Slider

Vuoden viimeinen ilta

2015-12-31

Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Eipä se vuoden vaihdekaan mene meillä ihan niin kuin suunniteltiin. Meikäläinen nappasi sitten ihan viime metreillä itselleen kovan yskän ja kuumeen, joten niin ne uuden vuoden suunnitelmatkin menivät uusiksi. Tarkoitus oli viettää lapsiystävällisesti uutta vuotta ystäväpariskunnan kanssa. En kuitenkaan halua tartuttaa ketään, joten nämä suunnitelmat peruuntuivat. Pidämme siis joskus toiste jotkut rauhalliset illanistujaiset korvaamaan tätä kertaa...
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Meillä siis sujuu vuoden vaihdos odotettua rauhallisemmissa merkeissä. Mikä ei minua varsinaisesti haittaa. Uusi vuosi kun on yleensä se aika vuodesta, jolloin minä ilmoittaudun vapaaehtoiseksi töihin. Lapsena tämä aika vuodesta oli isompi juttu, sillä pidin hirveästi raketeista ja tinan valaminenkin oli hauskaa, mutta aikuisena uuden vuoden rientojen hohto on hiipunut. Tosin tästä lähtien voin keskittyä siihen, että tyttäreni saa hauskoja muistoja uuden vuoden juhlistaan.
Kyllä minä kaikesta huolimatta ajattelin jossain vaiheessa kömpiä ylös sohvalta ja mennä muutaman raketin ampumaan. Tarpeeksi vain vaatetta päälle, niin eiköhän tuolla sen verran tarkene.
Kuva on löytynyt Pinterestistä, mutta alkuperäinen on täältä.

Vaikka meillä tunnelma ei olekaan kovin juhlallinen, etsin Pinterestistä joitain uuden vuoden tunnelmaa luovia kuvia tätä blogitekstiä piristämään.
Mutta joka tapauksessa...

Hyvää uutta vuotta!!

Eihän se mennyt yhtään niin kuin mietittiin

2015-12-29

Tämä on taas sellainen blogipostaus, joka ei välttämättä sovi ihan kaikille. Avaan nimittäin hieman synnytystäni, joka ei mennyt niin kuin olin aina kuvitellut. Joten, ne jotka kokevat ettei aihe innosta, voivat odotella rauhassa seuraava postausta jostain muusta aiheesta.


Ensinnäkin, en tule enää ikinä uskomaan, jos joku sanoo minulle; "Kyllä sinä kohta synnytät. Sun kroppa vaikuttaa olevan aivan valmis siihen." Kyllähän minua supisteli sieltä raskauden puolesta välistä asti, mutta eipä se minun kroppaani tehnyt yhtään sen valmiimmaksi. Pari viimeistä päivää ennen synnytystä tapasin sanoakin, että meidän vauva on päättänyt syntyä vasta juhannuksena, sillä mitään merkkejä mahdollisesta synnytyksestä ei näkynyt. Jotenkin tuntui, että supistuksetkin olivat muuttuneet entistä ponnettomammiksi.
Minulla oli jälleen lääkärinaika Kätilöopistolla, jossa tarkasteltiin vauvan vointia ja niitä maksa-arvoja. Yllättäen lääkäri otti puheeksi synnytyksen käynnistämisen. Sanon yllättäen, koska melkoisena yllätyksenä se tuli, vaikka tiedän raskaushepatoosin hoitomuodon olevan käynnistetty synnytys. Samalla kertaa kuitenkin totesimme, että odottelisimme vielä viikon sitä luonnollista käynnistymistä, koska arvoni toistaiseksi sallivat sen. Suunnittelin siis viikonloppuni tämän mukaan ja totesin, että minulla on hyvää aikaa hoitaa joululahjaostokset pois jaloista ennen seuraavaa lääkärinaikaa, joka olisi 23 päivä. Homma alkoi näyttää siltä, että olisimme joulun sairaalassa. Kuinka ollakaan, seuraavana päivänä samainen lääkäri soitti ja kysyi onko minulla suunnitelmia illaksi. Hän oli konsultoinut toista lääkäriä ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että synnytykseni käynnistettäisiin sittenkin, vielä samana iltana. Eihän siinä muu auttanut kuin soittaa miehelle ja ottaa laukut kantoon, me lähtisimme saamaan vauvan.

Koska tilanteeni oli kaikin puolin epäkypsä, homma hoidettaisiin pitkällä kaavalla. Käynnistys aloitettiin ballonkilla illalla ja seuraavana aamuna lapsivedet päästettiin. Meikäläisen kroppa ei vain suostunut lähtemään hommaan mukaan ollenkaan ja sain kateellisena katsella, kun naapurin rouva alkoi saamaan omia supistuksia heti omien kalvojen puhkaisun jälkeen. Lähdin iltapäivällä synnytyssaliin ilman minkäänlaisia merkkejä siitä, että homma olisi lähtenyt käyntiin. Synnytyssalissa pääsin tippaletkun päähän ja minuun ruvettiin tiputtamaan oksitosiinia. Ensimmäinen tiputuserä olisi kuusi tuntia, jota seuraisi tauko, jonka aikana katsotaan saisinko omia luonnollisia supistuksia ja lähtisivätkö paikat aukeamaan kunnolla. Ensimmäiseen kahteen tuntiin en tuntenut mitään, mutta ensimmäisten pienten nipistysten jälkeen homma lähti kovenemaan nopeaan tahtiin. Hyvin nopeasti en tiennyt miten päin olisin seissyt tai maannut tai ylipäätänsä ollut. Mieheni oli aivan korvaamaton tuki tässä vaiheessa. En tiedä miten olisin selvinnyt koko toimituksesta ilman hänen tukeaan ja läsnäoloaan. Iltaan mennessä olin niin puhki, että minua lähinnä vain itketti supistusten välillä. Siinä vaiheessa minulle tarjottiin ja annettiin kipupiikki lihakseen, jotta saisin hieman nukutuksi. Kipulääke vei supistuksista pahimman terän, joten minä toden totta sain nukutuksi pari tuntia. Homma jatkui kuitenkin edelleen hyvin kivuliaana ja lopulta minä sain spinaalipuudutuksen. Sen laittaminen oli yksi epämiellyttävämpiä kokemuksia, mutta itse puudutus oli varsinainen helpotus. Ei muuten sattunut, eikä ahdistanut. Näillä mentiin sitten aamuun ja lääkärintarkastukseen asti.

Toisen kuuden tunnin oksitosiinitiputuksen jälkeen supistukset lopahtivat lähes täysin ja minä yritin parhaani mukaan valmistautua seuraavaan kuuden tunnin myllytykseen. Sitä ei tosin tullutkaan, vaan lääkäri yllätti minut varsinaisella pommilla, ilmoittamalla keisarileikkauksen olevan minun ja vauvan kannalta paras vaihtoehto. Siinä vaiheessa minuun iski ensimmäinen, todellinen paniikin poikanen. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja minä nieleskelin koko ajan itkua, sillä tilanne oli todella pelottava. Jostain syystä leikkaus ei ollut aiemmin käynyt edes pienessä mielessä. Enkä minä ehtinyt edes sopeutua ajatukseen, kun makasin jo leikkauspöydällä kymmenien ihmisten ympäröimänä ja tilanne oli täydessä käynnissä. Tässä vaiheessa oma pää ei enää ehtinyt menoon mukaan, vaan kaikki tuntuu edelleen todella sekavalta. Mieheni pääsi onneksi mukaan ja piteli minua kädestä kiinni kun tyttömme lopulta syntyi. Sain vauvan hetkeksi rintani päälle, samalla kun minua kursittiin kokoon. Nopeasti tyttö ja mieheni siirtyivät kuitenkin takaisin synnytyssaliin ja minun matkani jatkui heräämöön, jossa minun oli aluksi tarkoitus olla tarkkailussa pari tuntia. Tämä aika venyi nopeasti kuitenkin seitsemään tuntiin, sillä tulehdusarvoni, verenpaineeni ja muutama muu arvo oli kohonnut leikkauksen aikana. Tarkkailun aikana ne lähtivät onneksi selvään laskuun ja onneksi mieheni pääsi hyvin pian pikku tyttömme kanssa pitämään minulle seuraa. Sain silloin tytön uudestaan syliini ja rinnalleni ja silloin se kolahti. Aloin viimein hahmottamaan, että minusta oli tosiaankin tullut äiti.


Homma ei tosiaankaan mennyt niin kuin kuvittelin, mutta leikkaussalin paniikista huolimatta, ei minulle jäänyt minkäänlaisia traumoja tapahtuneesta. Eikä minua edes liiemmin harmita se, miten asiat lopulta menivät. Rakastan tuota pientä ihmistä ihan järjettömästi ja pääasia on, että me voimme nyt kumpikin hyvin. Ehkä, kunhan tuo tyttönen on hieman kasvanut, voin palata paikalle hyvillä mielin ja katsoa miten seuraavan lapsen synnytys kulkee eteenpäin.

Todella erilainen joulu

2015-12-25

Kun kirjoittelen tätä postausta makuuhuoneessa, viiden päivän ikäinen tyttäreni nukkuu parhaillaan mieheni kainalossa mahdottoman tyytyväisenä ja minusta tuntuu etten vieläkään hahmota täysin tilannetta.

Joulu on aina ollut jo pitkään lempi aikaani vuodesta. Vaikka ulkona tulee vettä kuin saavista kaatamalla, olohuoneen nurkassa seisova kuusi, kirjahyllyssä tuoksuva hyasintti ja kupissa höyryävä joulutee tuovat sitä tunnelmaa, jota odotan aina ympäri vuoden. Tänä vuonna odottelu ja valmistautuminen jouluun on kuitenkin ollut melkoisen erilaista kuin yleensä, sillä sain samalla valmistautua vauvamme tuloon, kun laskettu aika oli vain viikkoa ennen joulua. Tästä syystä minä viimeistelen lahja-askarteluja näin joulukuun 25 päivä ja ne viimeiset lahjaostokset suoritetaan välipäivinä. Joulun ruokaostokset mies kävi hoitamassa hätäisesti 23 päivä ja palasi niiltä sairaalaan perhehuoneeseen. Jollain tapaa suren sitä, että tämä vuosi ei noudattanut perinteitä ja valmistelut jäivät paikka paikoin vajaiksi. Mutta tietyllä tapaa en voisi olla onnellisempi siitä, että tämä meni näin. Olen kipeämpi kuin koskaan jouluna ja rentoutumisen sijaan saan olla koko ajan imettämässä tai vaihtamassa vaippaa ja kaikki on juuri niin kuin pitääkin.



Hyvää joulua!

2015-12-24

Hyvää ja rauhallista joulua
teille kaikille!

Pitkään sitä jännitettiin, mutta tänään se sitten toteutui; Me pääsimmekin kuin pääsimmekin jouluksi kotiin koko perhe. Koko perheellä tarkoitan, että tänään kynnyksen ylitse kulki ensimmäistä kertaa myös perheemme uusin jäsen, pieni tyttövauva. Täytyy sanoa, että tämä joulu tosiaankin on aivan jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Pää on edelleen pyörällä viime viikon tapahtumista, mutta kaikesta huolimatta olen autuaan onnellinen. Toivon tätä samaa hölmöä onnea, joka saa itkemään ja nauramaan ihan vain puhtaasta ilosta, myös teidän kaikkien jouluihinne.

Vauvalomalla

2015-12-21

Niinhän siinä sitten kävi, että täysin yllättäen laskettuna päivänä, meillä tuli lähtö Kätilöopiston sairaalalle. Kerron myöhemmin, miten homma meni, sillä se ei ollut aivan täysin sitä mitä suunniteltiin tai kuviteltiin. Lopputulos on kuitenkin mitä onnistunein. Nyt kuitenkin pidän siis vähän vauvavapaata ja palailen blogin puolelle kun ollaan kotiuduttu ja asetuttu koko perhe.

Alpakkaa paijaamassa

2015-12-13


Nyt voin kertoa, että täällä ruudun takana on yksi hyvin väsynyt ja vähän kipeäkin mamma. Kipeys johtuu siitä, että tänään tuli käveltyä sellaiset 6-7 kilometriä, joista viimeiset 0,5 km oli ihan täyttä tuskaa. Voin kuitenkin kertoa, että ei harmita yhtään, vaikka nyt onkin olo vähän kärsinyt. Sitä on helpottanut kummasti kuuma suihku, glögi ja suolainen kinuskijäätelö. Miksi minä pöljä olen tänään yhtäkkiä ja yllättäen, ihan viimeisillään raskaana, lähtenyt kävelemään tuollaista lenkkiä? Syyskuussa kirjoitin Kahvila Kampelan pihapiirissä järjestetyistä Helsingin Venetsialaisista ja tällä kertaa samassa ympäristössä järjestettin Joulupolku. Ja sinnehän piti päästä. Tapahtuma alkoi puolenpäivän aikaan ja siellä tuntui olevan mukana koko Helsinki. Ohjelmaa oli järjestemässä taas lukuisat yritykset ja yhdistykset, päiväkoteja myöten. Paikalla oli myös kaksi terapia-alpakkaa. Minähän olin sitten ensimmäisenä siellä muiden lasten kanssa paijaamassa näitä eläimiä. Vesisateesta huolimatta kaverusten turkit olivat aivan uskomattoman pehmeitä ja pöyheitä. Joulupukkikin oli päässyt paikalle kuuntelemaan lasten joululahjatoiveita ja minun mielestäni tapahtuma oli oikein onnistunut ankeasta säästä huolimatta. Ensi vuonna sitten uudestaan vauvan kanssa, joka ei silloin ole enää ihan niin vauva.




Hyvää kolmatta adventtia. Nyt mamma käpertyy sohvannurkkaan kylkiasentoon ja yrittää saada rauhoituttua taas.

Meidän vaunut

2015-12-10


Ensin kuitenkin pientä päivitystä tähän minun raskaushepatoosi tilanteeseeni, josta olen puhunut postauksissa Pientä stressinpoikasta loppuraskauteen ja Terveisiä Kätilöopiston sairaalalta. Minulla oli tänään toinen kontrollikäynti Kättärillä, eli kävin eilen labrassa antamassa verikokeet ja tänään istumassa tunninverran käyrillä. Lääkäriä en tällä kertaa tavannut, mutta hyvin mukavan kätilön kuitenkin. Maksa-arvoni olivat laskeneet selvästi, vaikka olivatkin vielä himpun verran koholla. Uskon vakaasti, että lisäannos aloe veraa päivittäin on tehnyt tehtävänsä näiden tulosten suhteen. Ensi viikolla uusi aika lääkärille, vaikka minua hoitanut kätilö olikin vahvasti sitä mieltä, etten selviäisi niin pitkälle yhtenä kappaleena.

Eilisessä postauksessa kerroin teille hieman siitä, millaisena painajaisena olen kokenut lastenvaunujen metsästämisen ja samalla lupasin kertoa teille millaiset yksilöt meille lopulta kotiutuivat. Näitä yksilöitä ei Suomesta tällä hetkellä löydäkkään. Minulle nämä tulivat vastaan Tori.fi:ssä, kun selasin käytettyjä vaunuvaihtoehtoja. Tämä kyseinen yksilö on tullut Suomeen eräälle kaupalle koekappaleeksi, yrityksen harkitessa sitä myyntiin ja päätynyt siitä eräälle työntekijälle, joka puolestaan myi ne Torissa, kun ei tarvinnut kaksia yhdistelmävaunuja. Viikon ne olivat kuitenkin olleet myyjäperheellä koekäytössä ja myynti-ilmoituksessa niiden kerrottiin vastaavan ominaisuuksiltaan kutakuinkin Brio Smile vaunuja. Me kävimme niitä maanantaina katsomassa ja totesimme niiden täyttävän meidän tarpeemme todella hyvin. Jos joku haittatekijä pitäisi sanoa, niin vaunukoppa on hieman matalalla, mutta yritämme elää sen kanssa. Ja kaupasta pitää käydä hakemassa heijastinnauhaa, jotta sysimustista vaunuista saisi edes vähän näkyvämmät kun tuolla kaduilla kävelee.



Mutta siis, me onnistuimme löytämään käytännössäkatsoen uudet rattaat, hyvään hintaan, ihan näin nettikirpputorin kautta. Täytyy sanoa, että tämä minun vaunupainajaiseni ei olisi voinut päättyä paremmin.
Ja muuten, tuon kuomussa roikkuvan, monenkirjavan ötökän tilalle olisi tarkoitus tehdä itse jotain hieman sievempää katseltavaa meidän vauvalle.

Painajaisia lastenvaunuista

2015-12-09

Sanonpa ihan rehellisesti, että lastenvaunut ovat olleet minulle varsinainen mörkö raskauden alusta asti. Kaikki muu oli selvää alusta asti ja jo varhaisilla viikoilla tiesin millaisia juttuja tulen meidän vauvalle hankkimaan. Vaunut eivät kuitenkaan olleet niin helpot. Ne ovat kuitenkin yksi tärkeimmistä ja isoimmista investoinneista, mitä tulee vauvan hoitoon. Yleensä ihmiset ovat kysyneet myös hyvin pian raskausuutisen jälkeen, millaiset vaunut me hankimme. Sen lisäksi kaikki jo lapsen saaneet ystävät jakelivat hyvinkin innokkaasti neuvoja siitä, miten oikeat vaunut. Siinä sitä olikin miettimistä. Uutena vai käytettynä? Minkä kokoiset? Millaiset renkaat ovat parat, kovat, ilmatäytettävät, lukkitut, liikkuvat? Millaisia säätöjä työntöaisassa pitäisi olla? Ainoa juttu, jonka tajusin itse, oli se, että kannattaa samantien hommata ne yhdistelmävaunut. Pelkät lastenvaunut kun olisivat turhan nopeasti täysin hyödyttömät. Ne ystävien neuvot eivät ainakaan helpottaneet asiaa yhtään, kun kaikki neuvoivat omien mieltymysten mukaan. Kyllä siinä meinasi itku tulla ja sanoinkin näkeväni loppuraskaudesta painajaisia lastenvaunuista. Suoraan sanottuna, kovin kaukana niistä ei oltu ja  kyllä tuossa viime viikolla tuli vieräytettyä pari stressikyyneltäkin. Nyt vaunut on kuitenkin hankittu ja ne odottavat eteisessä matkustajaansa.
Ennen kuin esittelen meidän vaunumme, joihin olen kovin tyytyväinen, haluaisin esitellä teille muutamia itseäni miellyttäneitä vaihtoehtoja ja kertoa hieman oikeanlaisten vaunujen valinnasta. En ole mikään ammattilainen tässä hommassa, mutta ajattelin laittaa ylös muutamia sellaisia asioita, jotka itsellä jäi mieleen.

Sen verran minäkin näistä asioista tiedän, että ensimmäisenä suuntasin vilkuilemaan Emmaljungan vaihtoehtoja. Ovathan kyseiset vaunut varsinaiset klassikot ja ne tuntuvat kestävän parhaiten vuodesta toiseen. Niitä löytyy lähes jokaisesta lastentarvikeliikkeestä ja Tori.fi on myös pullollaan käytettyjä vaihtoehtoja. Itse rupesin kuitenkin nopeasti miettimään, että nämä vaunut kannattaa melkeinpä ostaa uutena. Ei siksi, että epäilisin käytettyjen vaunujen kuntoa tai kestävyyttä. Mutta Tori.fi:ssäkin pyydettiin käytetyistä niin hulppeita hintoja, että samalla hinnalla olisi melkein saanut uudet. Varsinkin, jos ei ole nirso mallin suhteen. Meille miinuksena oli kuitenkin vaunujen koko. Emmaljungan vaunut ovat tunnetusti melkoisen isoja ja ihan säilytyssyistä. Meille olisi saatava pienemmät, jotta ne mahtuisivat mukavasti tuohon eteiseen. Lastenvaunujen säilyttäminen keskellä olo- tai makuuhuonetta kun ei inspiroinut, joten vaunujen koko oli yksi meidän tärkeimmistä valintakriteereistämme.
Brio Smile, musta-harmaat. Tuotekuva lainattu.

Toinen nykyvanhempien luottomerkki tuntuu olevan Brio. Itse en ole tutustunut rattaisiin sen tarkemmin, mutta olen saanut käsityksen siitä, että ne ovat tietyllä tapaa pienempi versio Emmaljungista. Ainakin noin laatu mielessä. Parilla ystävällä on Briot ja he ovat niitä kovasti kehuneet. Itselläni ei kuitenkaan ole niistä vielä tänä päivänäkään kunnollista mielipidettä ja en oikeastaan edes tullut harkinneeksi Briojen hankintaan. Eikä minulla tosiaankaan ole tähän mitään syytä, sillä olen kuullut kyseisistä vaunuista vain pelkkää hyvää.

Ja kun vaihtoehdot eivät olle missään nimessä tässä. Lastentarvike liikkeistä löytyy kymmenittäin erikokoisia, -mallisia ja -hintaisia vaunuvaihtoehtoja. Yritä nyt siinä sitten miettiä, millaiset sitä itselleen hommaisi.
Tako Mille, valkoinen. Tuotekuva lainattu.

Tutek Turran, valkoinen. Tuotekuva lainattu.

Minä haaveilin valkoisista rattaista, joiden vuoksi materiaalin täytyisi olla jonkinlaista nahkajäljiltemää tai nahkaa, jotta puhtaanapito olisi hieman helpompaa. Nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että iso osa valkoisista vaunuista onkin tehty eco-nahkasta. Sitten minua valaistiin siitä, ettei valkoinen yksinkertaisesti vain pysy valkoisena, vaikka mikä olisi. Jo meidän ihostamme jää materiaaliin rasvaa ja likaa, joka pinttyy ja näkyy valkoisessa pinnassa erittäin tehokkaasti, eikä välttämättä lähde millään.
Euro-Cart Durango, titanium. Tuotekuva lainattu.

Yllä näkyvät Durangot olivat vaunut, joita harkitsimme vakavasti. Ne olisivat olleet minulle riittävän valkoiset ja raikkaat. Ne näyttävät vaunuilta, eivätkä avaruusalukselta. Ne olisivat kaikin puolin hyvän korkuiset (olemme molemmat mieheni kanssa pitkiä), työntöaisaa saisi säädettyä reilusti (meillä on myös reilusti pituuseroa). Renkaat olisivat ilmatäytettävät ja etupyörät liikkuvat, mikä tekisi työntämisestä paikoin kevyempää. Etupyörät saisi myös tarvittaessa lukkoon. Miinuksia tässä mallissa oli iso koko, pieni säilytystila ja mietin, olisivatko ne lopulta olleet vauvan kanssa turhan raskaat työntää.

No niin, tässä näitä vaunupohdintoja ja ajatuksia matkan varrelta. Huomenna kerron sitten millaiset vaunut meille lopulta tuli ja miten.

Pitkästä aikaa lenkillä ja valokuvaamassa

2015-12-08

Meikä mamma teki tänään oikein uroteon ja uskaltautui pitkästä, pitkästä aikaa ihan kunnon lenkille ja valokuvaamaan. Varhain alkaneiden, voimakkaiden supistusten vuoksi, lääkäri määräsi minulle jossain vaiheessa enemmän lepoa, kuin liikuntaa. Joten olen oleskellut enemmän ja vähemmän neljän seinän sisällä koko syksyn. Nyt kun synnytyksen alkaminen olisi vähintäänkin suotavaa, päädyin vetämään töppöset jalkaan ja työntämään nenän ulos ovesta. Ja kyllä kannatti. Aloitin melko rauhallisesti, mutta lopulta uskalsin mennä ihan normaalia kävelyvauhtia. Ainakin siltä se minusta tuntui. Voihan olla, että olen vain töpötellyt eteenpäin ja luullut raittiinilman huumaamana käveleväni kovinkin reippaasti. Oli ihanaa kävellä hämärtyvässä illassa, pikku pakkasessa ja katsella jouluvaloja. Vaikka lumen puute hieman harmittaakin, niin kyllä nuo kaikki ihanat ja tunnelmalliset valot tuovat omalla tavallaan sitä kaivattua joulutunnelmaa.














Voin kertoa, että olo on myös sen mukainen, että on käyty vähän lenkillä. Juuri nyt uskallan väittää, että norsutkin ovat minua ketterämpiä ja alaruumista kolottaa, sekä jomottaa. Siitäkin huolimatta oli aivan mahtavaa käydä pitkästä aikaa kävelemässä.

Vauvakirja

2015-12-07


Nyt kun muutamissa viime postauksissa on noussut esiin epäilyt raskauteeni liittyvästä sairaudesta/vaivasta ja viikonloppu ei mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan, ajattelin postata väliin jotain hieman tavanomaisempaa. Raskaushepatoosi ei nimittäin ole muuttanut sitä, että meille on totta tosiaan tulossa vauva, jota odotan jo malttamattomana. Olo alkaa nimittäin hiljalleen olla sellainen; "Sopisi jo syntyä"-tyyppinen. Isi vielä toppuuttelisi vauvan tuloa, mutta mamma alkaa tosiaan olemaan jo aika kypsää kauraa tämän raskauden suhteen. Neuvolassa minulle kerrottiin, että tällainen ajattelu kuuluu luonnollisena osana raskauteen ja äidin ollessa valmis synnytykseen, ajatusmaailma muuttuu biologian säätämänä. Mikä saa minut taas miettimään, kuinka hienosti ihminen onkaan rakennettu, kun tällainenkin kuuluu osaan pakettia.



Perjantaina, sen lisäksi, että tappelin meidän vanhan pöytäkoneemme kanssa, päädyin tekemään ensimmäisiä merkintöjä meidän vauvan omaan kirjaan. Eihän siinä vielä paljoa täytettävää ole, mutta sain täytettyä raskautta käsitelleet kohdat. Vauvakirjan täyttäminen on nimittäin yksi niistä jutuista, joka on ollut haaveissa jo pitkään ennen tätä raskautta. Se kun on aivan ihana tapa kerätä muistot talteen lapsen ensimmäisestä vuodesta. Tämän vuoksi käytin huolella aikaa meidä kirjamme valitsemiseen ja päädyin lopulta sellaiseen, johon pääsee kirjoittelemaan vähän enemmän yksityiskohtia ja jossa on reilusti tilaa valokuville. (Saas nähdä, kuinka käy sitten seuraavien lasten vauvakirjojen kanssa...) Projektin aloittaminen oli hyödyllinen siitäkin syystä, että sain samalla skannattua meidän ultrakuvat talteen koneelle. Vaikka tarkoitus on säilyttää alkuperäisetkin, olen kuullut, että niiden muste kuluu herkästi ja ne haalistuvat melko nopeasti lähes tunnistamattomiksi. Tämän vuoksi minun on ollut tarkoitus alusta asti siirtää ne digitaalliseen muotoon, jotta ne säilyisivät pidempään.

Tarkoitus oli aloittaa samalla myös eräs DIY-tauluprojekti, mutta se viivästyi, kun minun täytyi alkaa tappelemaan pöytäkoneen kanssa. Kyseinen koppero alkaa olemaan jo eläkeiässä ja se käyttäytyy kuin vanha kärttyinen ukko, joten sen kanssa saa aina vääntää. Ja minä olen se, joka sen kanssa vääntää, koska isännältä loppuu kesken tietotaito, sekä hermot. Kai meikäläinen on hoitsuna tottunut kaikenlaisiin kärttyisiin ukkoihin, olivat ne sitten mitä mallia tahansa.
Sain tosin polkaistua projektin käyntiin sunnuntaina ja siitä lisää myöhemmin täällä blogin puolellakin.

Tänään muuten mennään katsomaan ja ehkä ostamaankin rattaat vauvalle. Peukut pystyyn, että ne ovat oikeanlaiset.

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää!

2015-12-06

Tunnelmallista itsenäisyyspäivää, sekä toista adventtia teille kaikille!

Tämä on yksi niistä ajoista vuodessa, kun lumen puutteen huomaa erityisen selkeästi ja itseäni se hieman harmittaa. Mutta eipä meillä ole muutenkaan tämä viikonloppu mennyt ihan niin kuin suunnitelmissa oli. Eilinen meni nimittäin minun osaltani ensin sängyssä kotona ja sitten sängyssä sairaalassa. Jouduimme nimittäin piipahtamaan eilen jälleen Kättärillä, kun vauva lakkasi yllättäen liikkumasta ja tämän raskaushepatoosin vuoksi, se oli mentävä ehdottomasti tarkistamaan. Kaikki oli kuitenkin hyvin ja pääsimme vielä yön aikana omaan sänkyyn nukkummaan. Pikkuinen oli vain ilmeisesti päättänyt järjestää äidille ja isille hieman jännitystä elämään. Tänään ollaankin sitten laitettu äidin sisuskalut aivan uuteen uskoon.


Minun miehelleni itsenäisyyspäivä on aivan erityinen juhlapäivä, jonka vuoksi meillä toistuvat joka vuosi tietyt perinteet. Mieheni katsoo joka vuosi Tuntemattoman sotilaan, Itsenäisyyspäivän paraatin ja meillä poltetaan ehdottomasti myös itsenäisyyspäivän kynttilää. Lisäksi mieheni vahtii tarkasti sen milloin tämä kynttilä sytytetään. Sain tänään jo pientä huutia sen vuoksi, että olin sytyttämässä sitä ennen kello kuutta illalla. Mieheni tarkastaa myös aina tällöin puolustusvoimien sivuilta listan ylennetyistä. Minulla puolestani ei ole muita perinteitä kuin, että vilkuilen yleensä sivusilmällä linnanjuhlien kättelytilaisuutta ja pukuloistoa.

Kaikin puolin meidän itsenäisyyspäivämme on sujunut melkoisen rauhallisissa merkeissä. Meillä ei ole ollut kiire mihinkään ja olemma saaneet nauttia rauhallisesta yhdessäolosta. Perinteiden lisäksi minä olen tänään laittanut hieman joulukoristeita esille. Buddhapatsaat ovat saaneet siirtyä talvilomille joulutonttujen tieltä. Siinä ohella olen saanut pistää pitkälleni vähän väliä, kun ei kroppa meinaa millään pysyä edes rauhallisessa menossa mukana. Alan hiljalleen ymmärtämään, miksi niin monet ystäväni ovat valittaneet sitä tukalaa oloa raskauden aikana. Omakin on alkanut olemaan viime aikoina melkoisen raskas.


Tässä Heta ja Jade näyttävät, miten sitä itsenäisyyspäivää juhlitaan kaikkein parhaiten.
Nyt tämä mamma käpertyy jälleen sohvalle, kun istuminen alkaa ottaa voimille ja keskittyy ihastelemaan iltapukuja.
Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright