Slider

Omin käsin iltapalaa

2015-08-31

Kun suoritin vuosittaista keittiönkaappien läpikäymistä ja siivoamista sain huomata, että jauhoja oli kertynyt useampi pussillinen montaa eri sorttia. Niinpä päätin napata kaupasta mukaan hiivaa ja hemmotella avomiestäni kotitekoisilla sämpylöillä. Sen verran olen äitini tyttö, että uskallan sano tällaisen onnistuvan minulta käden käänteenssä. Minulla on siis ollut hyvin vahvasti pullantuoksuinen lapsuus ja nuoruus. Äiti onkin sanonut minulle joskus, ettei kotoa ole mitään asiaa muuttaa pois ennen kuin osaa paistaa pullat ja pihvit. Tämän viisauden aion jakaa myös omille mahdollisille tyttärilleni ja miksei myös pojille.




Minulla on tapana sotkea jauhojen sekaan aina hieman jotain muutakin kuin pelkkää vehnäjauhoa. Tällä kertaa mukaan hujahti raskaalla kädellä kauraleseitä ja grahamjauhoja. Sen lisäksi sämpyläjauhoja ja vehnäjauhoja kutakuinkin 50/50. Maustamiseen käytän yksinkertaisesti suolaa, sekä kunnon lorauksen siirappia.





Pidemmittä puheitta, me käymme kiinni. En tiedä mitään parempaa kuin uunituoreet sämpylät.


Sunnuntai kahvittelua

Rakas ystäväpariskunta tuli pyörähtämään meidän luonamme eilen pienen poikansa kanssa. Minä tutustuin heihin avomieheni kautta noin seitsemän vuotta sitten, mutta nykyään he ovat minulle aivan yhtä rakkaita ja olen saanut itselleni kaksi todella hyvää ystävää. Olemme itseasiassa tämän rouvan kanssa toteuttamassa marraskuussa valokuvaussessiosta, jossa pääosassa on minun mahani, jotta saisin roppakaupalla sellaisia kauniita raskauskuvia. Odotan innolla tulevaa, sillä ystäväni on alkaa pian käymään valokuvauskurssilla ja ottaa tämän harrastuksen todella tosissaan. Näin ollen, yksi sunnuntaisen kahvihetken puheenaiheista käsitteli juuri tätä kuvaussessiota. Toinen suosittu puheenaihe oli armeija, sillä minun rakkaani on viettänyt viime viikon armeijan maastokuvioissa.
Aamulla siivosimme avomieheni kanssa, sekä vieraita varten, että myös pyyhkiäksemme tarpeellisen viikkosiivouksen To do-listasta. Minä katoin pöytään kahvit ja vaikka olenkin innokas leipuri, niin tänään lautaselle päätyi Pirkan esipaistettuja sitruunatäyteisiä croisantteja. Eivät ne onneksi ihan murska-arvostelua saaneet vierailta, joten kaiketi ne maistuivat ihan hyviltä. Jos sitä ensi kerralla sitten ihan kotitekoista pullaa. :)
Hyvää uutta viikkoa kaikille!

Suomalainen design yllätti

2015-08-25

Nyt täytyy myöntää, että minä en aina ihan tätä uusinta desingia ymmärrä, enkä ole juurikaan seurannut mihin Suomessa ja maailmalla olllaan menossa. Minulle tulee desingista mieleen kaikenlaiset oudot ja ihmeelliset ratkaisut, joiden ymmärtämiseksi pitää olla tutkinto. Minä tykkään enemmän perinteisistä jutuista, joten minusta tuntuu, että koko desing menee minulta korkealta hilserajan yli. Tiedän olevani väärässä ja desing on paljon muutakin kuin vänkyröitä muotoja ja selittämättömiä ratkaisuja. Kuten esimerkiksi tämä: Tutustuin minulle uuteen blogiin kuin Muotopuoli ja sitä kautta myös nuoreen suunnittelijaan Jutta Tanniseen, siis ainakin näin blogia lukemalla. Tätä kautta löysin tieni myös JUTAN verkkokauppaan silmäilemään tämän nuoren naisen luomuksia.

