmastani, mikä oli mukavaa. Lisäksi, kotona on aina erilainen ilmapiiri kuin terveydenhoitajan vastaanotolla. Kotona on helppo olla rennompi. Lisäksi makuuhuoneessa pääsin näyttämään aivan konkreettisesti mihin vauvan tavarat tulevat aikanaan sijoittumaan. Terveydenhoitaja kyseli myös paljon siitä mikä minua mahdollisesti pelottaa tässä kaikessa tulevassa. En tiedä mikä on, kun minua ei oikeastaan pelota. Äidiksi tuleminen ja tämä kaikki muu on tuntunut minusta hirvittävän luonnolliselta ja ihanalta. Jotkut käytännönasiat tuottavat pientä päänvaivaa ja monesti minua ärsyttävät yli-innokkaiden ystävien moneen kertaan saadut neuvot, mutta se on kaiketi ihan normaalia. Kuuntelimme tällä käynnillä myös tuttuun tapaan vauvan sydänääniä, jotka olivat kissoille melkoinen ihmetyksen aihe. Eivät olleet mokomat kuulleet moista tykytystä aikaisemmin. Ihan lopuksi kävimme läpi vielä niitä tukipalveluita, joita kunnalla on tarjota perheille.

Minusta tämä neuvolan kotikäynti oli oikein onnistunut ja mukava. En kokenut sitä tungettelevaksi, enkä sellaiseksi, että olisin itse tai kotini olisi jonkinlaisen suurennuslasin alla tai minua arvosteltaisiin vanhempana ennen kuin laosi olisi edes syntynyt. Mutta kuten sanoin, olen hulluna meidän omaan terveydenhoitajaamme, joka on sopivassa määrin realisti ja hyvin elämänmyönteinen. En tiedä olisiko käynti ollut yhtä miellyttävä jonkun toisen kanssa. Mutta jos sinulla on hyvä suhde omaan hoitajaasi ja  sinulle tarjotaan tällaista madollisuutta, niin suosittelen. Kotikäynti on muutakin kuin sitä painon arviointia ja muuta terveydellistä. Siinä pääsee vähän paremmin puhumaan niistä omista tunnoistaan ja mahdollisista peloistaan sille ihmiselle, joka tulee tekemään suurimman osan niistä terveystarkastuksista tulevalle vauvalle.

Vauvakuulumisia

2015-10-20

Sain tässä facebookissa palautetta, että minä voisin postata vähän enemmän vauvajuttuja kun laskettu aikana lähenee kovaa vauhtia. Täytyyhän se myöntää, että viimeaikoina vauvailut ovat jääneet vähän vähemmälle sisustamisen ja kauneudenhoitojuttujen ohella. Mutta nyt lupaan lisätä hieman vauvajuttujen määrää. Lupaan teille tässä saman tien kaksi uutta vauva-aiheista postausta.

Eipä täällä ole juuri mitään erikoista tapahtunut. Laskettuun aikaan on nyt noin kaksi kuukautta. Mikä tarkoittaa sitä, että täällä hieman jännitetään sitä, missä osoitteessa meidän joulu vietetään. Vatsa ja vauva ovat kasvaneet nyt syksyn ajan tasaiseen tahtiin, mutta yläkäyrillä. Mikä tarkoittaa sitä, että jossain vaiheessa saatamme joutua ottamaan selvää vauvan koosta ja siitä pitääkö synnytys mahdollisesti käynnistää etukäteen. Muutoin kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Arvoni ovat olleet ihanteellisia alusta loppuun, vaikka sokerirasitus kokeessa käytiin kahteen kertaan ihan varmuuden vuoksi. Painoa on tullut ehkä enemmänkin, kuin olisi tarvinnut, joten tarkkailen nyt hieman tarkemmin ruokailuani. Se on kuitenkin pieni paha ja ajattelen mieluummin sitä, että synnytyksen jälkeen on vähemmän kiloja hävitettävänä.

Meidän vauva on varsinainen aktiivipaketti ja tuntuu touhuavan tuolla yksiössään koko ajan. Välillä niin, että maha ihan heiluu. Nyt touhuaminen on alkanut tosiaan tuntumaan ja hiljalleen jopa näkymään ulkopuolelle. Ihan uusi juttu, joka nyt on ilmenny on pikkuisen hikka, joka tuntuu vatsassa pieninä nykäyksinä.
Joka tapauksessa kaikki on nyt paremmin kuin hyvin. Täytyy sanoa, että vaikka harjoitussupistukseni ovatkin aika ajoin todella kipeitä ja minulle on lääkäri määrännyt enemmän liikuntaa kuin lepoa, niin loppujen lopuksi olen päässyt todella helpolla ja vähällä. Olen nimittäin saanut seurata vieressä parin ystäväni raskautta, jotka eivät menneet aivan yhtä mallikkaasti ja he joutuivat huolehtimaan monista asioista. Olen siis hyvin kiitollinen siitä, miten hyvin omat asiani ovat menneet, vaikka välillä sattuu ja kovaa. Onneksi minulla ja vauvalla on kaikki hyvin kipuilusta huolimatta. Toivottavasti meillä menee kaikki loppuun asti yhtä hyvin.

Niistä lampuista vielä

2015-10-19

Pyykit on kuivumassa ja tiskit on pesty, joten mikä olisi sen parempi hetki kirjoittaa viikon ensimmäinen postaus.

Jatkan nyt tämän verran vielä lamppu aiheella. Jätetään ne yöpöydän lamput toistaiseksi rauhaan ja luodaan silmäys työpöydälle. Tällä hetkellä meillä on toinen noista vanhoista lampuista nyt työpöydän valona, mutta se on tarkoitus vaihtaa. Olen vilkuillut jo, hieman laiskasti, Ikean sivuilta työvalaisimia, mutta toistaiseksi tämä etsintä projekti on ollut aivan lähtökuopissaan.
Sitten, aivan sattumalta, eilen keksin minkä lampun haluan tuohon pöydän kulmalle koristamaan ja valaisemaan.
Tuotekuva lainattu täältä.

Meikäläinen on selvästi selviämässä hiljalleen designkammostaan ja oppimaan ettei desing olekaan automaattisesti pelkkiä rumia huonekaluja. Olen nimittäin totaallisen ihastunut Kube valaisimien rouheaan ja pelkistettyyn tyyliin. Erityisesti tämä Kuben pöytävalaisin kiehtoo minua. Olen pannut tämän kyseisen yksilön merkille jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt siitä on tullut varsinainen päiväuni.
Kube on suomalaisen Petri Seurin tuotemerkki. Seuri on suunnitellut upeita valaisimia sisätiloihin ja niitä on saatavina erikokoisina ja erivärisinä pöytä-, seinä- ja riippuvalaisimina. Kube valaisimet ovat kaikki käsityönä tehtyjä ja jokainen kappale on näin ollen uniikki.

Kuvat Ossi Rahivaara, lainattu täältä.

Mitäs te siellä päätteiden toisella puolella olette mieltä? Jo jonkin aikaa yksi suosikki materiaaleistani on ollut betoni. Yksi on syy siihen on ehdottomasti betonin elävä, kaunis pinta. Kuben muotoilu on myös kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Lisäksi uskon vakaasti, että tämä sopii hyvin myös hieman koristeellisempien elementtien sekaan.

Ehkä tässä jossain vaiheessa tulee hankittua tällainen ensimmäinen, hieman isompi ja ennen kaikkea tietoinen desing hankinta meidän kotiimme.

Aurinkoista viikkoa teille kaikille!

Makuuhuoneen lamppujen tarina

2015-10-18

Meidän yöpöytiemme lampuiksi on ollut tähän mennessä melkoisia vaihtehtoja. Ne ovat olleet hankintalistalla iät ja ajat, sillä en ole ollut koskaan tyytyväinen näihin edellisiin vaihtoehtoihin. Alkuperäiset ovat olleet, kaksi eriväristä työpöydän kohdevalaisinta, jotka eivät ole millään muotoa hivelleet silmääni. Ne ovat olleet jälleen yksi kierrätyksenä saatu lahjoitus nuorenparin kotiin.

Varsinainen etsintäoperaatio aloitettiin samoihin aikoihin, kun makuuhuoneen kirpputorimaisuus alkoi todella häiritä minua ja halusin viimein ryhtyä tekemään asialle jotain. Siihen aikoihin visiona oli tuoda makuuhuoneeseen lämpimän ruskean ja kullansävyjä, joista värimaailma suurimmaksi osaksi koostui. Siihen aikaan ehdokkaat olivat tämän näköisiä:
Ellokselta PR Homen Clara. Kuva lainattu.
Ellos Homen Clair. Kuva lainattu.

Silloin halusin ehdottomasti koristeellisen ja näyttävän lampunjalan, jossa on sellaista vanhanaikaista tuntua. Niitä sitten etsiskeltiin ja arvioitiin ja muutamaan kertaan myös turhauduttiin. Varjostin olisi saanut minun puolestani olla joko tummanruskea tai kullansävyinen. Voin muuten kertoa, että sellaiset ainakin olivat siihen aikaan kiven alla.

Sitten ihan sattumalta satuin törmäämään Jotexin  kuvastoa selaillessani erääseen lamppuun ja rakastuin sen siliän tien. Se ei ollut ensimmäisenä vaihtoehtona makuuhuoneeseen, mutta olin täydellisen lumoutunut. Sellainen oli pakko saada, ainakin jonnekin päin tätä asuntoa. Kyseessä oli MAINE-niminen kevyt, lasinen kaunotar.
Kuva lainattu.

Ikävä kyllä, se on hieman liian tyyris lasiseksi lampuksi talouteen, jossa on neljä kissaa. Se on edelleen toivelistallani ja haaveissani, mutta toistaiseksi tyydyin hieman edullisempaan ratkaisuun.

Loppujen lopuksi vastaus löytyi Ikean ihmemaasta. Samalla reissulla, kun haimme pukkijalkoja tietokonepöytää varten, nappasin mukaan uudet lamput meille. Olin jo aikaisemmin silmäillyt kyseisen ketjun vaihtoehtoja ja löytänyt lähes samankaltaisen ratkaisun, kuin mitä unelmalamppuni on. Varsinaiseksi nappiyhdistelmäksi valikoitui sitten Järan luonnonvalkoinen varjostin ja Brån pöytävalaisimen jalka.
Henkilökohtaisesti olen todella tyytyväinen uusiin lampppuihimme, joita olen jaksanut ihastella moneen kertaan. Ne ovat vilahdelleet esiin jo aiemmissa postauksissani, mutta nyt saattee nauttia oikein kunnon lähikuvista.





Eihän ne nyt aivan MAINE valaisimia ole, mutta kauniit ja keveän näköiset silti. Tuota lasista Brån jalkaa löytyy Ikeasta kolmessa eri koossa ja kyllä, se on oikeaa lasia, eikä mitään muovijäjitelmää. Hintakaan ei huimannut päätä. Yksi jalka/varjostin kokonaisuus maksoi lopulta 19,90€. Mikä ei suoraan sanottuna ole paha hinta lampusta. Tarkoitus olisi vielä hommata niiden pohjaan, turvaksi, sellaise pienet kumiset tassut, jotta ne eivät olisi aivan ensimmäiseksi lattialla sirpaleina. Toistaiseksi on pärjätty ilman, mutta en jaksa luottaa loppuunasti pelkkään hyvään tuuriin. Varsinkin kun meidän karvakamut ovat pian saamassa kaverikseen yhden ihmislapsen, jolla tulee jossain vaiheessa se oma kokeilu vaiheensa.

Mutta mitäs te pidätte meidän uusista lampuista?

Luonnonmateriaalien kutsu

2015-10-17

Tässä on ollut pientä blogihiljaisuutta, mikä on johtunut puhtaasti ja valehtelematta allekirjoittajan saamattomuudesta. Olen puuhannut kyllä kaikenlaista muuta, mutta blogin puolelle on ollut hyvin vaikeaa löytää. Nyt olen täällä taas ja ajattelin jakaa teidän kanssanne hieman mietteitäni sisustustekstiileistä.

Viimeaikoina minua ovat alkaneet kiehtoa sisustamisessa erityisesti luonnonmateriaalit.  Tähän asti en ole juurikaan katsellut mistä ostamani tuotteet ovat tehty. Sitä mukaa, mitä enemmän olen uppoutunut tähän sisustusharrastukseeni, olen kuitenkin saanut kuulla paljon luonnonmateriaaleistag ja oikeastaan pelkkää hyvää. Olohuoneeseen olen miettinyt villa tai puuvillamattoa vanhan, tiensä päähän tulleen tilalle. Aito nahka ja taljat ovat kiehtoneet minua aina, vaikka olenkin eläinten huonoa kohtelua vastaan.
Anno Skandi villamatto. Kuva lainattu

Miksi villamatto? Ominaisuus, joka mainitaan ensimmäisenä kun puhutaan villamatoista, on se miten ne hylkivät likaa. Mikä tietysti helpottaa hieman niiden hoitoa. Löysin netistä ihan googlaamalla hyvät hoito-ohjeet villamatolle. Luonnonmukaisuuden lisäksi mietin kestävyyttä. Kaikenhan saa kestämään paremmin hyvällä hoidolla ja huolenpidolla. Mutta itse olen huomannut, että luonnonmateriaalit kestävät aina luonnostaan paremmin kuin keinotekoiset. Mietitään nyt vaikka nahkaa ja keinonahkaa laukkumateriaaleina, kumpi on kestävämpää. Sitten hellävaraisuus, meidän kanssamme tulee pian asustamaan eräs hyvin pieni ja herkkäihoinen leidi, joka tulee varmasti myös köllöttelemään tulevalla matolla. Pitäisi siis miettiä asiaa myös hänen kannaltaan. Aloeveralla saa ihmeitä aikaan myös vauvan iholla, mutta eikös se ole hyvä ennalta ehkäistä noita mahdollisia ihovaurioita? Toinen tärkeimmistä seikoista on se, mitä eläimet sanovat villaan? Tiedän, että nukkamatot suorastaan houkuttelevat eläimiä merkkaamaan niitä, mutta aiheuttaako villa vastaavanlaisen reaktion?
Paljon olisi siis mietittävää ja selvää otettavaa ennen kuin voin päättää. Sen lisäksi eräs blogituttu suositteli lämpimästi myös puuvillaista mattoa. Villa on ollut päälimmäisenä omassa mielessäni, mutta enhän minä voi puuvillaakaan täysin sivuuttaa. Pitää varmaan laittaa villa ja puuvillamatto jonkinlaiseen vertailuun ja ehkä käydä kaupassa hypistelemässä ennen varsinaista päätöstä.
Anno Pandora villamatto. Kuva lainattu.

Viimeaikoina kuitenkin eräs toinen, erityinen luonnonmateriaali on häirinnyt minun mielenrauhaani paljon pahemmin kuin villa. Se on pistänyt silmään sisustusliikkeiden sivuilla, lehdissä ja blogeissa. Nimittäin pellava. On ollut pellavaverhoja, lakanoita, lautas- ja pöytäliinoja, kasseja ja koristetyynyjä, melkeinpä mitä vain, mitä kankaasta voi tehdä.
Kuva lainattu täältä.
Aivan ensimmäinen reaktioni pellavaan oli melkoisen mitään sanomaton ja taisinpa jopa pyöritellä hieman silmiänikin sille. En oikein osannut muodostaa minkäänlaista mielipidettä siitä, eikä se suoraan sanottuna tuntunut missään määrin omaan kotiin sopivalta. Osittain ehkä myös siksi, että vieroksuin ajatusta kankaasta, joka saa olla rypyssä. Mutta kuinka ollakaan, kun minä olen nyt onnistunut saamaan sitä pellavaa nyt joka tuutista, niin eikös se ole alkanut mietityttämään ja muuttumaan eräänlaiseksi haaveeksi. En tiedä mikä siinä pellavassa on nyt tällä tavalla kolahtanut, mutta ehkäpä minä uskaltautuisin kokeilemaans sitä jossain muodossa.
Kuva lainattu H&M Home sivustolta.

Tällä hetkellä totuttelen uuteen ajatukseen pellavaverhoista. Makuuhuoneeseen sellaiset saattaisivat sopia. Olen myös huomannut, että alitajuntani laitamilla ovat kummitelleet myös pienet ajatukset niistä lautasliinoista, astiapyyhkeistä ja koristetyynyistä. Apua! Hukunkohan minä kohta täysin pellavaan?

Tässä hieman inspiraatiokuvia herättelemään omia ajatuksiani ja ehkä joidenkin muidenkin...
Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.
Kuva lainattu täältä.

Makuuhuone ja sen muutoksia.

2015-10-12

Nyt täytyy sanoa, että viikonloppu meni ihan vain nörtteillessä. Minä olen tosiaan henkeen ja vereen melkoinen nörtti. Rakastan fantasiakirjallisuutta, mangaa, roolipelaamista, Simsiä ja muuta sellaista. Viimeisimmän neuvolakäynnin yhteydessä minua neuvottiin vähentämään liikuntaa ja lepäämään enemmän, koska minulla on ollut lisääntyvässä määrin melkoisen kipeitä supistuksia ja kovia lantioseudun kipuja. Ruokavalioni koki siinä sivussa jälleen uuden remontin, mutta siitä puhutaan myöhemmin. Vietin siis viikonloppuni Simsin ja fantasiaelokuvien parissa, jonka lisäksi innostuin myös piirtämään. Taide ja piirtäminen on ollut intohimoni jo taaperoikäisestä asti. Olen piirtänyt aina. Nykyisin tosin harvemmin, mikä myös näkyy kehityksessäni. Pitäisi yrittää opetella taas piirtämään joka päivä ja yrittää kehittää itseään entisestään sillä saralla. Jossain vaiheessa, voin ehkä vilauttaa myös täällä joitain tekemiäni töitä, mutta katsotaan sitä sitten.
Tehtiin me miehen kanssa muutakin, mutta pääasiassa viikonloppu meni näin.

Tällä kertaa halusin kuitenkin postata aiheesta, joka on ollut postausjonossa jo hetken aikaa. Aiheena olisi nimittäin meidän makuuhuoneemme ja siellä tapahtuneet pikku muutokset. Tämä on siis jälleen tällainen Ennen ja jälkeen-postaus, joten aloitetaan.



Kuvat ovat kaksi vuotta vanhoja.

Lähtötilanne oli melkoisen kaoottinen ja vielä pahempi värien sekamelska kuin nykyään. Tämä sisustaminen on nimittäin melkoisen uusi ja tuore harrastus täällä meidän kotona. Olen pienestä pitäen kyllä järjestellyt ja laittanut omaa huonettani, mutta ei sitä ole varsinaisesti voinut sisustamiseksi sanoa. Meillä on kotona edelleenkin paljon yhteenmuuton yhteydessä saatuja vanhoja huonekaluja, jotka on toistaiseksi pidetty toimivuutensa takia. Nyt olen kuitenkin hankkinut ja silmäillyt uudempia, esteettisimpiä ja toimivampia huonekaluja vanhojen tilalle. Ehkä tämä huonolla maulla koottu kirpputoritunnelma saadaan hiljalleen katoamaan tästäkin asunnosta.

Ensimmäinen visio oli lähteä muuttamaan makuuhuoneen värimaailmaa hillitympään, lämpimän ruskeaan. Kaikein helpointa oli aloittaa homma tekstiileistä; päiväpeitosta, helmalakanasta, koristetyynyistä. Joten siitä se homma sitten lähti.
Ruskea helmalakana ja päiväpeitto olivat ensimmäisiä asioita ostoslistalla. Helmalakanan tarkoitus on peittää sängyn tylsä, ajan saatossa kulunut ja kolhiintunut runko. Päiväpeitto puolestaan vain oli tervetullut vaihtoehto edellisen vanhan vaihtoehdon tilalle. Helmalakana löytyi helposti Ellokselta, mutta päiväpeitto tuntui olevan monen kiven alla. Ruskeille päiväpeitoille ei silloin tuntunut olevan kysyntää. Sellainen kuitenkin löytyi lopulta ja edulliseen hintaan.


Minä rakastan koristetyynyjä ja runsasta petausta, joten näitä alkoi hiljalleen kertymään... Yritän kuitenkin aina miettiä mahdollista yhteensopivuutta edellisten kannsa. Toistaiseksi se on onnistunut ihan hyvin.

Ihan kaikkia muutoksia en ole edes erikseen dokumentoinut, joten joka vaiheesta ei ole valokuvia todisteena. Viimeisin iso muutos makuuhuoneessa oli tietokonepöydän vaihtuminen uuteen. Miehen vanha, uskollisesti palvellut työpöytä sai väistyä sivuun hieman tyylikkäämmän ja freesimmän kilpailijan tieltä. Lasilevystä ja pukkijaloista koottu työpiste on ollut haavena oikeastaan siitä asti, kun makuuhuonetta on hiljalleen fiksailtu. Uudemmasta työpöydästä voi lukea lisää Pitkäaikainen sisustushaave-postauksessa.
Samaan aikaan kun tuo pöytä meni vaihtoon, meille eksyi Ikeasta uudet valaisimet yöpöydälle. Niistä teen erikseen oman postauksen, jossa kerron hieman taustoja valinnoilleni. Tulloin meni myös pieni osa huonekalujen paikoista uusiksi ihan käytännön syistä.

Makuuhuoneen muutos tulee jatkumaan vielä aivan tässä parin kuukauden sisällä, sillä meidän pitää sovitella sinne pian myös vauvan omaisuus järkevään järjestykseen. Sen verran tiedän ja olen katsonut, että huoneeseen on tulossa ainakin pinnasänky, sekä jonkinlainen vaattesäilytysjärjestelmä/hoitopöytä. Katsotaan.  





Tässä on nyt siis meidän makuuhuoneemme. Kun sitä nykyisellään vertaa noihin ensimmäisiin kuviin, muutos on minun mielestäni ainoastaan parempaan. Vielä olisi kuitenkin tehtävää ja laitettavaa, joten tästä aiheesta on tulossa postauksia rutkasti lisää.
Mitäs te pidätte?

Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright