Slider

Yhdessä syömisestä & herkullinen tortillavuoka

2020-05-25

Uuden, eron jälkeisen arjen myötä, meille on muodotunut myös uusia tapoja, nyt kun asioista ei päätä enää kaksi hyvin eri tavoin ajattelevaa aikuista. Olen nauttinut siitä, että saan rakentaa arjesta oman näköistäni. Yksi niistä asioista, jonka olen halunnut meidän arkeen tuoda, on yhdessä syöminen. Ennen eroa sitä ei ole tapahtunut meillä kuin aniharvoin ja vain erityistilanteissa. Niin hullulta, kuin se kuulostaakin. Omassa lapsuudenkodissani, meillä syötiin yhdessä niin usein, kuin mahdollista ja näin aikuisena huomaan vaalivani muistoissani niitä hetkiä. Perhetilanteen muuttuttua eron myötä, tällainen yhteinen kokoontuminen joka päivä on tuntunut entistä tärkeämmältä. Haluan tästä edes vaalia tyttöjen kanssa yhdessä syömisen kulttuuria, joka meiltä on aiemmin puuttunut.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka


Minun vuorotyöni on tuonut tähän omat haasteensa, kun aina me emme ole kotona kaikki päivällisaikaan. Olenkin siksi ottanut tavoitteeksi, että yksi yhteinen ateria päivässä riittää ja kellonajalla ei ole niin väliä. Useampi yhdessä syöty ateria päivässä on puolestaan positiivista plussaa. Vuoroarjessa aamiainenkin voi olla se yhteinen hetki, johon panostetaan ja jolloin keskitytään yhdessä syömiseen, sekä seurusteluun. Eron jälkeen olen pyhittänyt ruokahetket kännykkä- ja läppärivapaiksi hetkiksi ja todella toivon, että tyttäreni sisäistävät tämän tavan. Heillä ei tosin vielä edes ole omia älylaitteita, mutta myös se ääntelevä leikkipuhelin jätetään pois pöydästä. Olen toki varautunut tulevaisuudessa mahdollisiin soraääniin, mikäli toisessa kodissa toimitaan eri tavalla.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Toinen, mistä usein kuulen soraääniä tällä hetkellä, on ruoka itsessään. Jos lapseni saisivat valita, kumpikin eläisi varmasti mieluiten leivällä, kalkkunanakeilla ja makaroonilaatikolla. Siitä huolimatta yritän sitkeästi osallistaa heitä keskusteluun päivän ruuasta. Tämän vuoksi yhteiset aamupalat ovat helppoja, koska he eivät tosiaan kieltäydy leivästä ja jugurtista, vaan syövät ne mukisematta. Lounas ja päivällinen sen sijaan aiheuttavat pientä päänvaivaa ja vääntöä.

Sanoin, että yritän osallistaa lapsia keskusteluun ruuasta, mutta viimekädessä se olen minä, joka tekee sen päätöksen. Koska muuten meillä syötäisiin sitä kalkkunanakkimunakasta joka toinen päivä. Yksi uusi, ihana ruoka, jonka olen löytänyt meidän perheen repertuaariin ihan viime aikana, on tortillavuoka. Allekirjoittanuthan rakastaa tex mex ruokaa ja sen erilaisia variaatioita. Tortillavuoka on yksi parhaista variaatoista, joihin olen törmännyt. Meillä se syödään monesti ranskankerman, salsan, salaatin ja tomaattien kera. Ihan täydellistä ja arkiruokaa parhaimmillaan. Tortillavuokaa on myös helppo tuunata proteiinin suhteen. Tässä ruuassa liha ei ole pääosassa, joten siinä voi hyvin käyttää jauhelihan sijasta kanaa, härkistä, Mifua, mitä ikinä mieluiten tykkää käyttää.


Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka

Big mamas home by Jenni S. Tortillavuoka


TORTILLAVUOKA

n. 400g jauhelihaa/kanaa/Mifua/härkistä/jotain muuta

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 rkl öljyä

1 tlk papuja

1 tlk tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia

1 pussi tacomaustetta

1 tlk ruokakermaa

2 dl juustoraastetta

4-6 täysjyvätortillaa


Lisukkeeksi:

Ranskankermaa

Salsaa

Salaattia

Tomaatteja


Kuori sipuli ja valkosipulinkynnet ja hienonna. Kuulota pannulla. Lisää joukkoon valitsemasi proteiini ja ruskista.

Huuhtele pavut. Lisää pavut ja tomaattimurska, sekä mausteet pannulle ja seikoita. Hauduta kastiketta muutama minuutti ja lisää lopuksi ruokakerma.

Kasaa kartike ja tortillaletut vuokaan, kuten lasagne niin, että päällimmäisenä on kastiketta. Meidän vuokaan mahtui kastiketta kolme kerrosta.

Ripottele päälle juustoraaste ja paista vuokaa 15 minuuttia 200 asteessa uunin keskitasolla.

Tarjoile lisukkeiden kanssa.


Ihania ruokahetkiä. Ja pakko, muuten kertoa, että tämäkin oli neljävuotiaan mielestä pahaa. Mutta 2/3 arvioijaa tykkäsi kuitenkin.


Missä menee raja?

2020-05-24

Rehellisesti sanottuna en tiedä, mistä aloittaisin. Olen ollut viime aikoina hiljaa niin blogissa, kuin muuallakin sosiaalisessa mediassa. Tilannetta on vaikea selittää, mutta haluan nyt purkaa myös itse ajatuksiani kirjoittamalla, joten yritän parhaani. Lisäksi, kun somekiusaaminen ei ole ainakaan vielä hävinnyt mihinkään, minusta on tärkeää nostaa tätä esille. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että netin anonymiteetti hämärtää ihmisten käsitystä niin oikeasta ja väärästä, kuin laillisen ja laittoman välisestä rajasta. 


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Kulunut kevät on ollut monella tapaa mahtavaa ja eheyttävää aikaa, mutta osaltaan myös todella kuluttavaa. Siinä missä muilla elämän osa-alueilla asiat sujuvat hyvin, yksi juttu kuluttaa voimavarojani enemmän kuin minulla niitä olisi.

Tällä hetkellä tilanne on nimittäin se, että ihan sama, mitä sanon tai kirjoitan somessa, blogissa tai podcastissa, sitä yritetään käyttää jollain tapaa minua vastaan. Sitä ruoditaan ja arvostellaan ja yleensä se päätyy jotenkin myös minun tietouteeni. Tämän lisäksi, kuluneen kevään aikana minusta on tehty useampi perätön lastensuojeluilmoitus ja jopa rikosilmoitus. Ilmoitukset eivät minua pelota, sillä ne ovat tekemällä tehtyjä. Selvitän ne viranomaisten kanssa, mutta onhan tämä nyt ihan älytöntä. Kaiken lisäksi sitä tulee mietittyä, tajuavatko ihmiset ollenkaan tekojaan ja niiden vakavuutta.


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?

Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Tämä minua kohtaan tehty kiusaaminen nimittäin täyttää jo vainoamisen kriteereitä. Niin uskomattomalta, kuin se kuulostaakin. Rehellisesti, sitä oli itsekin vaikeaa ajatella sellaisena. Mutta juteltuani erään ammattilaisen kanssa, hän nosti asian esille ja kysyi, olenko ajattellut asiaa tällaisena. En ollut. En todellakaan ollut ajatellut asiaa tältä kantilta. Vainoaminen tuntui jo sanana, jotenkin paljon isommalta ja vakavammalta, kuin kiusanteko, jota olen kokenut.

Vainoamisen määritelmä on, että joku toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muihin näillä rinnastettavalla tavalla vainoaa toista. Vainoamisen on oltava sellaista, että se aiheuttaa uhrissa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamiseksi on helppoa käsittää sellaiset ilmiselvät teot, kuin seuraaminen, tarkkailu ja ei toivotut yhteydenotot. Mutta kokonaisuudessa perättömien tietojen levitys, sekä perättömät ilmoitukset virkavallalle ovat osa vainoa.

Jälleen kerran, jos minunkin on ollut vaikeaa tunnistaa sitä, mitä joudun kokemaan, tajuaako kiusaajani mitä hän tekee?


Big mamas home by Jenni S. Missä menee raja?


Viestittelyt on loppujen lopuksi todella helppo blokata minimiin. Siksi blogiinkaan ei voi tällä hetkellä kommentoida. Mutta entäs tämä kaikki muu? Rehellisesti sanottuna, en millään haluaisi lopettaa blogin tai somen tekemistä, kun ne ovat olleet tärkeä osa elämääni jo kuluneet viisi vuotta. Mutta ehkä te nyt ymmärrätte, minkä vuoksi halu kirjoittaa ja julkaista on ollut viime aikoina vähissä.


Sisällön tarjoaa Blogger.
Theme Designed By Hello Manhattan
|

Your copyright

Your own copyright