Kuvat lainattu täältä.
Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Nettikaupassa oli parikin juttua, jotka pitäisi kotiin saada.
Ainakin nuo lasinaluset, hiirimatto ja kirjekuorilaukku olisivat oikein tervetulleita meille. Itseä kiehtoo varsinkin tuo nuden värinen nahka, mikä on yllättävää varsinkin laukun kohdalla kun suosin vaatteissa ja asusteissa lähinnä mustaa. Lasinalusten ja hiirimaton kanssa minua kiehtoo juuri se, miten ne tulevat patinoitumaan ajan kanssa ja saamaan enemmän luonnetta.  Sen lisäksi muoto on kiehtovan simppeli. Ei ihan se tavallisin valinta.

Isoin plussa näissä tuotteissa minun mielestäni on se, että ne ovat käsintehtyjä. Arvostan kaikkia kädentaitajia ja tuen aina riemuiten suomalaista käsityötä. Se on ihmeellistä, miten jotkut voivat saada aikaan jotain todella upeaa pelkästää käsillään. Kyllä minä nämä kaikki tuotteet vielä ajan kanssa kotiutan jollain tapaa. Sitä ennen ihastelen kuvia.


P.S. Mietin tässä ohimennen omaa suhdettani kaikkiin desing juttuihin ja aloin ajatella, että pitäisikö minun ruveta ihan blogissa käymään tätä aihetta läpi??? Täytyy olla muitakin "juntteja", jotka sanovat etteivät ymmärrä desingistä hölkäsen pöläystä. Voisin tehdä postauksia minulle mieluisista desing löydöistä ja sivistää ainakin itseäni ihan näin julkisesti. Hmm. Pitääpä pistää korvan taakse tämä tällainen idea.
Tunteeko joku muukin olevansa varsinainen desing juntti? Kommentoikaa. Se käy ihan helposti ihan tämän viestin alta. ;)

Vauvauutisia

2015-08-23

Jestas sentään, että osaa olla ihmisellä kuuma! Meikäläinen on tosiaan vielä siivonnut ja puunannut täällä nyt kun avomies ei pyöri jaloissa. Välillä olisi kyllä tehnyt mieli työntyä istumaan jääkaappiin, että olo helpottuisi. Nyt on kaikki kuitenkin tehty tältä päivältä ja sitä kehtaa viimein hengähtää. Tarkoitus on tosin jatkaa tätä siivoamista huomenna töiden jälkeen ja pistää paikat kuntoon tulevaa syksyä varten, eli tekemistä riittää. Nyt ajattelin kuitenkin paremman tekemisen puutteessa kertoa hieman teille alkuraskaudestani, kun sain blogin aloitettua vasta tässä puolen välin paikkeilla.
Kuten aiemmin mainitsinkin, sain kuulla tänä keväänä iloisia uutisia. Minä odotan esikoistamme, joka tulee näillä näkymin syntymään joulukuun puolessa välissä. Yllätys oli ennen kaikkea iloinen, vaikka hieman hämmentävä. Koska saimme asian selville aivan raskauden alkuvaiheessa, keskenmenonriski hillitsi hieman intoamme. Meistä kumpikaan ei kuitenkaan osannut olla hymyilemättä tiedolle ja haaveilematta tulevaisuudesta. Odottaminen oli kuitenkin melkoisen stressaavaa, sillä kärsin siinä samalla melkoisesta aamupahoinvoinnista ja meitä ahdisti ajatus mahdollisesta keskenmonosta. Päädyimme nopeasti varaamaan yhdessä ajan varhaisultraan Femedalle, joka on naisille suunnattu erikoilääkäriasema. Tarkoituksenamme oli hankkia itsellemme varmuus siitä, että olen oikeasti raskaana eikä kyseessä olisi esimerkiksi tuulimunaraskaus. Ultraan meno jännitti, eikä sitä oikein tiennyt miten päin olisi seissyt. Huolehdimme aivan turhaan, sillä lääkäri löysi kuin löysikin pienen ihmisen alun, sykkivine sydämineen. Meidän vauvamme ei ollut sitä katkarapuakaan kummempi, mutta hänen näkemisensä oli aivan uskomatonta. Oli huojentavaa saada tietää, että meille olisi tulossa ihan oikeasti vauva, sillä näytti siltä ettei meillä ollut ainakaan mitään syytä keskenmenolle. Sikiö vastasi aikaansa, se oli kiinnittyneenä kohtuun ja sillä oli sykkivä sydän, joten se ei ollut tuulimuna. Lääkärikin sanoi, että hyvältä näyttää.

Suosittelen muuten Femedan lääkäriasemaa lämpimästi kaikille, ainakin tämän oman kokemukseni perusteella. Mikään muu yksityinen lääkäriasema ei tarjoa ultraäänitutkimusta yhtä edullisesti ja eikä ammattitaidossa ole silti tingitty. Meillä oli aivan ihana ja osaava lääkäri, jonka vastaanotolle menemme taatusti toistekin, jos tulee tarvetta käyttää yksityisiä lääkäripalveluita. Hän sai tehtyä tilanteesta rennon ja mukavan tuntuisen ja olisi varmasti osannut hoidella myös huonot uutiset.

Siitä sitten alkoi tämä odottaminen, joka jatkuu edelleenkin. Nyt uskalsi kuitenkin unelmoida ja tehdä suunnitelmia kun tiesimme, että pikkuinen siellä oikeasti kasvoi ja vahvistui joka päivä. Aloimme hiljalleen myös katselemaan kaikenlaisia vauvajuttuja, joita pitäisi tulevien kuukausien aikana hankkia kotiin. Kuten pinnasänkyä, hoitolaukkua, vaunuja, yms. Puhuimme myös siitä miten hankkisimme ne, käytettynä vai uutena. Minkäänlaisia päätöksiä emme kuitenkaan tehneet sillä, meitä askarrutti tietenkin kumpi sieltä nyt olisi tulossa. Jotenkin tuntui siltä, ettei missään ollut oikeasti tarjolla kivoja sukupuolineutraaleja vaatteita, jotta niitä olisi voinut oikeasti fiilistellä. Nyt tuntuu siltä, että olen tehnyt tutkimuksiani silmät kiinni. Sillä nyt kun tiedän pikkuisemme sukupuolen, vaatteet ovat siitä huolimatta unisexsejä. :D

Nyt uskalsimme myös kertoa vauvauutiset lähipiirillemme. Muutamille ystäville olimme jo kärynneet, kun minä en yht'äkkiä vapaalla ottanutkaan enää alkoholia ja olin lopettanut tupakan polton täysin yllättäen. Reaktiot olivat kovin erilaisia, mutta alkujärkytyksestä toivuttuaan kaikki ovat olleet todella innoissaan. Olemmehan me olleet mieheni kanssa seitsemän vuotta yhdessä, joten tällaiset uutiset olivat kaiketi odotettavissa. Veikkaan, että minun vanhemmillani oli hieman sopeutumista asian kanssa, koska kummallakin on vielä peruskouluikäisiä lapsia itsellään ja nyt olisi sitten tulossa ensimmäinen lapsenlapsi.

Minun raskauteni on sujunut tähän asti hyvin. Alussa minulla oli muutaman viikon ajan todella voimakasta pahoinvoinita. Vietin päivästä monta tuntia vessassa oksentamassa tai kakomassa. Sitä ei kuitenkaan kestänyt onneksi kovinkaan kauaa. Sen jälkeen olo onkin suurimmaksi osaksi ollut kuin en olisi raskaana ollenkaan. Jotain pieniä kasvukipuja on tuntunut alavatsan seudulla, mutta ei mitään sen kummempaa. Avomieheni on kyllä sanonut, että minun mielialani vaihtelevat nopeammin ja jyrkemmin kuin yleensä, mutta itse en sitä juurikaan huomaa.
Minulta on kysytty, että eikö tällainen "oireettomuus" aiheuta minkäänlaista stressiä siitä onko vauvalla kaikki hyvin. Ei aiheuta, enkä ihan täysin ymmärrä miksi sen pitäisi aiheuttaa, nyt kun pahin keskenmenoriski on ohitettu. Raskaus on yksi maailman luonnollisimmista asioista. Varsinkin kun minä olen tullut raskaaksi aivan luonnollisella tavalla, enkä hedelmöityshoitojen kautta. Uskon vakaasti, että jos oloni on hyvä, ei vauvallakaan ole silloin mitään hätää. Näin on ollutkin. Meidän vauva kasvaa koko ajan ja vaikuttaa varsin tomeralta tapaukselta, mitä olemme ultraäänikuvauksissa häntä nähneet. Huolestun ennemmin siitä, jos jotain voimakkaita oireita ilmenee esim, outoja vatsakipuja tai verenvuotoa.

Nyt olen raskausviikolla 23+. Takana on kolme ultraäänikuvausta, kolme neuvolaa, sekä neuvolalääkärinkäynti. Vauva voi hyvin ja liikkuu paljon, sekä raskaus etenee normaalisti. Nyt liikkeet tuntuvat ilman minkäänlaista epäilystäkään. On aivan uskomatonta tuntea kaikki ne pienet potkut, kääntymiset ja muut liikkeet. Välillä tulee aivan tippa linssiin, kun saan ihan rauhassa tunnustella liikkeitä.
Isommista hankinnoista on tehty selkeitä suunnitelmia, mutta ainoa mitä on hankittu ovat vauvanvaatteet. Niitäkin on hieman vähänlaisesti, mutta tästä se lähtee. Nyt tavaraa alkaa vasta kertymään.

Tässä kaikki tiivistettynä alkuajoista, olemme yli puolessa välissä ja tietyllä tapaa, osa työstä alkaakin vasta nyt. Lisää vauva-aiheisia postauksia on siis tulossa. Varmasti aivan kyllästymiseen asti. Suunnitteilla on ainakin postausta pinnasängyistä, hoitopöytäratkaisuista, sekä hoitolaukuista. Lisäksi esittelen joitain suosikki vaatteita, niistä joita olen jo hankkinut. Katsotaan ajan kanssa mitä muuta keksitään.

Ruokapöydän uusi ilme

Tänään bloggailenkin täältä omasta ylhäisestä yksinäisyydestäni, sillä avomieheni lähti tänä aamuna kuudelta, kun minä vielä onnellisesti nukuin, armeijan kertausharjoituksiin. Olen siis viikon itsekseni seuranani vain kissat ja tuo sisuskalujani jalkapalloina käyttävä salamatkustaja. Huomenna tosin loppuu kesäloma ja työt alkaa, joten eipä tässä taida sen enempää tekemisen puute tulla. Lisäksi, kun ukko on poissa jaloista, sitä voi rauhassa siivota ja puunata. Aloitinkin homman jo pyykinpesulla. Seuraavaksi suuntana on kauppa, josta nappaan mukaan hieman pesuaineita ja ryhdyn jynssäämään kylpyhuonetta lattiasta kattoon.

Nyt ajattelin kuitenkin kertoa teille hieman  kuluneiden viikkojen ruokapöytäprojektista, jonka lopputulosta saan ihastella nytkin.

Meillä toimii ruokapöytänä iso, moderni, lasipöytä, joka on avomieheni lemppari asunnossamme. Minun ei niinkään. Minä tosin olen yleensä se, joka sen siivoaa ja kiillottaa, kun pöytä pysyy puhtaana sen kaksi minuuttia. Tuollaisessa kirkkaassa lasipöysässä kun näkyy aivan kaikki. Sen ympärillä on kolme Artekin tuolia, sekä joku Ikean roskiksesta dyykattu perustuoli. Minulla on itseasiassa suunnitteilla hankkia pöydän ääreen uudet tuolit jossain vaiheessa, mutta nyt mennään tällä kombolla. En ole muuten kovinkaan suuri Artekin tai Alvar Aallon ystävä, tuotteet kun ovat hieman liian moderneja minun makuuni.


Tänä kesänä tuli mitta totaallisen täyteen tuon lasipinnan hinkkaamisen kanssa. Kaipasin myös kovasti vaihtelua, joten ryhdyin etsimään tähän ensi hätään pöytäliinaa. Vaatimukset eivät olleet kovin korkealla, joten sopiva ehdokas löytyi samalla kun tein hieman lakanaostoksia Jotexissa. Ajattelin ensiksi ihan jotain yksiväristä ja yksinkertaista. Ongelmana oli kuitenkin sopiva väri. Mikään ei tuntunut mieluiselta. Moniväriset tuntuivat liian räikeiltä minun silmääni tai kuviot eivät oikein miellyttäneet. Sitten, toisella selailukerralla TIC TAC-pöytäliinakangas kiinnitti huomioni.

Tuotekuva lainattu.
Kangas oli mustavalkoisessa värityksessään riittävän yksinkertainen, mutta kellon kuvineen riittävän krumeluuri minun makuuni. Tilasin kangasta kaksi metriä ja sitten vain odottelemaan. Toimitus saapui Oulun lomamme aikana lähi Siwaan, josta sen sitten kipaisin. Koska kyseessä oli kangas, eikä valmis pöytäliina, minun oli ensin ommeltava siihen taitokset. Onnekseen ompelu ei ole lopulta homma eikä mikään.

Kun asettelin pöytäliinaa paikalleen tajusin kunnolla, sen olevan suurimmalta osalta valkoinen. Mikä tarkoitti sitä, että oli lähdettävä kipin kapin kauppaan hakemaan pöytätabletteja. Muutoin pöytäliina olisi jatkuvasti pesussa. Käväisin K-citymarketissa ja nappasin yksinkertaisesti halvimmat, pyöreät tabletit, jotka löysin.
Täytyy kuitenkin sanoa, että rakastan pöytämme uutta ilmettä! Jännä miten iso asia uusi pöytäliina voi loppujen lopuksi olla! On oikea ilo syödä tällaisen pöydän ääressä ja ehkä minä nyt selviän ilman unelmien pöytää, tämän lasipöydän kanssa.

Tässä tunnelmia lopputuloksesta.


Loppukesän grilliherkkuja

2015-08-21

Tässä tällainen perjantai illan herkkupostaus. Mikään ruokabloggaaja minä en ole, eikä minusta sellaista varmastikaan tule. En osaisi keskittyä pelkästään ruokaan, enkä ole sen saralla ihan niin luovakaan. Mutta nautin siitä huolimatta suunnatoomasti ruuasta, kokkaamisesta ja reseptikokeiluista, joten jaan täällä ainakin joitain reseptejä, jotka olen itse havainnut hyviksi. Salamatkustajan mukaan tulemisen jälkeen meidänkin ruokavaliota on muutettu entistä terveellisemmäksi.

Meidän perheessä grillataan, paljon, varsinkin näin kesäaikaan ja säällä kuin säällä. Siis oikeasti säällä kuin säällä. Ei ole kerta tai edes kaksi, kun avomieheni on istunut vesisateessa parvekkeella, grilli kuumana. Eihän siinä. Talvella tulee harvemmin grillattua ja on mukavaa nauttia kesäherkkuja niin kauan, kun se vain on mahdollista. Kultanihan olisi onnellinen pelkästä makkarasta, kuten muutamat muutkin suomalaiset miehet. Minä olen kuitenkin onnistunut houkuttelemaan hänet myös toisenlaisten herkkujen äärelle. Tällä kertaa kokeilimme grillattua lohta ja minä tein itselleni lisukkeeksi "sienisilppua". Meillä syödään paljon kalaa ja varsinkin lohta, mutta avomieheni vihaa sieniä. Minulle ne puolestaan ovat harvinaista herkkua, jota teen yleensä itselleni kultani ollessa reissussa.

Tässä siis reseptit grillattua lohta ja sienisilppua varten. Todella, todella helpot ohjeet ja hyvää on, voin luvata.


GRILLATTU LOHI (4:lle)

Lohta      500 g
Kesäsipuleita     5 kpl
Merisuolaa
Sitruunapippuria
Cayannepippuria
Tilliä
Voita

Lohesta kannattaa poistaa ruodot, jonka jälkeen se leikataan neljään yhtä suureen osaan. Pilko sipulit. Aseta lohi folion päälle. Ripottele kalan piannalle mausteet, sipuli ja nokare voita. Koko komeus kiedotaan folioon ja viedään grilliin paistettavaksi.



SIENISILPPU

Suuria herkkusieniä     4kpl
Kesäsipuleita     2kpl

Suolaa
Aromisuolaa
Mustapippuria



Silppua sienet ja sipuli. Kuulota sipulu pannulla voin kanssa ja ruskista sienet. Mausta ja herkku on valmista syötäväksi.


Lohen ja sienien seuraksi meillä oli uusia perunoita ja yksinkertainen salaatti, jossa oli ihan vain jääsalaattia, kurkkua, kirsikkaluumutomaatteja, sekä tonnikalaa. Hyvää oli, täyttävää ja uskaltaisin väittää, että myös terveellistä. Neuvolantädiltä kehuja odotellessa.

Kävin vain katsomassa kameroita....

...ja kuinkas sitten kävikään. Menin aivan muille asioille Itikseen ja päädyinkin sitten itsenikin yllätten kotiuttamaan uuden kameran. Tähän asti minulla on ollut käytössä lähinnä kännykkäni kamera. Minun kännykässäni on siis 41 megapixelin kamera, joka on päihittänyt mennen tullen meidän 12 megapixelin pokkarimme. Vaikka minulla onkin tällä hetkellä todella tehokas kamera puhelimessani, olen kaivannut myös ihan kunnollista kameraa, jolla saa aikaiseksi muutakin kuin suttua. Viimeaikoina olen kuunnellut kateellisena, kun parikin kaveria on esitellyt järkkäreitään ja kertoneet valokuvaussuunnitelmistaan. Lisäksi, tulevasta vauvastakin olisi kiva ottaa kuvia ihan kunnon kameralla.
No, nyt sitten eksyin Itiksen Giganttiin ja kappas mikä se sieltä sitten eksyi mukaan.
Tuotekuva lainattu Sonylta

Järkkäriä en hankkinut, vaikka sellaisesta haaveilenkin. Totesin etten ole aivan vielä valmis omistamaan järjestelmäkameraa, vaan treenailen vielä tällä. Kyseessä on Sony Cyber-shot DSC-HX60V. Kuvia saa otettua automaattisesti, puolimanuaalisesti ja täysin manuaalisesti, mikä oli suurimpana syynä tämän kameran ostoon. Saan harjoittelua sitä mahdollisesti tulevaa järkkäriä varten.

Sen lisäksi hankin mallin oman kameralaukun, joka helpottaa kuljetusta ja suojaa kameraa pikku kolhuilta. Kameralaukku oli kyllä kaikin puolin positiivinen yllätys. Se on kaunis ja käytännöllinen. Sen saa kiinni kameraan ja kantohihnan kanssa koko komeus ei pääse putoamaan.
Tuotekuva lainattu Sonylta
Tykkään. Nyt pitää päästä enää testaamaan kuvanlaatua. Myyjä lupasi järkkäritasoisia kuvia, mutta katsotaan miten käy.

Loma-aamiainen

Kuvassa näkyy vilahdus meidän pöydän uudesta ilmeestä, josta lisää vielä myöhemmin.
Tämä tyttö nauttii vielä viimeisistä lomapäivistä ennen töihin paluuta. Kyllä sitä oli aivan loppu ennen loman alkua, kun oli pari lukukautta painanut sekä työtä, että koulua. En tiedä tuntuuko vieläkään siltä, että olisin täysin palautunut rupeamasta. Voin kertoa, että ensimmäiset lomapäivät menivät ihan vain löhötessä ja nauttiessa siitä, ettei ollut yksinkertaisesti mitään tekemistä. Nyt onkin sitten tullut reissattua molempien vanhempien luona Järvenpäässä ja Oulussa, nähtyä kavereita ja nautittua muutenkin kesästä. Nämä viimeiset päivät jatkuvat kutakuinkin samoissa merkeissä.¨

Aamut alkavat aina kunnon aamupalalla. Sillä, jos tämä tyttö ei saa ruokaa, iskee armoton kiukku ja päivä on pilalla. Sanoisin, että tämä omassa ylhäisessä yksiössään reissaava salamatkustaja on osasyynä asianlaitaan. En nimittäin ole aikuisiällä kovin kummoinen syömään aamuisin, mutta nyt ei ole ollut puhettakaan siitä, että yksikään ateria jäisi välistä.
Aamupalan ohella selailen tabletilla nettiä. Viimeaikoina, olen etsinyt uusia blogeja seurantalistalle.

Elämänmuutoksia

2015-08-20

Hieman reilu vuosi sitten aloitin blogin Nörttitytön päiväkirjat, jossa käsittelin sisustamistamisen ohella vähän kaikkea muutakin minulle tärkeää. Kesällä sitä tulikin kirjoiteltua tiheällä tahdilla, mutta syksyn tullessa homma hieman jäi. Minä nimittäin aloin viimeistellä lähihoitajantutkintoani kokopäivätyön ohella. Opinnot ja työ olivat yhdessä melkoisen raskas rupeama ja se uuvutti minut täysin. Koulujaksot vielä menettelivät, mutta työharjoittelut oman työn ohella tuntuivat melkoisen raskailta. Minulla ei vain yksinkertaisesti riittänyt energiaa kaikkeen. Blogi siis jäi, monen muun asian ohella.

Tiesin kuitenkin, että raskas rupeama ei kestäisi kovinkaan kauaa ja elämä jatkuisi myös sen jälkeen. Keskellä kevättä sainkin sitten tiedon asiasta, joka sai minut miettimään uudelleen koko elämääni ja myöhemmin myös blogiani.

raskaus, blogi, ultraäänikuva, ensimmäinen lapsi, vauva,

Sain kuulla olevani raskaana. Se tuntui sekä ihanalta, että tavattoman hämmentävältä. Kun aloin miettimään hieman myöhemmin uudelleen blogin kirjoittamista, Nörttitytön päiväkirjat alkoivat kaipaamaan kunnon remonttia. Jostain syystä vauvajutut eivät tuntuneet sopivan ollenkaan kyseiseen blogiin.

Kun sitten kerroin raskaudestani ystävilleni, monet kyselivät, jos eivät heti, niin melko pian onko minulta tulossa mammablogia. Jo alussa totesin etten halua pitää pelkästään äitiys- tai raskausblogia. Haluan edelleen höpötellä sisustus-, meikki-, vaate- ja muita juttuja, jotka ovat osa elämässäni. Enkä halua jakaa kaikkea useampaan blogiin. Halusin kuitekin mahduttaa vauvailut mukaan, koska tämä muuttaa elämääni melkoisesti ja tuo siihen aivan kokonaan uutta sisältöä. Minusta on myös ihanaa olla raskaana ja katsella vauvanvaatteita ja -tarvikkeita, jonka vuoksi haluan myös kertoa niistä muille. Tämä tuntui kaikin puolin parhaalta hetkeltä uudistaa blogi kokonaan, nimeä ja sisältöä myöten.

Tämän blogin kohdalla nimi oli kaikkein ongelmallisin. Olisin halunnut aloittaa vauvajutuistakin kertomisen aikaisemmin, mutta en millään meinannut keksiä sopivaa nimeä. En edelleenkään halua tästä mitään mamma- tai raskausblogia, joten en myöskään halunnut mitään hempeää vauva-aiheista nimeä. Lopulta, kun se kolahti, sitä piti vielä makustellan noin kuukauden verran. Keksin sinä aikana myös muutaman muun vaihtoehdon, mutta juuri nyt tämä tuntui minulle kaikkein omimmalta.
Sitten ei tarvinnutkaan muuta kuin kyhätä ulkoasu kokoon ja ryhtyä kirjoittamaan.

raskaus, vauva, ensimmäinen lapsi, ruusuja, ultraääni, blogi

Jonkin verran olen miettinyt tässä tulevia postauksia blogiin ja tarkoituksena olisi kertoa hieman itsestäni, sekä ihan erikseen raskaudestani. Muuten tulen kirjoittamaan sisustamisesta, ruuanlaitosta, kosmetiikasta, vaatteista, hyvinvoinnista ja muusta sellaisesta, mikä liittyy minun omaan elämääni.

Tervetuloa mukaan!
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright